En muuten huolestuisi, mutta tuossa 2.vuotis neuvolassa käytyämme täti siellä kiinnitti jotenkin erityisesti huomiota poikamme ujouteen.
Poika ei puhunut alussa mitään, katseli vain. Teki kyllä palapelin ja leikki leluilla mutta ei uskaltautunut puhumaan vaikka kotona pälpättääkin hirveästi ja osaa jo monia monia sanoja. Kokoaa helppoja lauseitakin.
Poika aivan lopussa vähän uskalsi kuiskata ja muutamia sanoja sanoa. Näin se on ollut aina vähän vieraampien kanssa, yleensä (voisi sanoa aina) tuijottaa vaan eikä sano mitään. Jos siis kyseessä vähänkin vieraampi. Esimerkiksi mun työkaveri joka on tullut samalla autokyydillä n.8kertaa, poika aina mukana siis, tuijottaa vain tätä kaveriani eikä ole koskaan sanonut sanaakaan matkoilla. Kun kaveri jää pois uskaltaa poikakin heti puhua.
Mummolassa osaa jo olla rennommin ja ihmisten kanssa joita melkein päivittäin näemme, tai kerran viikossa tyyliin.
Mistähän tälläinen voi johtua ja miten teidän muiden muksuilla?
Mieheni ajattelee sen johtuvan siitä että olemme olleet pidempääkin kriisissä ja riidelleet välillä rankastikkin. Silti olemme tietenkin rakastaneet poikaa ja hoitaneet, tarjonneet hänelle kaikkea.
Luulen itse että menee tossa ohi kun ikää vielä vuosi tulee lisää ja se omatahto löytyy, mutta alkoi vähän huolestuttamaan neuvolan takia.
Poika ei puhunut alussa mitään, katseli vain. Teki kyllä palapelin ja leikki leluilla mutta ei uskaltautunut puhumaan vaikka kotona pälpättääkin hirveästi ja osaa jo monia monia sanoja. Kokoaa helppoja lauseitakin.
Poika aivan lopussa vähän uskalsi kuiskata ja muutamia sanoja sanoa. Näin se on ollut aina vähän vieraampien kanssa, yleensä (voisi sanoa aina) tuijottaa vaan eikä sano mitään. Jos siis kyseessä vähänkin vieraampi. Esimerkiksi mun työkaveri joka on tullut samalla autokyydillä n.8kertaa, poika aina mukana siis, tuijottaa vain tätä kaveriani eikä ole koskaan sanonut sanaakaan matkoilla. Kun kaveri jää pois uskaltaa poikakin heti puhua.
Mummolassa osaa jo olla rennommin ja ihmisten kanssa joita melkein päivittäin näemme, tai kerran viikossa tyyliin.
Mistähän tälläinen voi johtua ja miten teidän muiden muksuilla?
Mieheni ajattelee sen johtuvan siitä että olemme olleet pidempääkin kriisissä ja riidelleet välillä rankastikkin. Silti olemme tietenkin rakastaneet poikaa ja hoitaneet, tarjonneet hänelle kaikkea.
Luulen itse että menee tossa ohi kun ikää vielä vuosi tulee lisää ja se omatahto löytyy, mutta alkoi vähän huolestuttamaan neuvolan takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei vielä puhua pukahda MITÄÄN. Selittää kyllä kovasti, mutta ei siitä mitään selvää saa. Lapset on yksilöllisiä. Toiset on ujompia toiset rohkeempia. En ymmärrä, miksi nykyään lasten pitää mennä jonkin muotin mukaan. Jokainen on yksilö. Meijän poika myös ujostelee vieraita ihmisiä, ja neuvolassa oli ihan sama juttu. Alkuun vain tuijotti ja lopuks sit sano jotain että viuh.
Miks lasten ei anneta olla omia itsejään. Tokihan on hyvä, että hoitokunta on tarkkana, jotta mahdollisiin ongelmiin pystytään puuttua ajoissa, mutta miksi vanhempia pitää säikäytellä, kun ei ole mitään hätää. Ihme tyyppi.
minun tyttö aina vieraan läheisyydessä menee pöydän alle tai jonnekin piiloon,tai syliin ja sillon kuiskii,mutta sitten pikkuhiljalleen uskaltautuu jo katsomaaan vierastaja pian jo touhuilee....
...on lapsi sitten ujo tai villi niin jossain sitä kauhistellaan!!! Olen täysin samaa hämmästellyt itsekin - miksi jokaisen lapsen pitäisi oppia kaikki asiat samaan aikaan ja vielä luonteiltaankin olla samanlaisia???
Tällaisena aikana on mielestäni jopa hyvä jos lapsi ei ole turhan rohkea... nykyään ei kannata luottaa vieraisiin ihmisiin...
Onhan se välillä rasittavaa kun poika saa rajun ujouspuuskan ja sitä sitten joudut lähes selittämään toisille...
mutta olen ylpeä pojastani juuri sellaisena kuin hän on ja annan myös hänen huomata sen vakuuttamalla hänelle että on ihan ok että häntä ujostuttaa!!!
täysin normaalilta oman kertomuksesi perusteella. Jotkut ihmiset ovat ujoja ja hyvä niin. Meidän tyttömme (alle 2) on hyvin varautunut uusissa tilanteissa, mutta kun hän rauhassa saa tutustua ja katsella (olipa kyse ihmisestä, esineestä, jostain tekemisestä), niin pikku hiljaa rohkaistuu. Tutuissa kuvioissa hän on hyvin reipas ja oma-aloitteinen. 2-vuotiaat eivät useinkaan vielä puhu kuin ihan tutuille turvallisille ihmisille (jos heillekään). Ja kuinka turvallinen paikka neuvola lapsen mielestä on? Meidän tyttö ainakin kammoksui neuvolaa pitkään, kunnes th vaihtui ymmärtävämpään ihmiseen. Nyt neuvolassa sujuu jo leikki, mutta puhetta th:n kanssa saadaan varmaan odottaa: "Kiva kun juuri annoit rokotteen ja olipa mukava riisua edessäsi, kun nähdään vain max 2 kertaa vuodessa." Joko olet ottanut th:n sanat liian voimakkasti (niin kuin usein äidit tekevät) tai sitten th ei ymmärrä mitään 2-vuotiaista ja lasten yksilöllisyydestä. Unohda vain koko juttu, jos lapsesi on tutuissa ympyröissä tyytyväinen. Lapsen kielenkehitystä muuten arvioidaan vielä tuossa vaiheessa ainoastaan puheen ymmärtämisellä, ei tuottamisella. Joku puhumaton lapsi voi olla kielen kehityksessä paljon pidemmällä kuin pälpättävä ikätoverinsa.