En ehtinyt halata sinua
viimeistä kertaa.
En osannut,
en tiennyt,
että jonain päivänä
et olisikaan enää kanssani.
Kuinka olisinkaan
halunnut kertoa,
että rakastin sinua.
Sillä epäilen,
ettet tiennyt sitä.
Nyt lepäät rauhassa,
minä kaipaan sinua.
Paljon...
rakas ystäväni.
*************************************************
Niin, tämä on rakkaalle ystävälleni Jannelle, jota moni jäi kaipaamaan. Omalle isoveljelleni, vaikka hän ei biologisesti sitä ollutkaan...toivon, että hän löysi rauhan sielulleen.
viimeistä kertaa.
En osannut,
en tiennyt,
että jonain päivänä
et olisikaan enää kanssani.
Kuinka olisinkaan
halunnut kertoa,
että rakastin sinua.
Sillä epäilen,
ettet tiennyt sitä.
Nyt lepäät rauhassa,
minä kaipaan sinua.
Paljon...
rakas ystäväni.
*************************************************
Niin, tämä on rakkaalle ystävälleni Jannelle, jota moni jäi kaipaamaan. Omalle isoveljelleni, vaikka hän ei biologisesti sitä ollutkaan...toivon, että hän löysi rauhan sielulleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Surullista. :(
Mutta hyvä runo kuitenkin.
Pisti miettimään (minut ainakin) ihan tosissaan.
Olenko mä osottanut mun rakkaille ystävilleni/kavereilleni, kuinka tärkeitä he mulle ovat? -En välttämättä. Eivät he välttämättä tiedä, että oikeasti rakastan heitä, välitän heistä todella paljon.
Pitäisikö kertoa se heille? Eihän sitä koskaan voi tietää, milloin on viimeinen kerta kun heidät näkee. Koska vain, kelle vain, voi tapahtua mitä vain. Jos jätän kertomatta tärkeimmille ihmisille, kuinka paljon heitä rakastan, he eivät sitä välttämättä koskaan kuule. Joten, pitää varmaan se heille kertoa.
((Ei välttämättä varsinaisesti liity runoosi [[joten anteeksi siitä]], mutta tällaisia ajatuksia runosi minussa herätti.))
Olen pahoillani, miten ystävällesi kävi. :(
Koitahan sinä pärjätä!
..kun tietää minkä takia ja kenelle sen olet kirjoittanut.
aika parantaa haavat,
se auttaa jaksamaan...
älä koskaan,
unohda muistoja,
hautaa pois vain surulliset..
muistele hetkiä,
jolloin tunsit sydämessäsi lämpöä,
sillä ahdistus kyllä unohtaa,
jollet sitä kutsu...
Ajatus lopullisten hyvästien jättämisestä runon muodossa on kaunis, lähestymistapa vaan ei ollut kovin omaperäinen.
Kuuluuko lopun omistuskirjoitus runoon? Runo selittää itse itsensä. Luota siihen.