Sähköposti on erinomainen tapa tavoittaa henkiö, jota vaikea tavoittaa puhelimella.
Omalla ajallaan vastaanottaja voi lukea viestin ja syventyä siihen.
Sähköposti on myös tavallista postia nopeampi ja käytännöllisempi laajempienkin asiakirjojen lähettämisessä.
Mutta, mutta. Miksi emme saa vastausta? Kysymme itsellemme tärkeää asiaa, odotamme päivän pari, että toinen ehtii lukea viestin, ja alamme sitten odottaa vastausta, jota ei koskaan tule.
Lähetin pari viikkoa sitten eräälle taholle selvityksen, jota minulta yllättäen pyydettiin. Tein ison työn, ja lähetin viestin määräajassa. Ilmoitin asiasta myös yhteyshenkilölle.
Mitään tietoa siitä, menikö viestini perille, ei ole tullut.
En voi ymmärtää, että kaksi samaa asiaa koskevaa viestiä olisi kadonnut bittiavaruuteen.
Tietysti voisin sitä tiedustella itse, mutta viitsiikö vastaanottaja siihenkään vastata?
Jos hän olisi antanut viestilleni arvoa, olisi vastannut edes yhdellä sanalla aikanaan.
Tämä on sama asia, kuin nykyinen tyyli olla vastaamatta tervehdykseen. Sekin on kuin rätti naamalle, kun moikkaa tuttua ihmistä, joka sinua silmäiltyään kääntää katseensa pois ja menee ohi.
Ikäihmisille nämä uudet tavat ovat vaikeat oppia. Mahtaako se johtua siitä, että tarkoituksellisesti on yritetty vähentää ihmisten välistä eriarvoisuutta. Ilman muuta ei provasti enää ole sitä parempaa väkeä, eikä ojankaivaja alempaa, vaan tasa-arvo on tuonut mukanaan tuttavallisuuden, jota nyt ei osata käyttää.
Omalla ajallaan vastaanottaja voi lukea viestin ja syventyä siihen.
Sähköposti on myös tavallista postia nopeampi ja käytännöllisempi laajempienkin asiakirjojen lähettämisessä.
Mutta, mutta. Miksi emme saa vastausta? Kysymme itsellemme tärkeää asiaa, odotamme päivän pari, että toinen ehtii lukea viestin, ja alamme sitten odottaa vastausta, jota ei koskaan tule.
Lähetin pari viikkoa sitten eräälle taholle selvityksen, jota minulta yllättäen pyydettiin. Tein ison työn, ja lähetin viestin määräajassa. Ilmoitin asiasta myös yhteyshenkilölle.
Mitään tietoa siitä, menikö viestini perille, ei ole tullut.
En voi ymmärtää, että kaksi samaa asiaa koskevaa viestiä olisi kadonnut bittiavaruuteen.
Tietysti voisin sitä tiedustella itse, mutta viitsiikö vastaanottaja siihenkään vastata?
Jos hän olisi antanut viestilleni arvoa, olisi vastannut edes yhdellä sanalla aikanaan.
Tämä on sama asia, kuin nykyinen tyyli olla vastaamatta tervehdykseen. Sekin on kuin rätti naamalle, kun moikkaa tuttua ihmistä, joka sinua silmäiltyään kääntää katseensa pois ja menee ohi.
Ikäihmisille nämä uudet tavat ovat vaikeat oppia. Mahtaako se johtua siitä, että tarkoituksellisesti on yritetty vähentää ihmisten välistä eriarvoisuutta. Ilman muuta ei provasti enää ole sitä parempaa väkeä, eikä ojankaivaja alempaa, vaan tasa-arvo on tuonut mukanaan tuttavallisuuden, jota nyt ei osata käyttää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voithan merkitä viestisi jo lähettäessä sellaiseksi, että haluat kuittauksen, kun viestin saaja on lukenut meilisi. Näin tiedät ainakin sen, onko hän yleensä lukenutkaan sitä. Ehkä monet kokevat edelleen kirjoittamisen vaikeaksi, häpeävät ehkä kirjoitustaitoaan, pelkäävät virheitä, sitä, että mitähän se toinen nyt ajattelee jne. Siinähän sitä aikaa menee, kun fundeeraamaan ryhtyy, kuinka sanansa asettaa, että kävisi viksusta ja vilmaattisesta...
Monille näyttää juuri sähköpostiin vastaaminen olevan asia, jota lykätään syystä tai toisesta. Itse vastaan 1-2 päivän aikana viestin saamisesta ja toki sen mukaan, kuinka kiireellisestä asiasta on kyse...
Muistaakseni sanotaan, että lähettäjä on pyytänyt kuittausta ja kysytään, haluaako vastaanotaja kuitata.
Viestin saa, kuittaa tai ei.
Moni ei kuittaa.
Pitäähän vastata,sehän kuuluu jo hyviin tapoihin,että siitä vain.Minä nyt olen sivullinen ,mutta testaan pelaako tää. Kokeillaan.
Tällä saitilla ei sivullisia olekaan.
Jokainen voi ja saa kirjoitella.
Niin olen asian ymmärtänyt.
Mitä tulee sähköpostiin, niin minä myös vastaan heti, kun olen viestin lukenut.
Minulla on laaja kirjeenvaihto eri puolille internetissä.
Maailma avartuu wanhallekin!
Kaikillehan nää on tarkoitettu,vaan luulin ,että olen sivullinen tässä .Se siitä.Tulin tossa pilkiltä hämärissä ,vaan oli pieni saalis ,kissalle meni .Mari?Hyvää syssyn jatkoo!
Minun kirjoituksessani oleva tapaus on vain esimerkki nykypäivän käytännöstä. Jokaisella niitä kokemuksia lienee.
Sänköposti on niin uutuustuote vielä monelle, että ei osaa käyttää sitä hyväksi.
Muuan sukulaisenikin - ikäiseni - oli sitä mieltä, että ei asia ole tärkeä, jos sen sähköpostilla lähettää. Eräskin erittäin tärkeä koko sukua koskeva asia oli jäädä hoitamatta, kun hän ei vastannut meiliin. Soitin perään lopulta ja hän sanoi kyllä lukeneensa viestini, mutta ei ollut tullut ajatelleeksikaan, että siihen pitääisi reagoida.
Menneiden vuosien hyvä ystävä käyttää itsepintaisesti vanhaa hyljättyä osoitettani. Ihmettelen toisinaan kovin, miksi hän ei vastaa. Asia unohtuu, olkoon mokoma.
Kuukausien kuluttua löydämme hänen vastauksen vahingossa.
Kaksi kertaa olen huomauttanut osoitteen uusiutuneen, ei apua. Rappeuttavaa meidän yhteydenpidolle. Hän asuu miehensä ja poikansa kanssa, joiden vähäisetkin toiveet täyttää. Kaverit eivät "jouda" hänelle tässä asiassa apua antamaan.
Yhteyteni pelaavat parhaiten vastavuoroisesti näppäävien kanssa.
Mistähän täältä löytäisi kysymys-vastaus"osaston, johon yksinkertainen voisi kysäistä pulmansa. Nytkin olisi eräs kysymys kaikertamassa.
Yritän turhaan lähettää Picasa-ohjelmalla kuvia. Sepä ei pelaakaan kuin ennen. Tulee vääjäämättä kiusallinen ikkuna "Profiileja ei ole luotu". En tiedä niistä mitään enkä siitä, mitä välillä on tapahtunut. Kuvat jäävät lähettämättä...kurjaa.
(Otimme entisen IE 6 tilalle uudemman Internet Explorer 7. Voiko se vaikuttaa Picasan toimintaan ?)