Kuin talven kuningatar,
askel harhaillen,
näet eteen,
näet taakse,
silti vaellat tanssien.
Kuulinko lumen narinan,
vai pauhun pakkasen,
Oletko vapaa viima,
vai kuva rakkauden?:)
askel harhaillen,
näet eteen,
näet taakse,
silti vaellat tanssien.
Kuulinko lumen narinan,
vai pauhun pakkasen,
Oletko vapaa viima,
vai kuva rakkauden?:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
sopii tähän vuodenaikaankin mainiosti
Kirjoitit ihastuksellesi,
mutta rohkenenpa kuitenkin kommentoida,
että 'talven kuningatarellasi' on sentään heikkouksiakin, jos kerran "askel harhailee"
- ihmekös se sitten jollei millään löydä perille? :))
Ei se ole heikkous vaan hän on muuten vain eksyksissä,kuin valon enkeli pimeässä metsässä...:))
taisin just kokea saman tunteen - ajatukset meni ihan metikköön... :))
haeppas ne ajatukset nyt äkkiä pois sieltä:) Oikeastaan runo ei ole tarkoitettu kenellekkään tietylle henkilölle, vaan se on tarkoitettu hänelle, jolle saan aina aamuisin, lopun elämääni, toivottaa: "Hyvää huomenta rakas"....en vain ole häntä vielä tavannut..:))
Mutta hieno runo joka tapauksessa,
vaikka yleensä inspiraatio viriääkin helpoiten (?) todellisista tapahtumista.
Joskus vain pelkkä tunnekin saa aikaan nipun sanoja joissa on järkeä, vaikka ne vain soljuisivat mieleen ilman sen kummempaa tarkoitusta.
Mulla nuo sanat viriää paremmin tunteesta tai oikeastaan sen kaipuusta, en osaa tai halua silleen elävästä elämästä kertoa, paitsi joskus kun tein biisien lyriikoita, ne oli sellaisia sekoituksia molemmista..Mulle on jotenkin luonteista kertoa todellisista tapahtumista mielikuvien kautta, niin että se aukeaa kuuntelijalle pikkuhiljaa ja niistä mielikuvista voi muodostaa aina sen oman maun mukaisen kuvan,kuka millaisenkin haluaa.....meni vähän sekavaks...?:)))
kirjoittelen itsekin harrastusmielessä biisejä ja runoja ja luulenpa että käytän just samantyyppistä 'metodiakin'. :)))
Kaunis talvinen rakkausruno ihastuksellesi:)