anteeksi, kuin äärimmäisessä hädässä esim. kotiaresti-uhka tai viikkorahatta jääminen. Minut on kasvatettu toisenlaisesti ja tässä törmäämme päivittäin ongelmiin. (lapsi tekee pahojaan ja haukkuu äitiään väh. kerran päivässä).
muijani lapsi
ei osaa pyytää
7809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
meillä, mieheni 16-vuotias lapsi käyttäytyy kuin 4-vuotias. Päivittäin aukoo päätään ja loukkaa muita, sisartaan ja mun lasta sekä meitä aikuisia. Myös omaa äitiään kohtaan todella törkeä. En ole mikään neuvomaan, kun itsekin samasta tilanteesta valitan. Meillä on käynnissä viivytystaistelu; puututaan tilanteisiin, sanotaan ettei noin voi käyttäytyä, meilä ei ketään haukuta ja jos ei kiinnosta miedän säännöt, niin menköön äitinsä luo asumaan. kyllä se aina suuttuu, kun puututaan, mutta pikkuhiljaa on ehkä alkanut ymmärtämään, että se raja on jossain olemassa. Väsyttävää taistelemista, mutta kai tarpeellista. Pakko on puuttua, eihän me voida sitä räpätystä vaan sietää. Anteeksi ei osaa pyytää, muuten koittaa sitten aina hyvitellä ja tulla juttelemaan kun huomaa pahoittaneensa toisen mielen.
Mites sun puolisosi suhtautuu asiaan? Pystyykö äidin ja lapsen kanssa juttelemaan asista?
eli murrosikäinen sai porttikiellon, kun käyttäytyminen ei alkanut muuttumaan "sivistyneemmäksi". Kerran mieheni tytär kävi minuun melkein käsiksi ( isänsä pääsi väliin ) ja silloin ilmoitin ettei ole asiaa minuun kotiini ennenkuin pyytää anteeksi ja alkaa käyttäytyä ihmisten tavoin! Vuoden on nyt tavannut isäänsä kaupungilla kahvilassa...
kuitenkaan opetettu kaunista kielenkäyttöä, kun nimität puolisoasi muijaksi.
jo pienestä pitäen, mikä on oikein ja mikä väärin. Vääristä teoista rangaistaan ja hyvistä palkitaan, kunnes käyttäytyminen rutinoituu oikein. Ei missään nimessä pidä ensin kieltää ja sitten samoin tein hyväksyä huono käytös. Lapsen ON OPITTAVA myös HÄPEÄMÄÄN huonoa käytöstään ja sitä kautta pyytämään anteeksi.
millä palstalla olet? Olet uusperheet-palstalla, jossa ihmiset harvoin ovat sellaisessa tilanteessa, että ovat voineet kasvattaa uus-lasta "pienestä pitäen". Lapsi tulee heidän perheeseensä monesti vanhempana, jopa teini-ikäisenä, ja tällöin kasvatustyötä on jo tehty jonkin aikaa.
Ja ideaalitilanteessa kyllä, lasta on palkittava hyvästä käytöksestä ja OJENNETTAVA huonosta. Pelkkä rangaistus ei riitä, vaan on myös selitettävä, miksi käyttäytyminen oli huonoa.
Häpeämään oppiminen ei myöskään ole pelkästään autuaaksi tekevä tie: lapsen pitää myös oppia ymmärtämään anteeksipyynnön pointti, eli anteeksiantaminen ja omien tekojensa seurausten arviointi. Jos lapsi oppii vain häpeämään ja pyytelemään anteeksi, muttei tajua miksi, niin siinä onkin sitten jo psykopatologisen tapauksen alku kasvamassa.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että teineille tuo ikä aikuisuuden ja lapsuuden välimaastossa voi olla hyvinkin rankkaa aikaa. "Riehuuhan" murkut ydinperheessäkin pahimmillaan haukkuen koko perheensä ja ovia paiskoen. Ei liene mikään ihme, että näissä uusperhekuvioissa teinit hieman oireilevat.
Aika ja määrätietoisuus taitavat olla ainoa ja yhtä yleispätevä tapa kasvattaa, tukea ja ohjailla näitä nuoria oikeaan suuntaan. Eivätkä varmaan teinit (jos kukaan) pahoita mieltään pienistä kiitoksista onnistumisen hetkillä!
murrosiän pitäisi olla ohi? Vieläkö 22-vuotiaalla on oikeus tulla isänsä ja hänen uuden puolisonsa kotiin huutamaan ( uudelle puolisolle ) että olet pilannut meidän kaikkien elämän?
ps. "uusi puoliso" ei ollut kuvioissa silloin ( 10 v sitten ) kun ko. pariskunta erosi