POJAT, mitä syitä teillä on olla iskemättä ihastustanne? :S Siis näiden syiden lisäksi, ettei halua seurustella.
Ihmettelen, sillä itse olen ihastunut erääseen poikaan ja hänkin kai minuun, mutta hän ei tee mitään asiaa edistääkseen, vaikka ei olekaan erityisen ujo. On hän seurustellutkin joskus.
Osaatteko selittää? Minä en... En miehen logiikalla, en millään. Minusta tämä ei ole loogista...
Auttakkee! =(
Ihmettelen, sillä itse olen ihastunut erääseen poikaan ja hänkin kai minuun, mutta hän ei tee mitään asiaa edistääkseen, vaikka ei olekaan erityisen ujo. On hän seurustellutkin joskus.
Osaatteko selittää? Minä en... En miehen logiikalla, en millään. Minusta tämä ei ole loogista...
Auttakkee! =(
Vastaukset 13
Vanhimmat
hjos pojalla on edellinen juttu mennyt vähän naikaa sitten pokki hän tuskin viitsii heti uutta yrittää.
tee sinä asialle jotakin!!!!
monet pojat toivoisivat tytöiltäkin aloitteita
ei täs eletä missää satumaailmas..
Kato jos on tollanen tilanne ni miks vitus et voi ite puhuu sille?
koska oon jo tehny paljon juttuja (en lähde luettelemaan, ettei minua tunnistettaisi). Mutta siis olen ottanut yhteyttä.
nuorille tytöille ihan hyvänä vinkkinä sen ettei monet pojat ole ennen 20ikävuotta vielä valmiita mihinkään seurusteluun tai yhdessä oloon(jos sen jälkeenkään). se kannattaa jokaisen ymmärtää ajoissa. niitä ei yksinkertaisesti kiinnosta tai eivät ymmärrä sellaisia asioita. niin se vain menee. älkää odottako niiltä liikaa...
Ainakin minun kaverini jotkut jotka ovat normaalisti erittäin puheliaita niin ovat ihan hiljaa kun tyttö johon hän on ihastunut saapuu paikalle. En tiedä syytä mutta niin se vain on. Voisin kylläkin veikata että joko poika odottaa aloitetta/ei ole varma tytön tunteista häntä kohtaan, ei riitä rohkeutta puhua, yrittää hiljaa olemalla "iskeä" naista (tämä kuulostaa omaan korvaan erittäin tyhmältä mutta on semmosiakin syitä kuultu), Pelkää että puhuu asiasta josta tyttö ei ole kiinnostunut tai että puhuu asiasta mistä tyttö ei ole kiinnostunut pskan vertaa, tai sitten vain pelkää että puhe rupeaa "kangertelenaan/änkyttämään"... No en tiiä, mut jos vain viitsit ni pyydä sitä kahden kesken ulos ja sit jos vielä pokka riittää nii kysy vaikka "Mitä mieltä oot musta" tjsp.. Onnee sulle !
Sitä on vain perempi olla hiljaa, kuin sanoa vahingossa jotain typerää.
Ihastus kun pyörii siinnä lähellä niin sitä ei pysty keskittymään puhumiseen vaikka kuinka yrittäisi.
Kyllähän se hävettää tunnustaa, että on ihastunut johonkin tyttöön varsinkin jos se tyttö ei ole pätkääkään kiinnostunut sinusta.
Kaikki ihmiset aina luulevat itse sanovansa jotain tyhmää, mutta loppujen lopuksi... Se, että sanoo vahingossa jotain "tyhmää", ei haittaa yhtään. Kunhan keskustelukumppani osaa olla ottamatta itseään turhan vakavasti -mokille on kiva nauraa yhdessä.
En nyt suoralta kädeltä muista, että olisin koskaan loukkaantunut, kun joku on tullut minulle puhumaan. Päinvastoin! Osittaisena syynä on tosin se, että itse olen yleensä se, joka ne aloitteet joutuu tekemään. Jostain syystä pojat ovat vaan niin saamattomia. Ehkä ujoja, en tiedä.
Mutta siis rohkeasti vaan: se, mikä itsestä tuntuu tyhmältä, ei toisen korvissa välttämättä kuulosta siltä. Itse olen mennyt ja sanonut jotain tyhmiä juttuja, sitten myöntänyt ihmiselle, että nyt varmaan puhun ihan höpöjä. Ja sitten monesti siitä on lähtenyt tutustuminen.. niin kaveri- kuin muussakin mielessä.
Aloitteiden tekeminen ei vaadi sujuvasanaisuutta tai oikeastaan mitään muutakaan, ainoastaan kykyä heittäytyä tilanteeseen ja kykyä nauraa itselleen -olla pettymättä, jos mitään ei tapahdukaan. Suosittelen.
Sitä paitsi, se että puhuu mitä tahansa (paitsi jotain härskejä juttuja aiemmista seurustelusuhteista tms) osoittaa ihmisen vähintääkin kunnioittavan sinua jollakin tavalla. Ei siis ole miinusta puhua ihmisille.
Tuo neuvo tuli noin 5 vuotta myöhässä.
Se mitä tarkoitin oli, että sitä vaan jostain luonnon oikusta häkeltyy, kun ihastus kävelee ohi. Aivoissa jotkut palikat menee sekasin. :D
Tsemppiä sinulle. Mutta, jos kerran olet vasta parikymppinen, niin vielä on aikaa. Vaikutat fiksulta ja mukavalta. Toivottavasti löydät jonkun. Tietysti löydät jonkun!
Kiitos kehuista.
Olen nyt vain ajautunut sellaiseen elämäntilanteeseen, että en tiedä miten tästä pystyy nousemaan. Sosiaalinen kanssakäyminen ikäisteni ihmisten (etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa) kanssa on käytännössä nollassa.
Jotenkin tuntuu niin vieraalta ajatukselta muutenkin alkaa seurustelemaan, eikä viitsisi olla vaivaksi muille ihmisille. Ehkä seurustelu olisi jotain liian hyvää minulle, jotta se voisi toteutua.
Kun isoveljeni ei ole koskaan seurustellut ja setäni ei ole koskaan (tietääkseni) seurustellut, niin mikä tekisi minusta meidänsuvussa etu oikeutetun löytämään elämän toverin?
Itseluottamusta, kaveri. Älä pelkää, vaan yritä!!!
Totta kai ansaitset kumppanin. Tietysti ansaitset!!!
Mistä löydän sellaisen ihmisen, joka ymmärtää minua ja on samalla aaltopituudella kanssani?
Liian vaikeaa...
No tässäpä tulee pari syytä, miksi en välttämättä lähde niin sanotusti iskemään tyttöä, johon olen ihastunut.
1) En tiedä seurusteleeko hän. Jos saan selville ettei hän seurustele tai muuten vaan merkeistä päättelen hänen olevan sinkku, niin siirryn kohtaan kaksi.
2) Koen etten ole välttämättä hänen arvoisensa. Oma itsetuntoni ei ainakaan ulkonäköni kohdalta ole kovinkaan korkea. Jos jostain kumman syystä koen, että tyttö jopa voisi pitää minusta, niin siirryn kohtaan kolme.
3) Ujous. Tämä melko yleinen vaiva on äärimmäisen ärsyttävää välillä, kun ei edes riitä rohkeus mennä kysymään tyttöä kahville, vaikka olisin tuntenut hänet jo kauemman aikaa. Kyllä uskallan jutella tyttöjen kanssa, mutta se on pääsääntöisesti vain koulussa tai koulumatkalla. En siis uskalla edetä tytön kanssa koulututtavuudesta ystäväksi, joka olisi myös tytön vapaa-ajan ohjelmassa mukana (eli kahvilla/ elokuvissa käynti ym.)
Tässä oli siis oma kolmiasteinen hierarkiani syiksi, miksi en lähde iskemään ihastustani.
Toistaiseksi olen päässyt vasta pykälään kolme asti omassa seurapiirielämässäni, joten ei hyvin mene minullakaan :D No elämä näyttää myöhemmin pääsenkö seurustelemaan... Tälläkin hetkellä olen ystävystynyt sattumalta koulumatkalla erään vanhemman vuosikurssilaisen tytön kanssa (yllätyin aikalailla kun hän moikkasi, en tiennyt että hän kulkee toisinaan samalla bussilla) ja olen vaiheessa kolme.
Pitäisi yrittää kerätä rohkeutta seuraavalle vaihetasolle siirtymistä varten. Tässä alkaa tulla kohta kiire, kun hän on jo kohta valmistumassa koulusta ja käy yhä harvemmin koulussa. Ajattelin kysyä häntä kahville tai elokuviin sen varjolla kun pyydän häneltä opastusta Turun keskustan kaupoista (hän asuu Turussa ja itselläni on sinne kuitenkin mentävä joulu ostoksille). Toivottavasti joku jaksoi lukea tänne asti. Neuvojakin saa antaa, jos jaksatte niitä jaella.
Olen siis 20 vuotias opiskelija poika, joka lenkkeilee melko säännöllisesti on melko normaali kroppainen.