marsuni joka on n. kaksi vuotias menee kastrointiin,ihan kunnaneläinlääkäri suostui leikkaamaan sen,ajattelin että harvoin eläinlääkärit leikkaa mutta ei sen kauemmas njouduttu..ensi tiistaina menee marsuni sitten sinne.pääsee tyttö marsuni kanssa samaan häkkiin.
onko kellään kokemusta uros marsun kastroinnista??siis että kuinka kauan paraneminen kestää,milloin tikit voi nirroittaa ja milloin laittaa tytön kanssa samaan häkkiin.kittoksia etukäteen.
oli pakko laittaa uudestaan sama viesti kun otsikosta ei ensin oiekin huomannut..
onko kellään kokemusta uros marsun kastroinnista??siis että kuinka kauan paraneminen kestää,milloin tikit voi nirroittaa ja milloin laittaa tytön kanssa samaan häkkiin.kittoksia etukäteen.
oli pakko laittaa uudestaan sama viesti kun otsikosta ei ensin oiekin huomannut..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä on teksti, jonka kirjoitin marsu-urokseni kasvattajalle kastrointipäivän jälkeen. Siinä on tarina, miten omalle marsulleni kävi.
"Ostin noin puolitoista
vuotta sitten teiltä
marsu-uroksen (Aniaras
American Made). Marsu
ristittiin Taneliksi, ja
koko sen tähänastisen elämän
ajan se oli apea, ja kaipasi
selvästikkin toveria. Nyt
kun taloudellinen tilanne
sen salli, ostimme sille
ystäväksi kaksi viehkeää
marsunaarasta, Nannan ja
Leenan. Kaikki olivat
innoissaan, Taneli
mukaanlukien.
Kastrointileikkausta
edeltävinä päivinä en
osannut ajatella riskiä,
että marsulle voisi käydä
köpelösti sillä pientä
eläintä nukuttaessahan on
aina riski, että se kuolee.
Operaatio osottautui siinä
määrin hankalaksi, että
Tanelin suolet valuivat
kiveksiin, ja täten myös
vatsaontelo piti avata
niiden takaisinasettamisen
vuoksi. Hakiessani marsun
kotiin minua neuvottiin
pitämään se lämpimässä ja
tarjoamaan ruokaa. Ilman
ruiskua ruokinta ei
onnistunut, ja silloinkin se
oli vaikeaa. Juotin
tanelille murskattuja
pellettejä johon oli lisätty
terveen marsun papanoita
sekä C-vitamiinia.
Illalla Taneli meni
huonompaan kuntoon. Sen
haava alkoi vuotamaan verta
ja se muuttui huomattavasti
apeammaksi. Yritin olla
liikuttelematta sitä ja
aloin metsästää päivystävää
polia josta voisin pyytää
apua. Monen soiton jälkeen
en ollut yhtään sen
viisaampi, minulle
kerrottiin vain että
kuolemalle ei voisi yöllä
mitään ja aamulla on mitä
pikimmiten päästävä
eläinlääkäriin (Mikäli marsu
selviäisi). Rukoilin Jumalaltaa, itkin koska pelkäsin menettäväni rakkaan marsuni. Laitoin yöksi
uusia lämpimiä pulloja
Tanelin boksiin, ja
hoivailin sekä silittelin
sitä jotta sen olo olisi
edes hieman parempi.
Nyt kun kuudelta heräsin
vaihtamaan uudet lämpimät
pullot, huomasin Tanelin
oleva kova. Eikä sen pieni rintakehä enään liikkunut. Taneli oli
kuollut. Se oli nukkunut
pois vain vajaan kahden
vuoden ikäisenä. Minua
hävetti ja suututti kun olin
vienyt sen leikkaukseen,
onnellisempi se oli elävänä.
Pahaa teki myös se, miten
olin yrittänyt saada rakkaan
Tanelin onnelliseksi, ja nyt
minulle jäi vain kaksi
Marsua, joita en rakasta.
Soitan pian eläinlääkärille,
ja perun tämänpäiväisen
ajan. Taneli on poissa
marsutaivaassa ja toivon
että se on onnellisempi
siellä, kun se oli ikinä
maan päällä. Minä vain
itken, ja olen surullisempi
kuin koskaan. Kohta lähden
hautaamaan Tanelia.
Toivottavasti Taneli piti
yhteisistä ajoistamme ja sai
muistaa rakastavan ja
ikävöivänä omistajansa aina."
se kastroitiin jo,kaikki meni hyvin.