Syntymäaikoihin perustuvia yhteensopivuusmittareita on joka lähtöön. Paras tie kuitenkin on varmaankin se oma sisäinen tunne. Silti jotain perää on myös sillä; missä, milloin ja mihin aikaan olet ensikosketuksen tähän maailmaan saanut. Uskotko itse siihen? Minä uskon planeetojen vaikutukseen ihmisen luonnetta muokkaavan tekijänä.
Käy testaamasa rakkaasi/ salarakkaasi yhteensopivuus linkin kautta. Tai voidaanhan me täälläkin testailla toistemme yhteensopivuutta, ei muuta kun syntymätiedot jakeluun...
https://www.astro.fi/index.php?p=2&up=11
Käy testaamasa rakkaasi/ salarakkaasi yhteensopivuus linkin kautta. Tai voidaanhan me täälläkin testailla toistemme yhteensopivuutta, ei muuta kun syntymätiedot jakeluun...
https://www.astro.fi/index.php?p=2&up=11
Vastaukset 19
Vanhimmat
....sä nyt siis pyydät? Että kaikki lataa tähän syntymäaikansa?
sitä en pyydä. Itse vaan tein testin ja se osu niin kohdalleen kuin vaan voi. Joten se vahvisti mun omaa uskoa planeettojen vaikutuksesta (vaikka vaan perustasolla) ihmisen luonteeseen ja sitä kautta myös elämän kulkuun.
Kuitenkin elämänkokemukset ovat ne ratkaisevat tekijät; omakohtainen kokemuspohja. En van enää epäile astrologeja yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tee tesi, ehkä löydät myös itse vahvistusta omille sisäisille tuntemuksillesi.
Vaikea uskoa todeksi.
sellaista, mistä et tiedä.
En kerro, koska on liian henkilökohtaista tietoa.
Kun näyttää menneen mettään nuo kaikki aikaisemmat valinnat, niin mikä ettei kokeilisi astrologiaa selvittämämisessä. Varmasti tulisi ihan erilaisia kuvioita elämään ja ainakin tutustuisi toisenlaisiin miehiin.
Tai voisihan sitä käyttää horoskooppeja valitessa miehiä eri ominaisuuksilla. Vähän niin kuin kävisi ostoksilla kaupassa ;) tai parempi olisi verrata autokauppaan ;). Sen verran hintava hankinta..
olen itsekkin tehnyt; yli 20 vuotta henkilön kanssa yhteiselämää, joka jälkeenpäin astrologisella tulkinnalla todettiin täysin vääräksi. En kuitenkaan olis kasvullisesti se mitä olen, jos sen olisin etukäteen tiennyt. Kaikella on siis aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Elämää ja sitä aitoa itseään.
Parasta elämässä on tutusta eri ihmisiin, siksi leikkimielinen ajatukseni voisi avartaa maailmankatsomustani.
Ne, joista olen todella välittänyt elämässä, eivät ole olleet oikeastaan epäonnistumisia. Välitän heistä edelleenkin. Luultavasti välitän koko loppuelämäni. Asiat eivät menneet kohdalleen. Vikaa oli jokaisessa tapauksessa kummassakin puoliskossa.
Jos en jaksa ottaa ketään vakavasti, niin se on suojatumiskeinoni. Suojata itseäni liialta satuttamiselta, sillä siihen en ole valmis.
sanasi ja toimin itse myös tietyissä asioissa suojautumalla. Se on kuitenkin piirteenä juuri se, mikä jokaisella pitäisi tulla päälle "vaarallisissa" ja ajatuksellisesti keskeneräisissä tilanteissa; antaa aikaa nukkua yli yön.
Itse ihailen erilaisuutta ja varsinkin ihmisiä, jotka sen hyväksyvät. Se vaatii rohkeutta, joka kasvattaa kaikkia siinä lähellä olevia. En ole stereotypia, eikä minusta sellaista saa, kuin hetkellisiin tilanteisiin, jos on pakottava tarve asioiden etenemiseksi.
Ehkä poikkean "normaali ihmisestä" ja siksi hyväksyn erilaisuuden. Kulkenut omia teitä. Laittanut itseni likoon tutkimuksen parissa, harrastanut eri lajeja mielenkiinnon mukaan, kokenut pettymyksiä elämässä, ehkä ollut liian herkkä ja hyvätapainen, josta seurannut lisää pettymyksiä. Muutaman kerran, kun lyö pään seinään, niin sen hyväksyy muillekin.
Tavallista tallaajaa minusta ei tule, sillä kaipaan elämääni rauhallisen, tasapainoisen olotilan vastakohdaksi jotakin vauhdikasta, jopa vaarallista, jotta tunnen eläväni.
poikkean. Ja voin sanoa, että vasta viimeisten vuosien aikana olen sen hyväksynyt; sehän on kuitenkin se mun "poikkeava" voimavara, olla erileinen ja hyväksyä sitä kautta erilaisuus/ myös oma itsensä. Mä koen, ettei mulla ole enää mitään menetettävää, ainoastaan saatavaa. Olemalla se, miksi olen syntynyt, annan myös muille sen, mitä minun on tässä elämässä tarkoitus antaa. Vaikka voin olla toisten mielestä kliseemäinen "paska", olen valmis ottamaan sen riskin. Vaarallisuus on mun ehdoton tunnetila siihen tuntemukseen; mä elän.
Kun ajaa moottoritietä huonolla kelillä, ratsastaa laukkahevosella ison tien laidassa, ehkä ensimmäinen kerta purjeveneessä, kun ei ollut tottunut kallistukseen. Tai jopa merisairaus, kun ensimmäistä kertaa koki, mikä on oma raja ja kuinka nopeasti toipuu.
Vielä olen mielestäni liian kiltti, mutta eiköhän sekin ominaisuus vielä karsiudu pois :).Tuntuu jo siltä, että minulla on annettavaa muille, mutta en saa itse mitään tilalle :(. Ehkä myös sitä, etten osaa vaatia tai päästää lähelle silloin kuin sattuu..
on herännyt myös mulle; mitä saan tilalle? Onko se edes tarpeellinen kysymys, tarvitseeko se vastausta. Tärkeimmäksi mä koen sen kysymyksen kuitenkin siinä, että koen jo olevani olemassa omana itsenäni; muuten en olisi edes sitä itselleni esitänyt.
Olen myös itsekkin vielä liian kiltti; syndoomahan on syntynyt jo lapsuudessa. Sen kuntoon saaminen on vain ajankysymys; haluanko yleensä sitä kaikkea kilteyttä pois itsestäni?
Lähelle päästäminen on myös sisäisesti mulle tiedostettu ongelma! Sitä harjoittelen parhailla palauttakseni sen, mitä aika on mukanaan minulta piilottanut. Etsin sitä oikeaa ja todellista minääni; loputon tie kuljettavaksi, silti palkitseva?
Marttyyrius on mielestäni pahe. Se on seurannut läpi elämäni. Siinä, missä siskoni kiljuivat saadakseen tahtonsa läpi, minä olin kiltti. Kaksi vuotta vanhempi siskoni tuhahti jo lapsena minun olevan marttyyri. Toisaalta olin silloin ujo ja vetäydyin omiin oloihin. Oli minulla kuitenkin hyviä ystäviä.
Ainakin omalta kohdalta koen liian kiltteyden kuluttavan omia voimavarojani. Ehkä olen liian helppo kohde voimakkaalle yksilölle. Samalla oletan, että toisella on samaa herkkyyttä, että oivaltaa olotilani samoin kuin minä. Kun toinen ei huomaa, niin petyn.
Jo kolme kertaa elämässäni olen kuluttanut voimavarani siihen pisteeseen, että elämän ilo on kadonnut. Kolmatta kertaa kipuan takaisin ylös - omin avuin.
marttyyriuudesta. Kyse on siitä herkkyydestä, minkä sisvulauseesa mainitsit. Ihminen voi olla herkkä ja sen kautta vetäytyvä; se ei kuitenkaan ole heikkous, koen sen olevan enemmänkin sisäistä itsensä ja muiden hienotunteista ymmärrystä. Kukaanhan sitä ei sinulle kuitenkaan vahvista, valitettavasti!
Kiltteys kuluttaa, se on totuus. Itse olen sellainen sekasikiö; minussa on vahvuus ja heikkous samoissa kuorissa. Uskon samoin kuin sinä; ihmisen hyvyyteen ja olen pettynyt enemmän kuin usein. Nyt kuitenkin osaan jo suodattaa; niin itseäni kuin muita. Eli kokemusperäinen eläminen on kuitenkin se ainoa oikea tie uskoa ja kokea aidosti. Omat voimavarani ovat olleet myös moneen kertaan "rajatilassa", silti aina olen itseni palauttanut ja löytänyt uuden suunnan. Rankkuus aste tällaisissa asioissa on luokkaa maega.
Mut pystyn sun sanoistasi toteamaan sen; sulla on voima auttaa itsesi ylös, silti kukaan läheisistäsi ei ymmärrä sitä, mitä voimia se vaatii...
Mukavaa oli vaihtaa ajatuksia kanssasi. Nyt kuitenkin vetäydyn tekemään jotakin muuta :). Hyviä öitä!
myös sinulle. Törmällään...
*jännNnnän mielenkiintoinen*
ihmisen syntymähetkellä on merkitystä tuleviin tapahtumiin. olen syntynyt hyvien tähtien al,la mutta vasta muutaman vuoden ajan olen tiennyt että niin on. kk sitten tein shamaanirummun ja eilen se vihittiin, aivan hamtavaa, suosittelen kaikille tätä henkistä kasvua, niin ihanaa se on. elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. muistakaa se, hyvät ihmiset.
ihmisen syntymähetkellä on merkitystä tuleviin tapahtumiin. olen syntynyt hyvien tähtien al,la mutta vasta muutaman vuoden ajan olen tiennyt että niin on. kk sitten tein shamaanirummun ja eilen se vihittiin, aivan hamtavaa, suosittelen kaikille tätä henkistä kasvua, niin ihanaa se on. elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. muistakaa se, hyvät ihmiset.