AAAAAAAAAAAANTEEKSI ETTÄ HUUDAN! Olen siinä pisteessä, että mikään järkevä ilmaisu ei luonnistu. Peeeeee. Kyllä v...tuttaa. Öööö. Ääää. Vokaaliharjoituksia. Vitt.. Kirjoitin tähän tuon ruman sanan - hetkinen, siis ihanan sanan, joka tällä hetkellä ohjaa mielentilojani enemmän kuin mikään muu - kokonaisuudessaan, mutta pyyhin sen sitten pois. Tein sen uudelleen ja pyyhin sen taas pois, sillä olen kiltti ja hyvin käyttäytyvä ihminen. Mutta pää on nyt sekaisin. Vittu. Anteeksi sheriffi.
Liikaa naisia, joiden kanssa kaikki menee mönkään. Kenenkään kanssa ei päästä seurustelusuhteeseen asti. Vuoden kestänyt sekoilusuhde seksin, hempeilyjen, tunteiden tunnustuksien ja kinastelujen kera, joka sekin taisi päättyä. Ennen kuin kunnolla alkoikaan. Ja sitten se, josta olen kohta jo pari vuotta yrittänyt ottaa selvää. Vieläkin samassa pisteessä. Eli ei missään pisteessä. Ei koskaan puhettakaan mistään ihmissuhteisiin liittyvästä, mutta voi sitä elekieltä ja jännitettä, minkä varmaankin kuvittelen täysin. Mutta hän on fiksu ja karismaattinen, jotenkin haluaisin häneen tutustua. En tahtoisi lopettaa hänen tutkailemista. Ja sitten se mikä alkoi seksistä ja päätyi kaveruuteen. Onko se muka mahdollista? On varmaankin, mutta miksi koskaan ei tapahdu toisinpäin. Minulle. Haluan rakastua, mutta en osaa kuin seota. Haluanko edes naisen? Sama kai se. Haluan intohimoa. Puuttuko sitä tosiaan minulta? Vai niiltä muilta? Vika on minussa ja sitä kun toistaa tarpeeksi itselleen, kaikki varmasti onnistuu... Kello on liian paljon. Selitetään nyt tämä sekoaminen tänään sillä. Älkää haukkuko mua enempää, osaan kyllä sen itekin. Tuleeko tästä kenellekään mitään mieleen? Joo, ei tästä mitään mestariteosta tullut - älkää odottako mitään loppuhuipennusta - ,mutta tarkoitushan olikin vain päästellä vokaaleja ulos. Ja tehdä kaikille selväksi, että olen sekaisin. Ostan vokaalin A. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Mitäs teille saisi olla?
Liikaa naisia, joiden kanssa kaikki menee mönkään. Kenenkään kanssa ei päästä seurustelusuhteeseen asti. Vuoden kestänyt sekoilusuhde seksin, hempeilyjen, tunteiden tunnustuksien ja kinastelujen kera, joka sekin taisi päättyä. Ennen kuin kunnolla alkoikaan. Ja sitten se, josta olen kohta jo pari vuotta yrittänyt ottaa selvää. Vieläkin samassa pisteessä. Eli ei missään pisteessä. Ei koskaan puhettakaan mistään ihmissuhteisiin liittyvästä, mutta voi sitä elekieltä ja jännitettä, minkä varmaankin kuvittelen täysin. Mutta hän on fiksu ja karismaattinen, jotenkin haluaisin häneen tutustua. En tahtoisi lopettaa hänen tutkailemista. Ja sitten se mikä alkoi seksistä ja päätyi kaveruuteen. Onko se muka mahdollista? On varmaankin, mutta miksi koskaan ei tapahdu toisinpäin. Minulle. Haluan rakastua, mutta en osaa kuin seota. Haluanko edes naisen? Sama kai se. Haluan intohimoa. Puuttuko sitä tosiaan minulta? Vai niiltä muilta? Vika on minussa ja sitä kun toistaa tarpeeksi itselleen, kaikki varmasti onnistuu... Kello on liian paljon. Selitetään nyt tämä sekoaminen tänään sillä. Älkää haukkuko mua enempää, osaan kyllä sen itekin. Tuleeko tästä kenellekään mitään mieleen? Joo, ei tästä mitään mestariteosta tullut - älkää odottako mitään loppuhuipennusta - ,mutta tarkoitushan olikin vain päästellä vokaaleja ulos. Ja tehdä kaikille selväksi, että olen sekaisin. Ostan vokaalin A. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Mitäs teille saisi olla?
Vastaukset 7
Vanhimmat
yksin... Siis ikävää, että sekoat, mutta et ole ainoa, jolla on se sama piste menossa. En ole rakastunut, mutta olenhan minä... Kertokaa mistä sen tietää? Mikä on vaan sellasta neuroottista pakkomiellettä ja mikä rakkautta? On siitä jo keskusteltukin. En vain ole yhtään viisaampi.
pohtii onko ihastunut vai peräti jo rakastunut vai onko menty pakkomielteen puolelle....ajatuksissain kun on vain hän ja hänen kasvonsa...
Eikö tuossa tilanteessa sitten kannattaisi jo edetä asian suhteen? Parempi sekin, että tulee pakit kuin kärvistellä epätietoisuudessa. Tai niin ainakin itse koen asian. Sen jälkeen voi taas jatkaa elämää ja etsiä uuden ihastuksenkohteen, jolta mahdollisesti voisi tulla vastakaikuakin.
Mutta onnea teille kaikille palavasti ihastuneille! :)
Itsekin mietin tuota pakkomielteen mahdollisuutta kun vain hän pyörii ajatuksissani:). Hän tietää tunteistani ja olen saanut hieman vastakaikuakin... ehkä tämä johonkin johtaa.. tai sitten ei.
Rakastumisen tietää ihan varmasti silloin, kun on rakastunut. Sitä ei tarvitse jossitella. Rakastumisessa on vähän pakkomielteenomaisia piirteitä, mikä taas johtuu aivojemme toiminnasta sen välittäjäaineista. Ei se vaarallista ole, jos ihminen on normaali.
Pakkomielle taas vatii asiantuntijaa toisinaan.Pakkomielteestä voisi olla kyse esim.silloin, jos on ilmaissut tunteensa rakastumisensa kohteelle, joka on ne torjunut ja "rakastunut" aina vaan jatkaa kohteensa pommittamista eikä jätä tätä rauhaan niin, että on häiriöksi kohteelle.
Mulla taas menee sormi suuhun,etten sitten pääse edes "siihen pisteeseen".
Että kiitos jos saisin ostaa O:n ja A:n jotka päättyy kirjaimeen H,eli oih ja aaah.
ensin pitää sanoa hoi ja haaa!