Poismennyt
Yksin yksin
Keskellä kevään maisemaa
Yläpuolellani tyhjä avaruus
Epätodellisempana sumuna
Joka nousee vuorelta.
Kylmä aurinko
putoaa ajan ylitse.
Missä olet rakkaani ?
Mistä ovesta kulkisin
kaipaustani kohti ?
Viimeinen puuni
on lakannut kukkimasta.
Sen elävät lähteet
ovat sammuneet.
Surun ahnas lintu
lyö nokallaan.
Sen kuivuneeseen rintaan
musta veri virtaa elämäni oksalla.
Yksinäisyys odottaa ovellani
Sinä pakenet sinä pakenet
Turhaan huutaa hiljaisuus nimeäsi.
Elisabet Laurila
Yksin yksin
Keskellä kevään maisemaa
Yläpuolellani tyhjä avaruus
Epätodellisempana sumuna
Joka nousee vuorelta.
Kylmä aurinko
putoaa ajan ylitse.
Missä olet rakkaani ?
Mistä ovesta kulkisin
kaipaustani kohti ?
Viimeinen puuni
on lakannut kukkimasta.
Sen elävät lähteet
ovat sammuneet.
Surun ahnas lintu
lyö nokallaan.
Sen kuivuneeseen rintaan
musta veri virtaa elämäni oksalla.
Yksinäisyys odottaa ovellani
Sinä pakenet sinä pakenet
Turhaan huutaa hiljaisuus nimeäsi.
Elisabet Laurila
Vastaukset 6
Vanhimmat
Outo minulle,
täytyypä tutustua -
kiitos.
syntynyt Tuuloksessa, elänyt ja ilmeisesti myös
kuollutkin aikoinaan Pariisissa.
Runokokoelmien määrästä en tiedä, oman kuntani
kirjastosta löytyi valitettavasti vain yksi,
mutta on siinä nautintoa yli 300:n sivun verran.
Kiitos tiedosta!
suosittelen lämpimästi :)
Kuin minun elämän tarinaa.
Miten maaki on itkeny ,
tuttua muokkaajaa?
Yksinäisyyden,sen asumuksen tunnen.
Itku tuttu asukas,savi-ikkunoistani
katsonnu.
Kuihdunko kyynelinä pois?
Rellu ystävä.
Kiitän runosta.
Jotai pieniä omia ajatuksiaki laitoin.Liisa
Kuinka taaskin osasit kauniisti sanoa;
" maakin on itkenyt tuttua muokkaajaa "
Kuten loppukin - huokaan taas sanoillesi,
lämmin tuulahdus sydämeesi minulta.