Kertoisitko vai jättäisitkö kertomatta, jos olisit pettänyt kumppaniasi? Mielestäni jokaisen tulisi saada tietää, jos on tullut käytyä vieraissa. Ja mikä olisi "anteeksiantamatonta", jos nyt moista kenenkään tarvitsee edes missään mitoissa sietää? Itse en tahtoisi jatkaa, koska kokisin, etten riitä hänelle. Vaikka rakastaisin kuinka. Olen sitä mieltä, että jos toisen sänkyyn päätyy, saati sitten rinnakkaissuhteeseen toisen ihmisen kanssa, on aika erota. Ei ole kenellekkään oikein enää jatkaa, luottamus on jo menetetty, saati sitten rakkaus. Jos rakastaa, ei varmasti petä. Itse ainakaan en tekisi mitään sellaista, mikä vaarantaisi edes hitusen suhdettani tai liittoani. Jos pettäisin, olisi toisellekkin oikein, että eroaisimme. Emme vaan olisi "ne oikeat" toisillemme. Niin yksinkertaista. En kykenisi elämään petokseni kanssa, katsomaan toista silmiin ja vaikenemaan. Eikö sekin (salaaminen) olisi pettämistä, eri muodossa vaan? Olisi pakko tunnustaa ja antaa toisellekkin mahdollisuus löytää joku, joka rakastaa häntä enemmän kuin minä. Muitten mielipiteitä?
Kertoisitko
kumppanillesi?
484926
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
niin kannataa, miettiä että mikä nykyisessä suhteessa mättää. Jos vieraat vetoo niin ei kannata enään jatkaa suhdetta jos jostakin oikeesti välitää niin sillon muut on yhdentekevää. Kannataa miettiä, sitä mitä itse! haluut. Vai elätkö kaksois elämää etkä osaa päätää.? Sitä mitä siitä toisesta ihmisestä, haluut. vaan perustuuko? se vaan sun seksuaalisiin tarpeisiin. Vai etkö saa suhteessa tarpeeksi tyydytystä.?? kannataa miettiä sitä mitä itse, ajattelisit. Jos se sun kumpani tekis sulle saman. Niin mitä itse asiasta ajattelisit? ja mitä tunteita se sussa herättäis.? jos ei herätä mitään. Se ei ole sillon rakastamista vaan pakko mielle.
Mutta musta erittäin loukkaavaa olla kertomatta, enemmän mua loukkaisi jos toinen jättäisi kertomatta,btw. jokatapauksessa sattuisi ja kovin.
kohdallani se ei olisi kerrasta poikki.
Jos toinen kertoisi pettäneensä, toki sattuisi kovinkin mutta toisaalta kertominen osoittaisi myös luottamusta toiseen.
itse en varmaankaan pystyisi pettämään ja ainakin sen sisällä pitäminen olisi liian vaikeaa kohdallani.
ja olen kanssasi samaa mieltä. Ei suhde missä tarvitaan "ulkopuolista" apua, oli se sitten hetkellistä tai pidempiaikaista, ole kunnossa. Sellainen parisuhde on jo valmiina arkussa, odottaen vaan hautauksen alkamista. Mikä tälläisessa suhteessa pitää? Raha? Tottumus? Pelko? Ei rakkaus ainakaan. Raukkaus on uskollisuutta, ei syrjähyppyjä tai toisia naisia/suhteita. Ja jos anteeksi annetaan (näinkin voi tapahtua), se haamu on jo astunut kuvioon mukaan. Petetty suhde on yhtä kuin kuollut suhde, ennemmin tai myöhemmin loppuva.
olisikaan vaan se yksi kerta, vaan ihan pitempiaikainen rinnakkaissuhde?
rinnakkaissuhteeseen, ei oikeasti rakasta eikä ansaitse sitä varsinaista kumppaniaan. Piste.
Mikä ihmisillä nykyään on? Ihmissuhteita ei enää kunnioiteta. Seksiä pitää saada harrastaa kenen kanssa tahansa. Ei ajatella muuta kuin itseään.
Ilman muuta pitää kertoa, jotta kumppani voi tehdä omat johtopäätöksensä ja etsiä jonkun paremman tyttöystävän.
samaa mieltä. kiteytit asian hyvin. ei ansaitse kumppaniaan, eikä rakasta. jos ei voi erota, on kysymyksessä joko mukavuudenhalu (pelottaa lähteä) tai jonkinasteinen riippuvuus. molemmat kertoo ihmisestä paljon. hyväksikäyttäjähän se tälläinen ihminen on. jos ei kerro, sietäisi jäädä kiinni. itse tälläisen käräyttäisin jos mahdollista. valheella tunnetusti lyhyet jäljet.
"Ilman muuta pitää kertoa, jotta kumppani voi tehdä omat johtopäätöksensä ja etsiä jonkun paremman tyttöystävän."
juuri näin.
Jokainen osaa. itse! tajuta se mikä on, oikein, ja mikä väärin, jos pitää vieraissa käydä niin se suhde ei ole pysyvä.
käräytin yhden pettäjän, ei sen ämmä sitä uskonut. vieläkin se pettää sitä eikä se toinen usko, vaikka sille siitä kerrottu on. se on sitä mieltä että on niin kaunis ettei se voi pettää sitä...joten eläköön harhoissaan.
sen kertominen kumppanille on vain itsekäs, omaatuntoa helpottava teko. jos pettää, pitäkööt sen omana tietonaan ja kärsiköön syyllisyydentunteensa. miksi satuttaa tiedolla kumppania?
sen kumppanin tietää ja tehdä siltä pohjalta myös oma ratkaisunsa! itse laittaisin peln poikki, olis kauheeta elä suhteessa joka on "liattu"! pää hajoais jos saisin jostain joskus tietää että mua on petetty, ei olis kauheempaa kuin että on kerrottu heti ja et oon ite saanu päättää suhteen jatkosta. yhden kerran EHKÄ voisin vielä anteeks antaakkin, mutta jos esim. saman ihmisen kanssa useamminkin sitä enää en antaisi. sillon olis pyöritetty kahta suhdetta samaan aikaan. vastaavasti jos useampia eri naisia/miehiä, ei jumalauta, ei!
Ja mulla pettämisiä on noin 1-2 / kk, johtuen kultsin matkustamista vaativasta työstä. En näe mitään syytä kertoa hänelle. Meillähän menee kuiteski ihan hyvin...
sairas paikka nykyään. paneskellaan ympäriinsä ja ollaan kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. ottakaa vastuu myös toisista ihmisistä. ihminen joka on valmis pettämään suhteessaan ei ansaitse sitä suhdetta. pitäis tehdä ainakin yksi hyvä teko ja antaa kumppanille mahdollisuus oikeaan parisuhteeseen lähtemällä lätkimään. pettäjillä ei ole moraalia.
ku kultsi on viikot työmatkoilla? En mää joka iltaa viitti yksin kämpillä nuhjata. Ja meillä menee 'vakikultsin' kanssa tosi hyvin muuten. Eikä mulla pettämisestä mitään isompia tunnontuskia oo.
Ei tuohon noin naiiviin, itsekkääseen ja lapselliseen vastaukseen voi muuta todeta kuin, että HYI HELVETTI!
Ei voi kun ihmetellä ihmisten moraalia. Tai siis sen puutetta.
ja mielestäni niistä kertominen on täysin turhaa. siinä pilaa suhteen, satuttaa toista ja miksi? että pystyisi itse elämään omantuntonsa kanssa.jos on valmis pettämään, pitää olla valmis myös kantamaan syyllisyydentuntonsa. miksi satuttaa toista, merkityksettömän teon takia? toki, meitähän on joka lähtöön.. toisille pettäminen on elämäntapa, ja toisille ei.. ihminen on kuitenkin erehtyväinen, ja uskottomuus jokaisella verissä. on vain ajan ja paikan kysymys, rakkaus ei sitä estä..
Aika ankea käsitys ihmisluonnosta. Ihmiselle on kuitenkin annettu aivot, joilla ajatella.
On luonnollista, että joskus kokee kiinnostusta muitakin kohtaan kuin vain omaa kumppaniaan, mutta pettäminen ei ole koskaan "vahinko". Se on tietoinen valinta.
Pidetäänkö pettämistä nykyään ihan oikeasti ns. normaalina asiana? Sellaisen kuvan saa kun näitä juttuja lukee. Surullista.
pettää joskus. ei ole ihmistä, joka ei jostakin syystä ole vieraissa käynyt. humala, seksin puute, yksinäisyys suhteessa, mustasukkaisuus yms. yms... valinta on jokaisen oma, ja sen kanssa olisi myöskin opittava elämään. ei itkeä toisen olkapäähän, kun yhtäkkiä tuntuukin pahalta. kun kerran pettää, luottamus ei kasva kertomalla. ja vahingon seurauksena hyvä ja toimiva suhde voi mennä pilalle, kun anteeksiantoa anelee. pettäminen ei olisi suotavaa, mutta realistisuus on.
On olemassa ihmisiä, jotka eivät ole koskaan pettäneet. Joillakin ihmisillä on vielä moraali.
aikansa kaikella...
keinonsa perustella pettäminen. Tehdä se ns. ymmärrettäväksi. Sinä perustelet pettämistäsi, sillä että jokainen pettää. Ja ajattelemalla noin, teet tekosi mielessäsi lähes hyväksyttäväksi ja oikeutetuksi. No, jokainen pakoilee vastuuta omalla tavallaan. Tuo on sinun tapasi. Tosin tuolla tavoin pettäjä pettää eniten itseään ja kyynistyy. Aika ikävää.
en ole pettävää sorttia. mutta vahinkoja sattuu, ja se on hyväksyttävä. halusi tai ei. semmoista on elämä.
pettämistä, jos pitää pettämistä "vahinkona". Se on tietoinen valinta. Aina. Humalatila, yksinäisyyden tunne tms. ei koskaan poista sitä tosiasiaa. Elämästä pitää ottaa vastuu.
mutta saattaa olla vahinko silti. jos kumppaniaan pettää, saattaa huomata, kuinka elämä ilman "sitä oikeaa" voisikin olla paljon mukavampaa. toisinaan taas huomaa, kuinka paljon voikaan menettää.niin tai näin,loppujen lopuksi rakkaus on kuitenkin vain kemikaalien aiheuttama tunnetila ja onni ei ole joka oven takana.
kyyninen tapa ajatella. No, kukin tavallaan. Onni on kuitenkin mielentila ja siihen voi itsekin paljon vaikuttaa. Se lähtee omasta itsestä, ei kenestäkään toisesta.
se on minun tapani. tämän ihmiskunnan toimintaa seuratessani rakentunut ajatusmaailma. mielelläni tietäisin paremmasta. sinulla on tapasi, enkä minä sitä ala arvostelemaan. kuten jo sanoit, kukin tavallaan.
Damn,
luin nopeasti ketjun ja tunsin tarvetta kirjoittaa sinulle (ehkä siksi, että itsekin katkeroitumisen partaalla olevana, mutta kuitenkin yhä idealistina omalla tavallani, tarjoan apuani, jos suostut ottamaan sitä vastaan...)
Kerro lisää itsestäsi: minkä ikäinen olet, miltä yksinäisyys sinusta tuntuu, mitä luonteenpiirteitä itsessäsi arvostat/häpeät???
Jos et voi vastata, niin ei se sit mitään, mut koeta kuitenkin pärjätä tässä tavisten maailmassa :-)
en varsinaisesti ole analyysin tarpeessa, mutta kiitos kuitenkin.. tiedän itseni, tunteeni ja ajatukseni.. ilmaisen ne, pidettiin siitä tai ei.. yleensä ei..=P mutta hyviä jatkoja sinullekkin..=)
Toi pettäminen on mielestäni niin tajuton juttu. Mä itse seurustelin ja rakastin. Meillä oli ihan toimiva arki, ja kaikki suhteellisen hyvin. NS:tasaista hiljais eloa.
Mut mä menin sit itsestäni baariin, ja kännissä petin. Menin sänkyyn toisen kanssa, en mennyt kotiini yöksi.
Sen sain anteeksi... kun vakuuttelin, ja kyllähän mä oikeasti rakastin, se oli vaan seksiä...
meni tovi, asia unohtui jo siten, ettei siitä puhuttu enään.
muutettiin toiselle paikkakunnalle, tehtiin töitä ja elettiin taas sitä arkea.
Sitten se tapahtui, mä ihastuin toiseen ihmiseen.. En saanut sitä mielestäni pois. Mä tiesin myös sen ihastumisesta muhun, ja me vaihdeltiin aktiivisesti viestiä ja käytiin kahvilla, mut mitään ei tapahtunut.
Tuntu kurjalle mennä nukkumaan, kun vieressä on ihminen jota sä rakastat.. jota sä oot rakastanut, mut et vaan muista enään mitenkä vahvasti.. se rakastaminen vaan hälvenee... Ja sun mielen valtaakin ihan toinen ihminen.
tää on mun mielestä pahinta. Mä sain anteeksi kännisen sekoilun, missä oli kyse seksistä. tosi kurjasta sellaisesta vieläpä.
Mut mä en edes odottanut anteeksi antoa enään siitä, että mä ihastuin todella toiseen.
Katkaisin pitkä aikaisen seurustelu suhteeni, koska en voinut tunteille mitään.
Mut kun sanoin, etten ollut tehnyt mitään vielä sen ihastukseni kanssa, mua ei uskottu.. mikä ei varmasti ole ihme.. mutta näin se oli, en halunnut tuottaa sitä tuskaa toiselle enään. ja ennenkaikea, rehellisyys kannattaa ja anteeksi antamisella on rajansa.
Siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että pettäisin, kertoisin sen.
niin naiivia tekstiä... herää elämääsi sinisilmä!
kertoisin. Hänen pitäis itse tehdä ratkaisunsa suhteeni. Enköhän jo sillon olis mennyt jo itse sen suhteen niittaamaan? Pettäminen on aina merkki et kaikki ei ole kunnossa. Mitä semmosessa suhteessa oikeastaan enää kannattais jatkaa? Kummankaan.
..kun on saanut ylimääräistä.
Niin kohdallani ainakin kävisi, ei tarvitsisi enää vaivautua tunnustamaan.
Paljon tässä kommentoitu sitä, että jos pettää parisuhteessa, niin suhteessa on jotain vialla. Rakkaus on viilentynyt ja ties mitä syitä löytyy.
Onko kukaan kanssani samaa mieltä siitä, että on paljon ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty koskaan ns. normisuhteeseen? Halutaan tottakai yrittää ja tehdään kaikki suhteen eteen. Rakastetaan, vannotaan ja suljetaan silmät kaikkien vieraiden edessä. Pakotetaan pitämään näpit kurissa.
Aikansa onnistuu, mutta kun se elämä ja parisuhde vakiintuu pian ja siitä puuttuu se aksöni, se helvetinmoinen intohimo katoaa taivaan tuuliin!
Toisille se vaan ei riitä, se normielämä oman kumppanin kanssa. Se rakkaus on kyllä olemassa ja voi ihan hyvin, mutta se kipinä, joka on jossain tuolla. Se häviää vasta, kun jalat alkaa kantamasta ja sormet on reumatismin runtelemat..,
Eikä se ole verissä oleva uskottomuus. Se on se pirun intohimo ja halu elää uudestaan aina vaan se jännä kihelmöivä tunne ensi hetkestä tuntea uusi ihminen. Huomata olevansa hengissä - kaikesta arjesta huolimatta.
aika paljon ajttelen samalla tavalla; ei elämä tosiaan ole niin mustavalkoista. kun kokemusta karttuu, luopuu monista rasittavista vannomisista, itse asiassa se vapauden tunne on aika kasvattavaa...kun olisi mahdollisuus tehdä vaikka mitä, muttei huvitakaan. eli sellainen ihmisluonto, ainakin mulla on. jos joku kovasti kyttää selän takana, niin kyllä se alkaa ahdistaa.
paljon puhutaan pettämisestä ja uskollisuudesta, mutta entäs se henkinen puoli; ajatus ei ole teko, ja teko ei välttämättä kumpua ajatuksesta.
tilaisuus tekee varkaan?
kukaan ei ole täydellinnen ja ketään ei voi oimistaa, nämä asiat olen oppinut.
samoin, että ei ole niin kamalaa asiaa, josta ei voisi puhua. monella lesbolla on paljon oppimista mm,seksistä puhumisessa.niin itsellänikin, mutta ainakin olen yrittänyt ja yritän. mutta ketään ei voi pakottaa.
..tarkoitin,että kun asioista puhutaan,esim ihastumisista avoimesti, niin sekin vähentää sitä kiusausta lähteä aidan taakse.
ja sitäpaitsi ,onkos se niin hirveää, että joku ihailee just Sun tyttöystävää? mä ainakin olen siitä ylpeä.ei silmä osaa vie.
Musta valkosta. jos siitä itse tekee sellasta.
tossa olen samaa mieltä, että ketään ihmistä.
ei voi omistaa. Ja jokaisella meillä on oma tahto.
Miten kukakin elämää elää. liika hallitseminen.
Voi karkotta toisen ihmisen tai se piitamattomuus,
jos ei ihminen osaa arvostaa, itseään niin ei kyllä osaa muitakaan.
Miksi hän kertoi asian, mutta kyllä arvastin äänestä että jotain on pielessä. En tiä onko parempi kertoa vai olla kertomatta, jos kerran mitään tunteita ei ollut mukana. Meitä asia lähensi, kun joutu miettimöä mitä toinen merkitsee oikeasti. Jos itsellä ei ois ollu tunteita, toisen lemppaaminen ois ollut helpoin tapa.
ihmisestä jos ei kerro pettäneensä tai ylipäätään suhteen laadusta jos yleensäkkin pettää?! jos löytää jonkun joka tuntuu paremmalta ku oma kantsis tehdä jotain. oikee riittää varmasti, se on varmaa se!
Mielestäni pettämistä on kahdenlaista. Psyykistä ja fyysistä. Psyykkinen on sitä että esim. rakastuu toiseen. Fyysinen sitä että rakastelee toisen kanssa. Itse kertoisin kyllä jos pettäisin, koska toivon myös kumppanini niin tekevän. Suhteen perusta on kuitenkin luottamus ja avoimmuus, ainakin meillä. Jos pettää täytyy, silloin pitää jo miettiä miksi on suhteessa, koska perusta menee pettämisen myötä.
käykin niin että ihastuu/rakastuu toiseen ja vielä rakastelee hänen kanssaan useita kertoja, mutta jatkaakin omansa kanssa, kertomatta kuitenkaan asiasta hänelle? Jatkaa vaan elämäänsä nykyisensä kanssa vaikka näin toimikin? Esim. taloudellisista ym. syistä.
Onko tuossa jotain epäselvää? Täysin selkärangatonta toimintaa. Taloudellisista syistä? Öh...kyllä jokaisen pitäisi olla sen verran omavarainen ,ettei jää roikkumaan kehenkään rahan vuoksi. Jos taas ei voi mukamas jättää toista, siksi että hän ei pärjäisi taloudellisesti eron jälkeen. Niin anna sitten vaikka hänelle korotonta lainaa tai jotain.
sitten?
Se on sitten heidän oma asiansa.
Ei tarvitse kummoisiakaan ennustajan tai psykologian lahjoja, että voi heittää ongelmia olevan edessä, jos puolisot toisilleen valehtelevat tai salailevat suhteeseen vaikuttavia asioita.
Mutta edelleen, se on heidän asiansa.
Itse olen ollut liiankin avoin kertomaan ihastumisista yms., toisen osapuolen mielestä, mutta uskon, että avoimuus on suojellut minua ja suhdettani.
Vannomatta paras, elämällä on tapana yllättää...
Tuossa asiassa ja tilanteessa mielestäni kyllä pitäisi jo mennä suhteen alkujuurille ja kysyä miksi ylipäätään on suhteessa. Eikös suhteen syy oli yleensä rakkaus? Tai ainakin pitäisi olla. Tietysti jos syy on taloudellinen ja se molemmille sopii, siis että mitään salaisuuksia ei ole, niin mkäpäs siinä sitten. Itse ainakin olen suhteessa vain ja ainoastaan rakkaudesta.
mitä se kenellekään kuuluu jos minulla olisi toinen suhde vaimoni lisäksi. Tai vaikka useampiakin läheisiä ja intiimejä suhteita. Miksi ihmeessä hänen tulisi tietää niistä, tai jos olen joskus sopivan tilaisuuden tullen hairahtunut vieraaseen sänkyyn jonkun tutustumisen arvoisen ihmisen tai exsien kanssa. Ei häneltä ja meidän parisuhteelta ole yhtään mitään poissa jos en vietä aikaa heidän kanssaan sen enempää. Minulla ei ainakaan ole mitään kitinän aihetta, tiedän vaimoni olevan uskollinen minulle.
"Minulla ei ainakaan ole mitään kitinän aihetta, tiedän vaimoni olevan uskollinen minulle."
*repee totaalisesti* Niin kai vaimosikin ajatelee sinusta.
Etkö tajua, sinä olet itserakas paskiainen joka ei välitä kuin itsestään.
Toivon todella että joku sinut käräyttää, ja saat kärsiä helvetintulet tekemistäsi.
jos ei ole pokaa olla rehellinen maailmaan mahtuu noi paljon paskaa
säälin sun naista ja pahasti tollane joka paikan höylä ei kyllä ansaitse sua
ei millään pahalla
varmasti ironiaa. Onhan?
Jos sellainen hairahdus sattuisi, kantaisin sen syyllisyyden ja pahan mielen siitä itse. Enkä ole tähän mennessä pettänyt ketään.
kun ensimmäinen kirjoittaja pitkälti. Erota jos ei kestä olla kahden tai luvallisesti (yhdessä) muuten.
Olisin rehellinen(olen) ja on luottamuksen summa et toinenkin olisi oli kyse sitten mistä tahansa
Fair play 4 everyone