Tuli mieleeni

VOI....mulla on, ja paljon...en jaksa enää niistä edes puhua, enkä päätäni vaivaa...olen päässyt niistä jollainlailla yli, olen yrittänyt jättää ne jutut omaan arvoonsa...
Jotkut ihmiset ei vaan pysty hyväksymään ja iloitsemaan muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan...
jos jollain toisella on jotain ilonaiheita, tai muuten menee hyvin, niin se on yritettävä konstilla millähyvänsä rusentaa.
Toki se loukkaa vieläkin, mutta nyt pystyn jättämään ne sinne omaan arvoonsa.

PS.
Säälin saa lahjaksi....kateus on ansaittava.

kasvattaja on saanut mm. nettikirjoittelussa ettei koirat ole rekisterikirjassa olevan koiran jälkeläisiä,koirat ovat värjätty ja sitten puitiin lasten kummit,kasvattajan erot,uudet suhteet,ystävät,kaikki,mitkä eivät mitenkään kuulu koirankasvatukseen.Ja kirjoittaja oli liiton toimihenkilö.

voisi olla kateellinen? haluaisin minäkin ison talon , mutta mitään elämässsäni en vaihtaisi yhtään mihinkään.
en siis ole kateellinen kenellekkään/millekkään.

mutta on nuita kateellisia ihmisiä olemassa. jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.

minä tasan tiedän, miten raskas sellainen ihminen oikeasti voikaan olla...
On ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti vain osaa ymmärtää toisen ilonaiheita ja ottaa ne leventelyinä ja kerskailuina, vaikka miten asioita yrittäisi esiin tuoda. Lisäksi hyvin monasti on vielä niinkin, että just tuo ymmärtämätön kateuden värjäämä ihminen on aina ensimmäisenä pyytämässä apua siltä, jota eniten kadehtii...ja harvemmin (jos koskaan) osaa saamastaan avusta edes kiittää.