Meillä on kaksi koululaista perheessä. Nuorempi on tokaluokalla.
Olen kuullut koulusta opettajilta vain hyvää avustajista. Ihan helpotuksesta on aina huokaistu, kun on SAATU avustaja kouluun.
Samoin me vanhemmat olemme ajatelleet; hienoa, että lapsilla on yksi aikuinen luokassa enemmän.
Lastemme opettajat ovat jokaisessa vanhempainillassa ylistäneet avustajia. Yleisesti ilmapiiri on kyllä ollut avustajille mielestäni ystävällinen, arvostava ja avoin.
Toivottavasti tälle palstalle ei ole kirjoittanut kukaan meidän lasten koulun avustajista. Silloin ajattelisin, että ei mikään tavallinen taida riittää, vaan pitää saada erikoiskohtelua.
Johtuisikohan tuo omanarvontunteen alennustila nuoresta iästä? Vanhemmaksi kun tulette, niin saatte kyllä tosiaan hakea arvostuksen tunnetta ja näkyvää arvostamista työpaikoillanne, olipa ala mikä tahansa. Arvostus ja työssä viihtyminen lähtevät itsestä, eivätkä siitä, mitä muut ajattelevat teistä saati siitä, miten arvostus näkyy.
Työelämässä on kysymys kuitenkin lopulta vain siitä, että ihmiset tekevät työtään. Jokainen työntekijä on korvattavissa toisella. Niin opettajat kuin avustajatkin ja kaikki muut ammattikunnat.
Olen kuullut koulusta opettajilta vain hyvää avustajista. Ihan helpotuksesta on aina huokaistu, kun on SAATU avustaja kouluun.
Samoin me vanhemmat olemme ajatelleet; hienoa, että lapsilla on yksi aikuinen luokassa enemmän.
Lastemme opettajat ovat jokaisessa vanhempainillassa ylistäneet avustajia. Yleisesti ilmapiiri on kyllä ollut avustajille mielestäni ystävällinen, arvostava ja avoin.
Toivottavasti tälle palstalle ei ole kirjoittanut kukaan meidän lasten koulun avustajista. Silloin ajattelisin, että ei mikään tavallinen taida riittää, vaan pitää saada erikoiskohtelua.
Johtuisikohan tuo omanarvontunteen alennustila nuoresta iästä? Vanhemmaksi kun tulette, niin saatte kyllä tosiaan hakea arvostuksen tunnetta ja näkyvää arvostamista työpaikoillanne, olipa ala mikä tahansa. Arvostus ja työssä viihtyminen lähtevät itsestä, eivätkä siitä, mitä muut ajattelevat teistä saati siitä, miten arvostus näkyy.
Työelämässä on kysymys kuitenkin lopulta vain siitä, että ihmiset tekevät työtään. Jokainen työntekijä on korvattavissa toisella. Niin opettajat kuin avustajatkin ja kaikki muut ammattikunnat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen jo aiemmin kirjoittanut vastatakseni eräälle opettajalle tuossa hieman alempana.
Omassa koulussani kaikki MINUN KOHDALLANI ok, mutta kirjoitin ymmärryksestäni joitakin muita kohtaan (on aika uskomattomia juttuja joita avustaja laitetaan tekemään...) tuskin kukaan tuli kouluun töihin opettajien palvelijaksi. En toivo tähän nippua vasatuksia että ei meillä oo näin ja mä en käskytä ja palveluta assaria. Kaikkialla ei niin ole.
Toinen asia on että yläasteella avustaja harvoin on täysin yhdessä ja samassa luokassa, oman luokkani LV:lle kiitokset siitä arvostuksesta. Muut kiertävät avustajat eivät tätä kiitosta saa.
Sitten tuli tuo ikä asia. Yhtiömme nuorimmat, eli minä ja toinen avustaja olemme työoloihimme tyytyväisimmät, työ ei ole omalla kohdallani mukavaa mutta se ei ole työyhteisön ja kiitoksen puutetta (tosin johtuen siitä etten sitä kaipaa) vaan vaikeimmat työtehtävät. Kolmas assari on vanhempi, tyytyväinen myös, mutta nostaa älämölön aika pienistä asioista. Mutta neljäs assari... Voi häntä käy surku. Hänessä on vikansa (jotka jokainen voi sulattaa), mutta muu työyhteisö ei häntä voi sietää, puoliavoimesti. Vikana suorasanaisuus, äkkipikaisuus, opettajan "neuvominen" ja pakko myöntää että 600 keksittyä vikaa jota minä vain en ole löytänyt vaikka kuinka yrittänyt. Välillä tekisi mieli nousta opehuoneen pöydälle ja sanoa että koettakaa tulla toimeen hänen kanssa, keskustelkaa, sanokaa suoraan mutta älkää juorutko!! Tämä neljäs assari on iältään 50... Että ei se siitä iästä kiinni ole! Tosin olen huomannut että ikä tekee sen verran etteivät opettajat uskalla tulla minulle sanomaan suoraan asioitaan joka minua ärsyttää. Vaikka olen kohtuullisen nuori, tulisi vanhempienkin opettajien yrittää kohdella minua henkilökuntana. Toivon ettei sama suorapuheisuus toimi myös niin että minun sanomiseni menevät kuuroille korville!
Avustajia kohdellaan hyvinkin eri tavoin, riippuu lähinnä opettajasta. Itse olen työskennellyt kahdessa eri koulussa avustajana ja kummastakin koulusta löytyi sekä reiluja ja mukavia opeja että ikäviä opeja. Enkä tällä "ikävällä" tarkoita sitä, että ope ei muistaisi olla "kiitollinen" saamasta avustaan, vaan ihan suoraa kylmää käytöstä. Tiedän myös opettajia, jotka todellakin selkeästi pitävät itseään avustajia "arvokkaampina" henkilöinä, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. Onneksi on kuitenkin olemassa myös niitä ihania opettajia, jotka kohtelevat avustajia tasavertaisina. Itse tulevana opena olen tyytyväinen, että olen toiminut avustajana ja osaan varmasti sitten opettajana arvostaa heidän työtänsä.
ihan samalla tavalla kuin muutakin koulun henkilökuntaa. Usein vahtimestarilla, keittäjillä, siivoojilla ja koulunkäyntiavustajilla on yhtä pitkät koulutukset. Arvostus myös heille, samaa kastia ovat!
Opet, psykologit, sos.työntekijät ja terkkari taas samaa liigaa. Kaikkia pitää arvostaa.