Tässä elämässä ei kaikki mene kuin toivois,jouduin
suuriin vaikeuksiin.Otin viinan avuksi,mutta se vain pahensi.Tuli itsemurha ajatuksia.Eräänä iltana,kun olin juonut söin suuren määrän erilaisia lääkkeitä.Taju sammui siihen.Seuraava havainto oli kun olin ison talon pihalla,talosta tuli nainen minun luo,samaan aikaan tuli vasenmalta kauniinpi nainen.Hän tuli minun luo ja sanoi:Minä olen saatanan palvoja lähde minun mukaan saat parenman elämän siellä.Peräänyin jonkin matkan päähän,talosta tullut nainen pyysi minua sisälle.Menimme suureen huoneeseen se oli valoisa ja ihan valkea,Mutta ikkunoissa ei ollut laseja Ei niitä tarvinnutkaan sillä siellä ei ollut hyttysiä ja ilan lämö oli aina sama aurinko oli aina siellä järven yllä,ei tuullut koskaan.Eräänä päivänä minut ikään kuin temmattiin pois sieltä.Kuulin puhetta,kohta tajusin,että olin sairaalan petissä.Vasenmalla oli kaksi lääkäriä ja hoitaja,he seurasi kuvaruutua.Toinen heistä sanoi:Nyt se tasantuu.Kuulin seuraavana päivänä,että minun sydän oli pysähtynyt.Olin siellä viikion.Nyt tuosta kaikkesta on kulunut neljä vuotta muistan sen vielä kuin eilisen päivän.Viina hävisi minun elämästä ja kuolemaan suhtautuminen muuttui.Tämä on minun kokemus,en ole siihen mitään lisännyt enkä pois ottanut.
Pekka
suuriin vaikeuksiin.Otin viinan avuksi,mutta se vain pahensi.Tuli itsemurha ajatuksia.Eräänä iltana,kun olin juonut söin suuren määrän erilaisia lääkkeitä.Taju sammui siihen.Seuraava havainto oli kun olin ison talon pihalla,talosta tuli nainen minun luo,samaan aikaan tuli vasenmalta kauniinpi nainen.Hän tuli minun luo ja sanoi:Minä olen saatanan palvoja lähde minun mukaan saat parenman elämän siellä.Peräänyin jonkin matkan päähän,talosta tullut nainen pyysi minua sisälle.Menimme suureen huoneeseen se oli valoisa ja ihan valkea,Mutta ikkunoissa ei ollut laseja Ei niitä tarvinnutkaan sillä siellä ei ollut hyttysiä ja ilan lämö oli aina sama aurinko oli aina siellä järven yllä,ei tuullut koskaan.Eräänä päivänä minut ikään kuin temmattiin pois sieltä.Kuulin puhetta,kohta tajusin,että olin sairaalan petissä.Vasenmalla oli kaksi lääkäriä ja hoitaja,he seurasi kuvaruutua.Toinen heistä sanoi:Nyt se tasantuu.Kuulin seuraavana päivänä,että minun sydän oli pysähtynyt.Olin siellä viikion.Nyt tuosta kaikkesta on kulunut neljä vuotta muistan sen vielä kuin eilisen päivän.Viina hävisi minun elämästä ja kuolemaan suhtautuminen muuttui.Tämä on minun kokemus,en ole siihen mitään lisännyt enkä pois ottanut.
Pekka
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva kun kerroit. Sydämen pysähtyminen oli sinun pelastuksesi. Elämä jatkuu.
Elettiin v-80 loppupuolta olin ryypännyt jälleen pitkään kuten tuohon aikaan tapanani oli koska olin aineen orja.No lähes tajuttomuus tilassa valtavien tuskien saattelemana minut toiset toimittivat, itse en enään olisi pystynyt sairaalaan.Jouduin teho-osatolle, vetelin viimeisiä.....näin jotain sellaista mitä en iki päivänä tule unohtamaan...on olemassa pimeä maailma....ja ne olennot..huh.Minua kutsuttiin pimeyteen.....minulla oli onni omistaa tuohon aikaan uskovainen mummo.......he aloittivat rukous taistelun...ja selvisin.Jatkoin holtitonta elämää, kunnes sitten n. vuoden kuluttua tuosta tapahtumasta sain ARMON tulla uskoon Jeesukseen Kristukseen...ja elämäni muuttui.Nämä yli 21v ovat olleet turvallista ja päihteetöntä elämää.....saan nyt olla auttamassa toisia........SUURI kiitos Jeesukselle. Tämä oli minun tarinani.
dd kuppi
Ehkä joitakin tämä naurattaa,mutta eteeen se tulee kaikille.Silloin on hymyt vähissä.Nuorena se ei ole niin lähellä,ehkä sillä se panee kaiken halvasta.Tee kuin minä ,jos uskallat.Kerro sitten.