Olen 15v tyttö, eikä minulla ole paljoa kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. En ole seurustellut.
Tänään illalla kun kävelin kotiin soittotunnilta, ulkona oli jo aika hämärää. Olin jotenkin sekavassa mielentilassa ja ihan omissa maailmoissani. Minulla on hieman huono kaukonäkö, mutta erotin siinä jonkun matkan päässä kaksi hahmoa, jotka kävelivät minua vastaan. Hekin taisivat nähdä minut, sillä hidastelivat vähäsen, kuin suunnitellen jotakin. Aluksi he kävelivät aivan tien vasenta reunaa ja minä oikeaa. Vähitellen he kuitenkin hivuttautuivat oikealle, ja lähestyivät minua. Silloin minulla alkoi kyllä hieman mielikuvitus laukata, että mitäköhän ne aikoo.. - Moi (nimeni), moro, kuului yhtäkkiä. Silloin tajusin, että samassa koulussahan me ollaan, ja toisen tiedän jopa nimeltä, - kuten hän minutkin ilmeisesti. Olo oli kuitenkin sen verran *WTF??? Moikkasko joku mua?,* että sanan saaminen suusta olisi varmasti ollut aika hankalaa, joten heilautin vain kättäni ja jatkoin matkaa. En kuitenkaan tiedä huomasivatko he sitä, ja se tässä vähän ketuttaakin.
Koko loppumatkan ja illan mulla oli/on kamala olo. Olen tosi tosi tosi iloinen tuosta noinkin "mitättömästä" kohtauksesta.. Mutta samalla tunnen itseni idiootiksi. Toiset yrittää ottaa kontaktia mikä on tosi hatunnostamisen arvoinen juttu ja minä kykenen vain heilauttamaan kättäni ja he eivät välttämättä edes huomanneet sitä. En haluaisi antaa itsestäni "kylmää" ja "tuppisuun" kuvaa, vaikka kyllähän mä vähän hiljainen olen.. Mutta en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä.
Mitä tää siis on? 'Esimerkki' saattoi olla hieman huono, tai jtn, mutta mulla on tässä ihan lähiaikoina käynyt muitakin tapauksia, että oon ollut hirmuisen iloinen jostain jutusta, mutta samaan aikaan mulla on kamala olo ja toivon, ettei koko asiaa olisi tapahtunutkaan. Tää on tiedättekös aika sekava ja inhottava tunne.
- Ja mun varmaan kannattaisi "vastapalvelukseksi" moikata heitä koulussa? Vai onko peli jo menetetty?
Juu ja sainpahan sen nyt purettua tänne, vastatkaa ihmeessä jos haluatte, mutta joo.. Taidan yrittää nukkua nyt.
Tänään illalla kun kävelin kotiin soittotunnilta, ulkona oli jo aika hämärää. Olin jotenkin sekavassa mielentilassa ja ihan omissa maailmoissani. Minulla on hieman huono kaukonäkö, mutta erotin siinä jonkun matkan päässä kaksi hahmoa, jotka kävelivät minua vastaan. Hekin taisivat nähdä minut, sillä hidastelivat vähäsen, kuin suunnitellen jotakin. Aluksi he kävelivät aivan tien vasenta reunaa ja minä oikeaa. Vähitellen he kuitenkin hivuttautuivat oikealle, ja lähestyivät minua. Silloin minulla alkoi kyllä hieman mielikuvitus laukata, että mitäköhän ne aikoo.. - Moi (nimeni), moro, kuului yhtäkkiä. Silloin tajusin, että samassa koulussahan me ollaan, ja toisen tiedän jopa nimeltä, - kuten hän minutkin ilmeisesti. Olo oli kuitenkin sen verran *WTF??? Moikkasko joku mua?,* että sanan saaminen suusta olisi varmasti ollut aika hankalaa, joten heilautin vain kättäni ja jatkoin matkaa. En kuitenkaan tiedä huomasivatko he sitä, ja se tässä vähän ketuttaakin.
Koko loppumatkan ja illan mulla oli/on kamala olo. Olen tosi tosi tosi iloinen tuosta noinkin "mitättömästä" kohtauksesta.. Mutta samalla tunnen itseni idiootiksi. Toiset yrittää ottaa kontaktia mikä on tosi hatunnostamisen arvoinen juttu ja minä kykenen vain heilauttamaan kättäni ja he eivät välttämättä edes huomanneet sitä. En haluaisi antaa itsestäni "kylmää" ja "tuppisuun" kuvaa, vaikka kyllähän mä vähän hiljainen olen.. Mutta en tahdo pahoittaa kenenkään mieltä.
Mitä tää siis on? 'Esimerkki' saattoi olla hieman huono, tai jtn, mutta mulla on tässä ihan lähiaikoina käynyt muitakin tapauksia, että oon ollut hirmuisen iloinen jostain jutusta, mutta samaan aikaan mulla on kamala olo ja toivon, ettei koko asiaa olisi tapahtunutkaan. Tää on tiedättekös aika sekava ja inhottava tunne.
- Ja mun varmaan kannattaisi "vastapalvelukseksi" moikata heitä koulussa? Vai onko peli jo menetetty?
Juu ja sainpahan sen nyt purettua tänne, vastatkaa ihmeessä jos haluatte, mutta joo.. Taidan yrittää nukkua nyt.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulle on joskus käyny melkein samallatavalla :D Tuo tunnekin kuulosti ainakin etäisesti tutulta, mulle ainakin tulee sellanen sekava olo, että jee ne moikkas mutta sitten myös semmoinen pelko ja paine että mitäköhän nyt koulussa, uskallanko mä moikata niille? Entä jos vain nolaan itseni? Näin siis mulla. Ei siinä varmaan auta sunkaan muu kuin itsensä rohkaista ja hymyillä ja moikata. Ties vaikka saisi uusia kavereita. Mä ainakin sain ;)
Mielenkiinnosta kysyn että mitä soitinta soitat? Minä itsekin soittelen, selloa nimittäin..
Kiitos viestistä. Juu taidanpa maanantaina yrittää rohkaista itseni, jos vaikka sattuisin näkemään heidät. Silti vaan on vielä tämä sama sekava olo, mutta ehkä se kohta menee pois.. Toivottavasti.
Vai että selloa soitat. :) Vau. Minä soitan ihan vain sähkökitaraa.
Mulla on usein sama tunne. :( Sitten mua aina nolottaa ja vituttaa.
mutta oon poika. tuun pienistäkin asioista onneliseks. just tyylii joku tyttö hymyilee tai sanoo kiitos kun oon pitäny ovee auki. harmi kun oon vaan niin ujo.
emmä kyl mitään osaa neuvoa :D
Mulla on sama juttu. En koskaan tajua esim. kiittää, jos joku hieman tuntemattomampi tekee jotain kohteliasta. Kuten eräs poika, joka on rinnakkaisluokalla, väisti ja päästi minut edellä menemään ovesta. Olin niin ihmeissäni tästä kohteliaisuudesta etten tajunnut kiittää. Eihän tuo nyt välttämättä mikään "mahdottoman-tärkeän-kiittämisen" -paikka ollut. En vain halua antaa itsestäni tämän töykeämpää kuvaa. Ihmiset kun tuuppaa ajattelemaan toisen olevan itsekäs jne. jos on hiljaisempi ja enemmän omissa oloissa viihtyvä henkilö. Ärsyttää vieläki vaikka siitä tapahtumasta on jo yli kuukausi. Se sama poika on muutenkin niin kohtelias aina :S
Mulla on sama juttu. En koskaan tajua esim. kiittää, jos joku hieman tuntemattomampi tekee jotain kohteliasta. Kuten eräs poika, joka on rinnakkaisluokalla, väisti ja päästi minut edellä menemään ovesta. Olin niin ihmeissäni tästä kohteliaisuudesta etten tajunnut kiittää. Eihän tuo nyt välttämättä mikään "mahdottoman-tärkeän-kiittämisen" -paikka ollut. En vain halua antaa itsestäni tämän töykeämpää kuvaa. Ihmiset kun tuuppaa ajattelemaan toisen olevan itsekäs jne. jos on hiljaisempi ja enemmän omissa oloissa viihtyvä henkilö. Ärsyttää vieläki vaikka siitä tapahtumasta on jo yli kuukausi. Se sama poika on muutenkin niin kohtelias aina :S
hmh. Kaks kertaa sama juttu. Tulipa ainaki selväksi.
Noniin, kannattaa vain moikkailla niitä koulussa. Kyllä ne susta taitaa pitää. :)
ihan sama juttu! siis just jos joku yhtäkkiä moikkaa vaikka en tajua vastata, ja kaikkea tämmöstä... joku poika tulee jutteleen, ja kuulostan varmaan siltä, että ei vois vähempää kiinnostaa, vaikka todellisuudessa oon tosi ilonen et se tulee jutteleen ja oon vaan jostain syystä semmonen outo.