Kun tätä palstaa lukee, tulee sellainen olo, että kumppanin pettäminen on monen mielestä ihan normaalia toimintaa. Joidenkin mielestä jokainen pettää joskus, se mukamas kuuluu ihmisluontoon.
Minä en ole ikinä pettänyt ketään kumppaniani. Nyt aikani sinkkuna olleena, olisi kiva löytää uusi nainen elämääni. Mutta jos kaikki lesbot ajattelevat pettämisen kuuluvan tavallisena asiana parisuhdekuvioihin, niin eihän tässä uskalla ketään naista enää lähestyä. Jos kerta yleinen käsitys on se, että pettäminen on ehkä huono juttu, mutta se kuuluu kuitenkin asiaan. Joten se nyt vaan pitää "realistina" hyväksyä.
Eihän tuo voi olla yleinen käsitys, eihän? Kai vielä on naisia, joille uskollisuus on yksi pyhin arvo parisuhteessa? Ja sen mukaisesti myös kyetään elämään.
"Pettäjäfilosofian" edustajia tällä palstalla löytyy, mutta löytyykö ketään muita uskollisuuteen ihan oikeasti uskovia ja sen arvon mukaisesti elämäänsä eläneitä?
Kertokaa miten kauhean vaikeaa tai helppoa uskollisena oleminen on ollut? Itselleni se on ollut maailman luonnollisin asia, eikä ole koskaan tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Johonkin muuhun kuin omaan kumppaniin on ehkä joskus hetkellisesti tuntenut vetoa, mutta sitä tunnetta ei ole koskaan tarvinnut lähteä toteuttamaan.
Palauttakaa minun uskoni naisiin ja kertokaa, että teitä uskollisiakin on olemassa. Enhän nyt voi olla ainoa lesbonainen tässä maassa, jolla on tällainen arvomaailma ja joka on kyennyt ihan oikeasti sen mukaisesti myös elämään.
Minä en ole ikinä pettänyt ketään kumppaniani. Nyt aikani sinkkuna olleena, olisi kiva löytää uusi nainen elämääni. Mutta jos kaikki lesbot ajattelevat pettämisen kuuluvan tavallisena asiana parisuhdekuvioihin, niin eihän tässä uskalla ketään naista enää lähestyä. Jos kerta yleinen käsitys on se, että pettäminen on ehkä huono juttu, mutta se kuuluu kuitenkin asiaan. Joten se nyt vaan pitää "realistina" hyväksyä.
Eihän tuo voi olla yleinen käsitys, eihän? Kai vielä on naisia, joille uskollisuus on yksi pyhin arvo parisuhteessa? Ja sen mukaisesti myös kyetään elämään.
"Pettäjäfilosofian" edustajia tällä palstalla löytyy, mutta löytyykö ketään muita uskollisuuteen ihan oikeasti uskovia ja sen arvon mukaisesti elämäänsä eläneitä?
Kertokaa miten kauhean vaikeaa tai helppoa uskollisena oleminen on ollut? Itselleni se on ollut maailman luonnollisin asia, eikä ole koskaan tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Johonkin muuhun kuin omaan kumppaniin on ehkä joskus hetkellisesti tuntenut vetoa, mutta sitä tunnetta ei ole koskaan tarvinnut lähteä toteuttamaan.
Palauttakaa minun uskoni naisiin ja kertokaa, että teitä uskollisiakin on olemassa. Enhän nyt voi olla ainoa lesbonainen tässä maassa, jolla on tällainen arvomaailma ja joka on kyennyt ihan oikeasti sen mukaisesti myös elämään.
Vastaukset 40
Vanhimmat
piireissä toi pettäminen olevan melko yleistä. Oletko ihan varma omasta kullastasi?
Sanoin olevani sinkku.
Ja niitä uskollisuuteen kykenevien kommentteja haluaisin, en vähätteleviä naljailuja.
Ilmottaudun!Hki,aito.
...
ja piireissä pyöriny muutenkuin ohimennen kuullut ja nähnytkin mitä toi lesbo elämä noin yleensä on, mikään ei ole pettävämpi kuin nainen naiselle.
Oli sitten kyseessä nyksä,exä, ja kaikkea siltä väliltä niin kiva vähän koittaa ja muuta mukavaa.
muuta kuvittelee, niin sit on kyllä seilannu silmät kiinni...
Tietty meitä uskollisiakin on. Minä ainakin haluan olla luotettava ja odotan sitä ehdottomasti toiseltakin.
Mutta minä olen sitten tylsä ja kylmä.
Haluaisitko oikeasti tylsän, kylmän ja uskollisen vai sellaisen joka pettää ja on jännittävä.
Enkös arvannut.
ne roskaketjut väliin.:))
Juuh, oma kulta rules!
...yleensä uskolliset naiset ovat uskollisia vain siksi, ettei heillä edes ole vientiä... kaikki ne, joilla on pettävät!
Luulin että vain ne joiden itsetunto kaipaa kohotusta pettävät... Luulin olevani suhtkoht ok näköinen nainen ikäisekseni ja uskollinen vielä, mutta sehän vaan johtuu ettei kellekään kelpaa on se noloa:)
Taitaa sulla olla kyllä itsesi kanssa melkoisia ongelmia.... Omatunto taitaa soimata. Mutta eipä tässä muuta voi todeta kuin että kärsi nainen kärsi. XD
Millä sitä vientiä sitten mitataan?
Silläkö että notkuuko baareissa joka viikonloppu ja herää joka sunnuntaiaamu eri naisen vierestä?
Vai kenties sillä, että että on itse suurinpiirtein jokaisen mamassa (siis kun puhutaan pk-seudusta) käyvän exä tai että siellä käyvät ilta toisensa jälkeen ne sun exät?
Mikäli jokin em. on mielestäsi sitä "vientiä" niin huh huh! Kovasti on ajatusmaailma ihmisellä keskeneräinen. Katsos sitä vientiä voi olla myös mm. sellaisilla elämänsaroilla kuin älykkyys, tunneälykkyys jne. Mutta sun kaltaisesi teinipissis ei taida sellaisesta tietääkään. Se on harmi se!
Jäät paljosta paitsi = ) Mutta minkäs sitä ihminen omalle älyn puutteelle tekee....aikai sille enää voi mitään tehdä. Sorry! XD
minä mittaan omaa "vientiäni" sillä että miun mielestä maailman kaunein nainen haluaa edelleen seurustella miun kanssa. 4 vuoden jälkeenkin. enkä mie muuta vientiä kaipaakaan.
uskollisuudesta on lopulta kysymys syvästä kiintymyksestä, rakkaudesta ja toisesta välittämisestä - aidosti.
Pintaliitäjä ei tähän pysty, niinpä hänen suhteekin on pinnallisia. Salarakkaat ja yhden yön jutut riittävät tyydyttämään hänen tarpeensa. surullista.
että lesbosuhteissa ei tule kakaroita,jos pettäjän tie johtaa toiseen lesbosuhteeseen. Mutta jos suhde johtais hetero suhteeseen, niin äpäriä voisi tulla.
Siis, jos kaveris pettää sua jonkun toisen lesbon kaas, niin on helppo ottaa hänet takasin, jos hän katuisi hairahdustaan ja haluaisi palata luoksesi. Ei tule kakaroita mukana.
ikinä pettäny enkä petä.
En ole koskaan pettänyt enkä aio.
Uskollisuus ja rehellisyys ovat niin ystävyys- kuin rakkaussuhteenkin peruspilareita mielestäni. Jokaisella on omat arvot, joita elämässään noudattaa.
Pettäjän kohtaloksi jossakin vaiheessa tulee se petetyn osa, ja silloin voi ensi kerran miettiä miltä se rooli tuntuu.
Rakkaus vaatii työtä ja suhde vaatii mielestäni toisen kunnioitusta ja mielestäni uskollisuus on yksi tärkeä osa suhdetta.
rakkaus, olen samaa mieltä kanssasi. Usein onkin niin, että pettäjä pitää itsestään selvyytenä tätä kumppaniaan, jota pettää ja kuvittelee kaiken menevän oman mielensä mukaan, mutta jossain vaiheessa varmasti pettäjä saa takamuksilleen ja saa maistaa omaa lääkettään muodossa tai toisessa. Mielestäni pettäminen osoittaa ihmisen heikkoutta.
Ei pettäminen parisuhteessa todellakaan ole normaalia. Tai sitten on yksinkertaisesti parisuhteessa jotain vikaa. Mielestäni parisuhteeseen kuuluu ehdottomasti uskollisuus ja toisen kunnioitus, jonka pitäisi tulla ihan luonnostaan, jos toista rakastaa.
uskollinen ja sellaisena pysyn. Todellakin, itsekin ihmettelen suuresti tuota pettämis vimmaa. Tuttava piirissäkin se tuntuu enemmänkin olevan tapa kuin mikään poikkeus.Ihmettelen vaan kuinka nämä pettäjät voivat olla vaki suhteessaan sitten aivan pokeri naamalla ja kavereiden seurassa oikeen rehennellä asiasta, kyllä täyty jossain viirata ja pahasti!!!
;-)
Olen joskus sanonut, että uskollisuus on vähän samanlaista kuin kasvissyöjänä olo. Ei vain halua muuta. Se ei tarvitse mitään pakkoa, mitään pidäkkeitä, ei mitään itsensä vahtimista tai asioista kieltäytymistä, koska yksinkertaisesti ei HALUA muita.
Juttelimme tästä siskoni kanssa jokin aika sitten. Hän on ollut 28 vuotta onnellisessa avioliitossa. Hän sanoi, että tilaisuuksia tulee aivan jokaiselle. Sellaisia, jotka todella voisivat houkutella. Mutta kun asettaa vaakakuppiin sen, mitä voi menettää ja sen mitä uskottomuudesta voi saada, mitään muuta ei tarvitse, jos on viisas. Vain tyhmä vaihtaa timantin katuhiekkaan.
Sanoisin, että uskottomuudessa on kyse henkisestä keskenkasvuisuudesta. Ei vain kyetä vielä sitoutumaan edes omiin, saati sitten toisen tunteisiin. Kun olen joidenkin tällaisten kanssa jutellut, se loppujen lopuksi kaihertaa heitä itseäänkin. Kun et voi luottaa itseesi, et voi luottaa muihinkaan. Sitten on tietysti leikittävä pelinaista, pidettävä uskottomuutta "normaalina". Kuka nyt pystyisi tunnustamaan reilusti olevansa vielä vajavainen tunteissaan, kun muuten pitää olla kokenutta ja coolia.
Minä rakastan naistani, eikä minulla ole tarvetta pettää häntä millään elämän osa-alueella. Hän ei kuitenkaan ole samanlainen kuin minä. Hänen minuutensa rajat kulkevat paljon löyhemmin kuin minun. Hänen mielestään on OK että hän flirttailee toisten naisten kanssa netissä ja hän on päästänyt tämän jopa puhelimeensa ja kotiimme. Hän sanoo tämän olevan "lähinnä kaveri-pohjalta" tapahtuvaa jutustelua, mutta minä en näitä kavereita tapaa eikä minun aikana näiden henkilöiden kanssa puhuta eikä vastailla tekstareihin. Mitä se "lähinnä" pitää sisällään ei ole minulle selvinnyt, mutta en pidä sen sävystä.
En ymmärrä että toiminta jonka pitäisi olla viatonta pitää salata. Sen kuitenkin ymmärrän että jos lohtua hakee sen myös saa. Netti on täynnä naisia ja miehiä jotka tekee mitä vaan päästäkseen sun pöksyihin ja jos sinne pääsee myötäilemällä ja "hyviä neuvoja" jakelemalla niin mikäs sen muksvampaa. En usko että naistani kiinnostaa rekka-lepakot muuta kuin juuri juttu-kavereina, mutta minua oksettaa ajatus niistä ummehtunutta kiimaisuuttaan uhkuvista, naiseni perään kuolaavista hirviöistä ja minua pelottaa ajatus siitä että siellä joukossa saattaa olla myös älykäs, miellyttävän näköinen potentiaalinen seuraajani. Vaikka ei mitään etsi jotain kiinnostavaa saattaa putkahtaa esiin. Minä olen sitä mieltä että jos on vakiintunut ja elää tyydyttävässä suhteessa ei pidä vahingossakaan altistaa itseään houkutuksille.
Minä elän siinä pelossa että hetkenä minä hyvänsä minulle ilmoitetaan että jossain on jotain muuta ja tämä vaikuttaa jo suhteemme laatuun. Luottamus tai pula siitä on pahimpia rasitteita suhteessa ja johtaa epäluuloisuuteen, pahaan oloon ja lopulta eroon.
Avoimmuus ja rehellisyys eivät ole nuhteettomien ja hyveellisten ihmisten yksinoikeus vaan ne sopivat hyvin meille kaikille. Jokainen sopikoon asioistaan miten vain, mutta sopimushan syntyy sen luottamuksen pohjalta joten se on eri juttu ;-)
tajunnan virtaa on vaikee ennakoida jos ihminen ei oo rehellinen.
jos on tarve muille lirkutella niin onko se suhde sen arvonen.
herää kysymys mitä se hakee kun muut sätti läiset kiinostaa enemmän kun oma kumppani.
mä en henk. kohtaisesti katsois tollasta pelleilyä tipaakaan.
tasan kaksi vaihto ehtoa kaikki tai ei mitään ;)
Minä en kans koskaan voisi pettää, olen nähnyt sen touhun niin läheltä ja että kuinka rikki se voi toisen ihmisen saada :( jos toista oikeasti rakastaa ja välittää,niin ei koskaan tee mitään niin julmaa että hylkäis toisen, "paremman" takia.
kun on vaikeesti tavoitettava niin ihmiset kiinostuu ;) kokemus kertoo
kun et mee kenekään sänkyyn niin sua arvostetaan enemmän sillä periaateella oon voittaja :)
jos annat jokaiselle niin tuskin saat mitään näin se meen.
ihminen kiinostuu siitä mitä ei noin vaan saa.
haasteessa mulla taas valtti kortti elämä on peliä jos niitä valtti kortteja ei oikein käytä
reps
itse en siihen oravan pyörään lähde enkä rupee kaveraamaan lesbojen kanssa sen takii kun en haluu että ihmiset tuntee mut
taka jallalla on paras varautumisen riski
....eiköhän teidän suhde ole jo ohi.
Roikutte jossain mitä ei koskaan ole ollutkaan.
totta tosissaan koko kirjoituksesi.
Toi pettäminen johtaa niin moneen asiaan aina pahasta olosta valtataisteluun ja suuriin pettymyksiin monille osapuolille.
lesbomaailmaan paremmin tutustuttua on tullut nähtyä kaikkea mitä voi tapahtua pettämisessä, siinä mukana niin vanhat heilat, kaikkien exät ja vielä täysin ulkopuolisia. Joo mikään ei enää hämmästytä lesbomaailmassa.
varmasti. ei tartte juosta vieraissa. ei kukaan tekis mitään mikä vaarantais hyvän suhteen jos se toinen on oikeesti tärkee. ei semmosta tapahdu. nim. kokemusta löytyy =)
...Koskaan en ole pettänyt, enkä petä. (Nyt siihen ei tosin ole tilaisuuttakaan, kun parisuhde juuri päättyi... Ei tosin pettämiseen kummankaan puolelta.)
Ei, kumppanin pettäminen ei koskaan ole oikein eikä hyväksyttävää. Toista ihmistä syvästi rakastavana haluan sanoa että se olisi täysin mahdotonta. Ja JOS joskus niin tapahtuisi jonkun mielenhäiriön seuraamuksena, se olisi anteeksiantamatonta ja häpeällistä, toisen ja oman rakkauden häpäisemistä ja halveksimista.
Ihmiset ovat aina ja jokapaikassa loppujen lopuksi samanlaisia. Kulttuurista, iästä, uskonnosta, taustoista riippumatta.
On aina olemassa sellaisa ihmisiä, jotka etsivät itselleen vain tilapäistä seuraa ja omien tarpeiden tyydyttämistä, eivätkä itse edes sitä välttämättä tajua.
Sitten on sellaisia ihmisiä tai pariskuntia, jotka eivät koskaan ryhtyisi lähempään suhteeseen kenenkään "tilapäisen tuttavuuden" kanssa ennekuin tutustutaan kunnolla, ja tunnepuoli ja muut asiat ovat kunnossa.
Meitä on siis moneksi. Ketään ei pidä tuomita sen mukaan mikä itselle on tärkeää, tai sen perusteella, jos haluaa vaikkapa suojelaa itseään joltain ulkopuoliselta tekijältä. Se jos mikä on ihmisen perusoikeus, eikä siihen saa kukaan yksilön ulkopuolinen kajota, koskaan eikä millään tavoin.
Uskoisin isommissa kaupunkeissa olevankin vähän erillaista meininkiä kuin pikkukaupunkissa, missä kaikki n. alle kymmenen lepakkoa siis alta kolmekyppistä jotka aktiivisesti on baareissa ja ulkona muutenkin, niin joka-ainoa on ollut jokaisen kanssa ja vielä useaan otteeseen. Rupee siinä sit seukkaamaan jonkun kanssa täysillä. Ei tuu mitään, koska taas jompikumpi on jonkun toisen kanssa vähänajan päästä. Näin se vaan on, meidän kylässä ainakin. Huoh..
... uskollinen otus, ja 100% luotan myos kumppaniini. Itse en ole minkaan maailman piireissa koskaan ollut millaan lailla mukana, mutta pakko kai se on uskoa tuttavien kertomuksia kuunnellessa (ja tata palstaa lukiessa), etta meno on todella juuri sellaista. Itse olisin naiivisti uskonut, etta naiset kuitenkin luonnostaan olisivat vahemman taipuvaisia pettamaan (aivan, typera ajatus...) ja jotenkin arvostaisivat uskollisuutta enemman kuin miehet. Ilmeisesti sitakaan ei voi yleistaa.
Mutta siis meitakin on moneen lahtoon. Itsella ei ole minkaanlaista tarvetta pettaa, ja jos joskus kiusaus kohdalle osuu (on nimittain niinkin kaynyt), sita voi vastustaa ajattelemalla miten paljon itse menettaisi ja ennen kaikkea miten paljon satuttaisi toista osapuolta teoillaan. En mene muita tuomitsemaan, mutta en kylla ymmarra pettamista, varsinkaan suunnitelmallista pitka-aikaista sellaista. Kerran hairahduksen ehka voisi ymmartaa (ei silti hyvaksya), mutta sala"rakkaan" (mita rakkautta se sellainen sitten muka on?) kanssa nysvaamista en.
Yhtä ahdistunut ja epätoivoinen olo oli minullakin jonkun aikaa sitten. Tuntui siltä että pettämistä pidetään aivan normaalina ja että itse olen aivan täysin lapsellinen kun jotain muuta kuvittelen. Olo oli äärettömän yksinäinen ja kylmä.
Sitten aloin seurustella yhden ihanan ihmisen kanssa ja oli vaikeaa uskoa että hän ihan oikeasti haluaa juuri minut eikä ketään muuta. Voin sanoa että tämän puolen vuoden aikana mitä ollaan oltu yhdessä, ihan muutama keskustelu ollut aiheesta.. :D Hän jaksoi teoillaan ja puheillaan vakuuttaa minut siitä että on kanssani samaa mieltä ja rakastaa minua. Ja jos oikeasti rakastaa ei voi tuottaa toiselle sellaista tuskaa minkä pettäminen aiheuttaisi.
Tällaisten ihmisten kannattaa vaan pysyä mahdollisimman kaukana "piireistä".. Älä menetä toivoa, kyllä uskollisiakin lesboja on olemassa. Me tyttöystäväni kanssa tapasimme netissä, tämän samaisen sivuston seuranhakuilmojen kautta. Sitä tapaa usein kritisoidaan, mutta ainakin se on parempi tapa kuin lähteä mihinkään piireihin soluttautumaan jos kuitenkin vakisuhdetta toivoo. Joskus se tälläviisiinkin onnaa! :)
Toivon että vielä löydät sen ainoan oikean..
elämässä, mullakin
..nykyään vaan elämänmeno on niin hurjaa, että nää perusarvot on monella pölytty piirongin kaappiin:)
olla uskollinen,mutta kerran pettäjä aina pettäjä.Pettäjän maineella on hyvätkin puolensa,uskoo ken tahtoo.Uudessa suhteessani tyttöni on nostanut itsensä jalustalle.Kun en ole häntä pettänyt,hän kuvittelee että merkitsee mulle jotakin paljon enemmän ja on edellisiä parempi.Eipä tarvitse todistella ja lässyttää "rakastan rakastan" juttuja.Yksinkertaisesti on pettämättä niin toinen tuntee itsensä arvokkaaksi ja arvostaa sua ylikaiken,luulin että pettämisellä(pettäjän"maineella") olisi vaan huonoja puolia kun aloittaa uuden suhteen!
Joskus tekisi kyllä mieli maistaa naapurikioskin karkkivalikoimaa,mutta kyllä tiedossa on että ylensyönnistä tulee huono olo ja liiallinen maistelu turruttaa makuaistin...
näitä "kerran pettäjä aina pettäjä" tai "ikuisesti uskollinen"- kategorioita.
Mä uskon siihen että ihminen kasvaa henkisesti läpi elämänsä. Onko kukaan ikuisesti yhtään mitään sata varma? Uskollisuus ja pettäminen, suhde ja sinkkuus, hyvä ja huono elämä, ja monet muutkin asiat kuuluvat elämän kulkuun. En sano että kaikki pettää tai kaikki tekee jotain, mutta mä en usko että ihminen pysyy samana, muuttumattomana, läpi elämänsä.
Mikään ei ole yhden summa, aina tarvitaan asioita, ihmisiä, tapahtumia, niistä kasvaa sen hetkinen elämäntilanne. Se mitä on oppinut itsestään, ja maailmasta ja kehittänyt itseään, se ratkaisee mitä kulloinkin on.
Minä uskon uskollisuuteen, vaadin ja annan sitä. Minä uskon myös ikuiseen rakkauteen.
Mutta en minä ole aina niihin uskonut.