on se merkillistä nykyään, kun ei lapsia näköjään saa kieltää. Itse olen saanut kasvatuksen, että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa ja kylässä käyttäydytään kauniisti...varsinkin kahvipöydässä. Nykyään sylkevät vanhempien päälle ja haistattavat. Jos naapurista tulee lapset meille leikkimään, niin riehuvat minkä ehtivät ja rikkovat leluja, sekä uhkailevat ja alistavat lapsemme...katsovat vierestä sen aikaa kun naapurin lapset leikkii. Vanhemmilla on vieraita ja istumme kahvipöydässä niin naapurin lapset tulevat lupaa kysymättä hakemaan kakkuja kahvipöydästä ja kaatavat kahvit vieraan syliin...anteeksipyynnöstä ei ole tietoakaan.
Sitten lapset palaavat kotiinsa ja purnaavat, kun heitä on kielletty naapurissa ja sitten vanhemmat näyttävät hapantanaamaa eikä päästä enään lapsia naapuriin. Kyllä kouluikäisten pitäisi jo tietää miten käyttäydytään!!!
En ole mikään "naapurin kakarat ja meidän lapset äiti" vaan olen huolestunut nykyajan kasvatusmallista. Älkää nyt sanoko, että olen väärällä palstalla ja haistatelko vaan haluaisin asiallista keskustelua..tästä jo kuluneesta aiheesta. Mielestäni meidän vanhempien pitäisi rehellisesti katsoa itseämme peiliin.
Ei en ole noussut väärällä jalalla ylös, vaan olen jo pitkään seurannut nykyajan menoa.
Olisin kovin onnellinen, jos tämä keskustelu pysyisi asiallisena.
Sitten lapset palaavat kotiinsa ja purnaavat, kun heitä on kielletty naapurissa ja sitten vanhemmat näyttävät hapantanaamaa eikä päästä enään lapsia naapuriin. Kyllä kouluikäisten pitäisi jo tietää miten käyttäydytään!!!
En ole mikään "naapurin kakarat ja meidän lapset äiti" vaan olen huolestunut nykyajan kasvatusmallista. Älkää nyt sanoko, että olen väärällä palstalla ja haistatelko vaan haluaisin asiallista keskustelua..tästä jo kuluneesta aiheesta. Mielestäni meidän vanhempien pitäisi rehellisesti katsoa itseämme peiliin.
Ei en ole noussut väärällä jalalla ylös, vaan olen jo pitkään seurannut nykyajan menoa.
Olisin kovin onnellinen, jos tämä keskustelu pysyisi asiallisena.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Lapset homottelee ja huorittelee leikkikentällä toisia lapsia ja äiti seuraa vierestä eikä sano mitään. En minä ainakaan voinut kakarana käyttäytyä noin koska tiesin sen jo pienestä pitäen olevan huonoa käytöstä. Ravintoloissa lapset saa juosta ja huutaa vapaasti käytävillä ja pilata toisten ihmisten ruokailun, ja jos siitä mainitsee jotakin, niin heti tulee vanhemmilta moitetta. Nolointa on se jos joku ulkopuolinen yleensäkin joutuu torumaan lapsia kun omat vanhemmat on kuitenkin paikalla. Lapset on lapsia, sanotaan, mutta ei tuollaista käytöstä ennen vanhaan hyväksytty.
Itsekin olen seurannut kauhulla, kun joihinkin kullannuppuihin ei millään saa kuria. Vaikka kuinka vanhemmat kieltävät (hyvä asia), niin on kuin seinille puhuisi.
Itse olen sen ajan kasvatti että kun joku/jotkut lapset käyttäytyivät sopimattomasti, niin jos joku (ventovieraskin) aikuinen kielsi tekemästä jotakin, niin silloin toteltiin ja oltiin hiljaa ja nöyrinä. Mutta yritä nykyaikana mennä komentamaan muiden lapsia niin haukut saat päälle ja poliisit ovelle. Mielestäni kenellä tahansa aikuisella on oikeus ja velvollisuus puuttua kiusaamiseen, ilkivaltaan tai muuhun vastaavaan häiriökäyttäytymiseen.
Meidän nuoremmalla tuttavaperheelläkin on vastaavia kokemuksia huonosti käyttäytyvistä lapsista. Joidenkin lasten vanhemmat "pilaavat" lapsensa antamalle heille kaiken mitä lapsi haluaa. Tässäkin tapauksessa lapsesta tuntuu kasvavan jonkinasteinen sosiopaatti. Kuulemani mukaan mikään tuttavaperheessäni ei ole hyvin, jos vierasta lasta tulee uskoa. Kaikissa uusissa leluissa ja vaatteissa on jotain vikaa (olisiko syynä kateus?). Leikkejä ei voida leikkiä jos tämä lapsi ei ole niitä itse ehdottanut, hän repii ja paiskoo muiden lasten leluja, piilottelee tavaroita, paiskoo ovia yms. Lapsethan ovat lapsia, välillä villejäkin ja välillä kultaisia, mutta kyllä tiettyyn ikään mennessä tulisi oppia muidenkin ihmisten huomioon ottamista ja oppia hallitsemaan omia tunteitaan. Paras kommentti oli "kahvipöydässä kuultua, osa 1": "Onhan tämä kakku ihan hyvää, mutta tarkoituksena on varmaankin tehdä minusta läski?" Tähän oli talon emäntä tuuminut, että itsehän kutsumatta tulit.
45% nykynuorista on uusavuttomia,pullamössö,mamma,mamma,pappa,pappa,pipi nuoria.Kuolevat nälkään,kun vanhemmat kuolevat.
Itselläni ei ole lapsia, mutta voin järjelläkin ajatella, että lapsi TARVITSEE rajoja. Ja nämä rajat asettaa auktoriteetti, lapsen vanhempi, täydellinen ihminen, tuki ja turva. Lapsen tulee kunnioittaa vanhempiensa asettamia rajoja, myös silloin, jos ne tuntuvat esim. murrosiässä järjettömiltä. Kuitenkin, myös vanhemman on ymmärrettävä, missä mennään. Nuorelle ei voi asettaa kotiintuloajaksi ilta klo 19 tms, vaan jonkinlainen kompromissi on kuitenkin oltava.
Lapsille ja nuorille on aivan liian paljon tavaraa, markkinointia, valintoja. Tietoa. Tämä sekoittaa pään kuin pään, ompa kumma.
Jos haluaa, että lapsella on jonkin asteinen valinnanvapaus, ei voi olettaa, että lapsi tietää täysin, mitä itse haluaa. Kukaan lapsi ei tiedä, mitä haluaa.
Jos mennään esim. kurahaalariostoksille, lapselta voi kysyä, siniset vai punaiset haalarit. Tällöin lapsi saa itse valita, mutta päätä ei kuitenkaan sekoiteta tms.
En ole lukenut kasvatustieteitä, vanhempani eivät olleet täydellisiä kasvattajia, mutta ymmärrän vanhempia, joilla on myös hankalaa ymmärtää yhteiskunnan asettamia näkymättömiä käyttäytymisnormeja. Mitä tehdä, kun tyttö on 14 ja tulee ympäripäissään kotiin? "Kun kaikki muutkin".
Eli ensin mielestäni vanhemman tulee tietää, mitä lapseltaan ja itseltään kasvattajana haluaa. Tämän jälkeen asetetaan rajat, jotka ovat lapsen ja nuoren noudatettavissa ilman valehtelemaan oppimista jne. Vanhempien tulee keskustella muiden vanhempien kanssa, jos he ovat hukassa kasvatuspolitiikassaan. Tulee miettiä myös omia vaatimuksiaan suhteessa lapseen.
Vaikeaa on, mikä on oikein, mikä väärin? Ken tietää.
Tosi on ainoastaan se, että televisiolla ei lapsia kasvateta. Muistan, kun itse olin nuori, katseltiin Jakia ja Nukaa, Taotaota jne. muita kivoja piirrettyjä. Mitä ovat lastenohjelmat nykyään? Piilomainontaa, väkivaltaa, toisen alistamista jne.
Miettikää hyvät vanhemmat, miten aikanne jaatte! Jaatteko sen lapsellenne satuja lukien vai teettekö illat töitä toimistohuoneessanne?
Lapsi tarvitsee turvaa, jotka syntyvät rajojen asettamisesta. Aikuinen tarvitsee turvaa, joka syntyy muista aikuisista, poliisista, palomiehistä, papeista. Kaikki me tarvitsemme joskus auktoriteetteja kasvamiseemme. Antakaa lapsellenne rakkautta älkääkä kyynistäkö häntä kylmään maailmaamme. Näyttäkää luonnon ihmeitä, kunnioittakaa perinteitä. Antakaa lapsillenne aikaa.
En luultavasti voi koskaan saada lapsia, olen 27-vuotias nainen. Ymmärtäkää, minkä lahjan olette saaneet. Kohta pieni vauvanne on aikuinen ja huomaatte, mihin aikanne olette satsanneet.
Ja vielä, en kehottaisi uskomaan kaikkia kasvatusoppaita. Olkaa sellaisia kuin olette. Uskokaa siihen, mitä teette. Näin myös lapsenne uskovat.
kanssa. Meillä ei paljon käy lasten kavereita sisällä. Poika leikkii ulkona niitten kanssa ja tyttö käy muualla. Mutta yksi lapsi kun meillä aikoinaan kävi niin huh huh!
Piilosta piti leikkiä koska se oli hyvä syy koluta kaikki komerot ym. Lasten karkit meni kaikki, upposi suklaavanukkaat, jätskit ym makea. Ja koska tämä lapsi oli eka kertaa silloin meillä niin en viitsinyt aivan kieltää kun niin hirveesti ruinasi. Sanoin kyllä hänen äidilleen tästä joka vaan tuumas että se kyllä kestää makeaa vaikka kuinka ei tuu kipeeks. No, en ihan sitä tarkoittanut...
Toisella kerralla laitoin ruokaa, ei kelvannut. Sillä kerralla sattui olemaan kahta vaihtoehtoa kun oli ed. päivältäkin jäänyt. Ei kelvannu mikään. En antanut makeaakaan. Muutenkin riiviömäinen käytös, hirveetä sotkemista, koiran kiusaaminen kunnes se näykkäs. Eikä mitään mun kieltoja uskonut, oli kuin olis seinille puhunut.
Vaikka sanoin että anna koiran olla, se ei ole tottunut tuollaiseen (mm hanskoilla läpsimiseen päin naamaa) niin ei mitään! Hyvä vaan että koira nipisti persuksista.. Ois itsekin tehnyt mieli kurittaa.
Omat penskat on pienestä asti opetettu käyttäytymään kunnolla. Kaupassa ei ruinata ja riehuta tai ensi kerran jää kotiin. Toisten tavaroita ei oteta ilman lupaa ja kun ollaan kyläilemässä koulukaverin luona ja tarjotaan ruokaa niin syödään eikä valiteta. Jos on ruokaa josta tietää ettei tykkää niin olen sanonut että sanoa ettei ole kovin nälkä, mutta ottaisin vähän ja ottaa sitten leipää ja maitoa että pärjää. Ruokaa ei saa kuitenkaan moittia.
Kun sitten tullaan hakeen kotiin, niin sillon sanotaan heippa ja lähetään eikä aleta ruinaan ettei vielä.
Ei oo tarvinnu hävetä vielä ainakaan. Ärsyttää kyllä monesti kun vieraat lapset esim. huvipuistoissa käyttäytyy kuin heikkopäiset ja etuilee yms. Tekis mieli antaa palautetta, mutta kun on liiankin hyvätapainen ei viitsi sanoa mitään, jupisee vaan itsekseen.
Tosi on että lapsi tarvitsee rajat. Annanpa esimerkin:
on tikapuut ja lapsi. Lapsi jolla on astetettu rajat, voi huoletta lähteä kiipeämään, koska hän voi luottaa siihen että kun ollaan liian korkealle menossa niin aikuinen sanoo että nyt riittää. Siinä on siis turvallista.
Toisessa tapauksessa lapsi vaan kiipeää, eikä kukaan sano mitään. Lopulta lasta alkaa pelottamaan. Hän ei tiedä onko enää turvallista vai ei koska kukaan ei sano mitään.
Kumman tyylin valitsette??
oikeaan osuneesta aiheesta.On se kumma juttu ettei
kakaroille saada kuria(ei kuritusta).Mutta kun nämä
mukamas asiantuntijat ovat ottaneet vanhemmiltakin
oikean ja asiallisen kasvatus opetuksen, joka jatkuu
sillä ettei opettajakaan uskalla, eikä tohi puuttua
vaan pitää kuunnella kiltisti haistattelua.
Voiko näistä kasvaa "oikeita" kansalaisia.Ei voi.
Neljän työssä käyvien "kakaroiden" iskä.
sanon minä keskustelun aloittajana. Olen itse hoitovapaalla oleva äiti vauvan ja viisi-vuotiaan kanssa kotona. Kotihoidon tuki on pieni, mutta vaikka muuten on tiukkaa niin yritän antaa lapsilleni muuta rikkautta...nimenomaan aikaa ja turvallista syliä, sekä pientä yhdessä tekemisen iloa.
Kyllä olet ihan oikeassa, tuntuu siltä että lapsille ei anneta kunnon sääntöjä enää...Minullakin on ystäviä jotka eivät pidä minkäänlaisia sääntöjä niitten lapsilla..kun kylään tullaan niin kaikki tavarat levitetään pitkin kämppää vaikka vieraat ovat hyvinkin tietosia siitä että meillä leikitään lastenhuoneessa..Sanovat vaan että kyllä meidän lapset saa kotona leikkiä missä haluaa..olen kyllä selittänyt että meillä on meidän säännöt ja niitä pitäis kunniottaa..Mutta ei mee perkele perille..Rupee tuntuu siltä että helpomalla pääsee jos ei ota vieraita vastaan lainkaan..siis niitä jotka ei kunniota talon asukaan sääntöjä........meidän lapset tietää että lelut siivotaan lattioilta ja tavarat laitetaan takas omille paikoille, meidän lapset kunnioittaa toisia ihmisiä ja toivon kovasti että he osaavat käyttäytyä siististi vaikka vanhemmat ei olisi paikalla...meillä pyydetään anteeksi jos tehdään jotain väärin jne...
Lapset mukaan kahvipöytään tai vastaavasti aikuiset itse lastenhuoneeseen. Keskustelun aiheet voisivat olla sellaisia lasta huomioivia, niin että lapsi jaksaa seurata esim. uusia asioita (seurattavissa olevia) tai sanoja tai vaikka sananlaskuja. Pelejä voi pelata samalla kun keskustelee ja ihme on jos se oma asia täyttää koko kahvivierailun eikä vieras ole lainkaan kiinnostunut lapsista.
P.S Mulla ei ole omia lapsia, mutta eiköhän vanhemman tehtävänä ole kuitenkin tukea lasta, pääasiassa.
lapsia..
Jotkut lapset ovat nimittäin sellaisia räpättäjiä ettei aikuiset saa suunvuoroa lainkaan jos lapset on samassa pöydässä.
Jos vanhemmat tapailee joskus ystäviään niin haluavathan he vaihtaa kuulumisia aikuistenkin kesken, eikä vaan ihailla lasten uusimpia leluja tms. Siihenkin täytyy toki olla aikaa, muttei kaikki vierailut voi pyöriä lasten ympärillä. Aikuisilla täytyy olla omiakin ystäviä ja omaa aikaa heidän kanssa. Ei lapset saa traumoja jos pyydetään sen aikaa puuhaliemaan omiaan. Päin vastoin, jos kaikessa on lapsi keskipisteenä niin johan siinä opetetaan itsekkääksi ja annataan kuva siitä että lapsi on kaikkien tapahtumien keskipiste. Ei hyvä.
vaan mukana.
P.S Lapset eivät ehkä enää koskaan sovi elämäntilanteeseeni tai elämänrytmiini. Olisi pitänyt hankkia aikanaan. On niin kauheen suorituspainotteista ja suorituskeskeistä tää elämä näin vähän vanhempana, ihan jokaisella elämän osa-alueella
edes vaikka sen aikaa, että aikuiset juo kahvinsa. Varsinkaan hyviin tapoihin ei kuulu se, ettei vaivauduta edes istumaan kahvipöytään, vaan käydään vain viemässä parhaat päältä ja sännätään syömään saalista omiin leikkeihin. Huh!
Nykyajan uraperheessä kakaroiden vapaa-aikaa täytetään ostamalla niille kaiken maailman pleikkarit sun muut pelit ja pensselit. Niiden sitten oletetaan ohjaavan lapsen kasvua oikeille urille sillä välin, kun iskä ja äiskä ovat tärkeissä kokouksissa ja bisnesmatkoilla kaiket illat. Lapsi ei opi oikean ja väärän eroa, jos ei vanhempi "väännä sitä rautalangasta". Sitten ihmetellään, että "mikäs sille meidän Justukselle oikein on tullut", kun poliisilaitokselta soitellaan, että poika on jäännyt kiinni näpistelystä. Ja kerran mukulat eivät kotoa saa huomiota, niin sitten sitä haetaan vähän huonollakin tapaa ympäristöstä terrorisoimalla sitä. Yksi syy myös, miksi lapsi on saanut huonon tapakasvatuksen on se, etteivät hänen vanhempansakaan ole saaneet. Tässä mielessä "koivuniemen herra" on erittäin opettavainen, on itsekin koettu sen mahti.
kaupassa, aatelkaas mitä villit vekarat saa aikaiseksi myymälässä kun vanhemmat eivät välitä lapsiaan komentaa, olen myymäläapulaisena joutunut poistamaan lapsia jopa kaupan näyteikkunasta ja vanhemmat vain huvittuneena katselevat että kyllä se kullannuppu on niin joutuisa mutta ei minkäänlaisia rajoja, tavaroita saa levitellä ympäri kauppaa ja paketteja availla.. satuinmpa kerran paikalle kun paikallisessa marketissa äiti toi lapsensa leluhyllyille ja sanoi "leiki tässä sen aikaa kun käyn ostoksilla" lapsi halusi leikkiä paketissa olevalla autolla joten äiti sanoi "kyllä sä voit sen avata kun laitat sen sitte hyllyyn takas" et näitä ihania kasvatus metodeja...
Osalla kakaroista on kaikki valmiiksi laitettu.Perunan kuorimisia myöten.Iso ja mahtava ongelmanuorten paise muhii joka puhkeaa muutaman vuoden kuluttua.
jo valmiiksi saako lapsesi nk. haistattaa, jos siihen näkee aihetta. Näin on varmaan ollut iät ja ajat. Jotkut nuoret joutuvat liian nuorena turvautumaan yhteiskunnan apuun/tukeen, vailla omaa selkeää päämäärää tai käsitystä elämästä ja yhteiskunnan toiminnasta. Se ei ole hyvä juttu. Rupee perusteleen ihan liikaa. Oppii esim. vaikuttamaan, vaikka se onkin osatavoite, niin se ei sovi kaikkiin olosuhteisiin.
vaikuttaa ja vakuuttaa, joka ei yleensä ole tarpeellista, on olla oma itsensä. Tilanteen mukaan. Mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Kaikki eivät tuo itseään esiin samalla tavalla tai eivät aina halua/osaa keskustella samasta aiheesta. Se on sallittua.
älkää hankkiko lapsia jos teillä ei ole aikaa lapsille,lapset tarvii vanhempien huomiota ja kasvatusta 18 ikä vuoteen asti. jos olette epävarmoja pystyttekö/jaksatteko/haluatteko hoitaa ja kasvataa 18 vuotta,niin hankkikaa koira sen voi lopettaa kun kyllästyy leikkinn mutta lapsi tarvii vanhempia, eikä voi niitä valita
pyysin, että edes tämä keskusteluketju pysyisi asiallisena! Aina eksyy joku näsäviisas joukkoon...ovatko nämä siis niitä vapaan kasvatuksen tuloksia.
merkitsee lähimmäisen tarpeelle? Ja lapsesta voi kyllä luopua, vaikka se onkin trauma kaikille lähimmäisille.
Itse olen tekmisissä nuorten kanssa joka päivä ja nuoria on laidasta laitaan,niinkuin on meitä aikuisiakin.Se että vanhempi ei edes ymmärrä ottaa itse lakkia/lippistä pois kun kävelee kirkkoon,ruokajonoon/kauppoihin/Mäkkärissä syödään vaattet päällä jne.Lista vois olla todella pitkä.Miten joku voi vaatia oman esimerkin muutosta nuorille.Vanhemmat kiroilee naisista saakka.Hullu tyhmä vittu perkele idiotti saatana jne.Jokapäiväinen vanhempien puheenaihe.Kuka ketkäs oppii tämän.Opettajat ei ole enään auktoriteettejä eikä myöskään vanhemmat.Kaljaa kuskataan ruoka kaupoissa klo 21,00 saakka jossa istuu 1 äiti sunnuntait mukaan luettuina vaikka pitäis olla kotona kasvattamassa lapsiaan ja samalla ukko istuu kapakassa ryyppämässä.Lapset hyörii missä hyörii,ilman tukea ja turvaa.Läksyt tekemättä,kun Äiti saapuu joskus 22 aikaan kotia ja ukko valuu 02,00 aikaan.Maanantait herätään väsyneenä,kaikki kiroilee kaikille,ja taas kiire.Alkaa punaista päin ajelu liikenteessä.Missäs taas moraali?Lapset oppii miten ajetaan päin punaista.Tämä lista ei lopu koskaan mutta on suurinpiirtein joka päivänen elämä,ja sitten täällä mietitään kurista ja kasvatuksesta??
Kyllä kasvatus jatkuu vielä 18v jälkeenkin,ihminen tarvii neuvoja ja opastusta läpi elämän.Ja omat luotettavat vanhemmat ovat siinä parhaita.
Ei ole kasvatus ongelmia. Kun kurissa osaa pitää. Kuka tunnustaa olevansa äiti taikka isä, joka ei osaa ohjata lastensa elämää? Ei sa pehmoilla liikaa. Rakkautta ja vitsaa tasapuolisesti, niin hyvää tulee. Kuria kehiin! Kuritusta tarpeen vaatiessa.
Muistakaa hyvät ihmiset kultainen sääntö: RAJOJA JA RAKKAUTTA!!! Siinäpä sitä ohjenuoraa. Älkää antako periksi lapsillenne, jotta pääsisitte helpommalla. Muuten edessä on kasvu- ja nuorisopolit!!!! Ongelmia alkaa tulla ilman rajoja.
Nuorilla ei ole käytöstapoja. Mutta ei ole myös kaikilla heidän vanhemmillakaan.
Lapsesta, joka aina saa itse päättää ja voittaa tahtojen taistot, saattaa tulla itsekäs päällepäsmäri, joka ei kestä häviämistä. Hän ei saa ystäviä, sillä hän ei tee mielellään kompromisseja. Aggressiivisuus ja epäsosiaalisuus ovat uhkakuvia lapselle, joka ei opi empatiaa ja haluaa olla aina kaiken keskipisteenä.Ja näitähän on jo päiväkodit pullollaan.
on hyvä olla myös perusteltu. Muuten lapsi saattaa joutua syrjityksi. Kyllähän lapset tutustuvat toisiinsa jo kiinnostuksenkin puitteissa. Pärjäävät, itsenäiset ja oma-aloitteiset lapset olivat yleensä niitä kiinnostavimpia.
toi perusteltu kompromissi kertoo vastapuolelle itsenäisyydestä ja vastapuolesta itsestään. On myös sellaisia lapsia, jotka tekevät näitä kompromisseja ihan mieltymyksestä vastapuoleen.
Miten lapsesta saadaan reipas?
Teinkö eilen väärin, kun palautin naapurin 5v tytön takaisin kotiinsa...hän oli tulossa meille leikkimään isomman lapsen kanssa. Tytöllä nenä valui räkää, sekä aivasteli ja yski vetisin silmin. Meillä on pieni vauva, heillä vielä äiti on kotirouva. Olinko ilkeä kun en päästänyt häntä tartuttamaan meitä kaikkia, sillä äiti ainakin oli kuin myrkkyä syönyt kun hänet näin tänään. Ei voi lapselta paljoa vaatia, jos ei äiti anna esimerkkiä vastuullisuudesta.
pitääkin. Tervehdi naapurin rouvaa kuten ennenkin,
saattaa silläkin joskus myöhemmin sytyttää.
ajatella naapurin rouvan olevan jotenkin vajaa, jos on tuollainen vahinko päässyt käymään? Ei sillä, ettei pitäisi lastaan tarkkailla ja hoivata. Itse olisi antanut kuumemittarin ja laittanut toiseen huoneeseen lukemaan ja kantanut kuumaa juomaa ja C-vitamiinia.
väärin. Oisinpa aikanaan kun lapset olivat pieniä ollut yhtä rohkea. Ois säästytty monelta räkätaudilta...
Nimim. Nynny
se kuritta kasvaa.Ei pieni tukkapöllö tai nippaus ole pahoinpitelyä tai ruumillista kuritusta.Vai onko jonkun mielestä? Meillä ainakin otetaan tarpeenvaatiessa tukasta kiinni ja jos lapset puhuu paskaa/kiroilee ni saippuaa suuhun.Itekki aikanaan saannu piiskaa ja suuta pesty saippulla.Nyt kiitollinen siitä isälle ja äitille.Ei sitä tarvi aikusenkaan malliks kiroilla lasten kuullen.Kahtokaa peiliin jos lapset kiroilee.Onko kotikasvatus menny perille.
Jos lapsen päätä vaan silitellään, teki hän mitä tahansa, niin mielestäni sillä lähinnä ruokitaan lapsen epätietoisuutta oikeasta ja väärästä. Jotkut "herkkähipiäiset" ja kasvatustieteilijät ilmeisesti pitävät pientäkin luunappia ankarana pahoinpitelynä. Tosiasia on kuitenkin se, että "pahat teot" pitää kitkeä vanhemman sukupolven mukaisilla menetelmillä eli esim. kevyellä ojentamisella, koska se laittaa epävarman lapsen miettimään, mitä tulikaan tehtyä. Ihminen oppii näin kurinalaisuutta ja käytöstapoja.
kannustaa kasvatustieteilijöitä jne. kasvattamaan lapsensa ilman kuria. Epätietoisena oikeasta ja väärästä. Demareille on anettu aivan liian suuri valta tässä maassa.
mieltä. Mutta voiko mitään tollaisia yleispäteviä neuvoja kurittamisesta antaa? Kaikki lapset eivät ole samanlaisia eivätkä välttämättä ymmärrä kurittamisen merkitystä ja hyvyyttä vielä aikuisenakaan. Tai tarvitsevat toisenlaista tapaa kommunikoida oikeasta ja väärästä. Voihan se helpottaakin lapsen oloa, mutta rajansa kaikella... Ts. Jos lapsi ei siitä hyödy, niin pitää kyllä keksiä jotain muuta. Ja jos lapsi hirveesti riehuu, kysymyksessä on usein pitkästyminen.
Kasvatustieteestä saati kasvatustieteilijöistä mitään. Hih! :)
en niin.
Nim. Henry David Thoreau
...siinä tenavien pienessä ilkeilyssä ja riehumisessa on monesti kyllä kysymys siitä että nyt kaivattais AIKUISTEN HUOMIOTA osakseen...elikkäs silloin pitäis kyllä ottaa ja antaa hetki aikaa sille pienokaiselle...tietysti on eriasia sitten ihan oikea ilkeily joka pitää kitkeä pienokaisesta pois sopivin toimenpitein.
Ankarien vanhempien lapset ovat muita useammin kuuden vuoden iässä ylipainoisia. Vähiten paino-ongelmia näytti olleen perheissä, joissa lasten kasvatus oli myönteisen kannustavaa ja ohjaavaa. Liiallinen sallivuus, liiallinen ankaruus tai välinpitämättömyys eivät näytä olevan lapsille hyväksi, vaan kultainen keskitie, jolloin lapsilla on oikeuksia, mutta myös rajoja.Mistähän sekin löytyisi?
Olen itsekin aika nuori ihminen, tosin en enää pikkulasten iässä, ja ajattelinpa heittää tähän oman kommenttini muiden jatkoksi.
Suurin osa ikäisistäni ei omaa alkeellisimpiakaan käytöstapoja. En nyt tarkoita, että pitäisi olla kokoajan suorastaan diplomaattisen korrekti, mutta eikö jotkut tavat silti olisi paikallaan? Suurin osa tutuistani kohtelee vanhempia ihmisiä täysin veroisinaan, ja se on itselleni kauhistus. Itse olen saanut siinä määrin vanhanaikaisen kasvatuksen, että minut on opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, oli hän sitten tuttu tai tuntematon. Mielestäni vanhemmat ihmiset ovat etusijalla, joskaan en minäkään anna kenenkään kassajonossa kiilata edelleni. Vaan jokainen varmaan ymmärtää sen enenpää selittämättä, mitä viestissäni haluan sanoa. Mutta ajatelkaapa nykyajan koululaisia. Meno on todellakin muuttunut siitä mitä se on ollut ennen. Aiemmin opettajaa pelättiin ja kunnioitettiin, ja jos opettajalle sanottiinkin vastaan niin ainakaan se ei yleensä tapahtunut suun soittona. Nykyään opettajalla taas ei ole auktoriteettia pätkääkään, ja oppilaat tekevät tunneilla suunnilleen mitä lystäävät. Opettajan kiellot menevät harakoille, ja oppilaat aukovat naamaansa minkä kerkeävät. Kysynpähän vaan, että missä vika? Kaipa se malli jostain otetaan. Ja mistäs muualta, kuin kotoa? Jos ei omilta vanhemmilta kaikkia kommervenkkejä opeta, niin sitten toisilta nuorilta. Ja mistäs ne oppivat, elleivät kotoaan?
keskustelin erään opettajan kanssa. Hän sanoi, että nykyajan lapset tietävät vain oikeutensa mutta ei velvollisuuksiaan!
No eipä huonosti. Kymmenen vuotta eteenpäin, niin mahtaa sen ajan nuoret olla kahta kauheampia.