Kuinka usein nykyään tehdään kuolleen omaisuudesta jakokirja? Suurin osa ihmisistä,
joilta olen asiaa kysynyt eivät ole tehneet
irtaimiston jakokirjaa vaan se on jaettu suullisesti. Tuntuu olevan vallitseva käytäntö. Kuinka usein näin toimitaan?
Onko esittää jotain prosentteja.
joilta olen asiaa kysynyt eivät ole tehneet
irtaimiston jakokirjaa vaan se on jaettu suullisesti. Tuntuu olevan vallitseva käytäntö. Kuinka usein näin toimitaan?
Onko esittää jotain prosentteja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ainoastaan silloin jos kuolinpesän irtaimistoon kuuluu arvokoruja, tauluja, turkiksia, persialaisia mattoja, tyylihuonekaluja, ynms. - voivat muut perilliset haastaa oikeuteen sellaisen, joka on vienyt kaikki ja jättänyt asuntoon vain tavallista, vähemmän arvokasta tavaraa.
että mitenkäs jaetaan irtaimisto sellasen sisaruksen kanssa,jolla on suurempi suu,kuin muilla ja haluaa periaatteessa kaiken itelleen.Silloin on paikallaan tehdä virallinen jakokirja,joka takaa edes jonkinlaisen tasa-arvoisen jaon perillisten kesken.Joillakin on sellainen kuvitelma,että esim:lahjat,mitkä on itse ostanut aikoinaan palautuisivat automaattisesti hänelle takasin.Tämän voisi ymmärtää niin,että se olikin vain lainaksi annettu.Entäs sellaset tavarat,jotka on vanhempi itse maksanut,mutta perillinen kaupasta hakenut?Nyt näyttää siltä,että nekin kuulemma palautuu automaattisesti sille,joka sattui ne kaupasta sillä kertaa hakemaan.Voi luoja,että jakaminen voi olla jostakin vaikeaa ja ainakin,kun pitäis muillekkin jotain antaa.Luulevat jo kaiken omistavansa ja omistaan jakavansa.
Yleisesti käytetty tapa on jakaa irtaimisto siten, että osakkaiden kesken pidetään huutokauppa.
meillä kävi niin irtaimen jako, että kaksi sisartani kahmivat autoihinsa mitä ennättivät yleensä sanomalla, että lupasi eläessään hänelle, ja jos jotakin halusin, alkoi kauhea meteli juuri sen tavaran suhteen....ja jäin ilman. Sisarelleni testamentattiin rakennukset, ja hän katsoi jopa lasteni siellä tehdyt piirustukset taloon kuuluviksi....arvaa naurattaako!!!! En ole kyllä vielä allekirjoittanut irtaimen jakoa, maalaistalon antiikkihuonekalustakin sain "esijaossa" vain kirjoituspöydän ja kaksi tuolia. Kyllähän minullekin eläessä luvattiin yhtä sun toista, mutta ne mitä minulle luvattiin ovat hävinneet jonnekin, muka särkyneet. Minulla on sisar, joka haluaa kaiken itselleen, ahne kun on, mutta ahneudella on tietynlainen loppu, siitä on kyllä jo enteitä. En tahtoisi tämän sisareni kanssa olla enään missään tekemisissä, mutta lasteni takia on jotenkin pakko vain olla. JOtkut ei täyty millään, vaikka kaiken saisivat, aina yhä enemmän vain ovat vailla. Itse olen niitä, että tyytyisin, jos saisin vain oman osuuteni, sen verran on vielä itsearvostusta ja saanee olla. Koeta pitää huoli, että saat, mitä sinulle kuuluu, niin koetan minäkin ihan itsearvostukseni ja ihmisyyteni takia.
voiko jakamattoman irtaimen pitää lukkojen takana se osakas, joka on saanut talon testamentilla, jossa irtain on?
Vaikka joku tietäisi saaneensa talon testamentillä, niin hänen on pakko päästää muu perikunta taloon ennen perunkirjoitusta, missä testamentti luetaan ja saa lainvoiman.
Kaikilla kuuluu olla avain taloon ja jos ei ole, eikä sinne päästetä, niin poliisivoimin pääse, todistettuaan olevansa pesän osakas.
Jos taas perunkirjoitus on pidetty ja testamentilla saanut talon omistaja ei tahdo päästää ketään taloonsa, niin irtain pysyy siellä, ellei omistaja tahdo luovuttaa sitä.
Kalliista tavaroista voi vaatia lainvoimaisesti osuutensa.
voi kirjoitta listan mitä haluaa ja sitten tavarat jaetaan sen mukaan suurinpiirtein.
kannattaako riidellä kipoista ja kupeista.