ikäistemme naisten kanssa, että kuinka pärjäisit, jos puolisosi kuolisi tai menisi siihen kuntoon, ettei hänestä olisi osallistujaksi talouden pitoon.
Joitakin, vanhempia naisia ainakin, tuntui askarruttavan eniten se kuinka he selviäisivät taloutensa aloushallinnosta - kuulemma mies on aina hoitanut laskujen maksut, ja yleensä kaikki raha-asiat.
Ajattelinkin kysyä, että oletteko perillä kaikista talouden hoitoon kuuluvista rutiineista, kuin myös esim. talonne kunnosta ynms.....?
Joitakin, vanhempia naisia ainakin, tuntui askarruttavan eniten se kuinka he selviäisivät taloutensa aloushallinnosta - kuulemma mies on aina hoitanut laskujen maksut, ja yleensä kaikki raha-asiat.
Ajattelinkin kysyä, että oletteko perillä kaikista talouden hoitoon kuuluvista rutiineista, kuin myös esim. talonne kunnosta ynms.....?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä olen eronnut ja hymyilen. Aikoinaan sain aina jännittää miten rahat riittää. Nyt tasan tarkkaan pysyn budjetissa, kun en enään tuhlaa puolison rahoja :)
Asioilla tuppaa olemaan aina monta puolta.
hallinnoi parikymmentä vuotta talouttamme kaikilta osin täysin.
Nyt, jäätyäni kotiin, olen hoitanut asiat mutta ei muijalla sormi suuhun menisi.
Palaisi vain vanhoihin rutiineihin.
Pankki- ja sijoitusasioissa olen pitänyt hänet ajan tasalla ja ottanut varmuuskopiot melkein ajoissa.
Tallelokeron sisällön vaimo tuntee suurin piirtein.
Ainakin tietää mitä sieltä pitäisi etsiä.
Sijoituspuolella tapahtuisi täydellinen hiljeneminen.
Vaimo alkaisi elää niiden, sillä hetkellä olevien sijoitusten kanssa.
Ottaisi vauhtia pankkineuvojaltamme.
OK:sta vaihdoimme kerrostaloon joten sekään ei tuottaisi vaikeuksia.
Mielestäni olen varmistanut jatkuvuuden varsin hyvin.
maksajia on paljon tässä suomen maassa.
Siis yksineläjiä, jotka hoitaa kaiken aivan issekseen eikä mitään probleemaa.
Maksan laskuni, siivoan kämppäni, käyn kaupassa, teen lumityöt, puhdistan rännit, maalaan, avaan viemärit, teen pihatyöt ym. ym ja aivan itse.
Olen siis naisihminen.
Ihmetyttää sellaiset naisihmiset jotka tarvitsevat sitä miestänsä joka paikkaan.
Suorastaan tulistun, jos minulle sanotaan että "kyllä sinulla on helppoa kun asut yksin, miten saat aikasi kulumaan?"
mitään ongelmaa, jos sen on aina tehnyt ite, mutta jos on ollut sellainen ns. perinteinen malli perheessä, sellainen että mies on ollut ns. perheen pää vanhan mallin mukkaan, ja hän on hoitanut pääasiassa rahan hankkimisen, ja niinollen yleensä kaikki talouden rahavirrat..
Muistan kun anoppi jäi aikoinaan leskeksi, hän oli aivan onneton kun ei tiennyt mitään mistään raha-asioiden hoidosta..ollut aina "vain" kotona ja hoitanut emännälle perinteisesti kuuluvia tehtäviä..
Tuo on hyvä kysymys, kun asiat on silleen hyvin ja elää parisuhteessa.
Reilut pari vuotta sitten jouduin tähän tilanteeseen ja opettelemista oli hetken aikaa, että oppi pysymään taloutensa kanssa tasapainossa, palkallaan.
Nyttemmin olen ottanut lainaa ja makselen kerrostaloasuntoani. Se missä säästää, on tuo ruoka. Itse tekemällä säästää melkoisen euromäärän. Ja tottahan sitä on muitakin menoja. Ja nuo vaatteet, osan niistäkin voin itse valmistaa, entisenä ompelijana :), (tykkään vaatteista, paheeni).
Niin, kyllä elämä opettaa ja selvittää kaikenlaiset asiat ja ottamalla selvää asioista pärjää. Tyttönikin tekee tällähetkellä työtä omien menojensa kuluihin, joten meikkeihin ja muuhun sellaiseen ei tarvitse antaa rahaa.
Kyllä sitä pärjäilee, toisinaan paremmin - toisinaan vähän paremmin :). Se on sitä kasvamista. Toki joutuu paljosta luopumaan, elämä kuitenkin vastaa "salaperäisellä tavallaan". Itse en ole murehtijatyyppi, yhden ehtoon suren ja murehdin jotakin hankalaa juttua, yön jälkeen aamulla se mures on ohi ja ei kun eteenpäin...
Ainoa mikä nyky "elomuodossani" harmittaa, on lapseni kommentti. Sinun olisi pitänyt lähteä jo paljon aikaisemmin. Omasta isästä puhui.
iloa silmälle ja korville, hyvää yötä...:)
http://youtube.com/watch?v=J-RUREMVTiw&mode=related&search=
tuossa kun tein ilta hommia koneella vielä. paitsi kuuntelin vain musikin, öitä vain .
niinpä, ja musiikin, hiustenhalkoja kun olen.
Myös uusi lause pitää alkaa isolla kirjaimella.
otusta..:))
hiusten halkoja : ) Tiedn kyllä kuinka kirjoitetaan oikeasti, vaan ei aina viitsi olla niin hyvä. Mutta kiva kun huomasit, että oli väärin kirjoitettu. :)
kysymys jota tässä muutama päivä sitten tulin ajatelleeksi.
Yhtäkkiä ajattelin että osaanko minä mitään taloa koskevia asioita hoidella jos tulis pakko eteen? Päätin opetella ja nyt olen alkanut opiskelut.
olevan aika paljon asioita, jotka ei välttämättä ole (naisille) itsestään selviä - ainakin anoppini oli yllättäen leskeksi jäätyään aivan pihalla - onneksi suvussa oli ns. kirjanoppineita..:)
opettaa" ;)
minä en ainakaan osaisi luovuttaa vain toiselle kaikkien asioiden hoitoa,,,en sitten millään
kuvaamastasi tilanteesta ei ole henkiökohtaista kokemusta, mutta olen kuullut, että kyllä se tuottaa vaikeuksia sellaisille jotka ovat tottuneet tiettyyn tapaan miten asiat hoidetaan,
tulee yllätyksiä
ja asiat mutkistuvat, kun ne pitkittyvät
Siperihana, tuonhan voisi ottaakin heti käyttöön..:)
Voi ollakin että meidän ikäluokka ei ole enää tarvinnut jäädä syrjään "elämästä", tässäkään mielessä....
no....
ilemeinen...ilmeinen luki-ja kirjoitushäiriö
( diagno ..soi...maon...maton )
;D
ja, että millähän eväillä sitä meitsikin asioita on vuosikaudia...kausia hoidellut :O
kits nauruista..:))
Luulisin pärjäävänä kaikessa kuten tähänkin asti. En ole vielä löytänyt arkielämän pulmaa, jossa olisin jäänyt avuttomaksi...
Mun mies jäis pulaan meidän talouden kanssa, jos joutus sen yht'äkkiä yksin hoitamaan. Tarvis varmaan jonkun ulkopuolisen apua, mutta onhan niitä auttajia siihenkin pulmaan. Tässä kun on tätä yritystäkin eli talous on suurempi kokonaisuus kuin pelkkä perhe. Ja minä hoidan kaiken siihen liittyvän nimenomaan hallitakseni talouden kokonaisuutena.
Jos joku perheenjäsen kuolisi, luulisin, että päällimmäisenä olisi suru siitä, että yksi ihminen elämässä on vähemmän kuin taloushallinto. Mulla on väärät arvot ihan ilmiselvästi, jos raha on noin tärkeää? Samoin perinteinen roolijako on minulle vähän epäselvä: ei kai talon kunnosta huolehtimistaitoon munia tarvita?
Tarvitaan hyvin oikein pohjaliset riippamunat.
en tiijjä, mutta noin käytännön tasolla munallisista on apuja - remonteissa..eikö?
Jeeee... apua, apua, jos eivät sitten ole vain tiellä neuvomassa... Muuten kyllä ihan hyödyllisiä olentoja...
saattaa arkipäivästä selviytyminen tuottaa puolison kuoleman jälkeen monenlaisia ongelmia, jos kodissa on noudatettu tarkkaa työjakoa koko yhteisten vuosikymmenten ajan. Varsinkin meitä vanhempien kohdalla se lienee yleistä.
Otit esille tärkeän asian, joita kannattaisi varmuuden vuoksi pohtia ajoissa. Molempien pitäisi ainakin tietää asiat, vaikka niiden opettelemisen jättäisi odottamaan pakkoa.
Uusien asioiden opetteleminen ja yhdessä tekeminen voi tarjota lisää hyviä hetkiä, eikä sen tarvitse merkitä kuoleman odottamista. Toinen voi jostain muustakin syystä välillä olla kykenemätön hoitamaan "velvollisuuksiaan". Pitäähän työpaikallakin sijaisen olla perillä kaikista tehtävistä. ;)
äitikään oli perillä kaikista kirjallisista käytännön asioista isän kuollessa, mutta meijjän mummo on niin toprakka, ettei hän ole koskaan jäänyt jalkoihin - ikää hänellä on jo 78 vuotta, ja ei koskaan pyytele hoitamaan mitään asioita puolestaa - siis emme pääse pätemääns :)
Niin, taisi tulla kysymykseni liian nuorelle ikäryhmälle, täällä tuntuuvat olevan immeiset asioista perillä, ja hyvä niin. :)