muuttuu erossa V-mäiseksi?
Mihin katosi rakkaus? Eihän rakkauden pitäisi koskaan sammua, siitä huolimattakin ettei yhteiselosta mitään tule.
Kuinka voi ihminen muuttua, vain ja ainoastaan lapsen/lasten äidiksi tai isäksi?
Kuinka ylipäätänsä voi rakastaa omia lapsia aidosti, jos vihaa lapsen/lasten toista biologista vanhempaa. Lapsessahan on puolet sitä toista, että kaiken järjen mukaan pitäisi lastakin vihata.
Samoin nykyiset ihmiset, kuinka muka oikeasti välittää puolisonsa lapsesta/lapsista, jos pitää heidän toista biologista vanhempaa V-mäisenä? Lapsessa kuitenkin puolet häntä, että hyvin teennäistä.
-Tälläistä pohdiskelin tällä kertaa!!
Mihin katosi rakkaus? Eihän rakkauden pitäisi koskaan sammua, siitä huolimattakin ettei yhteiselosta mitään tule.
Kuinka voi ihminen muuttua, vain ja ainoastaan lapsen/lasten äidiksi tai isäksi?
Kuinka ylipäätänsä voi rakastaa omia lapsia aidosti, jos vihaa lapsen/lasten toista biologista vanhempaa. Lapsessahan on puolet sitä toista, että kaiken järjen mukaan pitäisi lastakin vihata.
Samoin nykyiset ihmiset, kuinka muka oikeasti välittää puolisonsa lapsesta/lapsista, jos pitää heidän toista biologista vanhempaa V-mäisenä? Lapsessa kuitenkin puolet häntä, että hyvin teennäistä.
-Tälläistä pohdiskelin tällä kertaa!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
muuttuu vuosien myötä. Sen vuoksihan niitä eroja tulee, jos muututaan eri suuntiin.
Toiseksi, on vanhempia jotka alkavat inhota lapsiaan just sen vuoksi että lapset muistuttavat ( esim. ulkonäöltään ) entistä puolisoa.
Lisäksi on mm. äitejä, joille puoliso onkin ollut vain lasten isä, ei aviopuoliso.
Lisäksi, kyllä ihmisestä voi pitää, vaikka ei pitäisi hänen toisesta ( tai molemmista ) vanhemmastaan.
että tällaisia vastauksia
mutta kun lapset, eivät ole tyhmiä ja ei voi olla lapsesta kivaa, jos hänen äidistään tai isästään ei pidä ja lapsi sen kyllä vaistoaa ilman sanojakin.
tunnen ihmisiä, jotka eivät voi sietää puolisonsa exää. Lasten kannalta tämä onkin hankalaa, miten saada heidät ymmärtämään ettei esim. "uudella" isällä tai äidillä ole mitään niitä lapsia vastaan vaan sitä exää...
Tai jopa niin, että vaikka rakkaus äidin ja isän välillä on loppunut, ei se tarkoita että rakkaus lapsiin olisi kuollut...
ja miksi ei voi sietää sitä puolisonsa eksää, sehän on eksä, eikä minulle riitä, kun eksä on V-mäinen ja sitä ja tätä. Tottakai se on entistä enempi, jos ei muutenkaan siedä puolisonsa eksää ja kukaan ei yksinään riitele ikuisuuksia elikkä lapset saadaan käsittämään vasta, kuin aikuiset opettelevat sietämään toinen toistaan ja selvähän se, jos puolisolla lapsia, niin silloin on ex:säkin. Lapset ovat aina ne, jotka kärsivät, eivät eksät, eivätkä nyksät, saatika puolisot.
v-mäiseksi? Mitä on itse tehnyt äärin ja miten sen voisikorjata! Syy löytyy aina kahdesta, yksin on vaikea tapella.
Ei se vihaaminen ole sitä, että kenen se lapsi on, vaan viha on henkilökohtainen asia. Tuolla sinun tulkinnalla, pitäisi vihata syyttä useatakin ihmistä!
Mieti ensin miten itse pytstyt muuttumaan, moiti sitten muita!
enkä moiti muita!!!
Tämmöistä minulla tullut mieleen, kun olen lukenut tämän palstan juttuja.
Tuo juuri "Syy löytyy aina kahdesta, yksin on vaikea tapella." mitä kirjoitat, niinpä täällä paljon haukutaan ja puretaan omaa kiukkuaan toiseen, vaikka asiat, eivät voi olla niin mustavalkoisia ja lapset siinä keskellä. Ei voi olla lapsestakaan kivaa oli se haukkuja sitten toinen biologinen vanhemmista tai hänen uusi ja lapset, eivät ole tyhmiä. He sanomattakin vaistoavat.
Niin ikäväähän se on että näin käy. Mutta eiköhän osana siihen syynä ole pettymys,katkeruus,jätetyksi tuleminen,exän uusi elämä jne.
On vaikea jätettynä katsoa kuinka exä jatkaa uutta elämä tuosta vain, ihan kuin toista ei olisi ollutkaan. Uusi siippa astuu omaan entiseen kotiisi sen valtiaaksi, tuo omat lapsensa mukanaan ja siinä pitäisi sitten exän muistaa että hänen oma biologinen lapsensakin tarvitsisi häntä, ehkä enemmän kuin hän arvaakaan. Siinä on vaikea rakastaa toista, vaikka lastaan rakastaakin yli kaiken ja haluaa hänen elämälleen parasta. Ja vaikka sisimmässään rakastaa, niin vaikea siinä on rakkautta julistaa jos exällä on jo uusi ja hän ilmettelee,että kuinka et muka vieläkään ole päässyt suhteestamme yli, jotenkin hän ehkä unohtaa että vuosia kun toista on rakastanut,kaiken hänen vuokseen tehnyt niin että siima katkeaisi heti kun hän on sen halunnut katkeavan. Kai aika monesti haavat parantaa...
Jos ex on kohdellut tosi huonosti esim. pettänyt, valehdellut, jos nainen on lähes yksin hoitanut lapset ja kodin ja mies alkaa uusikon kans "vaatimaan oikeuksiaan" lapsiin vaikkei hällä ole ikinä ollut muka velvollisuuksia.. pitäisikö kaikki vain hyväksyä?
Ehkä niitteen pettäjien ja uusikoiden kannattis vilkasta peiliin ennenkuin valittavat "hankalasta" ex:stä. Kaikkea ei tartte sietää ja aika parantaa haavat. Pitäis varmaan niittenkin miettiä kaks kertaa et mikä on aiheuttanut sen ex:n katkeruuden. Aina ei ole syynä se (mitä täällä usein viljellään), että ex ois katkera siitä että entinen on löytänyt uuden ja heillä on "kaikki hyvin"!
Itse voin sanoa että itselläni ei entistä miestäni kohtaa ole mitään tunteita, en edes välitä missä hän on ja mitä hän tekee. Lastaan tapaa säännöllisesti ja uusi nainen mukana. En uudesta naisestakaan välitä, hän on hyvä lastani kohtaas sillä siisti.
Mieheni eks taas käyttäytyy minua kohtaan kuin hyeena. Haukkuu ympäri kyliä yms. mollaa eksää ja vedättää lapsilla miestäni minkä ehtii ja sit sinä väität että ei se rakkaus koskaan lopu??
Kannattaa eksienkin alkaa miettiä miten käyttäydytään, jatkuva mielivalta ja hulluus ajaa toisen kyllä sata varmasti kauemmaksi ja kauemmanksi kuten mieheni eksälleen paripäivää sitten sanoi "SINÄ olet ITSE käytökselläsi miunut itseäsi saanut vihaamaan ja siitä on ketään toista turha syyttää!"
Kohtele toista niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan on varmaan hyvä muistisääntö jokaiselle entiselle (vaikka kuin katkera ja mustasukkainen olisi, ei se oikeuta toista haukkumaan ja mollaamaan Ei vaikka olisi äiti, isä ukki mummi mies vaimo.. KELLÄÄN ei ole oikeutta toista hakkua)
minä en ole väittänyt etteikö rakkaus voisi loppua! Ja en väittänyt myöskään että katkeruus oikeuttaa jhaukkumaan jne! Opettele luetun ymmärtämistä!
mutta meillä miehen exä muuttui todella veemäiseksi kn mieheni alkoi eron jälkeen rakentamaan elämää,unohtamatta lapsiaan, ja vuosi myöhemmin löysi minut!!!itse halusi exä aikoinaan eroa, uuden kumppanin löydettyään, ei minulla tai miehelläni olisi syytä häntä vihata, mutta hänellä on tuntunut olevan se viha meitä kohtaan päällä, tapaamisestamme lähtien!!!
miksi siis ex puolisolla on oikeus vihata ex miestään ja hänen uutta puolisoaan,sekä vaikeuttaa toisten elämää,vaikka itse on uuden onnen aikoinaan löytänyt ja halunnut eron!!!
kun se ei ollutkaan sitä suurta rakkautta, niin kuvitteleeko tämä ex rouva,että mies kuuluu hänelle edelleen, ainakin näin hän käyttäytyy, ja kutsuu minua miehen ryöstäjäksi,hmm...
kuinka lapsien äiti voi käyttäytyä lapsien isää kohtaan niin kuin meillä, ja useissa tapauksissa täälläkin, sekö on normaalia ja sallittua??
ja kyllä se rakkaus vaan voi sammua, rakkautta täytyy osata vaalia, kunnioittaa sekä hoitaa, jos näin ei tee, se sammuu aivan varmasti!!jos löydät tyydytystä muualta, sekä puolisosi on sinulle vain kaatopaikka, niin kyllä se vaikuttaa rakastamiseen, sekä sen säilymiseen!!!
sen jälkeen kun tapasi uuden seurustelukumppanin. Ennen sitä oltiin kaikki tervetulleita isän luokse ja lapset olivat usein isän luona yötäkin.
Kun tämä uusi tyttöystävä ilmestyi kuvioihin, isästä tuli ilkeä, kiireinen ja lopulta katosi kokonaan!
Että tässä ei ole mitään arvelujen varassa, miksi niin kävi. Mies muuttui heti tosi ällöksi kun se eukko ilmestyi, mitkään sovittu asia ei enää pitäny paikkaansa, eikä nyt ole viiteen vuoteen edes lapsia halunnut nähdä.
Edes puhelin kontaktia en saa ex mieheeni lapsista puhumattakaan.
Myös rahan tulo loppui, joten elarit menevät ulos oton kautta.
Kyllä rakkaus toiseen ihmiseen voi sammua. Ihminen muuttuu, arvot muuttuvat. Tai ehkä ei vaan tuntenut sitä ihmistä niin hyvin kuin luuli. Tuota en ymmärrä että miten lastaan voi vihata kun hän on puoliksi isänsä, miten joku voi ajatella noin, puolet minua ja puolet toista. Totta että lapsi on kahdesta ihmisestä saanut alkunsa mutta kyllä minun poikani on oma persoonansa ja ihan oma kokonainen itsensä, ei ole vasen puoli minua ja oikea puoli isäänsä. Mutta ihmiset ajattelevat eritavalla mutta näin minä asian näen.
että ainakin minun miehen exä samaistaa itsensä ja yhteisen lapsensa yhteiseksi persoonaksi,eli exäksi, kun jos mies ei hypi exän pillin tahdissa eikä toteuta pyyntöjä, hän on silloin HYLÄNNYT LAPSENSA!!! vaikka eihän se näin todellisuudessa mene, eronnut kyllä lapsen äidistä vuosia sitten, mutta ei lapsestaan, ja jos ei enään ole halukas tomittamaan exän asioita niin sillä ei lapsen kanssa mitään tekemistä,kun lapsen asioissa haluaa olla mukana!! eli hyvin usein käy varmasti näin, kun exä kokee ettei saa ex mieheltään haluamaansa,on luonnollista hänelle, että silloinhan isä lapsensakin hyljännyt ko.asioissa!!