Avo exäni (tyttö) oli tehnyt sopimuksen koskien yhteisen poikamme tapaamisoikeutta ja elatusvelvollisuutta. Tässä muutamia kohtia joita en mielestäni voisi näin hyväksyä (HUOM. ASUN ULKOMAILLA):
- pojalla on oikeus tavata isäänsä. Koska isä asuu ulkomailla ja käy hyvin harvoin suomessa ei voida tällä hetkellä sopia tarkemmin tapaamisoikeudesta
- poikamme ollessa isänsä kanssa, on isän aina oltava läsnä ja poikaa ei saa jättää isän vanhempien luo ilman että isä on läsnä.
Elatusavun tarpeeksi hän määrittelee 2 vuotiaalle pojallemme E 550/kk josta vähennetään lapsilisä 136.00 ja yhteiseksi maksettavaksi osuudeksemme jää 414.
Tästä osuudesta minun tulisi maksaa 289 ja hänelle jää 125 maksettavaksi.
Lisäksi palkkani hän oli merkannut aivan taivaisiin (varmaan siinä toivossa että saisi mahdollisimman paljon)
Mitä olisi hyvä mainita matkakuluista koska asun ulkomailla.
Mitä kohtia mun kannattaisi erityisesti huomioida sopimusta tehtäessä?
Kiitos avusta.
- pojalla on oikeus tavata isäänsä. Koska isä asuu ulkomailla ja käy hyvin harvoin suomessa ei voida tällä hetkellä sopia tarkemmin tapaamisoikeudesta
- poikamme ollessa isänsä kanssa, on isän aina oltava läsnä ja poikaa ei saa jättää isän vanhempien luo ilman että isä on läsnä.
Elatusavun tarpeeksi hän määrittelee 2 vuotiaalle pojallemme E 550/kk josta vähennetään lapsilisä 136.00 ja yhteiseksi maksettavaksi osuudeksemme jää 414.
Tästä osuudesta minun tulisi maksaa 289 ja hänelle jää 125 maksettavaksi.
Lisäksi palkkani hän oli merkannut aivan taivaisiin (varmaan siinä toivossa että saisi mahdollisimman paljon)
Mitä olisi hyvä mainita matkakuluista koska asun ulkomailla.
Mitä kohtia mun kannattaisi erityisesti huomioida sopimusta tehtäessä?
Kiitos avusta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Enkeksi miten tämä liittyy avioehtoon... mutta eihän se keskustelemasta estä. Voisi tosin tulla enemmän vastauksia avioero-palstalla.
Vaikkei tilanteessanne voikaan kirjata sopimukseen tarkkoja tapaamisten päivämääriä, mutta voisitte sopia montako päivää tai viikkoa vuodesta lapsi on etävanhemmallaan ... missä vaiheessa vuotta kukin tapaaminen on, sovitaan esim. viieistään kuukautta ennen.
Jos yhteishuoltajuus, ei toinen vanhemmista voi juridisesti asettaa ehtoja joissa esim. rajataan kuinka etävanhemman vanhemmat hoitavat lapsen lastaan. Jos kuvio ei ole lapsen etu (alkoholisoituneet isovanhemmat??), eikä etävanhempi ymmärrä sitä ... niin silloin vaadittava yksinhuoltajuutta ja ääritapauksessa valvottuja tapaamisia.
Tapaamisoikeudesta on syytä sopia kirjallisesti sen kunnan sosiaalityöntekijän kanssa, jossa lapsi vakinaisesti asuu. Se vanhempi kenen luona lapsi asuu vakinaisesti edustaa myös lasta juridisesti.
Elatusmaksut määräytyvät yleensä taulukkojen mukaan ja niitä on hankala muuttaa mihinkään suuntaan.
Lapsella on tapaamisoikeus vanhempaansa (ellei sitä ole evätty) ja tapaamisen onnistumiseen on molempien vanhempien osallistuttava. Tapaamisoikeudesta koituvista matkakustannuksista vastaa aina se vanhemmista itse kuka tapaa lasta. Matkakuluja tapaamisista ei voida huomioida missään. Ne kuuluvat tapaajan kustannettaviksi.
Kyllä, kannattaa vahvistuttaa niin tapaamis-, huoltajuus-, kuin elatussopimuksetkin. Vanhemmat sopivat asiat, ja voivat vahvistuttaa sopimuksensa lastenvalvojalla (tai hakea häneltä sovitteluapua). Vaihtoehtoisesti samat sopimimukset voi vahvistuttaa avioerohakemuksen liitteenä.
Mitä tarkoitat?? Yleensä molemmilla vanhemmilla on lapsestaan yhteishuoltajuus. Painavilla perusteilla toinen voi saada yksinhuoltajuuden.
Kertoisitko missä tuollaisen taulukon olet nähnyt?? EI, ensin määritetään lapsen elatuksen tarve (siihen on taulukoita, elleivät vanhemmat itse osaa sitä laskea) ... siitä vähennetään lapsilisä, ja loppu jaetaan vanhempien maksukykyjen suhteessa. Etävanhempi maksaa osuutensa lapsen lähivanhemmalle käytettäväksi lapsen kuluihin.
Totta
VÄÄRIN. Vanhemmat voivat sopia tapaamissopimuksessaan että toinen vastaa tuonnit, toinen viennit tapaamisista. Mikä on minusta oikeudenmukaista. Totta, tuo ei ole oikeuskäytäntö ainakaan vielä, mutta pitäisi olla.
Huoltajuuden ja elatussopimukset voi tehdä sosiaalityöntekijän luona, joka hakee niihin ssosiaalilautakunnan päätöksen. Päätös vastaa käräjäoikeuden päätöstä tai sillä voidaan muuttaa käräjäoikeuden päätöstä.
Yhteishuoltajuudessa se vanhempi kenen luona lapsi vakituisesti asuu edustaa lasta juridisesti. Tämä tarkoittaa kaikkia elämiseen liittyviä asioita, lukuunottamatta passin myöntämistä tai kirkkokuntaan kuulumisesta päättämisen johon tarvitaan yhteishuoltajuudessa molempien suostumus.
Elatusmaksut. Se kenen luona lapsi ei asu maksaa elatusmaksua kykynsä mukaan. Mikäli elatusvelvollinen on tuloton tai muuten maksukyvytön, niin kunta maksaa elatustukea muistaakseni 118 € / kk yhdestä lapsesta sille huoltajalle kenen luona lapsi asuu.
Tapaamisoikeudesta tehdään huoltajuussopimuksessa aina erillinen muistio. Siinä mainitaan milloin se vanhempi, joka ei asu lapsen kanssa häntä tapaa.
tapaamisoikeus on aina vain lapsella ja huoltaja on velvollinen kustantamaan itse kustannukset lapsen hakemisesta ja palauttamisesta kaikkine matkakuluineen.
Vanhemmat voivat sopia tapaamisista ja sen kustannuksista kuten muistakin asioista joustavasti siten, että lapsen elämänrytmi säilyy. Mikäli huoltajat eivät pääse yksimielisyyteen tapaamisen kustannuksista, niin käräjäoikeudetkaan eivät voi velvoittaa lapsen luovuttajaa maksamaan tapaajan matkakustannuksia.
... mikä ei vieläkään liity aviehtoon millään tavalla... mutta ei anneta sen häiritä.
En tiedä sekoitatko oikeasti huoltajuussopimuksen vahvistamisen ja huoltajuusriidan päätöksen keskenään... ehkä vain ymmärrän väärin. Mutta asiahan on näin (ja tästä ole 100% varma).
90% avioeroista vanhemmat SOPIVAT lapsensa huoltajuudesta, mistä tekevät asianmukaiset sopimukset. Hyvä niin. Sopimus voidaan vahvistaa joko lastenvalvojan kautta TAI avioerohakemuksen liitteessä.
Sopimiseen tarvitaan kaksi, 10% tapauksista niin ei käy. Silloin AINOA instanssi missä asiaan saadaan päätös on käräjäoikeus (mistä voi valittaa seuraaviin oikeusasteisiin), lastenvalvoja ei voi huoltajuudesta tai elareista tai tapaamisista päättää, tuomari voi.
Yhteishuoltajuudessa KUMPIKIN vanhemmista voi hoitaa kutsumiasi "juridisia" asioita... esim. allekirjoittaa huoltajana koulutodistuksen, hyväksyä huoltajajana Aku Ankan tilauksen, pyytää lasta hoitavalta lääkäriltä lastaan koskevaa tietoa, jne. SIIS, etävanhemmalla on aivan samat "oikeudet" kuin lähivanhemmallakin.
Loppujen lopuksi melko vähän asioita mihin todella tarvitaan molempien huoltajien suostumus, niistä tulee mieleeni:
- passi
- uskontokunnan vaihtaminen
- nimen vaihtaminen
Kyllä. Hän maksaa osuutensa lapsen elatuksen tarpeesta kuten edellisessä kirjoitin. Ellei hänen maksukykynsä riitä siihen, niin asia kuten kirjoitit.
Siitä tehdään SOPIMUS eikä mitään muistiota.
Siinä SOVITAAN nuo asiat, vanhemmat voivat sopia että toinen vastaa tuomiset toinen viemiset. Melko loogista, koska tapaamiset todellakin ovat lapsen etu ... miksi ne olisivat vain toisen vanhemman vastuulla, kun kyse kuitenkin yhteisen lapsen parhaasta.
"luovuttajaa" ... no joo, tarkoitat tietenkin lapsen lähivanhempaa. Totta, oikeuskäytäntö on vielä toistaiseksi kuten kirjoitat ... onneksi monet vanhemmat sopivat fiksummin.
>
Jos toinen vanhempi siis asuu ulkomailla, (isä) pitäisi mahd, pienempi palkkaisen äidin maksaa lapsen menomatka ulkomaille...???? olipa taas miehistä juttua...ei lähellekkään oikeudenmukaista, eikä onneksi tule lainvoimaiseksikaan. Eikä pitäisi.
Eivät muuten ole elarienkaan määräkään oikeudenmukainen, eikä varmasti oikeus tuollaisia määräisi jos isä asian veisi käräjille.
Aiheesta oikeusministeriön mietinnössä tarkemmin:
http://www.om.fi/36207.htm
Mutta, jos perustellaan lapsen korkeita elinkustannuksia sillä, että niihin kuuluvat tapaamisiin liittyvät kulut ... niin asia tietenkin OK.
Kirjoitin hieman yleisemmällä tasolla kuin mitä ap. kysyi -- yleensähän lapsen molemmat vanhemmat asuvat Suomessa. Ja onhan selvää ettei 2 vuotias lapsi voi matkustaa yksin, vaan isän käytännössä haettava ja tuotava lapsi ... tai jonkun muu saattajan.
Voisihan olla myös, että isä tulee tapaamaan lastaan Suomeen, esim. omien vanhempiensa luona ... mitä jostakin syystä lapsen äiti on tahtonut estää.
Mutta edelleen, mielestäni on oikeudenmukaista että molemmat vanhemmat osallistuvat tapaamisista syntyviin kuluihin, koska tapaamiset ovat lapsen etu ja hänen oikeutensa.... mistä syntyviä kuluja ei pitäsi "kaataa" vain toisen vanhemman kannettavaksi.
Onneksi monet kirjaavat (tai ymmärtävät esittää) tämän tapaamissopiukseen.
sellaista sopimusta ei voi tehdä, jossa "sovitaan" siitä, että asiasta sovitaan myöhemmin.
Mistä sinä tuon keksit?
Usein tapaamissopimuksessa todetaan esim. että kesälomien osalta vanhemmat sopivat ajankohdan erikseen 2 kk. ennen.
Kuinka kuvittelet että töissä käyvä ihminen voisi sopia yhtään "kiinteämmin" sopia tuosta.
mutta tällöinhän juuri on sovittu, että tapaaminen tapahtuu 2 kk ennen haluttua hetkeä, eli siitä on siis sovittu. Mutta missään sopimuksessa ei tule sopia siitä, että "nyt sovitaan siitä, että silloin sovitaan ..." koska tällöin ei ole mitään sovittu. Mikä tahansa sopimus voidaan tehdä milloin vain ilman, että tähän oleva suositus on "nyt sovittu".
nyt oikein, mutta meillä ainakin sovittiin ja papereihin kirjattiin näin.
**Koska isän työajat ovat hyvin epäsäännölliset, sopivat vanhemmat lapsen tapaamisista keskenään**
Näin on tehty ja hyvin on toiminut jo usean vuoden ajan.
Meillä ensimmäiseen avioerohakemukseen liitettiin haluamamme päätökset lasten tapaamisista, huoltajuudesta ja elareista. Emme siis koskaan käyneet lastenvalvojalla, vaan käräjäoikeus vahvisti hakemuksen mukana olleet toiveemme.
Kirjoitimme hakemukseen sanatarkasti "tapaamisissa pyritään noudattamaan lasten tahtoa ja siihen molemmat vanhemmat ovat velvollisia suostumaan". Ennen ko. lauseen vahvistamista notaari soitti meille molemmille vanhemmille erikseen ja tarkensi, että olemme ymmärtäneet lauseen sisällön. Tämä lause on juridisesti mahdoton toimeenpanna, jos jompikumpi haluaa heittäytyä hankalaksi. Jos olisimme sopineet esim. parillisina viikonloppuina, niin se olisi tarpeen vaatiessa voitu toimeenpanna vaikka virkavallan avulla. Joten, kyllä tuollainen "päätetään myöhemmin" on mahdollinen lause.
Syy, miksi näin päätimme, oli se, että emme katsoneet kummankaan vanhemman tahtoa lasten tahtoa suuremmiksi: jos vanhempi haluaa/ei halua erilailla kuin lapsi, lasten tahto on tärkeämpi, sillä toteutuu mielestämme lasten etu, joka erotilanteessa on se olennaisin. Juu...tiedän, voi aiheuttaa suuriakin riitoja. Mutta onneksi niiltä on vältytty, eikä asiasta ole normaalia keskustelua suurempaa haloota pidetty. Kerron vielä, että lapsemme erotessamme olivat jo sen ikäisiä, että osasivat itse kertoa mitä halusivat. Sen verran me aikuiset asiasta keskenämme päätimme, että mikäli kummatkin ovat jatkossa "täysissä järjissä", niin jopa vasten lasten tahtoa vaadimme etävanhemman tapaamista, jotta lasten ja etävanhemman välit säilyvät läheisinä. Käytännössä meille on muodostunut tilanne "joka toinen vkl, pyhät ja loma-ajat erikseen sovittuna". Kun lapset ovat tyytyväisiä, ovat vanhemmatkin :)
Elatusmaksuperuste on hieman ylärajainen. Yleensä katsotaan, että lapsi tarvitsee noin 450e/kk elämiseensä, mutta muuten laskelmat menevät jotakuinkin noin. Lapsilisän jälkeisen summan (noin 320e) tulisi jakaantua vanhempien elatuskyvyn mukaan eli jos hänellä on pienemmät tulot kuin sinulla, joudut maksamaan suurempaa summaa kuin hän. Vie toki asianmukaiset palkkakuitit yms., jotta saat oikeudenmukaisen sopimuksen.
Mitä tulee tapaamisoikeuksiin.. mikäli teillä on yhteishuoltajuus, joudutte yhteistuumin päättämään missä lapsi saa käydä ja mitä saa tehdä. Jos äiti ei pidä sopivana seurana isovanhempia ilman isän läsnäoloa, hänen ylitseen tuskin voi kävellä. Isovanhempien kanssa seurustelusta, harrastuksista jne pitää vanhempien päättää yhdessä. Se, että lapsi viedään "korvaukseksi" isän poissaolosta isän vanhemmille, ei ole lain tarkoittamaa vanhemman tapaamisoikeutta, eikä sellaiseen oikeuteen voi yleensä normaalitilanteessa vedota yksipuolisesti.
Sinänsä en ymmärrä, miksi et voi hyväksyä kohtaa tapaamisoikeuksistasi. Onko etukäteen määriteltyä, milloin olet Suomessa? Voisi olla viisasta kirjata jokin määrä päiviä vuodessa tai muu vastaava järjestely, joka sopii aikatauluihisi ("isän käydessä Suomessa kesäloma-aikaan, lapsi on isällään x pituisen jakson" jne). Sinun on lienee oltava aloitteellinen tässä asiassa, koska ei ole mitään järkeä sanella sopimusta, jonka mukaan tapaat lasta joskus, mutta et käytännössä pääsekään paikalle. Sitäkin voidaan taas käyttää helposti sinua vastaan, jos riitoja on tulevaisuudessa. Se, että on kirjattu pojalle oikeus sinun tapaamiseesi, on kuitenkin jo itsestään merkittävä lause ja voit vedota siihen, jos käyt maassa satunnaisemmin.
Matkakulujen osalta oikeusistuimet yleensä katsovat, että etävanhempi vastaa lapsen matkakuluista ja -järjestelyistä, jos lapsi matkaa hänen luokseen. Analogisesti myös omat matkakulusi Suomeen lapsen tapaamisen johdosta kuuluvat sinulle, eikä niitä voi vähentää lapsen elatusvelvollisuudesta.
"Matkakulujen osalta oikeusistuimet yleensä katsovat, että etävanhempi vastaa lapsen matkakuluista"
Olin eräässä eroasioita käsittelevässä yleisötilaisuudessa ja siellä yksi kuulijoista kysyi vierailevalta lakimieheltä tätä matkakuluasiaa. Tämä lakimies vastasi, että lähivanhempi vastaa matkakuluista, että lapsi pääsee tapaamaan etävanhempaa. Eli se joka saa elatusmaksun lapsen hoidosta, vastaa myös matkakuluista. Mitenkähän tuo nyt sitten oikeasti menee....
Ettäkö etävanhemmalle maksettaisiin hänen suorittamasta lapsen elatusmaksusta takaisin tapaamiseen tarvittavat matkakulut.
Tämä on täyttä satua. Missään ennakkopäätöksessä ei tällaista löydy.
Laittaa sopimukseen sellaisia selkeitä päiviä joilla saattaa olla sinulle merkitystä. Meillä on esim mainittuna että lapsi on joka toisen joulun isällää, joka toisen minulla. Lisäksi lapsella on oikeus olla äitien päivänä äidin ja isänpäivänä isän luona. Tuo viimeksi mainittu ei siis ole meidän vaa lapsen oikeus.
Miellä matkakuluista vastataan puoliksi. Onneksi isä muutti hieman lähemmäksi. Aika pulassa saisi olla jos asuisi ulkomailla..
Ex heitti jossain vaiheessa ja vieläkin mielellään pojan isovanhempien hoitoon. Minä ainakin mielelläni näkisi että nimenomaan isä olisi lapsen kanssa kun he harvemmin näkevät. Repisin minäkin hermoa jos kaksivuotiasta jätettäisiin hoitoon kun kerran olen isälleen sen viikonlopuksi antanut. Mietippä uudelleen asiaasi!
ettei asiakirjaan vaadita viidenkymmenen todistajan allekirjoitusta joka on sovittu?
Suurin osa teksteistä menee täysin humoristisiksi.
Kuka oikeesti on niin tyhmä että rupee tappeleen lapsensa kustannuksella?
kuten tv:stä tutut bigbrother hahmot lausuivat.
kirveelle olis töitä edelleen.
>
Pari vuotta sitten 10% avioerojen huoltajuus- ja elatusriidoista ratkottiin käräjäoikeudessa ... pelkäänpä ettei vanhempien viisaus ole tuosta ainakaan lisääntynyt.