Santtu

Olen 56 vuotias mies. En näe tässä elämässä mitään elämisen arvoista asiaa. Siis tarkoitan koska olen niin vanha. Kaikki asiat jota ympärillä pyörii on tarkoitettu nuorille. Miksei meille vanhoille ole mitään järkevää ohjelmaa. Muistaakseni Erkki Mikael sanoi aikoinaan kun ihminen täyttää 50 vuotta, niin elämä on eletty.
18851
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 18

Vanhimmat

elikin vain 54 vuotta. Kaipa arvasi elinpäivänsä.

Minun eräs parhain ystäväni on 96 vuotias. Hän elää ihan mielekästä elämää. Osallistuu vielä moniin rientoihin. Itse tähtään samaan.

Äänestä

Itsestä kiinni. Voihan sen elämisen lopettaa viisikymppisenä,jos haluaa?
Minä olen 52 v nainen. Olen eronnut muutama vuosi sitten aikuisten lastemme isästä Käyn töissä, ihan mukavassa työpaikassa. Minä harrastan lenkkeilyä, kuntosalia, kesällä pyöräilyä. Tapailen ystäviäni, lapsiani....käyn teattereissa,elokuvissa, ulkona syömässä ystävien kanssa. Hoidan kuntoani ja syön hyvin ja siksi varmaan voinkin hyvin. Onnellista se tietenkin että olen saanut olla terve , sehän tässä on A ja O,ymmärrän sen toki.Liikunta pitää mielenkin terveenä ja vireänä.Suosittelen.

Niin ja tietty, käyn tansseissa paljon,sielläkin tapaa uusia ihmisiä.

Toki kaipaan vielä sitä elämäni miestä tulevaksi kohdalleni,mutta tulee jos on tullakseen.Pärjään kyllä yksinkin.

Siis alkuperäiselle ..... ylös, ulos ja lenkille,paljon se on itsestäkin kiinni. Se ei tullut kyllä selville aloituksessa, että oletko Sinä yksinäinen mies, onko ongelmasi siinnä?

Kyllä tämänikäiselle tekemistä riittää ja vielä vanhemmillekin :)

Äänestä

luopumaan, ainakaan käskystä, tanssi-iltojen ihanuudesta, enkä mistään muustakaan minkä koen omakseni. Ei todella elämä ole eletty ja ikää on meikäläisellä 54v ja olen nainen. Mukavaa riittää, se on itsestä kii mitä haluaa ja minkä tuntee omaksi. ps.ei ole vielä tarvinnut luopua oikeastaan mistään. Olisipa kiva, joskus päästä tarinoimaan kaltaisesi ihmisen kanssa.

Äänestä

MEIKKIS TÄYTTI JUST 49V., Ja olen siitä onnellinen, hyvä kun vanhenen, mä en enää kuulu tonne kadulle lojumaan ja rappukäytäviin.
50 ON HYVÄ IKÄ. iHMISELLE TULEE ETEEN VÄHÄN MUUTA AJATELTAVAA. eN TARKOITA NYT YKSIN KUOLEMAA, MUTTA SE ON LÄHEMPÄNÄ KUIN SYNTYMÄ. Ja muutenkin arvomaailma muuttuu hyvään suuntaan. Ole sinäkin vain iloinen asiasta, minäkin olen.

Äänestä
  • jos olisin joutunut ennen tätä ikääni kadulla tai rappukäytävissä lojumaan ja enään en.
    En ole joutunut koskaan niin tekemään, tämä tiedoksi sitten.

    Äänestä

Että alkuperäisellä on kysymys jonkinasteisesta masennuksesta. Jos näin on,hanki apua.Oletko Sinä ehkä yksinäinen, vai mistä mahtaa olla kysymys?

Paljon on itsestä kiinni, kuinka elämänsä elää.
Mutta vaikea on kannustaa, kun ei tiedä miksi elämänhalu on noin mennyt sinulta.

Olen myös eronnut 50 nainen ja tekemistä niin ettei meinaa keritä kaikkea tehdä.Myöskin työni,kulttuuriharrastukset, kuntoilu,sulkapallo,tanssi.Kuntoilun piikkiin minäkin paljon satsaan, se antaa voimia jaksamiseen.

Äänestä

Mikäpä on vienyt elämänhalusi? Yksinäisyys, sairaus, työttömyys, masennus ?

Missä asut, maalla vai kaupungissa. Eikö tosiaan löydy mitään tekemistä.Kaupungissa kyllä löytyy tekemistä tekeville, muuta pienillä paikkakunnilla tietenkin asianlaita on jo ihan toinen.

Ihan huolestuttava aloitus,tuntuu ihan pahalta.

Äänestä

mikä on mielestäsi "järkevää ohjelmaaa vanhoille"


siis:

mitä o h j e l m a a ?

Äänestä

kiinni! Pysähdy ja mieti mitä voisit tehdä elämällesi. Ei elämä ole ohi 50 v:n jälkeen, ehei!
Minä olen N52 ja odotan että elämä vasta alkaa nyt kun lapset ovat omillaan.
Elämä on ihanaa, se pitää vain oivaltaa, pitää jättää turha marina ja uikutus ja etsiä positiivisia asioita. Niitä varmasti löytyy jokaisen elämästä.

Äänestä

Itse olen "kriisin" kokenut,eli mikään ei tuntunut miltään! Kaikki hauskuus oli poissa,missään eikä milloinkaan ollut kivaa! Ystävättäret onnekseni,veivät edes tanssipaikoille,vaikka tylsää oli,siis aina. Sen pienen valon,jonka löysin soisin Sinunkin löytävän?

Äänestä

joutuu tässä iässä keräämään pienempinä paloina,
esim. netti ja tämä kirjoittelukin tänne on
asia josta emme voineet nuorempana uneksiakkaan.
Jos koet syys masennusta on siihen hyvä lääke
omega3 jota saa myös rasvaisesta kalasta. Pakota
itsesi myös liikkumaan, käy joka päivä lenkillä
ja pian huomaat auringon paistavan paljon
kirkkaammin:)

Äänestä
  • Mielipiteeseen. Liikuntaa,kuntoilua ja Omega-3:sta. Siinä se voiman lähden. Olen avioeron ja sen tuoman masennuksen läpikaynyt 5 vuotta sitten, jotenka tiedän mistä puhun.

    Äänestä

Kun ei vastaa, ei kommentoi. Onko feikki tämäkin juttu. Vai onko alkuperäinen hengissä,mutta toivottavasti on?

Kysyn vaan

Äänestä
  • aiheesta, ja kysyä, onko täällä tapana kommentoida viestejä, jos aloittaa ketjun?

    Kun kysäisit ko. asiaa, minäkään en sitä olisi älynnyt.

    Äänestä

  • poistua kirjoitti:

    aiheesta, ja kysyä, onko täällä tapana kommentoida viestejä, jos aloittaa ketjun?

    Kun kysäisit ko. asiaa, minäkään en sitä olisi älynnyt.

    hyväntapaista, kommunikoida kirjoittamaansa, antaa vastauksia ja tuoda uutta tietoa asiastaan. ps. Ei toki niinkuin eräät joka lauseen jälkeen kommentti.

    Äänestä

Menin minäkin koska vaivaudun edes tämän kirjoittamaan.
Ei tuollaisia olekkaan!

Äänestä
  • Pitää vain yrittää pärjätä sillä, minkä on saanut. Minä menetin aikanaan elämäni tilaisuuden, jota sitten olen yrittänyt paikkailla myöhemmin. Joskus masennus saa vallan ja murehdin miksi minulle kävi näin. Mutta siitä selvittyäni tajuan, että olenhan saanut elämässäni paljon hyvääkin aikaan. Pitää yrittää keskittyä niihin hyviin asioihin.

    Ei elämä ole aina toisista ihmisistä kiinni, pitää katsoa peiliin ja ottaa itseä niskasta kiinni. Ei kukaan halua mököttäjää kaveriksi. Sen olen huomannut. Onnen voi löytää myös omasta itsestään ja ihan itsekseen, tekemällä niitä asioita, jotka ovat itselle rakkaita. Sisäinen rauha ja olemalla sinut itsensä kanssa, ne ovat asioita, jotka pitävät minut kasassa - kaikesta kärsimästäni huolimatta.

    Äänestä

Haloo mies

Älä sinä masennu...en minäkään...elämä heittelee, mutta haitannee tuo mittää.
Ajattele, että aina kun suljet yhden oven, avaat toisen..
Olen nainen 55 v, sain pari viikkoa sitten ptkäaikaisesta työstäni loparit... (tuotannolliset/taloudelliset syyt)
Aion silti elää..
Rakennan uuden elämän...
Tässä vasta kehittelen, miten, mutta teen sen..
Otan(ko)? sinua kädestä,? Hypätään uuteen tulevaisuuteen..
Olemme nuoria..näytetään niille, osaamista löytyy..

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Eletty kirjoitti:

Olen 56 vuotias mies. En näe tässä elämässä mitään elämisen arvoista asiaa. Siis tarkoitan koska olen niin vanha. Kaikki asiat jota ympärillä pyörii on tarkoitettu nuorille. Miksei meille vanhoille ole mitään järkevää ohjelmaa. Muistaakseni Erkki Mikael sanoi aikoinaan kun ihminen täyttää 50 vuotta, niin elämä on eletty.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu