KUMPPANEITA HYVÄT IHMISET JOS ETTE KESTÄ MUSTAANTUVIA SUKKIANNE JA SEKOAVAA PÄÄTÄNNE!!!
Itse en kuuna päivänä voisi kuvitellakaan rakastavani miestä,joka on joskus rakastanut jotain naista niin,että on tämän kanssa lisääntynyt ja sanonut TAHDON.Kokisin koko helvetin ajan jääväni kakkoseks ja olisin mustis myös lapsille. Ja luulenpa että miehellä kuitenkin on aina "side" lastensa äitiin,enkä koskaan olisi muuta kuin mukava pylly koko kuviossa...
Mä olen ehkä naivi jne mutta mä haluan olla miehelleni NRO 1!!En pikku-Minnan ja söpö-Sakarin ja niiden Johanna-äidin jälkeen kova nelonen...Jos joku merkkais mun miehelle enemmän kuin mä,se sais ainoastaan olla yhteinen lapsemme.
Siks mä ihmettelen että ihmiset viitsivät täällä porata "kohtaloaan".Itsepähän ovat tilanteensa valinneet..
Onnea vaan teille exien ja nyxien sotaan,mä todella ihmettelen kuinka jaksatte..Musta ei olis leikkiäidiks,ei ikinä,saa hyväkin lisääntynyt mies kenkää tästä suunnasta.
P.S Lähipiiriä seuratessa,kyllä ne mies-polot ihan järjestäen on niin jumissa lastensa äitiin että oikeen ihmetyttää kuinka nää nyksät viittii edes luovia siellä seassa..
Itse en kuuna päivänä voisi kuvitellakaan rakastavani miestä,joka on joskus rakastanut jotain naista niin,että on tämän kanssa lisääntynyt ja sanonut TAHDON.Kokisin koko helvetin ajan jääväni kakkoseks ja olisin mustis myös lapsille. Ja luulenpa että miehellä kuitenkin on aina "side" lastensa äitiin,enkä koskaan olisi muuta kuin mukava pylly koko kuviossa...
Mä olen ehkä naivi jne mutta mä haluan olla miehelleni NRO 1!!En pikku-Minnan ja söpö-Sakarin ja niiden Johanna-äidin jälkeen kova nelonen...Jos joku merkkais mun miehelle enemmän kuin mä,se sais ainoastaan olla yhteinen lapsemme.
Siks mä ihmettelen että ihmiset viitsivät täällä porata "kohtaloaan".Itsepähän ovat tilanteensa valinneet..
Onnea vaan teille exien ja nyxien sotaan,mä todella ihmettelen kuinka jaksatte..Musta ei olis leikkiäidiks,ei ikinä,saa hyväkin lisääntynyt mies kenkää tästä suunnasta.
P.S Lähipiiriä seuratessa,kyllä ne mies-polot ihan järjestäen on niin jumissa lastensa äitiin että oikeen ihmetyttää kuinka nää nyksät viittii edes luovia siellä seassa..
Vastaukset 40
Vanhimmat
kaikki,muutaman vuoden kun sinäkin katsot elämää, ei se aina niin mene kun haluais...
etta miehellani ei olis lasta.. kaikki ois niin paljon helpompaa, eika oma hermo menis tiukalle.. haluisin tasta paasta pakoon, ehka sen viela jossain vaiheessa oon kykeneva tekemaan ja ettimaan jonkun, kenelle oisin se ensimmainen, nro 1, niinkuin viestissas sanoit..
oisinpa voimakkaampi.. :(
Miksi sitten otit miehen jolla on lapsi? Olisit miettinyt aikaisemmin.
sananlaskun mukaan SOKEA!
olimme jo mieheni kanssa tavanneet, ja seurustelleet jonkin aikaa ennenkuin mieheni exä ilmoitti että miehestäni on tullut isä, ja elatusmaksuaisoissa senkin teki!!eikä olis tullut mieleenkään jättää miestäni sen takia, että ei olekkaan neitsyt, minä hänen ensimmäinen rakkautensa ym..=)
oli siinä lapsen äidillä ihmettelemistä kun mies halusikin olla isä, kantaa vastuuta ja olla mukana lapsen elämässä, muutenkin kuin pelkkäjänä elatusmaksujen maksajana!!
joten 3v meidän yhteiseen elämään on kuulunut mieheni lapsi, on meillä vieläpä todella paljon, lapsen äidin kanssa ei ole mitään ongelmia, vaikka mieheni ei perhettä hänen kanssaan halunnutkaan, eikä hän ilmeisesti mieheni kanssa!!mutta näinkin voi käydä, ja olemme erittäin onnellisia, ja odotamme yhteistä lasta tällähetkellä!!!
olisi mun miehelle,etten olisi rakastunut häneen vain sen takia,että hänellä on yksi lapsi lyhyestä suhteesta...ei kyseistä naista rakastanut ja lapsikaan ei ollut suunniteltu ja ehkäisyn piti olla kunnossa...
Semmoista "uusperhettä" ei ole,jossa ei välillä jonkun hermoja kiristäisi...harvalla kuitenkaan pää nyt ihan kokonaan sekoaa =).
Valitettavasti minä ja kaksi yhteistä lastamme olemme miehelle ne "ykköset" ja se miksi miehen ensimmäinen lapsi ei kuulu samaan kastiin johtuu monista seikoista...
Ja jos tuolla periaatteella ajattelee,että sun pitää olla se eka rakkaus niin "korkkaamaton" mies pitää sit jostain metsästää...ehkä helpoiten niitä löytää jostain pikku pirtistä keskeltä metsää =)))).
Tietenkin jos miehellä on lapsia esim ex-vaimon kanssa ja yleensä sitä kuitenkin rakkaudesta naimisiin mennään niin ehkä se saattaa joskus ketuttaa jotakin,että mies on rakastanut(huom rakastanut) jotakin muutakin naista, mutta yleisesti ottaen ne edelliset suhteet ovat kuitenkin loppuneet ja siihen loppumiseen on varmasti jokin hyvä syy... ja jos suhde on loppunut miehen puolelta niin ei huolta tuskin tunteita exäänsä kohtaan paljoa on.
Ehkä kuitenkin ajattelisin,että huolestuttavampaa on se,että on noin mustasukkainen kuin ap ja ei voi sietää,että miehellä olisi ollut aiempaa elämää kuin se,että "lapsipuolet" tai se "kamala" exä joskus ottaa hermoon.
olikaan neidolla ikää - joko maalisvaaleissa saat äänestää :DD
Jossain mielessä olen kyllä samaa mieltä. Asiahan on niin,että koskaan et samalla lailla rakasta ketään. On erilaisia rakkauksia. Ei ainakaan minun rakkaus nykyistä kohtaan ole samallaista rakkautta, kuin se oli ensimäistä miestäni kohtaan. Nykyistä kyllä rakastan jossain mielessä intohimoisemmin, syvemmin, aikuismaisemmin (jotenkin enemmän). Edellistä nuorempana rakastin myös, mutta ehkä se oli sellaista "veljellismepää" silti rakastin. Sitä en tiedä kuinka syvällisesti hän rakasti minua ja miten syvällisesti nykyistä vaimoa. Mutta uskon, koska olemme aivan eri persoonia, hän on rakastanut niin minua, kuin myös nykyistänsä omalla lailla. Ja johonkinhan me ihmisissä tykästymme. Itsekkin vielä välitän ex-miehestä (huom. en rakasta) olenhan elänyt hänen kanssaan pitkästi yli kymmenen vuotta ja meillä on kaksi yhteistä lasta, mutta kyllä minulle silti number one on se nykyinen rakas ja omat lapset. Ex on tärkeä ja aina haluan hänelle ja hänen perheelleen pelkkää hyvää. Se miten hänen elämänsä luistaa, heijastuu meidän lapsiin ja jos kaikki on o.k on myös lastemme ja meidän perheellä vähemmän ongelmia. Se vain täytyy ymmärtää ja tajuta, että ex on ex ja sitä monessa tuetaan, mutta jos tulee ristiriitaisuuksia, niin kyllä se on se nykyinen rakas, joka loppupeleissä on tärkein. Ai niin ja minä olen sitten se lähtijä, eli ei se merkkaa niitä tunteiden määriä kumpi on lähtiä ja kumpi jätetty.
Lopuksi, joskus tulee keskusteltua sen ex-miehen kanssa ja voin kyllä sanoa, että vaikka ne miehet puhuvat vaimoille kaikenlaista, niin se voi olla joskus myös sitä, että he sanovat ex-puolisosta pahempia asioita, kun todellisuus on. He kun haluavat miellyttää nykyistä ja sanoa asioita, mitä nykyiset haluavat kuulla..vaikka eivät niin negatiivisesti siitä ex:stä ajattelekkaan. Ajatelkaapas vain kaikki ne positiiviset luonteenpiirteet, mistä eivät koskaan puhu (niitäkin meissä jokaisessa on) ainut, josta puhuvat on se kuinka huonoja puolisoita ja ihmisiä ne ex-puolisot on.
Ymmärrän tuon kaltaiset tilanteet(salamuksut,vahingot jne) mutten niitä,jotka ehdointahdoin hakeutuu lapsellisten ja ex-vaimoisten miesten kumppaneiksi ja alkaa sitten itkeä tilannettaan. Ehkä oma lähipiirini on antanut aihetta angsteihini ,sivusta kun on joutunut seuraamaan ties minkälaisia suhdekuvoita..
Alkaa tulla korvista ulos vaan nuo "vittu että ärsyttää se ja se ,ja mä en tuu sinne kun se on siellä, äläkä sä mainitse siitä kun toi on täällä jne jne". Koko ajan joku on kade ja mustis jollekin ja se vaan on lopun pelein helvetin raskasta. Siks mä ihmettelen niitä naisia haluaa jonkun isukin uudeks heilaks ja alottaa muutaman kuukauden päästä itkun.Haloo!Aivan kun ne eivät olis tienneet mihin soppaan sotkeutuvat...?!
Se on vähän sama kun juot viinaa ja aamulla itket sympatiaa krapulalles..Kyllähän se pitäs jo illalla tietää mitä kossupullollisesta aamulla seuraa..
Ja tosta iästä.Joo olen nuori(kai)25v,mutten missään umpiossa kasvanut,ja koenkin että minulla nuorena on aivan samanlainen oikeus mielipiteeseeni kuin sinulla vanhempana...Ymmärrän kyllä tän ikäkeskustelun pointin ,sillä monesti niitä mielipiteitään joutuu pyörtämään myöhemmin. Tosin samalla todennäkösyydellä mä saatan rakastun naiseen kun lapselliseen mieheen(en ainakaan ihan heti uskoisi).
Toivottavasti mä en joudu 45-50 vuotiaana takas markkinoille,sillä sillon on tilkkasen vaikee löytää miestä jolla ei olis jälkikasvua:)
Tuo ulina on aiheetonta, se vain kuuluu nyxien itsetunnon kohottamisen, et he luulee olevansa jotain parempaa, kuin pelkkä kynnysmatto.
Moni hakeutuu tahallaan raskaaks, jot vois säälistä pitää miehen itsellää, kuulin just tois päivänä sellasen tapauksen.
Enemmänki tuo ujellus on heikkoutta, pelkoa ja epävarmuutta, ja sitä luonteen kovuutta etsitään mahtavilla puheilla ja suurentelemalla ja haukkumalla sopivaa kohdetta, joka aina on se ex vaimo ja lapset.
Joskus mua on kyllä ihmettäny, se et miks ne miehet ei puutu asiaan, heitähän se koskee eniten hänen lapsia ja ex vaimoa? Mutta nyxät etsii sitä paikkaansa vielä, yrittää keinolla millä hyvänsä. Noh suokaamme se heille, kai sekin terapiasta menee!!!
liian rankasti tuomitsin ap:n kirjoituksen koska onhan siinä paljon tottakin.
Täytyy kyllä myöntää,että itsekin olen monesti miettinyt,et pitikin mennä rakastuun mieheen, jolla on lapsi ("vahinko")...tosin meillä mies ei lapsen äitiä rakastanut ja pitää häntä edelleen hieman lapsellisena ja ehkä hieman "tyhmänä" ja välillä taas pitää minua " tyhmänä" kun yritän puolustaa lapsen äidin tekoja ja uskoa siihen,että kyllä hän jonakin kauniina päivänä tajuaisi,eetä hänen käytös on vain "kostoa" omalle lapselleen.
Meillä tämä uusperhe tilanne loppui siihen kun mieheni luovutti ja antoi lapsen äidille vapauden olla lapsen kanssa kaksistaan ja tapaamiset ovat lähes loppuneet.
Mutta täytyy tunnustaa,että kyllä se miehen "ero" lapsesta toi myös meille vapauden...enää ei tarvitse pahansuopaa,katkeraa, mitä lie lapsen äitiä kuunnella...ainoa joka saattaa kärsiä on se miehen lapsi,jos kärsii,koska eiköhän äitinsä saanut isän niin hyvin savustettua,ettei lastakaan isä enää kiinnosta...nyt vaan odottelemme,että jospa sen lapsen oma kiinnostus isää kohtaa isonpana herää ja silloin enää ei hänen äitinsä ole sotkemassa kuvioita...toivottavasti.
kuulemma minun nyksän fiksuus saa exän näyttämään temppuineen vain sata kertaa tyhmemmältä=) ja rumemmalta, sanoo mieheni aika usein..ja ylpeä olenkin kun en lähde siihen mukaan, ja exälle se loputon elämäntyö,mistä ei ainakaan ihailua sekä kiitosta saa niinkun esim.minä!!! mutta kukin tyylillään..
..että varmaan se lapsi jossain vaiheessa alkaa isäänsä syvällisemmin miettimään ja ottaa yhteyttä. Se vaan on harmi, että ne välit äitiin saattaa siinä vaiheessa katketa, jos syynä on esim. se isän panettelu ja syyllistäminen. Ja kun lapsi osaa aikuisena katsoa asioita jo eri kantilta, saattaa katkeruus olla iso äitiä kohtaan, kun on lapsena hänet tavallaan isästänsä erottanut. (tiedän tällaisiakin tapauksia)
Mutta niinhän se on että niin makaa kuin petaa..
Meillä on molemmilla lastemme vanhemmilla uudet perheet ja katkeruus ja mustasukkaisuus on heitetty ajat sitten jonnekin hevonkuuseen ja lapsista sen kyllä näkee. Heillä on todella lämpimät ja läheiset välit molempiin vanhempiin sekä myös isä että äitipuoleen. Ja näin äitinä voin sanoa, että onnekkaampaa äitiä voin tällä hetkellä ajatellakaan (kuin itse olen) kun tiedän kuinka hyvän vaimon ex-mieheni on onnistunut rinnallensa löytämään. Hän rakastaa varmasti myös minun lapsia ja huolehtii heistä silloin kun ovat siellä. Sellainen iloinen, pirteä, hyvätahtoinen ja huolehtiva hän on ja lapset todellakin turvaavat myös häneen. Ja niin on myös miehenikin (lasteni isäpuoli)auttaa läksyissä, pelaa jalitsua kesäisin, neuvoo ja kisaa heidän kanssa..
Se vaan vaatii meiltä neljältä aikuiselta ymmärrystä ja anteeksiantoa, kompromisseja ja neuvottelua. Ja paljon huumoria;)
Totta tuo tavallaan on, loppujen lopuksi, toisten laittamista lapsista on pääsääntöisesti (siis huom, jos joku hermostui, ei aina!) vain harmia.
Kyllähän minäkin olen pieni haku, toisella silmällä, päällä. Toivomus on lapseton tai lapset jo maailmalla. Parempi lapset maailmalla, sillä lapseton viiskymppinen mies kuullostaa sekin epäillyttävältä :)
Mutta myös kun on ikää siunaantunut niin on oppinut, että kun se kolahtaa niin kolahtaa....
Ja sen verran on ikää kertynyt, että vaikka kuinka kolahtaisi, niin mies hoitaa itse mahdolliset lapsensa, en minä :D Minä olen omani maailmalle saattanut ja se show on osaltani absoluuttisesti ohitse.
Vaikka oletkin tavallaan oikeassa, olet myös aika raaka ihminen - kieltäisitkö rakkauden, yhden ihmisen tärkeimmistä vieteistä, vain siksi, että on tullut joskus lisäännyttyä...
Hienoa, että olet ajatellut asiaa ja uskallat ja kehtaat myöntää, että tilanne omalla kohdallasi on se, ettet kestäisi miehen lapsia ja heidän äitiään kuvoissasi. Liian monet eivät ajattele, että kestäisivätkö he sitä todella ja se ajattelemattomuus aiheuttaa paljon pahaa.
Kumpa muutkin joilla tilanne on tämä tekisivät laillasi ja pysyisivät erossa miehistä, joilla on lapsia. Niin säästyisivät monelta harmilta niin lapset kuin sekä heidän äitinsä että myös isänsä. Lasten ei tarvitsisi joutua isänsä hylkäämäksi tai kokea itseään epätoivotuksi tunkeilijaksi isänsä luona kyläillessään, kun uusi kumppani ei heitä silmissään tahdo sietää. Äidin ei tarvitsisi huolehtia niin paljon lastensa puolesta kun heitä ei kukaan kohtelisi ikävästi tai joutua hoitamaan lapset täysin yksin, kun isä heidät uuden kumppaninsa painostuksesta hylkää. Eikä isän tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa ja muuta kurjuutta lastensa kohtalosta, jota uuden kumppanin ikävä asennoituminen hänen lapsiaan kohtaan takuuvarmasti aiheuttaa.
Eli olen aivan samaa mieltä, että jos ette kestä "lapsellista" miestä, älkää herranjestas sellaista itsellenne ottako!!!
PS. Minun ex-mieheni ei ainakaan ole tippaakaan jumissa minuun, lastensa äitiin, koska on uuden eukkonsa painostuksesta käytännössä lapsensa hylännyt. Toivoisin lasteni takia, että hänen nyxänsä olisi ollut sinun laillasi etukäteen niin viisas, että olisi miettinyt pystyykö elämään sen tosiasian kanssa, että miehellään on menneisyys vai eikö pysty. Paljolta murheelta oltaisiin säästytty kaikki. Jotenkin minusta sitäpaitsi tuntuu, ettei tuollainen parisuhde pidemmän päälle mitenkään edes voi olla onnellinen, kummallekaan osapuolelle.
Olisi aika vaike valita yli kolmekymmpisen lapsettoman tai yhden lapsen yksinhuoltajan välillä.
Jos nainen on kolmekymppisenä lapseton, siihen on usein joku selvä syy. Voi jäädä omakin perhe perustamatta.
Sama pätee tietenkin miehiin.
Ihmettelen miksi on paljon lapsettomia miehiä jotka eivät tunnu saavan ketään ja sitten taas eniten tehdään lapsia niille miehille joilla on niitä jo ennestäänkin niin ettei rahkeet enään kestä.
Mikä kumma siinä on että lapsettomat naiset valitsee jotain kahden tai kolmenkin pienen lapsen isän kun lapsettomiakin olisi tarjolla? Täytyykö se pää pensaaseen lyödä ihan väkisin?
Mustasukkaisen ihmisen on järjettömintä perustella uusperhettä ja sillä aiheuttaa surua ja murhetta niille miehen entisille lapsille. Sanomasi porukin on aivan järjetöntä jos ihminen tieten tahtoen hakeutuu mitä ihmeellisimpiin perhe kuvioihin ja jatkaa samaa paskaa itsekkin sekoittamalla kauhansa soppaan. Täysin järjetöntä jos exä ja nyxä sotii jostain yhdestä äijän retaleen huomiosta. Kukaan itseään kunnioittava ei sellaiseen alennu. Yleensä mies valitsee samalla järjen köyhyydellä varustettuja naisia entisen tilalle ja silloin alkaa sotiminen. Kenelläkään ei ole viisautta tippaakaan ja miehellä kaikkein vähiten joka ehkä voi saada sairasta nautintookin kaaosmaisesta tilanteesta.
Minusta tuntuu että suurin syyllinen on se mies jolla ei älyä ja saakin samanlaisia älykääpiö naisia joilla ei ole ollut mahdollisuuksiakaan mihinkään älykkääseen mieheen muuhun kuin lapsia siittävään idioottiin jolla ei mitään omaa tahtoa.
Osuit kirjoituksellasi naulan kantaan. Olen juuri se tyhmä nyksä jota hiillostaa se tyhmä eksä (tai yrittää). Onneksi tiimalasissa aika käy vähiin ja mitta täyttyy. Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen uus-perhe kokeiluni!
itse olen niin onnekas että oma mieheni VIHAA exäänsä yli kaiken.
Eli minun ei todellakaan tarvitse kokea että jään hopealle, kun exä vei kullan jo vuosia sitten.
Lisäksi tunnen kyseisen naisen, joten tiedän että minulla ei ole syytä huoleen.
Hän kun on huomattavasti vanhempi minua 15v. vailla koulutusta ja katkeruuden murtama jo niin pahasti että näkyy päälle päin!
Älykkäämpänä ymmärrät myös sen ettei sitä ole kaikille luoja suonut. Älykkäämpänä myös ymmärrät antaa ja tukea sellaisia joilla ei ole mitään.
Onko se miehesi onnekas jos vihaa? Vihahan vain kuluttaa ihmistä. Viha vie suunnattomasti voimavaroja jostain tärkeämmästä pois. Oletko ajatellut että sinäkin voit olla vain miehesi ärsytyskeino exälleensä? Oletko ajatellut kykeneekö noin vihaava mies edes rakastamaan vai onko se kaikki näyttelyä?
Tutkiskele sitä miestäsikin hieman mitä vikaa hänessä on jos noin vihattavan kanssa on joskus yksiin lyöttäytynyt. Hänhän voi sinuakin vihata joskus yhtä lahjakkaasti jos huomaat kätesi paskaan lyötyä. Onko mies vaihtanut nuorempaan vai onko exä muuten ollut miestään vanhempi?
Oletko niin onnen sokaisema ettet ole vielä huomannut miehesi huonoja puolia? Mistä päättelet ettei sinulla ole syytä huoleen jos noin vihamielisen miehen olet ottanut? Vai aiotko äijän orjaksi alkaa miellyttäksesi?
Sinulla näkyy olevan heikko itsetunto ja mieskin on täys idiootti joka ei tiedä minkä ikäisen kanssa seurustelee. Vaihtelee naisia eri ikäluokista toiseen ja ottaa sen kuka huolii vaikkei rakasta ketään niistä.
sinä et minua tunne, et miestäni ja tuskin hänen entistä vaimoakaan. Joten Shut you´re piehole!
Älykkyyttä minulta kyllä kieltämättä löytyy ja se on jopa todistettu fakta, joten nimenomaan älykkäänä ja ennenkaikkea realistisena ihmisenä en "onnesta sokaistu", tiedän varsin hyvin mihin olen käteni niin sanotusti upottanut, ja paskaa se ei ole!
Sinun käsistä en todellakaan tiedä, mutta mielipiteitesi ja oletustesi perusteella, olet itse se jolta itseluottamusta uupuu.
Suhteeni ei syntynyt eilen niinkuin esimerkiksi voisi kuvitella sinun syntyneen. Mieheni erosi eksästään yli seitsemän vuotta sitten, joten senkään suhteen et oikein päässyt pätemään.
Entinen "rouva" on omatoimisesti saanut aikaan koko sodan, joka ei minua kiinnosta pätkääkään.
En myöskään ota osaa koko lapsentapaamisoikeus kiistoihin jne. sillä pentu ei ole minun, eikä se nimenomaan voisi vähempää kiinnostaa.
Em. on ehkä ainoa pointti jossa voisimme jopa olla samaa mieltä.
Oletkohan kuitenkaan niin "kova" ja "empatiakyvytön", kuten yrität antaa ymmärtää. Sinähän se katkeralta kuulostat. Sitäpaitsi viittaat kaiketi tuolla mitatulla älykkyydellä jotain mensan / vastaavan testiä, jolla ei ole paljoakaan tekemistä ns kokonaisvaltaisen älykkyyden kanssa, kuten tekstisi jo antaa ilmi. Huono itsetuntosi ei sinua kaunista, käpy.
...en olisi voinut itse asiaa paremmin ilmaista!
Numero UNO tai ei mitään!
Kiitos onnen toivomisesta, mutta sitä ei tarvita. :) Minulla ei ainakaan ole mitään tarvetta miehen exän kanssa sotia, ei ole miehellänikään ja mitätodenäköisimmin tämä exäkään ei koe mitään vihaa tähän suuntaan.
Sitäpaitsi tämä miehen exä hoitaa äidin-roolinsa erinomaisesti, miksi hänelle vihotella? Toisaalta olen siitä onnellisessa asemassa, ettei ole myöskään mitään syytä mustasukkaisuuteen. Kaikki lapselliset miehet eivät ole olleet naimisissa eivätkä edes halunneet lisääntyä, mutta silti rakastavat lastaan. Miten pärjäät miehen kanssa, jos saatte yhteisiä lapsia? Yhtälaillahan hekin ovat "pikku-Minnoja" ja "söpö-Sakareita". ;)
Mutta olen samaa mieltä, ei lapsellisen miehen kanssa kannata olla, jos on sairaalloisen mustasukkainen, onneksi itsekin olet tämän huomannut(ehkä oppinut virheistäsi, koska tällä palstalla olet). Niin exien kuin nyxienkin kohdalla olisi hyvä oppia hautaamaan turhat mustispuuskat, sillä kuitenkin miehen(naiset tietenkin myös!) on saatava jatkaa elämäänsä, myös silloin kun vierelle rakas löytynyt, mutta on myös hyväksyttävä se, että miehellä tosiaan on lapsia eivätkä ne elämästä mihinkään katoa (ei ainakaan, jos on kunnon isä).
Sinulle kuitenkin suosittelisin ihan muutenkin tuota mustasukkaisuuden vähentämistä, olit sitten kenen tahansa kanssa(sitä ei ole hauska sietää lapsettomissa parisuhteissakaan). Onhan tuo itsellänikin tiedossa, että parisuhde voisi olla varmempi ja riskittömämpi jos kummatkin olisivat alussa lapsettomia eivätkä eronneita, mutta eihän kukaan vartavasten lapsellista miestä halua - se johtuu juuri sen toisen persoonasta, kokonaisuudesta. Ei se helppoushan mitään takaa - erotilastoistakin sen näkee. Jos kummatkin ovat tarpeeksi aikuisia tajuamaan, että KAIKILLA on oma historiansa ja rakastetaan, niin ei sillä ole väliä onko suhteella mahdollisimman helppo pohja ponnistaa - hauskaahan se on, että yhdessä vaikeammistakin asioista selvitään. :)
Ps! Uskon kuitenkin, että suurin osa hakeutuu tälläiselle palstalle vain niissä alamaissa ja jos juuri koetaan exänä tai nyxänä mustasukkaisuutta. Mutta paljon on uus- ja eroperheitä, joissa asiat yhtä lailla kunnossa kuin ydinperheissäkin ja osataan toimia niin ettei esim. lapset joudu kärsimään.
kuten sanoin,ainoa joka saa olla ykkönen edelläni,on yhteinen lapsi ja EI,en ole palstalla siksi että olisin oppinut jostain "lapsellisesta" virheestä vaan puhtaasti siksi että nykyisen olomuotoni takia vierailen usein tuossa naapurissa, ja uteliaisuuttani eksyin tänne....
Muuten, eihän ihmisiä tarvitse rankata sen suhteen kuka on tärkein ja kuka toiseksi tärkein. Varsinkin jos verrataan lasta, joka on vielä riippuvainen vanhemmistaan, ja elämänkumppania. Kummatkin ovat niin eri tavoilla tärkeimpiä.
Jotenkin itse kalsahdan sitä, että puhutaan kuinka lapsi on toiseksi tärkein ja sitten vasta toinen. Ja yhtä paljon se, että toinen olisi se tärkein ja lapsi tulisi vasta sen jälkeen!
Miten kahta sellaista, joihin on täysin erilainen suhde, voidaan edes verrata.
oli kuulla miehen ensimmäisen lapsen isovanhemmilta (äidin puolen) kuinka juuri tämä kyseinen lapsi on heille rakkain ja tärkein...vaikka heillä on paljon muitakin lapsenlapsia...itsekseni ajattelin vain,että toivottavasti eivät sano tuota koskaan ääneen muiden lastensa ja lastenlastensa kuulleen, ei varmasti olisi heistä kivaa kuulla olevansa "kakkosia".
Minusta ihmisiä ei saa asettaa arvojärjestykseen vaan kaikkien tulee olla yhtä tärkeitä, mutta eritavalla ja kaikkia rakastetaan,mutta ehkä vain hieman eri tavoin.
Kyllä minä ja yhteiset lapsemme olemme tässä 24/7 elämässä "tärkeämpiä",mutta silti se miehen ensimmäinen lapsikin on tärkeä ja ei häntä unohdeta. Kaikki olemme eritavalla yhtä tärkeitä ja rakkaita...
Minun vanhemmilleni kaikki lapsenlapset ovat tärkeitä,mutta minun ovat kuulemma eritavalla läheisempiä,koska enemmän ollaan tekemisissä isovanhempien kanssa kuin veljeni lapset, muttei tämä tee veljeni lapsista ei-tärkeitä.
Ymmärsiköhän kukaan mitä ajan takaa...hope so =).
nyxän välissä suojelemassa lastaan. vaaditaan kyllä mieheltä paljon kun joutuu kahden ymmärtämättömän ja itsekkään naikkosen väliin.
Tosiaan, lapsi se pahin kärsijä on kun tyhjäpäät tekevät kaikkensa kiusatakseen toisiaan lapsen kautta.
Lapsi pois sellaisilta jotka eivät kykene aikuismaiseen käytökseen.
minä en allekirjoita olevani tyhjäpäinen nykyinen joka lapsien kautta sotisi mieheni exän kanssa, sekä minun mieheni ei tarvtse olla kahden sellaisen välissä suojellakseen lapsia!Totuus on se, että MINÄ kramea hirveä uusi puoliso, en ole eleellä en sanallakaan osallistunut exän sotaan mukaan, enkä provoisonoinut häntä mitenkään,hänelle todellakin riittää se että hänen ex mies rakastaa minua ja minä häntä, sekä mieheni kantaa vastuun lapsistaan ihan samanlailla!!
elikkä olet ilmeisesti meidän tapauksessa sitä mieltä,että lapsi pois tyhjäpää äidiltään joka käy omaa sotaa YKSIN!!!ja vetää ihan ITSE ne lapset mukaan sijaiskärsijöiksi, ja saa vieläpä hyvää mieltä siitä että satuttaa muita!!!
hyvä jos sinä hoidat oman roolisi hyvin , niin todella hyvä.
Mutta se ei poista sitä valitettavaa tosiasiaa että on keskenään sotivia exiä ja nyxiä. Käyttävät lasta häikäilemättömästi välikappaleena siinä sodassa.
asian laita nyt olikaan? Exä sitä ja exä tätä, mutta sinä itse...??!!! Mietin vain, että turhaan sinä siinä kimpaannut ja kiljut... niinpä niin...
exällä todellakaan ole oikeutta haukkua ja terrorisoida minua ja perhettäni, vain sillä varjolla että hänen ex miehensä rakastaa minua ja minä häntä, eikä vaikuta negatiivisesti millään tavalla lapsiin!!minunko pitääkin syyllistää itseäni että rakastan hänen ex puolisoaan, ja hän saa mielinmäärin haukkua ja sotkea elämäämme!!!Minä itse en todellakaan koe olevani syntipukki,enkä ole exän lailla lähtenyt samalle linjalle kuin hän,silloin en todellakaan syytä itseeni mistään!! kyllä vähemmästäkin kimpaannun ja kiljun, kun ulkopuolinen henkilö sotkee elämäämme parhaansa mukaan, ja väittää että tekee sen vieläpä lasten edun vuoksi, ja lapsilla ei tässä ole osaa eikä arpaa!!!
on kurjaa katsoa sivusta, kun äiti ottaa lapsensa vaikka viikonlopuksi miellyttääkseen tämän isää, ja keksii vaikka mitä (lapsensa varjolla), jotta saisi tietää kaiken isän nykyisestä naisesta ja heidän kodistaan. Asia olisi ymmärrettävää, jos se äiti olisi "normaali ihminen" ja hänen kanssaan pystyisi asiallisesti juttelemaan jne. Mutta, kun ei..
aivan! ja "hauskinta" tuossa tai tässä tilanteessa on, että exä ei välitä lapsestaan tuon taivaallista. haluaa vaan hämmentää entisen miehensä elämää kaikin mahdollisin keinoin!
Ja minkähän ikäinen olet? Tle puhumaan sitten kun kasvat hiukan. Tai olet yksinhuoltaja, toivoisitko sitten ettei kukaan mies huoli sinua koska ei halua pelätä niitä mustenevia sukkia. Järki käteen.
niin ei tarvitsisi kysellä minkä ikänen olen. Ja Sinulle vuosien varruttama viisas ihminen, koen että minulla on oikeus puhua täällä mielipiteeni,aivan kuten sinullakin , vaikken olekaan tuhatkolmekymmentäkuusi vuotias... Ja lueppa muutama viesti tuosta yläpuoleltamme,ja uudestaan se minun aloitus,tota mä tarkotan..Helpompaa olis ilman exiä ja niiden muksuja noillakin..vai?
Ja mitä oletettuun yksinhuoltajuuteeni tulee,mulle ainakin lapseni(syntymätön tällä hetkellä) olisi ehdottomasti elämäni tarkoitus ja sen isällä, isänä, olisi korvaamaton merkitys minulle Aina. Jos siihen joku mies haluaa sekaan luovimaan niin teretulemast,mutta turha on itkee sitten että kun toi sun muksus ja exäs jnejne..
Mä olenkin sanonut etten itse kykenisi siihen. Valittaisin kuitenkin että kun toi akka ja kakara jnejne vaikka tietäisin mitä soppaa lähden lusikoimaan.. Joten saanko oikeuden olla tätä mieltä?vaikkakin olen nuori? Saanhan olla menemättä yksiin lisääntyneen miehen kanssa, koska en sitä lopun kaiken kestäisi,saanhan?
täysi oikeus omaan mielipiteeseen niinkuin kellä tahansa täällä, ja valinnathan teet sinä itse elämässäsi!!
haluan vaan "varoittaa", rakkaus ei aina katso tilanteita, ei aikaa ei paikkaa..näin kävi mulle, enkä kadu päivääkään että kävikin,minulla on ihana mies, jolla ihana poika edellisestä liitosta,ja yhteistä odotamme!! mutta ikävä kyllä mieheni exä on kamala, se että mieheni ei päätynyt elämään loppuelämäänsä yksin, ja rakastamaan vain poikaansa, ei sopinut exän maailmankuvaan, vaikka hän itse jo elänyt vuosia uudessa suhteessa!!!
hän ei lakkaa kysymystä " miten ihmeessä mies voi tehdä hänelle niin", "miten mies voi tehdä lapselleen näin", ja kun kysymys kuuluu miten?miten minun mieheni saatoi rakastua uudelleen, se ei millään tavalla vähennä rakkautta poikaansa kohtaan!! eikä muuttanut mitään heidän väliltään!
ainoa joka kokee loputonta vääryyttä on exä, kun hän ei ollut mieheni ainoa rakkaus, ja mies jatkoi elämää eron jälkeen!!se ei saa minua tinkimään rakkaudestani miestäni kohtaan,mutta aina ei elämä mene niinkuin suunnittelee..jos siellä taustalla ei hääri ex emäntää, siellä voi olla kamala anoppi, tai ilkee ystävä jne..eli rakkauteen sisältyy riskejä, ja vastoinkäymisiä jotka olisi tarkoitus yhdessä nujertaa yhteisellä rakkaudella!!!
Se että on uusioperheessä johtuu minulla niin kuin muillakin, vain ja ainoastaan täydestä rakkaudesta. Jos olisin vielä vapaa niin tekisin aivan saman päätöksen koska rakasta miestäni 11 vuoden ikä erosta huolimatta.
niin rakastan häntä sekä hänen pientä poikaansa
Saatat tahtomattasi olla tilanteessa,jolloin olet yh...voi olla että puhuisit siloin toisella äänellä.
Vaan totta, vapaita ja lapsettomia miehiä on, miksi siis tunkea lapselliseen seuraan ja oikutella uusperhen ongelmista.Sitäpaitsi, monet miehet ovat ihan koukussa exiinsä, vaikkeivät sitä myönnä. Vähän aikaa sitten menin ystäväni luo kylään, muksu tuli avaamaan oven ja sanoi että äiti ja iskä nukkuu vielä?!??? Joo sieltä nousi toistensa exät samasta sängystä, eikä ollut eka,tuskin viimeinenkään kerta ja minua vannoteltiin että miehen nyxälle ei tarttis asiasta mainita....