Elämäsi paras

formuloin kysymykseni väärin, takoitin SAAMAASI joululahjaa, ehkä olisi voinut lisätä jota et unohda koskaan.

Jos katsotaan että lapsi on joululahja,
niin minullekkin syntyi poika jouluksi,
ja sitten 30 vuotta myhemmin syntyi
tälle minun joululahja pojalleni jouluksi poika.
Mutta tämä minun joululahjani otettiin minulta
ja hänen lapsiltaan pois sitten 38 vuotiaana helluntaiksi.
Ihme minä en pääse koskaan tuosta surusta,
olenko jotenkin viallinen ihminen,aina itken
kun häntä muistelen.

Niin jonain tavarana, minulla
on paras joululahjani lasteni
tekemä yllätys,
ja sitä se todellakin oli.
Olivat rakentaneet mökille
ulkosaunan
oikein puilla lämpiävän,
kun täällä ei ole
kuin tuo sähkösauna.

Anu.1 kirjoitti:

Jos katsotaan että lapsi on joululahja,
niin minullekkin syntyi poika jouluksi,
ja sitten 30 vuotta myhemmin syntyi
tälle minun joululahja pojalleni jouluksi poika.
Mutta tämä minun joululahjani otettiin minulta
ja hänen lapsiltaan pois sitten 38 vuotiaana helluntaiksi.
Ihme minä en pääse koskaan tuosta surusta,
olenko jotenkin viallinen ihminen,aina itken
kun häntä muistelen.

Niin jonain tavarana, minulla
on paras joululahjani lasteni
tekemä yllätys,
ja sitä se todellakin oli.
Olivat rakentaneet mökille
ulkosaunan
oikein puilla lämpiävän,
kun täällä ei ole
kuin tuo sähkösauna.

ihminen viallinen jos suree omaa lastaan.Jos minä menettäisin lapseni. niin en uskoisi selviäväni siitä koskaan, vaikka sanotaan että aika parantaa haavat ja elämän on jatkuttava.Yksi lohtuhan kuitenkin on lapsenlapsesi.

marjapensas kirjoitti:

ihminen viallinen jos suree omaa lastaan.Jos minä menettäisin lapseni. niin en uskoisi selviäväni siitä koskaan, vaikka sanotaan että aika parantaa haavat ja elämän on jatkuttava.Yksi lohtuhan kuitenkin on lapsenlapsesi.

Kiitos sinulle ymmärtämisestä.
Kuitenkin minusta tuntuu minun kohdallani, ettei aika voi parantaa tässä tapauksessa.
En soisi nyt tänne ketjuun taas tälläistä surukirjoitteluani.Onhan niitä iloisempiakin asioita ihmisillä.

Joshan katsottaisiin lapsuudesta mieliinpainunein joululahja,
Minulla oli äitini tekemä iso nukke,sillä oli ostettu pää,mutta kaiken muun äiti oli itse ommellut. Laitoin sen nimeksi Maija ja
kyllä rakastin tätä Maijaani aivan mahdottomasti.

Anu.1 kirjoitti:

Kiitos sinulle ymmärtämisestä.
Kuitenkin minusta tuntuu minun kohdallani, ettei aika voi parantaa tässä tapauksessa.
En soisi nyt tänne ketjuun taas tälläistä surukirjoitteluani.Onhan niitä iloisempiakin asioita ihmisillä.

Joshan katsottaisiin lapsuudesta mieliinpainunein joululahja,
Minulla oli äitini tekemä iso nukke,sillä oli ostettu pää,mutta kaiken muun äiti oli itse ommellut. Laitoin sen nimeksi Maija ja
kyllä rakastin tätä Maijaani aivan mahdottomasti.

lahja oli kun sain 7 vuotiaana kaunoluistimet,valkoiset, ja valkoisen kudotun pitkän kaulaliinan.
Olin opetellut luistelua noin 2 vuotta, veljeni vanhoissa kenkiin ruuvattavissa luistimissa.
Muistaako kukaan niitä?
Oliko niiden nimi "Nurmekset" Tunsin itseni prinsessaksi, kun sain liidellä jäällä oikeat luistimet jalassa valkoinen kaulaliina hulmuten

Anu.1 kirjoitti:

Kiitos sinulle ymmärtämisestä.
Kuitenkin minusta tuntuu minun kohdallani, ettei aika voi parantaa tässä tapauksessa.
En soisi nyt tänne ketjuun taas tälläistä surukirjoitteluani.Onhan niitä iloisempiakin asioita ihmisillä.

Joshan katsottaisiin lapsuudesta mieliinpainunein joululahja,
Minulla oli äitini tekemä iso nukke,sillä oli ostettu pää,mutta kaiken muun äiti oli itse ommellut. Laitoin sen nimeksi Maija ja
kyllä rakastin tätä Maijaani aivan mahdottomasti.

nuken nimi oli Mollamaija ja se oli ensimmäisiä nukkeja jotka osasi itkeä ja sulkea silmät.Se oli se toiseksi paras joululahja, olisko ollut pari vuotta myöhemmin.
Ja siitä, ettet halua purkaa tunteitasi, niin minusta ei kannata pitää kauan sisällään yksin surua.

teline osaisi puhua,sillä olisi varmasti muis-
toja kerrottavana monesta joulusta!