eripuraa

Itsekin olen ikäni ollut "koiraihmisiä", tosin ihan omaksi ja koirieni iloksi. Nyttemmin olen innostunut enempi näyttely- ym.toiminnasta ja erilaisista harrastusmahdollisuuksista. Mutta mitä olenkaan huomannut. "Koirapiirit" on aikas koppavaa porukkaa. Nyt joku tietysti sanoo että eipäs yleistetä! No kyllähän minä sen ymmärrän, mutta on vaan sattunut käymään niin, että näin olen itse kokenut. Esim. juuri näyttelyssä käydessäni (ilman koiraa) tuntui että kaikki koiralliset ihmiset kattoi ensin päästä varpaisiin ikäänkuin arvioiden että "mikäs sä oot miehiäs?" Ja sitten keskustelujen sävy on luokkaa "kyllä minä tiedän, älä sinä selitä" Tuntuu että on vaikea päästä mukaan "piireihin" ellei ole itse tarpeeksi röyhkeä "minä itse-tyyppi". Ehkä olen vaan törmännyt vääränlaisiin ihmisiin, kaipa niitä muunkin laisia löytyy.

Mulla on 4,5kk vanha westie-poju. Asun alueella, jossa on paljon koiria ja koiraihmisiä. Jokaisella lenkillä tulee juteltua jonkun kanssa. Lähinnä siksi, että pentu saisi hyviä kokemuksia muista koirista. Ja ohjeita riittää!! Mikä ihmeen vimma koiraihmisillä on esittää kaikkitietäviä ja neuvoa vaikken ole mitään kysynytkään?!? Ja sävy on vielä yleensä ikävä. Pennun omistajaa pidetään täysin avuttomana ja koiran (varsinkin terrierin) hankintaa lähestulkoon vastuuttomana.
Olenkin ottanut tavaksi sanoa samantien, että pentu ei ole ensimmäinen koirani vaan minulla on ollut 15 vuoden ajan koira aikaisemminkin. Yleensä ohjeet silloin vähän vähenevät.
Ihmettelen vaan, että muiden asioihin pitää niin kovasti puuttua. Ei minulle tulisi mieleenkään alkaa ketään tuntematonta neuvomaan koirankasvatuksessa lenkkipolulla.. hohhoijaa.