Hihkutaan riemusta, kun kävellään ulos pankista. Lainalupaus on takataskussa ja enään puuttu se asunto. Vihdoinkin, molemmat huokaistaan onnesta. Lainamäärä on meidän mielestä pieni, jostain toisesta suuri, riippuen siitä, miltä kantilta asiaa katsoo. Olemme ensiasunnon ostajia ja vasta nyt asunnonostaminen on tullut meille mahdolliseksi. Nyt, kun hinnat ovat muutamien vuosien aikana kivunnut huiman korkealle. Olemme silti toivekkaita. Uuten tällä rahalla ei pääse, mutta vanhaan kyllä. Asunto kuin asunto, kunhan siinä voi asua. Mietitään keittiöremontteja, sisustus suunnitelmia ja ihka omaa ensimmäistä asuntoa (tai no pankin omaa, sivuseikka).
Käymme katsomassa asuntoa, joka on meille ihan liian kallis, neliöitä löytyy 102 ja vastike lähentelee neljää sataa. Hinta hiukkasen alle 200 000€ ja välittäjä kehuu asunnon maasta taivaisiin. On lasitetut parvekkeet ja huima näköala. Niin ja melkein unohtui, putkiremontti on tulossa vuodens isään, mutta ei se maksa kuin 350€ neliö. On kuulema halpa ja asuntokin kuin meille tehty. Katselen tapetteja ja hiukan rähjäistä yleisilmettä ja laskeskelen, kuinka monta kuukautta meiltä kestää rempata asunto mieleiseksi? Hiki tulee, kun miettii tapettien repimistä, listojen irroittamista ja ovien uusintaa. Tätä ennen en ole tiennyt, että ovetkin voidaan tapetoida, mutta ilmeisesti sekin on mahdollista. Hieno koristeellinen seinämä on paperinpalalla tuettu. Mietin, että ei kai se pelkästään sen voimin pysy pystyssä? En kuitenkaan viitsi ottaa asiasta selvää.
Toinen asuntoesittely on jo meidän hintahaitarissa. Neliöitä on hiukkasen vähemmän, kunto alkuperäinen ja hintakin 20 000 halvempi. Hiukeat on näkymät tässäkin asunnossa, parveketta ei tosin lasitettu. Pienellä remontilla siitä saisi mieleisen ja hintaakin voisi ehkä tiputtaa sellaisen 5000€. Tähänkin on putkiremontti tulossa, mutta sitten on sitä vastaan uusi kylpyhuone. Nykyinen kun on vähän kalsean näköinen. Tässäkin se remppa maksaa saman neliöltä kuin edellisessä. Välittäjä kuitenkin sanoo, että pankista voi saada siihen lisää lainaa, niin ei nouse vastike niin isoksi ja saa korkovähennykset.
Kolmannessa asunnossa on sama homma. Hinta hiukan korkeampi, kämppä kauniisti remontoitu. Menneistä rempoista ei lue mitään ja putki remontti tulossa. Välittäjä tietää, että julkisivua on korjailtu. Kun kysäisen tarkemmin, kertoo, että ikkunoiden karmeja on vaihdeltu. Mutta rempan jälkeenhän asunto on kuin uutta vastaava, eikä tarvitse remonteista huolia. Otaksun, että taloon on tulossa muutakin remonttia, kuin putkiremonttia. En kuitenkaan kysäise, kun ei me tätä osteta. Se on selvää se.
Seuraavassa asuntoesittelyssä asunto varastaa heti meidän sydämmen. Siihen on putkiremppa tulossa, mutta mietimme, että ehkä voisimme kestää sen, jos muutoin taloyhtiön asiat ovat kondiksessa. Asunnon välittäjä esittelee hetken meille asuntoa, kunnes alkaa kaupittelemaan omaansa, joka on ihan liian pieni meidän tarpeisiin. Autossa istumme hämmentyneinä, vaikka ei kai se oman kämpän kauppaaminen ole kiellettyä, mutta ei kyllä hyvän tavan mukaistakaan? Tarjous jää jättämättä, kun olemme pariyötä nukkuneet asian yli.
Viidenteen esittelyyn mennessämme toteamme jo pihalle päästyämme, että ei. Hintaa asunnolla on mielestämme ehkä hiukan liikaa, mutta asunto onkin kauniisti remontoitu. Välittäjä kehuu asuntoa, niinkuin kuuluukin. Pohjaratkaisu on todella ihana, mutta tulevat remontit, joihin kuuluu Katto-,putki- ja julkisivuremontti, nostaa asunnon hinnan pilviin. Välittäjä ei tosin mainitse kuin vaan tulevan putkiremontin. Lähdemme kotiin turhautuneina.
Kotona alamme katselemaan kehäkolmosen ulkopuolelta asuntoa ja muutaman päivän fiilistelemme niiden parissa, kunnes alalmme miettimään...jos haluamme viettää iltaa ystäviemme kanssa, on matkaa n. 60-70km yhteensuuntaan.Yöpymis paikkakin pitäisi löytyä jonkun luota, jos kahtatoista myöhempään mielii olla. Perheellisten ystävien kanssa ei lähdetäkkään rantsuun tai puistoon, kun välimatkaakin on sen verran paljon, ettei niitä ihan joka päivä viitsi tehdä. Työpäivien ja matkojen jälkeen ei edes huvita, kuin rojahtaa kotisohvalle ja jäädä siihen. Toisen autonkin joutuisi ostamaan, ainakin jos tarhalle olisi matkaa yli kilometrin, eikä julkisetkaan olisi pienen kävelymatkan päässä. Päätämme siis unohtaa muuton "maalle", kauaksi sukulaisista ja ystävistä.
Meillä ei ole varaa, toteamme, nettotulot ovat yhteensä 3400€/kk. Ja jos varaa joihinkin asuntoihin on, siaitsevat ne sellaisilla paikoilla, joihin emme halua muuttaa. Ja lainamäärämme kallistuu vaan kokoajan.
Käymme katsomassa asuntoa, joka on meille ihan liian kallis, neliöitä löytyy 102 ja vastike lähentelee neljää sataa. Hinta hiukkasen alle 200 000€ ja välittäjä kehuu asunnon maasta taivaisiin. On lasitetut parvekkeet ja huima näköala. Niin ja melkein unohtui, putkiremontti on tulossa vuodens isään, mutta ei se maksa kuin 350€ neliö. On kuulema halpa ja asuntokin kuin meille tehty. Katselen tapetteja ja hiukan rähjäistä yleisilmettä ja laskeskelen, kuinka monta kuukautta meiltä kestää rempata asunto mieleiseksi? Hiki tulee, kun miettii tapettien repimistä, listojen irroittamista ja ovien uusintaa. Tätä ennen en ole tiennyt, että ovetkin voidaan tapetoida, mutta ilmeisesti sekin on mahdollista. Hieno koristeellinen seinämä on paperinpalalla tuettu. Mietin, että ei kai se pelkästään sen voimin pysy pystyssä? En kuitenkaan viitsi ottaa asiasta selvää.
Toinen asuntoesittely on jo meidän hintahaitarissa. Neliöitä on hiukkasen vähemmän, kunto alkuperäinen ja hintakin 20 000 halvempi. Hiukeat on näkymät tässäkin asunnossa, parveketta ei tosin lasitettu. Pienellä remontilla siitä saisi mieleisen ja hintaakin voisi ehkä tiputtaa sellaisen 5000€. Tähänkin on putkiremontti tulossa, mutta sitten on sitä vastaan uusi kylpyhuone. Nykyinen kun on vähän kalsean näköinen. Tässäkin se remppa maksaa saman neliöltä kuin edellisessä. Välittäjä kuitenkin sanoo, että pankista voi saada siihen lisää lainaa, niin ei nouse vastike niin isoksi ja saa korkovähennykset.
Kolmannessa asunnossa on sama homma. Hinta hiukan korkeampi, kämppä kauniisti remontoitu. Menneistä rempoista ei lue mitään ja putki remontti tulossa. Välittäjä tietää, että julkisivua on korjailtu. Kun kysäisen tarkemmin, kertoo, että ikkunoiden karmeja on vaihdeltu. Mutta rempan jälkeenhän asunto on kuin uutta vastaava, eikä tarvitse remonteista huolia. Otaksun, että taloon on tulossa muutakin remonttia, kuin putkiremonttia. En kuitenkaan kysäise, kun ei me tätä osteta. Se on selvää se.
Seuraavassa asuntoesittelyssä asunto varastaa heti meidän sydämmen. Siihen on putkiremppa tulossa, mutta mietimme, että ehkä voisimme kestää sen, jos muutoin taloyhtiön asiat ovat kondiksessa. Asunnon välittäjä esittelee hetken meille asuntoa, kunnes alkaa kaupittelemaan omaansa, joka on ihan liian pieni meidän tarpeisiin. Autossa istumme hämmentyneinä, vaikka ei kai se oman kämpän kauppaaminen ole kiellettyä, mutta ei kyllä hyvän tavan mukaistakaan? Tarjous jää jättämättä, kun olemme pariyötä nukkuneet asian yli.
Viidenteen esittelyyn mennessämme toteamme jo pihalle päästyämme, että ei. Hintaa asunnolla on mielestämme ehkä hiukan liikaa, mutta asunto onkin kauniisti remontoitu. Välittäjä kehuu asuntoa, niinkuin kuuluukin. Pohjaratkaisu on todella ihana, mutta tulevat remontit, joihin kuuluu Katto-,putki- ja julkisivuremontti, nostaa asunnon hinnan pilviin. Välittäjä ei tosin mainitse kuin vaan tulevan putkiremontin. Lähdemme kotiin turhautuneina.
Kotona alamme katselemaan kehäkolmosen ulkopuolelta asuntoa ja muutaman päivän fiilistelemme niiden parissa, kunnes alalmme miettimään...jos haluamme viettää iltaa ystäviemme kanssa, on matkaa n. 60-70km yhteensuuntaan.Yöpymis paikkakin pitäisi löytyä jonkun luota, jos kahtatoista myöhempään mielii olla. Perheellisten ystävien kanssa ei lähdetäkkään rantsuun tai puistoon, kun välimatkaakin on sen verran paljon, ettei niitä ihan joka päivä viitsi tehdä. Työpäivien ja matkojen jälkeen ei edes huvita, kuin rojahtaa kotisohvalle ja jäädä siihen. Toisen autonkin joutuisi ostamaan, ainakin jos tarhalle olisi matkaa yli kilometrin, eikä julkisetkaan olisi pienen kävelymatkan päässä. Päätämme siis unohtaa muuton "maalle", kauaksi sukulaisista ja ystävistä.
Meillä ei ole varaa, toteamme, nettotulot ovat yhteensä 3400€/kk. Ja jos varaa joihinkin asuntoihin on, siaitsevat ne sellaisilla paikoilla, joihin emme halua muuttaa. Ja lainamäärämme kallistuu vaan kokoajan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noihin yhdys sanoihin kun vielä hieman skarppaat, niin kyllä se siitä.
ratkaisu ja vielä ihan perskohtaisesti testattu: hanki neljä lasta, niin ei tarvitse miettiä kovin monimutkaisia. Silloin kaikki myytävät asunnot nimittäin maksavat liikaa ja ovat kaiken lisäksi liian pieniä. Ei muuta kuin tontti kehä kolmosen ulkopuolelta ja rakentamaan. Tarhaan on 8 km ja kouluun 3 km. Kaksi autoa piti olla jo kehän sisäpuolellakin, joten ei mitään uutta auringon alla. Me emme käy sukuloimassa emmekä ystävien luona; he tulevat meille. Kahvilakäynteihin, rantsussa kävelyyn yms. joko kahdestaan tai tuttavien kanssa ei ollut aikaa miesmuistiin, joten koko asia on sekundäärinen. Lasten kanssa käydään kerran kesässä Lintsillä. Olen silti tyytyväinen. Ei tarvitse kuunnella seinän läpi naapurin bileitä ja voi halutessaan vaikka roikotella munasillaan kotipihalla. Ylivoimaisesti paras asia maalla asumisessa on se, että lapset uskaltaa päästää ulos ilman alituista valvontaa. Kehän sisäpuolella kun itsekin joutui varomaan minkä nurkan takaa tulee vastaan se pilleripurkki kädessä avohoitoon laitettu mielenterveyspotilas.
Taitaa jäädä se nelonen hankkimatta, jos kirjoittamasi pitää paikkansa. Yhdellä autolla ollaan pärjätty ja kavereita keritty näkemään ilman lapsia ja lasten kanssa. Ei meilläkään sitä kahdestaan aikaa ole, kuin vaan lasten nukkuessa, mutta menevät onneksi suht ajoissa nukkumaan, kun pieniä ovat. Kerran kesässä meilläkin lintsillä käydään, eiköhän tuo riittäneen lapsille, muutoin ollaan mökillä maalla ja eletään akseettisesti (ulkohuussi ja vesi kaivosta eikä sähköjä) täysinrinnoin. Joten vuokralla jatketaan.
Vai mitä? ;-)