Rakastuminen - kommentteja?

Nimetön kirjoitti:

Ensipostaus palstalle - katsotaanpa miten olen näillä selailuilla ymmärtänyt koko homman idean!

Tytöstä tarinassa olen kirjoittanut pöytälaatikkoon ts. nykyään kovalevylle jo satoja sivuja tarinaa, mutta teki mieli tehdä tämmöinen pätkä toisen osapuolen näkökantilta.

- Onko kerronnasta mihinkään?
- Pitäisikö kertojaa esitellä paremmin vai riittääkö että todennäköisesti on mieshenkilö kyseessä?
- ynnä muut haukut

-------------

Naiset sekoittivat juhannussuunnitelmani. Minun oli ollut tarkoitus lähteä exän kanssa purjehtimaan ja siitä olisi varmaan tullut ihan kiva reissu, mutta vajaata viikkoa ennen se soitti ja sentään hieman häpeillen ilmoitti saaneensa kierrokseen semmoisen miehen ettei minulle riittänyt sijaa veneessä. Nainen numero kaksi oli pikkusisko, Riikka, joka sen kuultuaan kutsui itsensä kylään mun luokse suurkaupunki Helsinkiin. En raaskinut kieltääkään kun toinen oli niin innoissaan, vaikka ihmettelin kyllä, mitä sen kanssa tekisin juhannuksena kaupungissa, alaikäinenkin vielä. En ollut itsekään ikinä Hesassa viettänyt juhannusta, enkä tiennyt tapahtuiko siellä kerrassaan mitään vai oliko koko kaupunki ihan autio. Kolmas nainen oli meidän serkku, Hanni, joka jostain päähänpistosta kutsui meidätkin mukaan viettämään juhannusta ystävänsä Raisan vanhempien mökille. Joko sillä ei ollut antaa mitään vinkkejä Helsingin tapahtumista tai sitten mitään tapahtumia ei ollut ja se halusi pelastaa meidät ikävystymiskuolemalta.

Riikka oli ihan yhtä innoissaan siitäkin, mutta se nyt yleensäkin oli innoissaan ihan pelkästä elossa olemisesta. Ihailtava ominaisuus, ellei itse satu olemaan väsynyt, huonolla tuulella tai krapulassa. Me ahtauduttiin torstai-iltana Hannin autoon parin sen tutun kanssa ja lähdettiin ajamaan jonnekin Heinolan taakse. Perillä meitä odotti pieni lauma grillin ympärillä kännääviä nuoria ihmisiä. Niillä oli kauhean hauskaa ja oli helppo sulautua sakkiin, etenkin kun Leeni ja Tomi oli jo matkalla tullut tutuksi. Parin kaljan jälkeen kaikki tuntui jo vanhoilta ystäviltä ja siinä me istuttiin samoilla sijoillamme aamuyöhön.

Aattoaamuna särki vähän päätä ja juhlamieli oli hakusessa. Me nukuttiin kaikki tietenkin hirveän myöhään ja murjotettiin sitten kylmän grillin ympärillä. Paitsi Riikka, Riikka keitti meille kahvia ja teki voileipiä ja inventoi jääkaappia Raisan kanssa. Piti kuulemma lähteä kauppaan. Ruokaa ja varsinkin juomaa oli varattu ihan liian vähän. Lisää porukkaa oli vielä tänään tulossa ja ne toisivat jotakin, mutta Raisa värväsi lisäksi Hannin vielä kauppareissulle. Minä menin laiturille istuskelemaan ja miettimään, että oliko minulla hauska juhannus vai ei. Hannin kaverit oli kyllä ihan ok, mutta kaipasin vähän Hannaa. Sen kanssa olisi ollut varmasti hauskaa, eikä mua haitannut olla välillä hätävarana. En olisi enää halunnut olla ykkösenä, se oli liian pirullinen nainen jotta sen kanssa seurustelusta selviäisi vammoitta. Vahinko vaan, ettei Hannan jälkeen kukaan enää oikein säväyttänyt. Leeni ja Raisakin, vaikka olivat nättejä tyttöjä, tuntuivat jotenkin tavallisilta. Rahvaanomaisilta, sanoisin, ellen olisi herrasmies.

Illansuussa kuului auton ääntä ja käännyin katsomaan, joko Hanni ja Sami lopulta palasivat kaupasta – he olivat viipyneet jo niin kauan, että olisi voinut kuvitella heidän ajaneen Helsinkiin asti ostoksille. Pihaan ei kuitenkaan tullut Hannin tummansininen megane vaan vanha harmaa saab. Harkitsin nousta ylös. Johan siinä oli tullut istuttuakin. Muut olivat löhöilleet rannassa ottamassa aurinkoa ja juomassa kaljaa ja näin, miten Arto horjuen keräsi rantavedestä pulloja lähteäkseen tarjoilemaan niitä tulokkaille. Vähän mietin, miten niiden kanssa kävisi, hajoaisiko koko lasti jos hän kompastuisi, mutta juopuneen tuurilla hän selvisi kaatumatta ylös ruohikkoiselle pihamaalle.

Saabin kyydissä oli tullut kaksi poikaa ja kolme tyttöä ja huomasin heti, että yksi tytöistä oli kuin jumalatar taivaasta, tai missä jumalattaret nyt asuivatkaan. Pitkä ja hoikka, pitkät vaaleat hiukset. Päätin lähteä pelipaikalle tervehtimään tulokkaita. Janokin jo oli, ja täytyihän tuo katsastaa. Tyttö oli nimeltään Miila, mutta ei hän sitten ollutkaan jumalatar kuitenkaan, kun tarkemmin katsoin. Kaunis, kyllä, mutta… Otti päähän kun kaikesta järkeilystä huolimatta tulin aina vilkaisseeksi kahdesti kun näin tuollaisen pitkän blondin. Välillä kolmestikin.

Toiset kaksi tyttöä olivat istuneet vierekkäisiin muovituoleihin tervetuliaisoluineen. Vaalea kiharatukkainen alkoi kohta Tomin kanssa lataamaan grilliin uusia hiiliä mutta toinen näytti melkeinpä nukahtavan paikoilleen. Katselin häntä ajatuksissani ja tosiaan, ruskeahiuksinen pää nyökähti, käsi, joka piti pulloa, herpautui ja tyttö taisi loiskauttaa olutta syliinsä. Hän säpsähti ja minun piti hymyillä, kun hän hätääntyneen näköisenä vilkaisi ympärilleen kuin tarkistaakseen, ettei kukaan ollut huomannut. En ehtinyt kääntää katsettani pois ja kohtasin nolostuvat vihreät silmät. Salamannopeasti hän ponkaisi pystyyn ja katosi rannasta pihamaalle, missä saab-pojat pörräsivät kassiröykkiön ympärillä ja näyttivät yrittävän pystyttää telttaa. Heitin hänet mielestäni ja menin katsomaan miten grillin valmistelu sujui. Enkä hämmästynyt enkä harmistunut, kun vähän myöhemmin näin tytön kävelevän toisen saab-pojan kainalossa rantaan huuhtomaan farkkujaan. Varattu, tietenkin, vaikka mitäpä minä siitä. Panin kuitenkin merkille, että hän oli vaihtanut ylleen vaaleat shortsit, jotka olivat kovin lyhyet. Ja että hän antoi tummalle pojalle pikaisen suukon.

Grillaaminen näin isolle porukalle kesti ikuisuuden, etenkin kun pääkokki, Arto, heilui humalassa ja unohti vähän väliä käännellä makkaroita. Tosin ei mitään mennyt hukkaan, hän söi mustimmiksi palaneet tuotokset itse. Menin avuksi siinä vaiheessa kun hän melkein kaatui grilliin itsekin ja paistelin kananpalasia niin kauan kun niillä näytti olevan menekkiä. Huomasin, miten katseeni vähän väliä haki ruskeahiuksista tyttöä. Hän oli kuin magneetti. Vihreiden silmien pelästynyt ilme palasi koko ajan mieleeni vaikka yritin häätää sitä hemmettiin. Siitä ilmeestä tuli sellainen olo, että tyttö piti ottaa varovaisesti syliin ja pitää suojassa pahalta maailmalta.

Liityin mukaan petanque-peliin syömisen jälkeen, lähinnä saadakseni jotain tekemistä. Olin huomannut tytön syöneen yksin laiturinreunalla ja molempien saabilla tulleiden poikien majoittuneen visusti pihapöydällä nököttävien viinilaatikoiden viereen. Ehkä tyttö ei seurustellutkaan? Ehkä se oli ollut vain jonkinlainen kaveripusu?

Pelaaminen meni pelkäksi heittelyksi hyvän alun jälkeen. Porukkaa tuli ja meni; jotkut olisivat halunneet pelata kunnolla ja luovuttivat kun toiset olivat niin hiprakassa, ettei pisteistä muistettu pitää kirjaa. Toiset luovuttivat koska huomasivat olevansa liian hiprakassa heittääkseen oikeaan suuntaan. Kun ruskeatukkainen tyttö, Jessi, lopulta nousi laiturilta ja kutsuttiin mukaan, olin ollut ihan hilkulla lopettaa itsekin. Hän ei enää näyttänyt haavoittuvalta ja suojeltavalta vaan syötävän suloiselta kuin marsipaanikonvehti. En saanut silmiäni irti hänestä kuin väkisin ja ihoni tuntui olevan kananlihalla koko ajan. Ymmärsin, että he olivat melkein-jumalattaren kanssa sisaruksia ja mietin, minkälaiset vanhemmat olivat, jos saivat aikaan tuollaisia lapsia. Aloin heitellä pahoja huteja itsekin ja sitten snadia ei enää löytynyt mistään.

- Lopetetaan, puuskahti Miila ja heittäytyi ruohikolle pitkäkseen siskonsa viereen. He tönivät toisiaan ystävällismielisesti vähän aikaa, mutta sitten Miila kiljahti ja hyppäsi toisen kimppuun kutittamaan. Siitä muodostui hetkessä joukkopaini, kun muutkin pelaajat syöksyivät samaan läjään. En aikonut mennä mukaan, mutta joukko kierähti melkein päälleni ja käteni osui Jessiin, lämpimälle, sileälle vatsalle, joka oli paljaana kun paidanhelma oli kiertynyt ylös. Tyttö nosti katseensa minuun ja tunsin uppoavani noihin silmiin, jotka suurenivat suurenemistaan, kuin hän olisi yhtäkkiä keksinyt parannuskeinon syöpään. Hän näytti pörröiseltä ja pehmeältä, kuin pöllönpoikanen. Sitten hän äkkiä hymyili minulle ja nousi oikomaan vaatteitaan. Hänen poskensa punoittivat. Mutta kai vähemmästäkin peuhaamisesta. Lähdin yhteen suuntaan ja hän näytti lähtevän toiseen. Menin sivummalle istumaan ja selvittämään ajatuksiani, mutta katseeni seurasi Jessiä aina kun en tietoisesti kääntänyt sitä muualle. Tyttölapsi oli tainnut noitua minut, muuten tätä ei voinut selittää.

Niin juhannus kuin olikin, alkoi vähitellen aavistuksen verran hämärtyä. Jessi istuskeli välillä rannassa, kävi välillä teltalla ja haki välillä vesirajasta olutpullollisen. En huomannut hänen kertaakaan vilkaisevan minua. Poika, jonka kainalossa olin hänet aiemmin nähnyt, kävi välillä ohimennessään juttelemassa hänen kanssaan, ja he näkyivät taas suutelevan. Voimaton lohduttomuus valahti mieleeni ja huokaisin. Se siitä, tietenkin. Mutta sitten kaveri palasi rannalle sisareni viereen enkä enää tiennyt mitä ajatella. Ja miksei Jessi edes vilkaissut minua? Luulisi, että edes ihan sattumalta hänen katseensa olisi välillä pyyhkäissyt minunkin suuntaani mutta ei? Vain kun hän lähti saunaan siskonsa ja kaverinsa kanssa sain lyhyen mitäänsanomattoman hymyn. Istuinkin sellaisessa paikassa laiturin alussa, että tytöt melkein saivat astua ylitseni. Kun he tulivat vähän myöhemmin uimaan, kieltäydyin katsomasta sinnepäin. Se olisi ollut tökeröä. En myöskään halunnut mennä valtaamaan saunaa tyttöjen uidessa, vaikka osa pojista keksikin tehdä niin.

Tytöt havaitsivat etteivät päässeetkään takaisin saunaan lämmittelemään ja tömähtivät järvivedestä märkinä rantahiekalle istumaan. Jokin sai jalkani liikkeelle niin, että kävelin istumaan Jessin viereen, vaikken tiennyt mitä olisin sanonut. Edes mitään säästä ei tullut mieleen. Katselin vain ja huomasin silittäväni hänen käsivarttaan. Varpaankynsissä oli kullanväristä lakkaa ja pyöreät polvet olivat ruskettuneet. Tarjosin hänelle olutta, jonka olin aiemmin hakenut ja hän otti pullon, pysähtyen katsomaan sitä pitkään ennen kuin vei sen suun huulilleen varovasti, kuin olisi suudellut sitä. Hän hymyili omituisesti ja epäilin hänen kuulevan, miten veri oli alkanut kohista korvissani. Tilanne oli sekä kiusallinen että taivaallinen. Jessi ei enää näyttänyt pörröiseltä hiukset märkinä, joskin ensimmäiset itsepäiset kiharat alkoivat jo kuivuessaan nousta pystyyn.

Pojat tulivat rymyten saunasta ja juoksivat laiturin päähän hypätäkseen järveen. Katsoin tarvitsevani vähän vilvoitusta itsekin ja päätin tehdä heille seuraa, mutta hetken mielijohteesta painoin kevyen suukon tytön olkapäälle. Voisinko jotenkin vielä selvemmin antaa hänelle ajattelemisen aihetta, vai oliko tämäkin jo liikaa? Jessi tökkäsi pullon takaisin käteeni, sanoi ”kiitos”. Hivelin mietteissäni pullon suuta kävellessäni saunan suuntaan. Hänen täytyi tuntea jotain tästä tunteesta myös, eikö vaan?

Illan vanhetessa päätin ottaa selvää siitä asiasta. Porukka alkoi olla jo aika tuiskeessa, osa jo nukkuikin rantahietikolla. Jessi oli jossain vaiheessa käynyt hakemassa villapaidan päälleen, mutta edelleen hänellä oli vain ne lyhyet shortsit ja hän huitoi melko epätoivoisesti hyttysiä jaloiltaan. Lopulta huomasin hänen nousevan ja lähtevän sisään mökkiin päin. Minä olin siirtynyt Hannin ja Arton ja Samin kanssa hiekalle istumaan, mutta kun Jessi katosi sisään päätin mennä perässä. Muut tuskin huomasivat lähtöäni.

Jessi oli keittiössä ja näkyi levittävän hyttysmyrkkyä, tai jotain, jalkoihinsa. Tuntui ihan luonnolliselta ja suorastaan välttämättömältä vain koskettaa häntä.
- Mä voin auttaa, sanoin ja laskin käteni hänen reidelleen. Tyttö hätkähti, mutta ei kovin suuresti. Hitaasti hän suoristautui, laski jalkansa tuolilta ja kääntyi katsomaan minua. Pysähtymättä edes miettimään hän nosti kätensä kaulalleni ja painautui ihan kiinni minuun. Hän alkoi kai sanoa jotain, mutta minulla oli kiire saada kokeilla miltä nuo pehmeät huulet tuntuivat ja maistuivat ja hetkessä suudelma, joka oli alkanut kevyenä ja tunnustelevana muuttui nälkäiseksi ahminnaksi. Tyttö oli niin pehmeä ja pieni, mutta hurjalla voimalla hän veti minua lähemmäksi, nojaten itse työtasoon. Minun oli lopulta pakko irrottautua hengittämään ja tunsin, miten Jessi nauroi hengästyneesti poskeani vasten.
- Mitä? kysyin, vaikka hänen naurunsa sai minutkin hymyilemään.
- En mä tiedä… ihanaa, lopultakin, jotain sellaista, tyttö kuiskasi, ja painoi uudelleen suunsa kasvoihini, osuen vähän sivuun, suupieleen. Hänen hengityksensä sai väreet menemään pitkin selkääni ja aloin jo miettiä, mihin tästä etenisimme, kun ovelta alkoi kuulua kolinaa. Jessi työnsi minut pois hetkeä ennen kuin Arto kompuroi sisään. Häivyin, otettuani hämäyksen vuoksi jääkaapista lisää juotavaa mukaan.

Sen jälkeen juhlinta alkoi mennä sellaiseksi mylläkäksi että painuin nukkumaan, etenkin kun Jessin oletettu poikaystävä takertui tyttöön. En kyllä nukkunut juurikaan. Olin joutunut, tai päässyt, nukkumaan pikkuiseen saunakamariin ja tänä yönä saunojia kolkutteli oven takana vielä vaikka mihin aikaan. Minä kuitenkin suljin korvani ja pidin haan kiinni. Riisuutukoot laiturilla, tai pesuhuoneessa, jos halusivat kylmenneeseen saunaan vielä tähän aikaan. Mutta en olisi juuri nukkunut muutenkaan, kun Jessi ei lakannut pyörimästä päässäni. Mikä tyttö oikein oli, lintu vai kala? Ja mikä oli tuo poikaystävän lailla käyttäytyvä tampio, joka enimmän osan iltaa oli keskittynyt ryyppäämiseen vaikka hänellä oli tuollainen aarre? Vai oliko tuo poikaystävä ollenkaan? Mitä heidän välillään oli? Jossain vaiheessa aamuyötä päästin Riikan sisään. Hän valitti, että sisällä mökissä oli kaikki nukkumajärjestelyt menneet sekaisin ja että hän halusi rauhaa, kääriytyi tuomaansa peittoon ja asettui lattialle nukkumaan. Olisin voinut tarjota sänkyäkin, mutta arvelin, ettei hän huomaisi oliko alusta kova vai pehmeä.

En tiennyt oikein varmasti missä vaiheessa yösaunojat muuttuivat jo heränneiksi saunojiksi, olin toki torkahdellutkin välillä – ja nähnyt unia – mutta kun taas kerran veden loiskinta seinän takaa herätti minut, havaitsin että oli täysi päivä ja että olin jokseenkin virkeä. Käännyin kyljelleni ja päätin ajatella koko jutun lävitse vielä kerran. Eilisiltana olin nähnyt tytön, josta en sen jälkeen ollut saanut silmiäni irti, enkä ajatuksiani varsinkaan. Se oli hämmästyttävää, ja kääntelin ja analysoin tapahtunutta joka suunnalta ilman että se miksikään siitä muuttui. Näin vaan oli nyt. Tosin hän todennäköisesti nukkui nyt teltassaan poikaystävänsä kanssa, mutta en voinut antaa sen asian kauheasti häiritä. Hän oli suudellut minua illalla joten varmasti hänkin oli jotenkin aistinut jännityksen välillämme. Oli miten oli, tämä peli oli pakko katsoa loppuun asti.

Päätin nousta ja mennä uimaan. Riikka oli näköjään jättänyt oven auki tullessaan. Mökin ovikin oli selällään. Hiivin sinne ja tarkastin mahdollisimman äänettömästi olisiko jääkaapissa mitään juotavaa. Mitään alkoholitonta, mielellään.

Vasta kun palasin ulos, tajusin Jessin makaavan laiturilla ottamassa aurinkoa. Seisahduin kuin seinään miettien, mitä tekisin. Mitä hän toivoisi? Miten voisin häntä hemmotella? Päätin laittaa saunaan tulen, sen tehtyäni hain lisää mehua ja kävelin tytön luo. Hän taisi nukkua. Lirautin tipan mehua hänen poskelleen, vaikka olisi kai ollut fiksumpiakin tapoja herättää nukkuva kaunotar. Se kuitenkin toimi. Nukkuva kaunotar heräsi, pyyhkäisi poskeaan ja nuolaisi sormeaan. Sitten hän tuijotti varpaitani kuin ilmestystä ja alkoi pikkuhiljaa nostaa katsettaan ylöspäin. Kyykistyin, jotta hän olisi nopeammin päässyt kasvoihini asti, ja silloin hän hymyili. Tiesin, että tuon hymyn haluaisin nähdä joka aamu aikojen loppuun asti, ja kun hän sipaisi jalkaani hellästi aloin aavistella, että asiat saattoivat olla aika hyvinkin.

Enää ei ollut vaikea jutella. Oli kuin olisimme tunteneet toisemme aina. Menimme uimaan odotellessamme saunan lämpiämistä mutta se nyt oli vain tekosyy päästä halailemaan vedessä. Jessi kiipesi minua pitkin kuin apina jottei uppoaisi veden alle, ja nauroi puristaessaan jalkansa ympärilleni. Mietin, mahtoiko hän tietää miltä se minusta tuntui, ilmeestään päätellen tiesi kyllä. Ei kuitenkaan tuntunut hyvältä ajatukselta kiirehtiä; minua vaivasi kun en tiennyt mikä hänen kuvionsa oli sen toisen pojan kanssa. Niinpä kysyin, kun vähän myöhemmin olimme päätyneet rantaveteen makailemaan. Jessin ilme meni synkeäksi.
- Se nyt on ollut semmoista yhdessä roikkumista vaan Jaakon kanssa, tavan vuoksi lähinnä, ei mitään tämmöistä hullaantumista, hän sanoi.
Hullaantumista. Se olikin juuri oikea sana ja hurja ilo läikähti mielessäni kun hän sanoi noin. Molemminpuoleista.
- Mutta jotenkin ei tunnu reilulta ruveta eroamaan tämmöisessä tilanteessa, kun ollaan yhdessä tultu viettämään juhannusta, sen kyydissä vielä.

Siihen sain tyytyä sillä erää. Lähdimme saunaan lämmittelemään, ihan uikkarit päällä, ja sitten laiturille ottamaan aurinkoa. Muu porukka alkoi heräillä todella hitaasti tänään. Jessin kaveri Jinna ja Arto tulivat jossain vaiheessa meille seuraksi. En olisi välttämättä kaivannut muita siihen, mutta toisaalta heidän tulonsa jälkeen me emme enää olleet niin silmiinpistävän kahden. Kun Jessin poikaystäväkin jossain vaiheessa kömpi ulos teltasta, Arto keksi veneen, joka keinui laiturintolppaan sidottuna. Kiipesimme siihen kaikki ja lähdimme soutelemaan, lähimmän niemen taakse vain. Arto ja Jinna aloittivat kuhertelun kokassa viitsimättä vilkaistakaan meitä. Jessi istui vieressäni peräpenkillä ja katsoi minua aavistuksen verran hymyillen, ihan kuin olisi yllyttänyt minua näyttämään mitä uskalsin. Tartuin häntä leuasta ja suutelin varovaisesti. Hän se heitti varovaisuuden hittoon ja työnsi parin hetken kuluttua kielensä tunnustelevasti huulieni väliin. Yritin kestää kuin mies, muistaen, että emme olleet kahden. Valahdimme veneenpohjalle, vaikka se olikin aika epämukavaa. Muulla ei oikeastaan ollut väliä kuin tuolla innokkaalla tytönruumiilla, joka painautui ja kietoutui minuun ja josta lopulta alkoi kuulua pieniä äännähdyksiä, joista en pystynyt sanomaan, olivatko ne itkua vai naurua vai jotain ihan muuta. Luulin räjähtäväni ja minun oli pakko irrottautua ja loikata viileään veteen.

Se oli noloa. Muut katsoivat hämmästyksissään kun hetken aikaa pulikoituani kiipesin takaisin ja tokaisin, että voisi kai palata jo. Jessi näkyi pidättävän nauruaan eikä pitänyt mitään kiirettä nousta veneen pohjalta. Hän nojasi märkään reiteeni ja katsoi minua silmät hymyillen.
- Kyllä mä oikeastaan voisin tulla teidänkin kyydissä huomenna kotiin, hän arveli.
Elämäni nainen.

En tiedä missä välissä Jessi ehti käydä ilmoittamassa Jaakolle paluumatkasuunnitelmien muuttumisesta, mutta kai hän sen teki, poika nimittäin istui rannalla kuhertelemassa siskoni kanssa loppuillan. Jessi kävi saunomassa oman siskonsa kanssa ja palasi sitten minun luokseni. Olin asettunut strategisesti vähän syrjemmälle odottelemaan häntä, vaikka muu porukka näytti kuittaavan Jessin partnerinvaihdon pelkällä silmäyksellä, jos edes huomasi. Tyttö istui suoraa päätä syliini ja jatkoimme siitä mihin olimme veneessä jääneet. Minulle alkoi tulla suoraan sanoen jo vähän epämukava olo. Miten kauan voi harrastaa pettingiä maailman suloisimman tytön kanssa ennen kuin menee kerta kaikkiaan överiksi? Kellon ympäri alkoi tuntua liian paljolta. Eikä tosiaan helpottanut, että hän istui päälläni. Mutta en ollut yksin ongelmineni, Jessin silmät näyttivät mustilta, kun hän painoi hartiani maata vasten ja kysyi:
- Eikö me voitaisi mennä jonnekin rakastelemaan? Mä hajoan kohta tähän oloon.
- Mennään, sanoin ja lähdin taluttamaan häntä saunakamariini. Se oli ainoa paikka, johon saattoi sulkeutua ja laittaa haan kiinni. Hirvitti vähän. En varmasti kestäisi minuuttiakaan – mitä hittoa oikein tekisin? Ajattelisin isänmaata? Ainakin minun pitäisi huolehtia Jessistä ensin, kävi miten kävi.

Suljin oven, vedin verhot ikkunoiden eteen ja aloin riisua paitaani yrittäen rauhoittua ja ajatella jotain ihan muuta kuin tilannetta, missä olin, mutta Jessi eli täysillä siinä hetkessä.
- Anna sen olla, hän mutisi ja tarttui housuihini alkaen avata niitä. Mutta se oli väärä järjestys, hänen ensin. Sormeni olivat kauhean kömpelöt ja hän joutui avaamaan pikkuisten shortsien napin itse ja ne valahtivat lattialle, ja alushousut myös. Sitten jo tiesinkin mitä tehdä, painoin hänet seinää vasten ja polvistuin hänen eteensä, painaen huuleni hänen vatsalleen, joka värisi. Tytön kädet olivat hiuksissani ja ohjasivat päätäni alemmas, tai niin kuvittelin. Mutta sinne olin menossakin.

Ehdin tuskin tuntea kosteuden ja maistaa häivähdyksen suolaista kun kuulin tukahdutetun huokaisun ja tunsin melkein väkivaltaisen liikahduksen. Jessi-parka, hän oli ollut vielä kurjemmassa jamassa kuin minä. Se lohdutti vähän, tai aika laillakin. Yritin jatkaa, mutta nyt hän työnsi minua pois, joten kaappasin hänet syliini ja nostin sängyn päälle. Nyt oli aika ajatella sitä isänmaata, joskin se oli hemmetin vaikeaa kun koko tyttö allani ja ympärilläni tuntui sykkivän. Hänen hengityksensä kutitti kaulaani ja sai kylmät väreet menemään pitkin selkääni mutta ellei hän olisi alkanut voihkia korvaani en olisi tullut niin nopeasti. Olin jo ehtinyt huomata, että hänen äänellään oli minuun merkillisiä vaikutuksia.
- Mä en vaan kestänyt enempää, kaiken sen tänpäiväisen jälkeen, sanoin anteeksipyytävästi, kun uskoin ääneni taas alkavan kulkea normaalisti.
- Mä en todellakaan tarvinnut yhtään enempää, ihan noloa, Jessi kuiskasi ja tirskahti melkein kuulumattomasti. Kierähdin hänen viereensä ja puristin niin lujaa kuin uskalsin. Halusin hänet oikein lähelle itseäni, pysyvästi.

Meni ehkä muutama minuutti, tai ehkä viisi tai kymmenen kun tajusin, että kiihkoissani mielessäni ei ollut käynytkään kondomit, jotka toiveikkaana joskin epäilevänä olin pakannut kassini sivutaskuun. Hyvä oloni vaihtui säikähdykseen, minkä Jessi huomasi heti. Kerroin.
- O-ou, hän sanoi, mutta kuulosti siltikin enemmän raukealta ja hyväntuuliselta kuin kauhistuneelta. Hän taisi kuitenkin huomata, että olin oikeasti huolissani. - Jospa mä menen uimaan niin ne huuhtoutuu ulos, hän ehdotti. Aika surkea ajatus, mutta parempi kuin ei mitään tässä tilanteessa. Autoin hänet ulos ja uimapukuun semmoista vauhtia, että häntä alkoi naurattaa ja itse asiassa minua myös.
- Illemmalla enemmän, lupasin ja lähetin hänet laiturille.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä