Muistaako tai tietääkö joku mikä on reikäkortti?

...eräällä hienopaperitehtaalla (vv. 1963...1966), jonka päätuote oli reikäkorttikartonki. Suurin osa tuotannosta meni vientiin. Monin tavoin valvottua tuon, silloin kovin hienon paperilaadun tuotanto oli. Valvottiin mm. kartongin mittojen säilyvyyttä eri ilmastoissa. Kartonkia rullattaessa piti valvoa mahdolliset sähköä johtavat pisteet. Ym, ym.
Kaiken huippuna piti laadunvalvontaan kehittää ns. "reijän karvaaisuusmittari", toisin sanoen laite, jolla pystyttiin mittaamaan reikäkorttilävistimellä tehtyyn reikään jäävä nöyhtä, karvaisuus.

Ei ollut tietotekniikka helppoa silloin, jos ei nytkään. Ei puhettakaan magneettinauhoista. Silloisiin tietokoneisiin käyttöjärjestelmätkin ajettiin reikänauhalta. Huoh!

Aikoihin on eletty, kohta ei magneettistakaan muistia. Tulevaisuuden koneet rokottanevat tietonsa suoraan päistämme ! ...

60-luvun puolivälistä alkaen kymmenisen vuotta. Sen jälkeen lävistämölle alettiin keksiä uutta nimitystä, koska siitä alkaen ei enää lävistetty reikäkortteja, vaan tytöt tallensivat lomakkeet magneettinauhoille.

Koodasimme tietokoneohjelmat niihin aikoihin sarakesidonnaisille lomakkeille ja lävistämössä ohjelmarivit siirtyivät reikäkorteille.

Ohjelman käännöstä sai odottaa seuraavaan päivään, ennen kuin ohjelmasta sai ensimmäisen virheellisen tulostuksen. Siksi minä tarkistin lävistyksen jälkeen vielä reikäkorttipakankin, jotta tulos ei olisi viivästynyt painovirheiden takia.

Lävistämössä tuli korteille aina virheitä sen takia, että ohjelmakoodi oli lävistäjätytöille täyttä hebreaa.

Turisija kirjoitti:

60-luvun puolivälistä alkaen kymmenisen vuotta. Sen jälkeen lävistämölle alettiin keksiä uutta nimitystä, koska siitä alkaen ei enää lävistetty reikäkortteja, vaan tytöt tallensivat lomakkeet magneettinauhoille.

Koodasimme tietokoneohjelmat niihin aikoihin sarakesidonnaisille lomakkeille ja lävistämössä ohjelmarivit siirtyivät reikäkorteille.

Ohjelman käännöstä sai odottaa seuraavaan päivään, ennen kuin ohjelmasta sai ensimmäisen virheellisen tulostuksen. Siksi minä tarkistin lävistyksen jälkeen vielä reikäkorttipakankin, jotta tulos ei olisi viivästynyt painovirheiden takia.

Lävistämössä tuli korteille aina virheitä sen takia, että ohjelmakoodi oli lävistäjätytöille täyttä hebreaa.

Lue lisää

Turisija katosi palstalta, mutta kas vaan, kun onkin elossa. Katosivat kyllä monet muutkin. Harmin paikka. Aika aikaa kutakin, sanoi pässi.

aupA kirjoitti:

Turisija katosi palstalta, mutta kas vaan, kun onkin elossa. Katosivat kyllä monet muutkin. Harmin paikka. Aika aikaa kutakin, sanoi pässi.

vielä aivan jäljettömiin! Mutta en ole ahkeroinut nykyisin täällä enkä muillakaan palstoilla. En edes noilla "omilla sivuillani"!

Netti-into yksinkertaisesti katoaa välillä pitkiksi ajoiksi. Ehkä sitä innostuisi vastailemaan useamminkin, jos palstoilla alkaisi "vilistä" enemmän itseäni innoittavia aiheita.

Todennäköisesti en näy täällä kovin usein lähitulevaisuudessakaan. Kirjoittelu on välillä mukava harrastus, mutta eipä sido meitä mikään pakkopaita. Voimme hyvällä omallatunnolla lusmuilla silloin, kun siltä tuntuu ;)

aupA kirjoitti:

Turisija katosi palstalta, mutta kas vaan, kun onkin elossa. Katosivat kyllä monet muutkin. Harmin paikka. Aika aikaa kutakin, sanoi pässi.

Reikäkortin näppäimistö iski halutun merkin tai merkkiyhdistelmän kohdalta kortista pienen "chipsin", jotka varastoituivat koneen alaosassa olevaan kaukaloon. Kussakin "chipsissä" näkyi se numero, jonka kohdalta kortista pahvisiru oli peräisin.

Ne kaukalot piti tyhjentää ajottain ja yllättävän paljon "chipsejä" lävistämön tytöt onnistuivatkin tuottamaan suht' lyhyessä ajassa.

ATK-osastolle otettiin töihin "suhteilla" firman apulaisjohtajan poika, jonka taidot ja ahkeruuden osaston porukka koki olemattomiksi. Suunnittelija, jonka valvottavaksi poika määrättiin, kantoi pojan pöydälle lävistämöstä läjän "chipsejä" ja kehoitti lajittelemaan ne eri suuruusjärjestyksessä läjiin, pahvisirussa näkyvän numeron perusteella.

Niinpä pojalla oli sitten töitä jasuunnittelijakin saattoi keskittyä omiin hommiinsa...

---
(tarina on tietysti jo ajat sitten läpinaurettu ja monilla toisen alan työpaikoillakin on vastaavan tyyppisiä mestari-kisälli-juttuja)

Turisija kirjoitti:

Reikäkortin näppäimistö iski halutun merkin tai merkkiyhdistelmän kohdalta kortista pienen "chipsin", jotka varastoituivat koneen alaosassa olevaan kaukaloon. Kussakin "chipsissä" näkyi se numero, jonka kohdalta kortista pahvisiru oli peräisin.

Ne kaukalot piti tyhjentää ajottain ja yllättävän paljon "chipsejä" lävistämön tytöt onnistuivatkin tuottamaan suht' lyhyessä ajassa.

ATK-osastolle otettiin töihin "suhteilla" firman apulaisjohtajan poika, jonka taidot ja ahkeruuden osaston porukka koki olemattomiksi. Suunnittelija, jonka valvottavaksi poika määrättiin, kantoi pojan pöydälle lävistämöstä läjän "chipsejä" ja kehoitti lajittelemaan ne eri suuruusjärjestyksessä läjiin, pahvisirussa näkyvän numeron perusteella.

Niinpä pojalla oli sitten töitä jasuunnittelijakin saattoi keskittyä omiin hommiinsa...

---
(tarina on tietysti jo ajat sitten läpinaurettu ja monilla toisen alan työpaikoillakin on vastaavan tyyppisiä mestari-kisälli-juttuja)

Lue lisää

Niitä paikattiin pienillä metalliläpysköillä.

Olen joskus joutunut lävistämään reikäkortteja erään harjoitustyön vuoksi. Voi, mikä homma siinä oli. Ei ollut minkäänlaista näyttöä. Kone oli kirjoituspöydän kokoinen. Sitten kortit tarkistettiin toisella samannäköisellä koneella. Sama työ tehtiin 2 kertaa. Tarkistuskoneella taas ei voinut lävistää, joten virheelliset kortit piti korvata lävistämällä uudet kortit sillä ensimmäisellä koneella.

Sitä en muista, kumpi oli ensin, reikänauha vai reikätortit. Ehkä niitä käytettiin rinnakkain samaan aikaan. Myöhemmin tuli parannettu laitos reikäkorteista. Niihin mustattiin kynällä halutut kohdat pieniin soikioihin. Jatkokäsittelystä en tiedä, mutta kaiketi sitten jollakin masiinalla lävistettiin ne mustatut paikat.

Työpaikalla 60-luvun tietokoneessa kello piti asettaa aikaan aina aamulla. Tunti oli jaettu sataan "minuuttiin". Oli selvää, ettei missään ollut valmista taulukkoa siitä, mitä minuutit tarkoittavat tunnin sadasosina. Se piti aina laskea erikseen kynällä ja paperilla. Jouduin käynnistämään koneen niin harvoin, etten viitsinyt tehdä itseäni varten valmista taulukkoa.

Reikätortti on hyvin vanha keksintö. Sen esiasteita oli jo 1800-luvun lopussa esimerkiksi kutomateollisuudessa, ja vanhanaikaiset sähköpianot ja muut automaattiset soittimet toimivat samantapaisella systeemillä. Niitä voi joskus nähdä museoissa.

Einari* kirjoitti:

Niitä paikattiin pienillä metalliläpysköillä.

Olen joskus joutunut lävistämään reikäkortteja erään harjoitustyön vuoksi. Voi, mikä homma siinä oli. Ei ollut minkäänlaista näyttöä. Kone oli kirjoituspöydän kokoinen. Sitten kortit tarkistettiin toisella samannäköisellä koneella. Sama työ tehtiin 2 kertaa. Tarkistuskoneella taas ei voinut lävistää, joten virheelliset kortit piti korvata lävistämällä uudet kortit sillä ensimmäisellä koneella.

Sitä en muista, kumpi oli ensin, reikänauha vai reikätortit. Ehkä niitä käytettiin rinnakkain samaan aikaan. Myöhemmin tuli parannettu laitos reikäkorteista. Niihin mustattiin kynällä halutut kohdat pieniin soikioihin. Jatkokäsittelystä en tiedä, mutta kaiketi sitten jollakin masiinalla lävistettiin ne mustatut paikat.

Työpaikalla 60-luvun tietokoneessa kello piti asettaa aikaan aina aamulla. Tunti oli jaettu sataan "minuuttiin". Oli selvää, ettei missään ollut valmista taulukkoa siitä, mitä minuutit tarkoittavat tunnin sadasosina. Se piti aina laskea erikseen kynällä ja paperilla. Jouduin käynnistämään koneen niin harvoin, etten viitsinyt tehdä itseäni varten valmista taulukkoa.

Reikätortti on hyvin vanha keksintö. Sen esiasteita oli jo 1800-luvun lopussa esimerkiksi kutomateollisuudessa, ja vanhanaikaiset sähköpianot ja muut automaattiset soittimet toimivat samantapaisella systeemillä. Niitä voi joskus nähdä museoissa.

Lue lisää

...reikäkorttiien kehityshistoriasta paljonkin, mutta enpä viitsi tehdä sitä näillä palstoilla. Netistä löytyy helposti lisätietoa, esim "guuglaamalla" nimen Herman Hollerith.

Jos joskus viitsin, kirjoittelen kotisivuilleni tarinaa omista tietotekniikan vuosistani.

Myös kotikäyttöön tarkoitetut neulekoneet toimivat ennen vanhaan reikäkorttisysteemillä, tuli mieleen tuosta edellisestä. Sai vaikka minkämoista kirjontaa puseroihin, vanttuisiin, sukkiin jne.

Kadehdin kauheasti yhtä tuttavaa, jolla oli sellainen kone. Ne olivat aika kalliitakin. Vaikka mikäpä kone ei olisi nykyäänkin!