Pieni matka elämää

KAZAKSTANIN RAJALLA


Kazakstanin rajalla
on Uzbekistan
sieltä alaspäin
Turkmenia
lähden kuitenkin
Kirgisiaan päin
kohti Mongoliaa
kohotan punakat
poskeni uutta tietä
kuljen radan viertä
kun saavun sisämaahan
köyhään Mongoliaan
etsin pienen tavernan
tilaan htoshotlimejuoman
sillä olenhan liannut
eloveena lettini
rapojen roiskeessa
ja olen hiestä märkä
juon hitaasti nautiskellen
ja näen ripsieni välistä
kun luokseni kävelee
kasakkahattuinen komea mies
tuon liehuvaharjaisen oriin
jättänyt oli tavernan nurkalle
hän pysähtyy kopauttaa kantojaan
ja kysyy: - onko neidillä siinä
vilpoista istua?
hymyilen kaunis hampaista hymyäni
ja vastaan: - kyllä on
mies nyökkää ja kävelee pois
kääntää selkänsä ja hyppää
mustan orinsa selkään
suljen silmäni ja kuulen
miten laukanaskeleet
haihtuvat Mongolian aavikon
hiekkamyrskyyn
päätän jatkaa matkaani
en uskalla mennä
Gopin aavikon halki
liian vaarallista
vaalealle venakolle
suuntaan kohti
Hingoanvuoria
etsin sieltä
pienen kylän
nimeltä Sungari
johon jään
hetkeksi lepäämään


KARTTAKIRJA


Huomaan nukahtaneeni
ja herään pienessä
majassa Sungarin kylässä
on leuto ilta
vain läheisen meren
aallokko kuohuu
raukeana venyttelen ja nousen ylös
ravistelen paljaita jalkojani
nostan käteni ylös taakse ylös
ja olen valmis jatkamaan matkaa
läheinen puro houkuttelee
pesemään matkan pölyt
laskeudun uimaan
viileä vesi hyväilee
matkani rasitukset
etsin kartan repustani
päätän suunnistaa
kohti Jablonovyivuoria
rakastan vuorenhuippuja
nyt olen näin lähellä
en millään voisi
niitä ohittaa
matka jatkuu
kuljen Mogotsa
kylän läpi
silloin -
takanani kuulen
laukkaavan hevosen äänen
Mongoliassa kuljetaan
vain hevosilla
kasakkahattuinen mies
se komea orhinsa kanssa
tavoittaa minut
kysyen: - onko neidillä
pitkäkin matka?
vastaan: - en tiedä vielä
mies nyökkää
heilauttaa hattuaan
ja kannustaa hevosensa
uuteen laukkaan
hetken huohahdan säikähdyksestä
istun alas levähdän
ennenkuin jatkan taas matkaani
Amurin rajan yli
kohti huikean kauniita vuoria


VUOREN HUIPULLA


Olen niin virkeä ja iloinen
näistä kauniista maisemista
katson pientä Mongolian perhosta
joka laskeutuu luottavaisesti
avoimelle kädelleni
voin vain ihmetellä luomistyötä
kulkuni jatkuu Mantsurian rajaa pitkin
Sisä - Mongolian kauneimpia vuoria kohti
ihmeellisesti löydän kapean polun
eikä minun tarvitse raivata esteitä
kun kapuan reippaasti ylöspäin Hinganvuorta
melkein huomaamattani olen jo huipulla
henkeni salpaantuu tuosta huikeasta näköalasta
kyyneleet valuvat poskilleni
ymmärrän miten pieni on maailma
miten pieni on ihminen
miten suuri on luomistyön avaruus
näen kaukaa kiermurtelevan polun varrella
laukkaavan hevosen joka pysähtyy -
kasakkahattuinen ratsastaja tähyää
kohti vuorenhuippua
kun katson ympärilleni huomaan
toisen vuoren - Stanovoivuoren
kohta tuo komea ratsastaja orhinsa kanssa
seisoo siellä ja huutaa kysyen:
- joko neiti on perillä?
vilkutan hänelle lähetän lentosuukon
ja vastaan: - lähempänä jo
mutta perillä en vielä!
hän heilauttaa hattuaan
nostattaa hevosensa takajaloilleen
hirnahtaen kirmaisevat alas vuorelta
minä jään vuorenhuippuni laelle
löydän aukean poukaman
käyn siihen makaamaan
asetan pitkät hiukseni tyynyksi
nostan punakat poskeni
taivasta kohden
ja nukahdan

ELÄMÄ TODELLA ON