Miten te lasten äidit ja miehenne entiset oikein ajattelette että olette oikeutettuja syrjäyttämään ENTISEN miehenne uuden puolison. Ei käy minun järkeeni. Miehen suku ei enää eron jälkeen ole teidän sukua. Teillä ei miehen taloon tai mieheen ole mitään oikeutta. Lapsiin kyllä mutta mieheen ei.
On luulot kovat joillain eksillä. Kun ette kuitenkaan ole muuta kun lasten äiti, ihminen jota kohtaan ei miehellä välttämättä ole MITÄÄN TUNTEITA, mies ei välttämättä ole kiinnostunut teidän elämästä millään tavalla vaikka niin kuvittelette, eikä välttämättä halua teitä elämäänsä kun viettää yhteistä aikaa lastensa kanssa. Tämä varmaan olisi teidänkin hyvä ymmärtää.
Oma mieheni sai eksänsä lopettamaan tunkeilun elämäämme kun sanoi suoraan eksän pilaavan aikansa lasten kanssa tunkeutumalla leikkipuistoon kylään kahville kotiimme.. Mieheni ei pystynyt olemaan lapsille ystävällinen ja leikkimään isän ja lapsen juttuja eksän kytätessä ja nälviessä vieressä. Nyt onneksi välit hyvät, eks nainen älyää pysyä poissa. Mies lasten kanssa joka toinen joulu joka lapsista kiva juttu. Kaksi aivan erilaista joulua josta riittää molemmin puolin puhumista. "mummulassa oli viimevuonna silleen voitasko tehä" "iskän luona jouluna oli sitä ja tätä voisko äiti joulunaki olla".
Että eiköhän taas ne eksät oo ne ketkä isättömästä joulusta kärsii eikä halua sitä onnea entiselle miehelleen että hänen kainalossaan on jouluna toinen.. Mieheni lapset ainakin on enemmän innoissan tilanteesta (ikää muuten 5 ja 7). Kaksi kotia kaksi perhettä rikkaampi elämä.
Että eksät päästäkää irti ja jatkakaa elämää..
On luulot kovat joillain eksillä. Kun ette kuitenkaan ole muuta kun lasten äiti, ihminen jota kohtaan ei miehellä välttämättä ole MITÄÄN TUNTEITA, mies ei välttämättä ole kiinnostunut teidän elämästä millään tavalla vaikka niin kuvittelette, eikä välttämättä halua teitä elämäänsä kun viettää yhteistä aikaa lastensa kanssa. Tämä varmaan olisi teidänkin hyvä ymmärtää.
Oma mieheni sai eksänsä lopettamaan tunkeilun elämäämme kun sanoi suoraan eksän pilaavan aikansa lasten kanssa tunkeutumalla leikkipuistoon kylään kahville kotiimme.. Mieheni ei pystynyt olemaan lapsille ystävällinen ja leikkimään isän ja lapsen juttuja eksän kytätessä ja nälviessä vieressä. Nyt onneksi välit hyvät, eks nainen älyää pysyä poissa. Mies lasten kanssa joka toinen joulu joka lapsista kiva juttu. Kaksi aivan erilaista joulua josta riittää molemmin puolin puhumista. "mummulassa oli viimevuonna silleen voitasko tehä" "iskän luona jouluna oli sitä ja tätä voisko äiti joulunaki olla".
Että eiköhän taas ne eksät oo ne ketkä isättömästä joulusta kärsii eikä halua sitä onnea entiselle miehelleen että hänen kainalossaan on jouluna toinen.. Mieheni lapset ainakin on enemmän innoissan tilanteesta (ikää muuten 5 ja 7). Kaksi kotia kaksi perhettä rikkaampi elämä.
Että eksät päästäkää irti ja jatkakaa elämää..
Vastaukset 35
Vanhimmat
mieltä olen, itse kunkin pitäisi päästä elämässään eteenpäin. Meidän kohdalla miehen exä edelleen, 8 vuotta erosta, me yhdessä 6.vuotta, kapinoi tilannetta vastaan. Lapset asuu meillä ja sekös tätä naista ilmeisesti korpeaa. Joka ikinen viikko tulee tekstiviestiä siitä, miten me ollaan surkeita ja huonoja vanhempia, itsekkäitä ja täysin väärässä. Ei se enää edes soita, viestillä laittaa ajatuksiaan. Lapsia manipuloi kyllä ihan kympillä, mutta ei toisaalta halua/kykene ottamaan lapsia luokseen.
Miksei se muuta elämäänsä? Asuu lapsista 5 km päässä, sais milloin vaan olla enemmän alstensa kanssa? ei vissiin katkeruudeltaan pääse yli siitä,e ttä lapsilla on meillä hyvä olla ja ovat itse valinneet tilanteen näin. Ollaan kyllä koitettu hyvälläkin puhua, sopia asioista, mutta aina mennyt huudoksi hänen puoleltaan. Mun mielipide on , että on edelleen rakastunut lastensa isään. Itse aikoinaan halusi erota eikä nyt osaa elää väärän ratkaisunsa kanssa. Luulee kai, että savustamalla mut pois, saisi entisen elämänsä takaisin.......
tähän!!! ja sitten ihmetyttää miten ihmeessä ne exät osaa kääntää asian niin että uusi puoliso on kääntänyt miehen lapsia vastaan, ja samalla itse vaahdotaan kuinka lapset ei sinne mene kun siellä on se isin "naikkonen" jne. Yleensä ne nykyset on mukavia normaaleja ihmisiä, jotka vähiten pahaa haluavat lepselle, mutta katkera exä ei näe kun oman etunsa, vaikka nimittää sitä lasten eduksi!!
meilläkin miehen exä jaksoi useita vuosia piinata, siinä kärsi lapset,mies ja minä, varmaan exän puoliso jos ei jopa ihan exä itsekkin, mieheni ja exän erosta oli kulunut 4v, kun minä astuin kuvaan, silti olin perheen rikkoja sekä vein lapsilta hyvän isän, nyt ei isä näe kun minut..höpö höpö, exä esti tapaamiset tykkänään, kun kuuli minusta!
mieheni ei onneksi jäänyt tuleen makamaan, sanoi exälle että sitten taistellaan oikeudessa tapaamiset sekä huoltajuus, jos ei ymmärrä noudattaa yhteishuoltajuutta,eikä tapaamisia, elatusmaksut kyllä piti maksaa!!ja minunkin mieheni sanoi, että jos exä katsoo että ainoo ratkaisu on minun lähtö miehen elämästä, silloin hänkatsoo että lähtee exänkin mies, että niin makaa kuin petaa!!mies teki loppujenlopuksi ison työn, että sai exän hieman perääntymään, alkoi vaatia samoja asioita mitä exä mieheltäni vaati, jne..lopulta tapaamiset on järkätty niin että miehen lapset puolet kk:sta meillä, kun ei exä sitten jaksanutkaan, kun tuli lisää lapsia uuden puolison kanssa!!!ensin ollaan niiin äitiä ja suojellaan lapsia minulta..huh huh!!!
tänäpäivänäkin exä soittaa vkottain, hakee lapsen tavaroita meiltä, pyytää mieheltäni apuja jne..ei aina jaksa, ja olenkin sanonut ITSE exälle että mikset jo luovuta!!hän on luvannut seisoo mieheni rinnalla koko elämän aikoinaan, niin hän tekee, ja todellakaan välittämättä ettei mieheni kaipaa häntä rinnalleen!!mutta jokaisella on ristinsä tässä elämässä, meillä se on piinaava exä, exälle varmaan mun naamataulu =) mutta haluisin tän jo loppuvan,miksi aikuinen ihminen ei tajua lopettaa,!!!!
mun miehen ex-ämmä (ja sen lapsen äiti). Itse ei halunnut lastaan, kun ero tuli ja nyt paukkuu naljailua, kun jotain lapseen liittyvää yhdessä päätetään... tulisi edes vähän vastaan, mutta kun ei.
Pata kattilaa soimaa. Aikuinen ihminen ei hauku toista ämmäksi. Et sinäkään mikään puhdas pulmunen ole.. vaikken sinua tunnekaan, niin tekstistäsi sen näkee! Kasva aikuiseksi. Kannattis miettiä asioita vähän syvällisemmin, kaikella kun on syynsä. Ja ei sitten ole tullut mieleen, että ehkä sillä sun ukolla/ sen tekemiselläkin on osuutensa asiassa. Eikä se pelkkä ero ole aina syynä.
Toi on kyllä niin totta. Miks eksät kuvittelee että automaattisesti on tervetullut entisen miehensä luokse kun on lapset. Tai miksi he haluavat "perheen kesken" tehdä asioita, kun sitä perhettä EI OLE! Miks leikkiä jotain mitä ei todellakaan ole olemassa? En ymmärrä.
Minä en mene ex-mieheni kotiin edes käymään. Minulla ei ole mitään syytä eikä vähäistäkään mielenkiintoa kyläillä hänen luonaan. Exä on tervetullut meille kyllä silloin tällöin.
Kirjoittelin aiemmin, että olemme eron jälkeen viettäneet yhdessä kaksi joulua, ja muutakin on joskus tehty. Mutta että perheen kesken?
Minulla on kaksi lasta ja me olemme perhe. Ex-mies ei kuulu minun perheeseeni nyt eikä myöhemminkään. Missään nimessä me emme tee mitään "perheen kesken", sillä jos ex-mies on mukana, on mukana siis muitakin kuin minun perheeni jäseniä.
Ei ex-puolisoiden yhdessäolo tai vaikkapa elokuvissa käyminen tarkoita sitä, että sitten ollaan perheen kesken tekemässä jotakin.
Minusta on vähän tarkoitushakuista syyttää ex-vaimoa kyläilyistä. Onko tosiaan niin, että ex vain pyyhältää ovesta sisälle, vaikka ovi pysyy suljettuna? Ei kukaan kävele aikuisen miehen kotiin sisälle, ellei aikuinen mies sitä itse halua. Jos mies ei osaa sanoa ei, niin siihenkin on joku syy.
Eikö se nyt ole exän kanssa ihan sama kuin anopinkin kanssa: ihan sama mitä se exä tai anoppi sanoo tai tekee, vain se ratkaisee, mitä mies tekee??????
Kun on uusperhe niin lapsilla ei ole oikeus viettää yhteistä aikaa molempien vanhempiensa kanssa yhtäaikaa ilman niitä puolikkaita? TUO on lapsellista!
Meillä ainakin vietetään yhteistä aikaa, minä ex ja meidän kaksi lastamme. Siihen ei ex:n uusi tule sotkemaan. Ja pahaltahan se ex:stä tuntuu kun me vietetään joulu yhdessä, hän omien lastensa kanssa mutta niin se vain on. Lapsilla on oikeus viettää aikaansa molempien vanhempien kanssa, sovussa. Ja tämä ei sitten ole ollut minun päätökseni vaan ex:ni!
missäs se sinun tuleva miehesi ja exäsi tuleva nainen sitten viettävät joulua? Hei haloo, ajattele nyt vähän mitä sanot??? ei tuollaisia ihmisiä voi olla...
ensi jouluna ex miehelläsi onkin uuden puolisonsa kanssa lapsi, niin luuletkos että homma menee noin vielä??? niin tottakai, sinä EXÄNÄ varmasti olet ykkösenä lapsiesi kera ja ex miehesi voi hyljätä siksi aikaa uuden puolison yhteisine lapsineen kun SINÄ ex puoliso sanot ettei nykyinen syrjäytä sinua ja lapsia..höpö höpö..lapset vielä ymmärrän, mutta en sitä mitä sinä EXÄNÄ olet oikeutettu ex miehesi elämässä yhtään mihinkään!!häpeisit..
Siis ihanaa, että täällä on kerrankin saman kohtalon(a) kärsiviä kuten minäkin.
Meillä mieheni ex-jaksaa vaan pyöriä jaloissa jo kuudetta vuotta. Kitisee ja napisee joka ikisestä räsähdyksestä ja tehdään asiaa lapsien kautta.
Lapset itsekkin ovat kertoneet, että äiti on kauhea kun se aina vaan huutaa. En tiedä onko tässä nyt se, että lapset tykkäävät isän uudesta vaimosta eli minusta ja tämä jos mikään on nostanut ex-vaimon karvat pystyyn.
Olemme pyrkineet elämään omaa elämää mahdollisimman rauhallisesti ja ettei ex-vaimo pääsisi sanomaan mihinkään. Viime tapahtuman jälkeen totesin, että tämä nainen on todella narsistinen ja sairas. Isäni kuoli äkillisesti ja olisimme haluneet mieheni lapset hautajaisiin mukaan. Ex-vaimolta tuli heti tekstiviestiä miehelleni "hautajaisiin ei tarvi laahata ja lapsilla olisi sinä viikonloppuna muutakin tekemistä". Mieheni yritti sitten, että jospa vaihdettaisiin viikonloppuja kun kysyeisenä viikonloppuna oli isäni hautajaiset ja lapset olisivat tuolloin meillä ja hautajaisetkin oli toisella paikkakunnalla 200km:n päästä meidän asuinpaikasta. Ex-vaimo hyvin tyypilliseen tapaan "sun viikonloppu, hoida hommat". Onneksi saimme sitten kyseiselle viikonlopulle järjestettyä mieheni 20-vuotias tytär katsomaan näiden 13 ja 12 vuotiaiden perään.
Sittenpä heti seuraavana viikonloppuna olikin mieheni ex-vaimolla menoja jolloin lapset olivat vuorostaan hänelle. Tuli tekstiviestejä ja puhelin soittoja, että voitaisko ottaa lapset. Mieheni siihen vastas, että olemme mökillä (kuten olimmekin) ja että voit tuoda lapset tänne. Tähän tulikin vastauksia, että olet sinä piru ja joustamaton paska ja laita se akkasi kuriin (?) jne.. Siis aivan käsittämätöntä.
Tämmöistä tämä on ollut. Meidän pitäisi joustaa, venyä ja ymmärtää. Pitäisi ottaa kaikki vittuilu, uhkailu viestit vastaan ja olla ettei mitään ole sattunut.
Ex-vaimo tekee itsestään niin martyyriä ja kääntää kaiken negatiivisen tapahtuman, asian meidän syyksi. Mieheni äidille oli soitellut keskellä yötä kännissä. Tästä mieheni huomautti, niin teki meidän valehtelijoiksi.
Sitten tekee itsestään hyvin sairaan ihmisen. Sairastaa muuten samaa mitraaliläppä vikaa kuten isoveljeni, joka ei opuksien mukaan tarvitse leikkaus hoitoa. Kyllähän se tervekkin ihminen alkaa oirehtimaan jos pulloon tartutaan joka hetki, kun on tilaisuus ja juostaan viikolla ja viikonloppuna ravintoloissa ja poltetaan tupakkaa kuin korsteeni. Huomasimme tämän, kun hänen miesystävä jätti mieheni ex-vaimon tammikuussa. Niin sen jälkeen ex-vaimolla oli hirveän kiire hankkia uusi ja sitä mentiin. Sitten pitäisi käydä töissä, mutta ne krapula aamut. Haetaan sairaslomaa 3kk:tta ja syödään lääkkeitä ja otetaan viinaa. Mistäkö tiedän. Sitä tuli sen verran niitä puhelinsoittoja tuona aikana ja aina oltiin niin tukevassa humalassa.
Nyt mieheni toinen lapsi muutti meille asumaan ja ei ota kauonkaan kuin toine muuttaa myös meille. Tottahan me ollaan tästäkin jo saatu kuulla, miten me kiristämme lapsia meille muutolla. Tekis mieli huutaa tälle ex-vaimolle (teen sen kyllä itse mielessäni), et katsoisit jo peiliin ja miettisit omaa käytöstäsi.
Nyt mieheni ex-vaimolla on hirveä ongelma, kun on heidän yhteisen lapsen (joka asuu meillä) rippijuhlat tiedossa. Otimme mieheni kanssa sen linjan, että me järjestämme meidän sukulaisille omat juhlat meidän kotona ja mieheni ex-vaimo saa järjestää vuorostaan omille sukulaisilleen hänen luona. Me emme halua tätä naista kotiimme.
Mut jaksamista Teille kaikille, jotka joutuvat "kärsimään" näitä ex-vaimoja. Kyllä se päivä koittaa vielä heillekkin.
ja liian hyväsydäminenkin, että sietää exältään juuri tuonlaista käytöstä, koska ONHAN SE LAPSEN ÄITI!!! voi hyvä sylvi... sitten itketään mun perään, kun huomataan, että ehkä uutena naisena en siedä tuollaista pompotusta.
niinhän se kuitenkin on että exä on HÄNEN LAPSENSA ÄITI, sinä et, ja sinun se pitää hyväksyä
Alkuun olin aika myötätuntoinen vuoksenne, mutta loppua kohden mielipiteeni muuttui. Ensinnäkin, miehesi ex:n juomiset, sairastelut ynm. eivät kuulu mitenkään sinulle eikä sinun kuulu selitellä niistä mitään eteenpäin. Jos toinen haluaa juoda ja klintsata töistä, on se hänen asiansa, ei sinun.
Toiseksi, on todella lapsellista toi "meidän juhlat- teidän juhlat" systeemin. Ette ajattele lapsia yhtään. Jossain tuolla (oisko ollut suku on pahin palstalla, en ole varma), oli juttua juuri samantapaisesta tilanteesta, jossa nuori kertoi asiaa omalta kantiltaan. Ei hyvä! Itselleni ei tulisi mieleenkään estää lapsieni isän/ isänpuoleisen suvun tulo lapsieni juhliin. Vaikkemme olekaan ylimmät ystävät. Lapset ensin, sitten oma katkeruus, jos sellaista on. Kuten jo sanoin tuo on TPDELLA lapsellista käytöstä!
Mites meinasit jos lapsi joskus menee vaikka naimisiin? Pitääkö hänen järjestää kahdet häät jotta molemmat suvut voisivat tulla erikseen? Miksi aiheutatte lapselle paineita, että hänen pitäi ehkä joskus valita että kummat hän kutsuu kun omat vanhemmat eivät kykene elämään sovussa!
tähän sukujuhliin...
Eiköhän nämä sukujuhlat ole jokaisen ihmisen oma asia miten he järjestävät. Me olemme päätyneet tähän ratkaisuu.
Eritoten tähän ratkaisuun päädyimme sen vuoksi, kun mieheni sukulaiset toivoivat ettei mieheni ex-vaimo ole heihin yhteyksissä ja he eivät halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Miksi he tähän päätyivät...?
Nii-in sietäisipä ex-vaimon katsoa itseään peiliin ja miettiä tekosiaan ja vasta sitten penätä yhteisiä sukujuhlia.
Nimittäin soitteli mieheni sukulaisille (häiriöksi asti) juovuksissa että selvinpäin ja haukkui koko suvun pataluhaksi, arvosteltiin mieheni saamaa kasvatusta, arvosteltiin mieheni vanhempia, sisaruksia jne.. Tämän vuoksi joutuivat mieheni sukulaiset vaihtamaan puhelinnumerot salaisiksi.
HUOM: Lapsethan näkevät ja tapaavat mieheni isovanhempiaan ja muita sukulaisia.
Jotteiko tämä tähän loppuisi niin eräänä kauniina kevätpäivänä oli mieheni ex-vaimo vääntäytynyt lapsien mukaan sukuloimaan. Siitthän se soppa syttyi, kun isovanhemmat soittavat miehelleni ja pyytävät tulla hakemaan tätä naista pois jne.. Ei ollut lähtenyt heidän talosta pois, vaikka oli pyydetty. Loppujen lopuksi joutui lähtemään, kun isovanhemmat olivat lähteneet mökille tenavien kanssa. Viimeinen tempaus oli, kun mieheni ex-vaimo oli jättänyt lainoja maksamatta ja kuka ne oli taannut. Mieheni sukulaiset.
Eli siinäpä teille nyt ihmettelemistä ja pohtimista. Jopa ne häätkin voidaan järjestää jopa kahdet. Me omat ja ex-vaimo omat.
Niin eihän se ryyppääminen meille kuulu, mutta sanoppa sille ex-vaimolle, että jättää sen puhelimen sitten rauhaan, kun on kallistellut pulloa. Ne puhelinsoitot, tekstiviestit ovat sitten sitä tasoa, että.. Kyllähän te tiedätte.
Yritimme laittaa puhelinnumeromme salaisiksi, mutta olipa uikkinut ne esiin lapsien puhelimista..
Eli vielä kerran jaksamista Teille
kyllä ne miehen LAPSET on tervetulleita mieheni puolen sukulaisiin, ja paljon käyvätkin siellä, mutta anoppini on esim.sanonut, ettei exän tarvitse istua enään juhlissa, ja nolata minua siellä niinkuin joka kerta tehnyt!!tämän vuoksi minä ja mieheni olemme olleet ne jotka ovat lähteneet kesken pois, ja exä jäänyt juhliin!!minä kuulun kuulemma mieheni puolisona sekä tulevan lapsemme äitinä juhliin, eikä exällä ole syytä tulla arvostelemaan minua sekä leikkimään "perhettä" niihin juhliin!!
exä myöskin soittelee anopilleni jatkuvasti, mitä pitäisi ostaa etälapselle, ja utelee kautta rantain meidän asioita, oli kysynyt vielä ettei kai tuleva lapsemme muuta mummon suhtautumista etälapseen, niin jo oli anopilla pompannut, ei tietenkään muuta, mutta arvatenkin kyseessä oli pelko että ostelu loppuu pian siihen, oli vielä exä tokaissut "on niillä varaa ostaa ittekkin tulevalle tavaraa,toista se on hänellä"..se nainen ei ajattele nenäänsä pitemmälle, me emme tosin mitään ole anoppilasta koskaa pyytäneetkään,omilamme koitamme pärjätä!!
en vaan ymmärrä näitä exiä jotka lapsen varjolla tunkevat itsensä juhliin ja paikalle, kutsumatta!!!kehtaavat vielä käyttäytyä siten, ja nolata uuden puolison!!
tietysti ymmärrän jos kutsutaan, ja käyttäydytään, kyllä minutkin ex miehen vanhemmat joka joulu kahville, olen kyllä kohteliaasti kiletäytynyt,mutta jos soittavat ja kysyvät kuulumisia, vastaan kyllä ihan sivistyneesti!!
että kyllä lapset kuuluu eron jälkeen sukuun, mutta exä ei enään kuulu, automaattisesti lapsen äitinä, ellei erikseen kutsuta..
mieheni ex-nainen oli/on mustasukkainen siitä, kun mies löysi eron jälkeen minut, joka tulen hyvin toimeen hänen lapsensa kanssa ja meillä on kaikilla mukavaa. Tilanne tasaantuu aina hetkeksi, kun se eukko löytää väliaikaisesti itselleen uutta seuraa, mutta jatkaa häiriköintiä ja miehelleni flirttailua, kun hänen uusi kumppaninsa kyllästyy tähän. Oma itsetuntoni kyllä kestää tämän naisen palloilut.
En minäkään koe ex-mieheni olevan perhettäni, hän on "vain" lapseni isä. Ja kun hän toivoakseni joskus löytää uuden onnen, ei tulisi mieleenikään tunkeutua kutsumatta heidän yhteiseen kotiinsa! Ei mieskään tunge minun ja nykyisen mieheni kotiin lapsen varjolla, toki istuu kahville, jos pyydetään!
Mutta sitä en ymmärrä,miksi en voisi olla tekemisissä exäni suvun kanssa? Ehkä asia olisi eri, jos exälläni olisi uusi, mutta luulen, että tapaisin ex-appivanhempiani silti..
Minä en eronnut lapseni isän sukulaisista, kun erosin miehestä. Ehkä en joulua viettäisi heidän kanssaan tai ainakin pyytäisin nykyisen mieheni mukaan, jos se kaikille sopisi, mutta muuten kyllä poikkean heidän luonaan lapsen kanssa.
Toki ehkä tuo on yleisempää että ex vaimo toimii näin ja siksi häntä mollataan. Mutta entäpäs sitten näin päin, kun saan jatkuvasti arvostelua osakseni kun olen itsekäs kun en halua avata ex mieheni talon ovea lapsemme kanssa ja viettää aikaa hänen uus perheensä kanssa. Minua moititaan itsekkääksi,omahyväiseksi jne. Minua ei todellakaan huvita leikkiä ystävää hänen uuden siippansa kanssa ja katsella heidän kuherteluaan,etenkin kun muistaa että se oli minun koti ja piti olla meidän laspemme koti..ja nyt sitä asuttava exäni ja hänen uusioperheensä...
Ja suvusta vielä sen verran...ei ehkä hänen sukunsa ole enään minun sukuani, mutta lapsemme sukua on, ja ei hänen sukunsa ole selkää kääntänyt meille ja lapsemme tarvitsee äitinsä apua jotta voi mummoa ja pappaa käydä katsomassa ja heillä vierailemme yhdessä (mutta emme silloin jos isän uusioperhe on siellä ja tämä sopii isovanhemmillekin, koska ymmärtävät että yhteistilanne ei välttämättä toimisi !)
Eipä ole tullut käytyä kyläilemässä exän luona. Kyllähän tuo pyysi käymään vaan kun ei ole ollut mitään asiaa, miksi kävisi. Hän on käynyt meillä useamman kerran. Tervetullut onkin. Miksi ei olisi? Tekemisissä olemme harva se viikko, kun yhteisiä asioita on erosta huolimatta.
Kaikista huvittavinta minusta ap:n kirjoituksessa on tuo "miehen suku ei ole teidän sukua". Mitä sinä itse tällä ajat takaa? Tarkoitatko, kun olen 20 vuotta exäni suvun tuntenut, että minun täytyy heidät elämästäni poistaa avioeron takia? Miksi ihmeessä? Meidän välillä on jotain, mikä säilyy hautaan asti - halusi nyxä(-t) sitä eli ei. Itse en ainakaan aio lapsistani kasvattaa niin ahdasmielisiä, etteikö eron jälkeenkin voisi olla "yhteistä elämää" niin sen exän kuin hänen sukunsa kanssa. Lopun perin parilla, joilla on lapsia on elämässä yhteistä niin kauan kuin henki pihisee. Oli rippijuhlat, häät tai lakkiaiset niitä pidetään lasten kotona eli meillä. Kaikki ovat tervetulleita, myös ex ja exän suku. Jos exän nyxä on asioista eri mieltä, hän loistakoon poissaolollaan. Teot kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa.
Minun ex on ainakin kiinnostunut minun elämästä. Samoin minä hänen. Hän ei ole kiinnostunut minun rakkauselämästä, kuten en minäkään hänen. Asia vain on niin, että minun elämä on osa lastemme elämää ja päinvastoin. Enkä minä kuvittele tätä, minä tiedän. Hyvä olisi nyxienkin ymmärtää, että tavalla tai toisella ne exät siellä taustalla ovat. Lisäksi rakkaus voi olla entisen avioparin väliltä kuollut, mutta uskon, että aitoa välittämistä silti löytyy useimpien väliltä.
Onneksi minä valitsin aikanani fiksun aviomiehen. Toivottavasti myös hän osaa toisella kierroksella valita yhtä fiksusti kuin eka kerralla. Silloin ei tiedossa ole ongelmia :D
Lopuksi vielä sanon (ties kuinka monennen kerran), että niin exiä kuin nyxiäkin on joka lähtöön. Toiset on fiksumpia, toiset vähemmän. Lopun perin eron jälkeisen elämän käytös riippuu erittäin paljon siitä, miten ero on aikanaan hoidettu. Se, miten se on hoidettu riippuu sekä siitä ex-aviovaimosta että ex-aviomiehestä. Toisinaan siellä taustaalla voi olla joku kolmas pyöräkin. (Tässä en tarkoita, että ap:n tapauksessa hän olisi ollut 3. pyörä. Asiahan ei tule esille tekstistä.) Joka tapauksessa syy siihen "paskaan", missä monet tällä palstalla elävät on myös siinä iki-ihanassa siipassanne. "Edellisessä elämässä" on asiat jäänet hoitamatta tai ne on hoidettu huonosti.
eron jälkeisestä elämästä on niin kaponen ja ala-arvoinen että ei voi kunnauraa ja kauhistella.
Ne kuvittelevat että ex miehen vanhemmatkin jättää lapsenlapsensa, ettei heilläkän ole vanhempiensa eron jälkeen asiaa enää mummille ja vaarille!! Eihä se niin mene. Suku on ja pysyy, on serkut ja tädit, sedät ja enot, kummit ym. Eihän heitä pois heitetä lapsen elämästä millonkaan. Siellä pysyy myös se ex vaimokin. Ei se muu suku mihinkään katoa.
Nyxien on vain vaikea hyväksyä sitä tosi asiaa, että hän ei olekkaan niin arvostettu kuin se ensimmäinen vaimo. Koska ex vaimolla on aina kortit kädessä ne lapset, niin hän pysyy aina suvussa, halusi nyxä sitä tai ei.
Kyllä mun appivanhemmat sanoivat ainakin eron aikana, että "ei meidän välit tarvi muuttua mihinkään"!
Kyllä minä ja lapset olemme aina tunteneet olevamme tervetulleita ex mieheni sukuun, oli sitten kyse isoista synttäreistä tai lasten serkkujen synttäreistä. Ei meitä ole eroteltu, vaan samaa sukua ollaan kuin ennenkin.
Mulle anoppi ja appiukko sanoivat, että olen aina heidän miniä, vaikka eroon liitto päättyikin. Meidän välit on loistavat ja minä olen mieluinen "miniä". Minkäs sille tekee. En ainakaan nyxän anna välejämme rikkoa. Jos ei mahduta molemmat, se jääköön pois, jolle tilanne on liian kova.
Pakko vielä mainostaa, että omat vanhempani ovat edelleen yhteydessä ex-poikakaverini vanhempien kanssa - ovat erittäin hyviä ystäviä. Me aikanaan seurustelimme 5 vuotta ja erosta on nyt aikaa reilu 20 vuotta. Eipä tämä minun ex-aviomiestäni haitannut ja tuskin ex-poikakaverin nykyistä vaimoakaan.
on pidettävä sinuun hyvät välit jotta saavat jatkossakin tavata lapsenlapsiaan! Etkö ole asiaa aikaisemmin tajunnut : )
Nimittäin minun lapset on sen verta isoja, että pääsevät ihan ilman äippääkin mummolaan, joka on lähellä. Eli pieleen meni väittämäsi :D.
on se hyvä että sun lapset asuu lähellä mummoaan. mihin ne raukat muuten menis, kun sun tekee mieli lentää?
Ei me kyllä tarvita mummulaa siihen, jos minä haluan lentää. Sitä paitsi tämä mummu ja pappa ovat yrittäjiä, joten kyllä se ihan isä itte on joutunut lapsensa hoitamaan, jos mua on lennätyttänyt. Jonnin verran kyllä tuleekin vuodessa noita työmatkoja ;)
..ihan kananlihalle menin lukiessani tämän otsikon alla olevat viestit.
Kiitänpä nyt siis hiljaa luojaa mielessäni siitä, ettei meillä moista sotatannerta ole.. Mieheni Exä on meille kyllä ihan tervetullut milloin vain kyläilemään. Samoin myös minun nykyisen anoppini pöydän ääressä kaikki istutaan sovussa..
Eipä sitä tuollaisia asioita osaa arvostaakkaan, ennen kuin tajuaa millainen se kolikon kääntöpuoli voisi olla... Harmi.. :(
Meillä myös kaikki voi hyvin vierailla toisillaan ja sumpit yhdessä juoda. Lapsen äiti perheineen viettää hyvinkin viikon anoppilassa, eikä se minun sisuskalujani kaiva. Ehkä tilannetta voi helpottaa se, että mieheni ja lapsen äiti eivät ole varsinaisesti koskaan seurustelleet yritystä enempää ja ovat olleet erossa suurimman osan lapsen elinajasta. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns biologisista vanhemmista koostuvaa perhettä, vaan aina kaksi perhettä - meidän ja äidin perhe.
.. me siis kuulumme onnelliseen vähemmistöön, tai sitten vain siihen hiljaisempaan ryhmään. Kukapa siitä nyt rupeaisikaan pitämään mekkalaa, että kun niin mukavasti menee. :)
No, joka tapauksessa kiva huomata, ettei kaikki exät ja nyxät hirviöitä ole. :D
Ollaan me siis vaan onnellisia, että assiat hyvin on. :)
Hirmuisen mukavaa joulun odotusta sinulle ja perheellesi. :)
"Syrjäyttämään uuden puolison"?!!! Millä tavalla on sitten oikeutettua tulla tämän uuden naisen syrjäyttämään sen miehen aviopuolison?? Oletko ihan tosissasi kirjottanu, vai mikä mättää???
Miten sä luulet et mies on kiinnostunu uuden naisen elämästä tosissaan, ellei ole entisenkäään elämstä ollut kiinnostunu? Palaa jo maanpinnalle ettet putoo liian korkeelta!
Huomaa ettet oo kovin elämässä kokenut mitään, kun puhut isättömien lasten joulustakin ettei ne siitä kärsi. Kuka siitä sitten kärsii jos ei lapset? Onhan se hyvä taas vierittää syyt muiden niskoille, ja putsata oma syyllisyys.... Provonko kirjoitit, johon uskot vain sä!
oli EX puolisoista, ei kai heitä enään eron myötä nimitetä aviopuolisoiksi!!!!???? ja kyllä mua ihemtyttäs jos mieheni olisi kiinnostunut ex puolisonsa elämästä samassa mittakaavassa kuin MEIDÄN yhteisestä..hmm..lapsistaan mies on kiinnostunut, ei hänen äidistään enään!!!ja kun mies ei ole kiinnostunut ex puolisostaan ei se ole sama ettei lapsien elämä kiinnosta, lapset pysyy ja on nykyisyydessäkin mukana, ei tuo exä!!
kiinnostunut nykyisestä elämästään kuin ei ollut kiinnostunut entisestä elämästään!! Voi parkaa, kyllä me vaan olla todella rakastuneita. Kyllä se sinun on nyt vain todettava asia ja alettava elämään OMAA elämää.. yritä edes!!
exä on exä, hänen elämällään ei ole enään mitään tekemistä ex miehensä kanssa!!!onko se niin vaikee joillekin ymmärtää,että vaikka ollaan joskus yhdessä oltu, mutta erottu, niin ei se yhteinen elämä ja sen jakaminen ole kun HISTORIAA!!! elettyä elämää, se oli silloin,nyt on nyt!!
se että joskus on eletty yhteistä arkea, ei tarkoita että eron jälkeen sitä jaetaan, ERON JÄLKEEN OLLAAN OMILLAAN!!!!oikeus päättää OMASTA elämästä,kenen kanssa sen jakaa ja miten, ei siihen tartteta enään lupaa ex puolisolta!!!
ja jos se mies vaihtoi aikoinaan lamput ym, ei tarkota että enään on siihen velvollinen!!!miksei jotkut tajuu että eron myötä jatketaan OMAA elämää, jos on yhteisiä lapsia, niin he pysyvät molempien vanhempien elämässä mukana, mutta ERIKSEEN!!!!
itse olen myöskin mieheni kanssa erittäin onnellinen ja rakastunut, eikä miehellä kyllä ole minkäänmoista kiinnostusta entistä elämäänsä kohtaan,ehkä JOSKUS oli, mutta ei NYT!!!
Hienosti kirjoitettu!
tästä ketjusta. Mukava huomata, etten ole kokemuksineni yksin.
Tapasin vuosia sitten Sen Oikean, jolla oli edellisestä avioliitostaan lapsi. Exällä oli jo uusi mies ja pian uusi lapsikin tulossa. Kaikesta tästä huolimatta minä en sopinut kuvioon. Nainen ei halunnut, että tapaisin lasta ja kielsi minua astumasta edes pihalleen. Korostan, että en ollut heidän eronsa syy.
Pidin (ja pidän) lapsesta kovin, ja vaikka saamani kohtelu oli vaikeaa niellä, pystyin keskittymään lapsen parhaimpaan. Siitä aivan oikeutetusti voin nostaa hattua vain ja ainoastaan itselleni. Avioiduimme ja suhteet ex-vaimoon ovat tasaantuneet (kiitos minun). Hän on ehkä ymmärtänyt, etten ole varastamassa hänen äidinpaikkaansa ja että asetan hänen lapsensa hyvinvoinnin kaiken edelle.
Tämänhetkinen tilanne on se, että lapsi kutsuu molempien perheidensä miehiä isäksi, mutta äitejä on vain yksi, se ainoa oikea. Kuvittelin, että minua ei tulla koskaan hyväksymään tähän pyhään yhteisöön, mutta väärässäpä olin: mieheni ex-puoliso ehdotti, että tekisimme testamentin hänen lapsensa hyväksi. Mykistyin niin, etten tajunnut kysyä, voinko omaisuudellani kenties ostaa "äiti"-tittelin? ;)
Olen lapseton nainen, joten jos kuolen ensin, aviomieheni perii kaiken ja täten aikanaan myös lapsi. Jos taas mieheni kuolisi ensin, saisin exän myöntymyksellä (lapsi on vielä pitkään alaikäinen) hallita itse ansaitsemaani omaisuutta. Oletettavasti hän olisi ovella tuossa tuokiossa vaateineen. Minun omaisuuteni on siis ainoa asia, joka herättää hänessä positiivisia tunteita.
Minkälaisia ajatuksia tämä tositarina teissä herättää?