Tämäkin palsta on täynnä kiistelyä ja väittelyä ja musta-tuntuu juttuja nimenomaan vanhempien osalta ja ainoa asia jolla on oikeasti väliä on lasten kokemukset.
Siispä kysynkin toisinpäin, yhden, sen tärkeimmän kysymyksen.
Adoptoisitko sinä, adoption kokenut ?
Siispä kysynkin toisinpäin, yhden, sen tärkeimmän kysymyksen.
Adoptoisitko sinä, adoption kokenut ?
Vastaukset 29
Vanhimmat
ole adoptoitu, mutta äitini on. Minä olen nyt sitten adoptioprosessissa mukana, ja tuntuu, että äidilleni se on maailman tärkein asia, melkeinpä ainoa oikea tapa saada lastenlapsia!
Eli pelkästään positiivisia ajatuksia herättää!!!
ja aikomuksenani on myös itse adoptoida lapsi jostakin päin maailmaa. itse olen aasialaista syntyperää ja minulla on vain positiivisia kokemuksia adoptiosta. toki haluaisin kokea myös raskauden ja saada ihan biolapsenkin, mutta ykköstoiveena on aina ollut adoptiolapsi esim kiinasta tai etelä-afrikasta. olen aina ajatellut että kyllä maailmassa on lapsia minuakin varten :)
Mitä minä sellaisella lapsella edes tekisin? Kai minä adoptoisin, jos kaipisin yli-isoa ihmismäistä koiraa tai lemmikkiä, joka olisi minusta täysin riippuvainen. Voisin sitten ylpeillä kuinka "tärkeä" ihminen oikein olen, ja kanniskella sitä sylissäni, ja antaa sen nukkua vierelläni. Ostelisin sille vaikka Xboxin jouluksi, jos se sanoisi että rakastaisi minua.
Ja hei, onhan myös niitä, jotka todella TYKKÄÄVÄT pikkulapsista muutoin kuin vain siinä henkis-planotisessa mielessä;) Heillehän adoptio on varmaan yhtä juhlaa, tuskimpa Suomessakaan adoptiot ovat kuusinkertaistuneet viimeisen 20-vuoden aikana ihan silkasta sattumasta!
..se on hyvä, että sinä et adoptoi.
Minusta lapsen ei ole hyvä tulla sellaiseen asemaan perheeseen kuin mitä sinä kirjoitit.
(Ja ei se kyllä käytännössä onnistuisikaan, sillä tuollaisella asenteella oleva ei läpäisisi adoptioneuvontaa. Onneksi on olemassa adoptioneuvonta!)
Onneksi kenenkää ei ole pakko elää lasten kanssa jos ei sitä välttämättä itse halua.
(PS: Minusta mikään asia ei ole koko ajan yhtä juhlaa, sen verran elämä meitä kaikkia heittelee.)
Sinun ei ehkä kannata miettiä adoptoisitko vai etkö! Sinä et saisi adoptiolasta. Vaikka kuinka yrittäisit olla eduksesi, niin läpi näkyy. Et ole hyvä vanhempi kenellekään lapselle. Sinulla on vielä paljon kasvamista ja kypsymistä ja terapiaa edessä, ennenkuin voit edes ajatella lapsen hankkimista.
...Toinen Tuleminen on 12v. Kertoi itse jossain aikasemmassa viestissä. Monta monta viestiä alaspäin. Että ei ole ihme että on kasvamista ;)
Veikkaan silti että hänessä on muutakin.Jokin lapsuudessa saatu trauma tms. Sillä eihän kukaan NORMAALI 12v noin käyttäydy/ajattele oli sitten lapsi tai ei.
Voisin perustellakin, mutta kun et kysynyt sitä niin en perustele. Minulla on biolapsia ja kaksi kummilasta maailmalla. Jos haluaisin lisää lapsia tai jos kärsisin lapsettomuudesta voisin ottaa sijaislapsia. Jos adoptio olisi myöhemmin näille sijaislapsille paras vaihtoehto, niin sitten voisin heidät adoptoida.
Olisin adoptoinut mutta Taivaan Isälle KIITOS, että saimme kaksostyttäret, emmekä aio hankkia enempää lapsia.
Koskaanhan ei voi tietää, jos vaikka mieli muuttuu mutta tokkopa vaan!
On IHANAA, kun on IHAN OMAT lapset lähellä, kun itse olin kuitenkin ns.vieras talossa.
Arvostan omia lapsiani enemmän, kun mitä mua on arvostettu.
Miten niin se on adoptioasian ydin, että haluavatko adoptoidut henkilöt itse adoptoida lapsia? Eihän kaikki ei-adoptoidutkaan pidä adoptiota yhtään hyvänä asiana. Osa ei halua lainkaan lapsia, osa haluaa ehdottomasti biologisia lapsia ja loput kuka mitenkin.
"Asian ydin" viittaa alkuperäisen kirjoittajan pointtiin siitä, että tärkein asia adoptiossa on lapsen etu ja fiilis adoption suhteen. Opettele lukemaan, älä hölmähdä.
Voi hyvää päivää! Jos adoption ydin asia on se, voisivatko adoptoidut ihmiset itse adoptoida lapsen, niin onpas kummaa.
Väännän nyt rautalangasta: Otetaan sata satunnaisesti valittua suomalaista ihmistä. Heistä kolme sattuu olemaan aikuistuneita adoptiolapsia. Kysytään kaikilta sadalta ihmiseltä, että voisivatko he adoptoida lapsen. Osa ihmisistä vastaa kysymykseen myöntävästi, osa kieltävästi ja osa ei osaa sanoa. Jos nämä kolme adoptoitua kuuluvat kielteisesti tai epätietoisesti adoptioon suhtautuviin ihmisiin, niin onko adoptio silloin väärin? Ymmärrätkö sinä nyt jo?
Vaikka henkilö olisi kasvanut adoptiolapsena ja kokisi adoption positiivisena asiana, tämä henkilö ei silti välttämättä halua adoptoida itselleen lapsia. Tämä henkilöhän ei välttämättä edes halua ainuttakaan lasta biologisesti, adoptoimalla eikä millään muullakaan keinolla. Menikö jo jakeluun? Toisaalta vaikka adoptoitu ihminen haluaisi aikuisena hankkia adoption avulla itselleen lapsen, se ei välttämättä ole merkki mistään positiivisesta ilmiöstä. Kysehän voi olla vaikka siitä (tämä on ääritapaus myönnän kyllä), että adoptoitu aikuinen on traumatisoitunut adoption takia ja haluaa lapsen adoptoimalla ns. hoitaa itseään kokemalla saman uudestaan nyt adoptiovanhemman roolissa.
Ulkomaisten adoptoitujen tarinoissa on myös niitä tarinoita, joissa aikuiset adoptoidut ovat adoptoineet lapsia adoptiovanhempiensa takia. Nämä aikuiset adoptoidut ovat siis kokeneet velvollisuukseen hankkia lapsia adoptoimalla, koska heidän adoptiovanhempansakin ovat kokeneet sen reitin. He saattavat myös kokea syyllisyyttä mahdollista hedelmällisyyttään kohtaan, jos heidän adoptiovanhempansa ovat kärsineet biologisesta lapsettomuudesta. Samoin adoptoidut saattavat olla haluttomia tai pelokkaita hankkimaan biologisia lapsia, koska eivät tunne omia biologisia juuriaan ja pelkäävät näiden asioiden käsittelyä omien biologisten lastensa kanssa.
Toisaalta on myös paljon tutkimukseen ja kokemukseen perustuvaa tietoa siitä, että adoptoidut ihmiset hankkivat biologisia lapsia ikätovereitaan aiemmin ja usein myös lukumääräisesti enemmän. Jos heillä on jo useampia biologisia lapsia, niin he saattavat olla ymmärrettävästä syystä haluttomia adoptoimaan lapsia, vaikka heillä ei olisi mitään erityisen negatiivista mielipidettä adoptiota kohtaan.
"Voisitko adoptoida lapsen?" ei ole mikään yksinkertainen kysymys. Yksinkertaisten ja asiaa vain pinnallisesti ajatelleiden ihmisten on helppo vastata tuohon kysymykseen. Tuohon kysymykseen vastaaminen vaikeutuu mitä pidempään ja syvällisemmin asiaa miettii. Adoptoidut ihmiset ovat yleensä pohtineet asiaa niin pitkään kuin ovat pystyneet.
Voisin ihan hyvin adoptoida itsekin lapsen. Mieheni haluaa ensisijaisesti biologisia lapsia, joten adoptioon päädymme varmaankin vasta siinä tapauksessa, jos biologisia lapsia ei tule.
Omat vanhempani eivät suosittele adoptiota ensisijaisena vaihtoehtona, koska se on niin hankala ja aikaavievä prosessi.
adoptoida.
Vaikka oma prosessini onkin ollut välillä jopa ahdistava, ei sillä ole mitään merkitystä omaan ja mieheni elämään.
Itselläni on kaksi biologista lasta ja olemme haaveilleet myös adoptiolapsesta. Ainoastaan siitä syystä, että haluaisimme tarjota jollekin vähäosaiselle pienokaiselle turvallisen ja rakastavan kodin. Hylättyjä lapsia kun on pilvin pimein. Mieheni on tässä adoptioasiassa aktiivisempi kuin itse olen.
Toki voisimme yrittää saada vielä omiakin lapsia lisää, mutta se ei omalta osaltaan auttaisi maailman lapsien hätää.
Lueppas Interpedian sivujen alustavat kysymykset joiden avulla voitte miettiä miksi haluatte adoptoida?
...Ja tuollainen "haluan tarota hylätylle lapselle kodin ja auttaa maailman lasten hätää"-asenne on todellakin VÄÄRÄ,sillä lapsen pitää olla kuin biolapsi.
http://www.interpedia.fi/adoptio/ennen-adoptiota.html
Lueppas tuolta,printtaa ja miettikää miehenne kanssa voitteko todella täyttää nuo kriteerit.
.................................................
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Kävi silmääni tuo lauseesi hylätyistä lapsista. Olet tässä aivan oikeassa, mutta keskustelin ko asiasta juuri adoptioneuvontaa antavan sosiaalihoitajamme kanssa ja se sai minut ajattelemaan asiasta hieman toisin. Sosiaalihoitajamme kertoi, että adoptioneuvontaan hakeutuu hyvin paljon ihmisiä, joilla on itsellä biolapsia mutta haluaisivat myös auttaa jotakin heitteille jätettyä lasta tarjoamalla tälle hyvän kodin. Tämä on ajatuksena upea. Mutta vaikka heitteille jätettyjä lapsia on pilvin pimein, Suomi saa kansainvälisistä adoptiosta lapsia vain oman kiintiönsä mukaan. Mitä enemmän on hakijoita, sitä pidemmät on adoptiojonot. Lapsia ei tule sen enempää vaikka hakijamärät nousisivatkin. Näin sellaiset perheet joilla on mahdollisuus saada biologisia lapsia voivat käytännössä "viedä" lapsen biolapsettomalta adoptiopariskunnalta. En tarkoita tällä sitä, etteivätkö lisääntymiskyiset ihmiset saisi adoptoida ;D Vaan pyydän ottamaan huomioon sen, että jokainen lapsi, joka Suomeen adoptiokiintiöissä tulee, saa aivan varmasti hyvän kodin (ja mahdollisesti sellaisten vanhempien luona, jotka eivät pysty biologisia lapsia saamaan).
Et sinä tai kukaan muukaan voi luvata, että jokainen Suomeen adoptoitava lapsi "saa aivan varmasti hyvän kodin". Tietenkin kaikki adoptio-oikeuden saavista on todettu riittävän nuhteettomiksi, riittävän hyvin toimeentuleviksi, riittävän terveiksi jne. Kuitenkin vasta arki adoptioperheenä paljastaa kaikille osapuolille sen, millaista elämä ei-biologisen lapsen vanhempina tuo mukanaan.
adoptio-, sijais- tai bioperhe. Mutta parhaansa voi yrittää ja ovat adoptio- ja sijaisperheet ainakin tarkoilla kriteereillä valitut.
Auttaminen on väärä kriteeri ja lappuset tulee takaisin lautakunnalta, jos sinne asti päätyy.
Tuokin on aivan totta, ettei adoptiolla suoranaisesti edes voi auttaa, koska jokaikisellä kohdemaalla on kiintiöt ja jonot.
Mutta ehkäpä yksi mahdollisuus olisi specialneeds-lapset..
adoptoitu ja minulla on yli 30 vuoden kokemus tästä asiasta. Luulenpa, ettei monellakaan sossulla, jotka adoption kanssa työskentelee, ole omakohtaista kokemusta.
Jotkut adoptoivat jopa saadakseen oman pikku pedofilian kohteen.
Jospa se auttamisenhalu on kuitenkin kriiterinä tärkeämpi.
Miksi itse adoptoisit? Saadaksesi lapsen? Aika itsekästä.
Kyllä osaan rakastaa lapsia, on ne sitten saatu vaikka lottovoittona...
...Miksi itse adoptoisit? Saadaksesi lapsen? Aika itsekästä.....
Lapsen haluaminen on AINA positiivisen itsekästä (=haluan/haluamme saada lapsen), on lapsi sitten biologinen tai adoptoitu.
Tai ainakin toivon näin, ei kai syynä voi olla se että 'kun muillakin on', 'sitä odoteteaan meiltä', 'suku hakuaa', 'pelastan maailman' tms.
baby born -nukke, jos vaan "haluat lapsen". Tai vaihtoehtoisesti lemmikkieläin, vaikkapa koira.
Epäitsekkäistä syistä lapsen (muun kuin biologisen) hankkiminen on ainoa järkevä tapa.
Adobtioon ei koskaan saa ryhtyä pelastaakseen!
Lapsi ei saa tulla perheeseen täyttääkseen jonkin tällaisen tehtävän. Lapsella ei saa olla TEHTÄVÄÄ.
Ja jos haluat pelastaa se tarkoittaa että lapsi jää kiitollisuuden velkaan sinulle. Ehkä ei nyt tunnu siltä mutta niin se on. Täyty olla ihan toisenlaiset syyt!
Juuri sinun syiden takia perheet joissa on biologisia lapsia joutuvat kovempaa syyniin!
Aiempien viestien kanssa olen yhtä mieltä siitä, että kaikkien lasten hankinnassa on tärkeää halu saada lapsi ja tulla vanhemmaksi. En kutsuisi tätä halua itsekkääksi haluksi, vaan normaaliksi useimpien ihmisten elämänkaareen liittyväksi ns. generatiivisuuden vaiheeksi. Ei-biologisen lapsen hankinnassa tämän generatiivisen halun täytyy kuitenkin kypsyä epäitsekkääksi haluksi ottaa vastaan ja hyväksyä tädellisesti toisten ulkoisia piirteitä ja taipumuksia kantava lapsi.
Jos normaali tapa lapsen hankkimiseksi (siis hedelmöitys, raskaus ja synnytys) ei onnistu, niin täytyy käydä läpi ajatukset ei-biologisen lapsen vanhemmuuden erityispiirteistä. Näitä asioita käsitellään edelleen adoptioneuvonnassa ihan liian vähän. Ei-biologisen lapsen vanhemmuuteen ei riitä pelkkä "haluan lapsen"-asenne, sillä se vaatii vanhemmilta erittäin paljon muuta, mitä vauva- ja pikkulapsivaihetta pohtivat adoptio-odottajat eivät kykene kuvittelemaan.
Osa sijaiskoti- tai adoptiolapsia hankkivista perheistä on myös aiemmin saanut biologisia lapsia tai pystyisi todennäköisesti hankkimaan biologisia lapsia. Näiden ryhmien kohdalla motivaation määrittely etenee hieman eri tavoin, mutta taustalta voidaan löytää aivan samat motiivit. Toisaalta kaikkien ei-biologisia lapsia hankkivien ryhmien motiiveissa esiintyy naiiveja ajatuksia pelastamisesta ja kansainvälisyydestä. Nämä motiivit tulisi kyseenalaistaa ja karsia adoptioneuvonnan aikana. Toisaalta ne ihmiset, jotka haluavat itselleen vaikka afrikkalaisen lapsen, osaavat esimerkiksi näiden nettikeskusteluiden kautta löytää oikeat vastaukset sosiaalityöntekijöiden kyselyihin. Sijaiskoti- tai adoptiolapsen näkökulmasta katsottuna mielestäni täytyisi kuitenkin tarkemmin miettiä, onko näitä lapsia järkevä sijoittaa ainoiksi ei-biologiksi lapsiksi perheisiin, joissa on jo biologisia lapsia. Jos perheessä on pelkkiä ei-biologisia lapsia, on asia yksinkertaisempi.
mikä tilanteessa on se lapsen TEHTÄVÄ? Jos siis ei turhaan halua liikakansoittaa maapalloa, vaan antaa kodin jo olemassa olevalle lapselle?
tiedän, ettei äidinrakkaudella ole mitään eroa, on lapsi oma tai adoptoitu.
Tätä on ehkä joidenkin ihmisten vaikea käsittää, mutta se nyt vaan on niin yksinkertaista, että "toisilla on avoimempi sydän kuin toisilla".
Jotkut pitävät omaa lasta rakkaampana ja tärkeämpänä, eivät kaikki.
Olen usein törmännyt siihen harhakuvaan, että biologisia lapsia rakastettaisiin eri tavalla ja heidän ns. nostettaisiin jalustalle jättäen ottolapset aina hopeapallille. Ei todellakaan pidä paikkaansa, missään muodossa. Ainakaan meidän perheessämme. Ja lasta voi haluta monesta syystä, kuten uutta autoakin (aika huono vertaus, myönnän). Eivät ne syyt poissulje toinen toistaan. Tällä palstalla on aina vanhempia tai sellaiseksi haluavia, jotka ovat mielestään kaikkitietäviä ja aina oikeassa, vaikka heillä ei lapsia vielä olisikaan.
Miksi pitää erikseen mainita ei-biologinen lapsi? Luuletko, että biologisten lasten vanhemmat tietävät etukäteen, millaiseksi arki muodostuu tulevaisuudessa.
Taidat itse olla niitä ihmisiä, jotka laittavat biologiset ja ei-biologiset lapset tärkeysjärjestykseen?
mistä keskustellaan ja mitkä perusteet on ottaa adobtio lapsi.
Lapsella ei saa olla muuta tehtävää kun olla perheen lapsi! Ei siis olla pelastettu jostain ja jäädä kiitollisuuden velkaan. Tätäkin ikäväkyllä on paljon.
Mutta ymmärrät varmaan pointin kun luet että mistä on keskustelun aihe
Kommentti oli vastaus tekstiin, jossa sanottiin että adoptiovanhemmat eivät välttämättä pysty tajoamaan lapselle hyvää kotia vaikka niin olisivat kuvitelleetkin. Kommentti koski sitä, että millä tahansa tavalla lapset saadaankin, koskaan ei voi etukäteen tietää arjen todellisuutta. Tarkoituksena ei ollut eroitella eri tavalla perheeseen tulleita lapsia, vaan nimen omaan korostaa tilanteen yhdenmukaisuutta eri perhemuotojen välillä! En todellakaan laita eri tavalla saatuja lapsia tärkeysjärjestykseen, mutta en myöskään sulje silmiäni tosiasioilta. Aika jännä katsantokanta sinulla asioihin?!?