moicca

ja esim ajattelen että naapurit ajattelevat et olen huono äiti jos satun ärähtään pihalla, tai jos saan raahata kiukuttelevan laosen sisälle...ja iltsin meillä aina kauhea huuto nukkumaan mennessä niin tuntuu et kuuntelevat ja ajattelevat vaik mitä???

Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa, lisäksi lapsellani on neurologisia ongelmia, joten huutoa ja mekastusta riitti. Selvitty on, eikä missään vaiheessa kukaan edes kyseenalaistanut lapsen hyvinvointia. Pidin (ja pidän edelleen) hänestä hyvää huolta. Tiedän tekeväni parhaani ja se näkyy muillekin.

Älähän nyt masennu ja ala vähätellä itseäsi. Pidä huolta lapsestasi (myös siitä jota odotat) ja se tarkoittaa myös sitä että huolehdit itsestäsi. Teet parhaasi ja se riittää. Ole ylpeä siitä että selviät ja muista että apua saa pyytää jos tarvitsee.

Sinulla on uhmaikäinen tytär joka - kuten lapset tuossa iässä tekevät - kiukuttelee ja huutaa aina välillä. Se on aivan normaalia ja kyllä sosiaalialan ihmisten pitäisi se myös tietää. Ei sitä lapsen itkua tarvitse pelätä, jos se nyt ei aivan jatkuvaa ole. Sinä tunnet lapsesi parhaiten ja osaat aivan varmasti huolehtia hänestä hyvin. Pidä selkeä rytmi lapsen elämässä, ruokailut, nukkumaan menot ym. samaan aikaan. Ole johdonmukainen ja pidä pääsi sen lapsen kanssa. Sinä päätät hänen asioistaan.

Onko sinulla "apujoukkoja" joilta pyytää lastenhoitoapua? Esim. isovanhemmat, kummit, ystäviä, entä lapsen isä? Kaikki tarvitsevat joskus omaa aikaa. Vaikkei muuta niin pientä kävelyä ulkona, ostoksilla käyntiä tms.
Nyt, kuten sanoin jo, pää pystyyn ja tsemppiä!