Kamalaa tekstiä taas täällä kirjotetaan. Kun mieheni ensimäisen kerran tapasin tiesin että hänellä on avopuoliso ja kaksi lasta, ihastuin mieheen sillä hetkellä. Meni kaksi vuotta ja tapasimme uudelleen, mies yksin minä yksin, alkoi yhteinen taival, yhteinen sota tanner; lapsista.
Eksä meuhkaa huutaa laittaa kapulaa rattaisiin kyttää vaikeuttaa lasten tapaamisia, tekee kaikkensa että meillä ei olisi hyvä.
MUTTA.. Me ei koskaan olla siitä välitetty, ei vastattu viesteihin mitkä ei lapsiin liity, katkaistu puheli jos ei järkevää sanottavaa, lasten tapaamiset vaadittu paperille, UNOHDETTU koko eksä ja annettu tappeluun menevä energia lapsille, toisillemme.
En mistään hinnasta lasten takia olisi miestäni jättänyt ottamatta itselleni, hän on omistautunut minulle, lapsilleen ja unohtanut eksän. Puhuu kun kyse lapsista, heidän hoitopaikoista sairasteluista ja muista, mutta muuten eksän antanut touhuta omiaan ja ollut välittämättä.
Ja KYLLÄ me olemme ONNELLISIA. Ei päivääkään surtu eksän juttujen takia, koska ne on katkeran ja mustasukkaisen naisen omia juttujaan joiden takia ei kenenkään, minun mieheni eikä lasten kannata mieltään pahoittaa..
Tätä ollut kohta kolme vuotta. Ja onni vaan jatkuu. Oma talo rakenteilla ja toivon mukaan pikkuinenkin tulossa =)
Unohtakaa nyksät ne eksät.. Ei ne kuitenkaan oo sen arvosia et niiden takii kannattaa ajatustakaan uhrata.
Eksä meuhkaa huutaa laittaa kapulaa rattaisiin kyttää vaikeuttaa lasten tapaamisia, tekee kaikkensa että meillä ei olisi hyvä.
MUTTA.. Me ei koskaan olla siitä välitetty, ei vastattu viesteihin mitkä ei lapsiin liity, katkaistu puheli jos ei järkevää sanottavaa, lasten tapaamiset vaadittu paperille, UNOHDETTU koko eksä ja annettu tappeluun menevä energia lapsille, toisillemme.
En mistään hinnasta lasten takia olisi miestäni jättänyt ottamatta itselleni, hän on omistautunut minulle, lapsilleen ja unohtanut eksän. Puhuu kun kyse lapsista, heidän hoitopaikoista sairasteluista ja muista, mutta muuten eksän antanut touhuta omiaan ja ollut välittämättä.
Ja KYLLÄ me olemme ONNELLISIA. Ei päivääkään surtu eksän juttujen takia, koska ne on katkeran ja mustasukkaisen naisen omia juttujaan joiden takia ei kenenkään, minun mieheni eikä lasten kannata mieltään pahoittaa..
Tätä ollut kohta kolme vuotta. Ja onni vaan jatkuu. Oma talo rakenteilla ja toivon mukaan pikkuinenkin tulossa =)
Unohtakaa nyksät ne eksät.. Ei ne kuitenkaan oo sen arvosia et niiden takii kannattaa ajatustakaan uhrata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se oliskin niin yksinkertaista!!! luuletko tosiaan että ihan ehdointahdoin ajattelen mieheni exää, sekä koitan ummistaa silmät hänen terroriltaan, vaikka kuinka loukkaisi minua ja läheisiäni???en vaan pysty siihen, ja siinä näppinsä pelissä ihan exällä!!!!
tottakai minulla tarve puolustaa itseäni, sekä kumota perättömiä juttuja mitä jaksaa työpaikkaani myöten levitellä!!! jo mieheni lasten nimissä, on näihin tempauksiin puututtava sekä pyyhkiä exän ilmoitukset pois elämästä,sillä hyvässä lykyssä näiden asioiden takia mieheni ei saisi lastaan tavata!! kyse hieman isommista valheista!!!
mutta upeeta lukea että teillä toimii, ja mahdollista jatkaa "normaalia" elämää exästä huolimatta, tätä minäkin odotan!!!
Eikö sun ois pitänyt myös sanoa että unohtakaa eksät ne nyksät jotka manipuloivat miestään laspsiaan ja eksäänsä vastaan.
Kaikessa on aina toinenkin puoli ja ei ole oikein haukkua vain toisia osapuolia, sillä on meitä eksiäkin jotka antavat entisen miehensä elää omaa elämäänsä, mutta nyksä terrorisoi ja haukkuu, vaikeuttaa asioita, manipuloi lapsia äitiään vastaan jne..!
pääsi huonosta miehestä eroon. Joskus ne uudtukaiset tekee myös palveluksen, mutta pian huomaavat minkälaisen miehen ovat halunneet...!
Taloo rakentaa ja penskoja pitää tehdä oikein urakalla jottei exästä huonommaksi jää.
Eikö sinullakaan ollut mahdollisuuksia lapsettomaan mieheen? Vaadi nyt jo heti kaikki paperille ettei sinullekkin kävisi samalla lailla kun exälle. Minkähänlaista tannerta itse käyt kun mieheesi taas joku uusi ressukka ihastuu? Alkuhuumassahan kaikki ovat onnellisia ja täysin tietämättömiä kumppaninsa todellisesta luonteesta. Elämä menee rakentamisen ja kakaranteon huumassa kuin pilvissä leijuen mutta entäs sitten kun ei olekkaan enään mitään millä päteä?
Minkä arvoinen itse olet? Tunnetko tuolla välinpitämättömyydellä itsesi todella arvokkaaksi? Jos miehen olet ottanut niin joku muu saattaa sen sinultakin ottaa sillä mies ei ole todellisuudessa sinua valinnut eikä rakastanutkaan vaan valintasi on ollut yksipuolinen ja mies ottanut sen kenenkä saanut. Rakkaus ja onnellisuus onkin vain sinun päätelmäsi ja näkökulmasi mutta mies voi olla eri mieltä. Mies on vain tyytynyt siihen kenet saa eikä ollenkaan ollut valitsevana osapuolena ;D
Kukaan, ei koskaan voi sanoa mikä on paras, se voit olla sinä, minä tai joku muu! Yks kaks, taas löytyy se paras, ja entinen jää...! Turha sitä on tosiaan itseään kehua ja muita alentaa, sillä koskaan ei voi tietää mistä se taas uusi ja paras ilmestyy, tänää vai huomenna!
Kun ei odota ihmeitä itsestään ei putoa korkealta, eikä tarvi haukkua muita tuntemalla itsensä paremmaksi, koskaan ei voi tietää, koska jäät rannalle ruikuttamaan...! Hyvä kirjoitus sulla!