Jos Lubbock toistuisi nykypäivänä

ei tapahtuisi mitään. Miksi pitäisikään, koska ufojahan on kautta aikain ollut maan ilmakehä pullollaan tuhansien todistajien keralla suurkaupunkien yllä.
Eihän siinä mitään kummaa olisi.

"Eivätkö 'pikkulinnut' enää lentelekään tiivissä V-muodostelmissa? "

Toki lentävät, mutta nykyyän sellaisista ei tehdä niin helposti UFO-havaintoraporttia, kuin -50-luvun UFO- ja avaruushössötyksen aikoihin.

Eipä hallituksia kiinnosta kommentoida jokaista ylilentänää hanhiparvea

on tekstiä Lubbockista, lintujen puolesta ja vastaan.
Jaa, niin se on kirjasta ' Ufot ja tiedemiehet '.

25 elokuuta 1951(Lubbock-valot ja professorit):

Elokuun 25 pnä 1951 havaitaan Texasissa kuuluisat n.s. Lubbockin valot jotka
myös valokuvataan.Havaitsijoiden joukossa oli viisi professoria,joiden erikoisalat
olivat geologia,fysiikka,kemia,öljytuotanto ja kemiantuotanto.120)Sivu 51-53,155)Sivu 26,2)Sivu 49-50,345)Sivu151-152,389)Luku 4,462)Sivu 189-191,510)Sivu 64-68, 611) Sivu 127- 128, 666) Sivu 26- 27, 675) Sivu 87- 88 ( kuva), 693) Sivu 39- 40, 98, 723) Sivu 71- 76, 96( valokuvia), 724) Luku 4, 728) Sivu 19- 20, 757) Sivu 66- 67, 765) Sivu 49, 818) Sivu 199, 855) Sivu 195, 861) Sivu 40- 42, 862) Sivu 138, 934) Sivu 168, 966) Sivu 169- 170 ( kuva ).
Professoreiden joukossa oli geologian professori W.I.Robinson jonka talosta havainto tehtiin. 247)Sivu 55,475)Sivu 56-65.Eräs toinen oli fysiikan professori,tri George.257)Sivu 216,
475)Sivu 56-65.
Lähde 317) kertoo että silminnäkijät olivat tri W.I.Robinson(Texas Technological
Collegen geologian professori),tri A.G.Oberg(Professor of Chemical Engineering)
sekä professori W.I.Ducker(Head of the Department of Petroleum Engineering).
Lehtijutun valokuvassa mainitut henkilöt keskustelevat havainnostaan tri E.L.
Georgen kanssa.317)Sivu 84-85,330)Sivu 313-314,359)Sivu 33,109-116, 634) Sivu 52- 55, 661) Sivu 24- 25 ( piirros) , 671) Sivu 189- 193, 204, 706) Sivu 21- 23, 724) Sivu 82- 83, 93.
Professorit olettivat että valot olivat 15.000 metrin korkeudessa ja että niiden kulmanopeus oli 30 astetta/sek ja tällä tavalla he päätyivät tulokseen että valojen nopeus oli 28.800 km/h.
Life-lehti vastaanotti tällöin kirjeen Texas Technological Collegen matematiikan osaston tohtorilta R.S.Underwoodilta joka kertoi että hänellä oli ollut mahdollisuus kolmiomitata valoja eräänä syyskuisena yönä ja että hän oli mitannut niiden korkeudeksi 630 metriä jolloin valojen nopeudeksi saatiin 1200 km/h.317)Sivu 92, 706) Sivu 23.
Lähde 340) kertoo että havaitsijoiden joukossa oli Texas Tech.:n saksan kielen apulaisprofessori Carl Hemminger sekä Texas Tech.:n toimittajaosaston
esimies J.Russell Heitman joka kertoi nähneensä valot muutama päivä aikaisemmin.
Syyskuun 1 pnä alkuperäinen ryhmä(Oberg,Ducker,Robinson) kokoontui jälleen ja saivat seurakseen E.R.Heinemanin joka oli matematiikan professori sekä E.F.George:n (professor of chemical engineering) jotka havaitsivat jälleen valoja.
Eräänä toisena yönä(ehkä syyskuun 5 pnä) Robinson,Oberg ja Ducker saivat seurakseen tri Grayson Meadin ja tri John Brandin jotka myös näkivät valot.340)Sivu 230-237(myös kuva).
Lähde 465) mukaan oli Ducker seuraavana vuonna odottanut että valot palaisivat,mitä ne tekivätkin.Ducker tarkkaili niitä tuolloin ja tuli siihen tulokseen että kysymyksessä oli linnut joiden rasvaiset rinnat heijastivat katulyhtyjen valot.465)Sivu 65.[Ruppelt kirjassaan 456) sanoo taas että kysymyksessä ei ollut lintuja].456)Sivu 105.
Kirjan 646) mukaan havaitsijat olivat W. I . Robinson, A. G. Oberg, W. L. Ducker, Grayson Meade, E. R. Hienaman ja J. P. Brand. 646) Sivu 8-14.
Texas Techin biologisen laitoksen johtaja, tri J. C. Cross, ilmoittaa että n. s. Hartin kuvissa näkyvät kohteet eivät mitenkään voi johtua linnuista. 706) Sivu 25.

Kirjan 706) tekijä haastattelee tri W. I. Duckeria hänen kodissaan 10.9.1975. Ducker kertoo että he olivat 90 minuuttia ensimmäisen havainnon jälkeen nähneet valot uudestaan. Ducker oli myös sitä mieltä että ne valot joita hän itse ja muut professorit olivat nähneet eivät olleet samat kuin Hart oli valokuvannut. Tämä johtui siitä että Duckerin y. m. näkemät valot olivat hyvin himmeitä ja tuskin näkyivät kun taas Hartin valokuvien valot olivat paljon kirkkaampia.
Ducker kertoi että hän ja muut professorit ensin olivat uskoneet että kyseessä oli jokin joka oli Maata kiertävällä radalla koska valot tulivat takaisin 90 minuutin kuluttua. He olivat jopa arvioineet että kohteet olivat avaruudessa 960 km korkeudessa.
Ducker kertoo kuitenkin että hän näki valot uudestaan vuonna 1952 ja tällöin miltei joka ilta kahden kuukauden ajan. Ducker oli päättänyt selvittää mistä oli kysymys ja hankki ilmapalloja joihin hän kiinnitti serviettejä. Hän päästi sitten ilmapallot ja katsoi miten servietit heijastivat valoja. Ducker hankki myös erityisen herkän mikrofonin ja valonheittimen ja tehokkaan kiikarin. Valonheittimellä hän yritti valaista ohilentäviä kohteita ja mikrofonilla saada talteen niiden mahdolliset äänet.
Ducker kertoo: " Valonheittimellä valaisin kohteita ja tarkkailin niitä kiikarilla ja yhdessä sekunnissa näin niiden pikkupirujen jalat" . Ducker totesi että kyseessä oli lintuja.
Ducker on kuitenkin mietteliäs ja toteaa että " Länsi- Teksasin ja Uuden Meksikon havaintoihin liittyy kuitenkin muuta kuin ensin uskoisi. Lubbockin alueen havaintoihin liittyy muutakin kuin vain lintuja" . 706) Sivu 174- 180.

Kesällä 2001 julkaistaan CUFOs' in lehdessä ,IUR, Eastern New Mexicon yliopiston
tietokonepäällikön Donald R.Burlesonin suorittaman analyysin tulos.Burleson oli
ottanut terävimmän valokuvan ja tutkinut erään siinä näkyvän valolähteen tietokoneella ja sai tulokseksi että kuvassa näkyvä ilmiö oli rakenteeltaan mehiläisen hunajakennoston tapainen,eli koostui useista kuusikulmaisista kennoista.-Tekijä).