Olen tutustunut työni kautta perheeseen, jossa on 9 lasta. Olen opettaja ja opetan pienessä koulussa pienessä kunnassa, ja koulussa on sekä ylä- että alakoulu samassa.
Opetusluokkani on 1-3 luokka ja minun luokallani on tuon 9 lapsisen perheen kolme lasta. Lisäksi opetan joitakin aineita myös perheen 4 ja 6 luokkalaisille lapsille, ja lisäksi yläluokkalaisille 7 ja 8 luokkalaisille opetan satunnaisesti.
Tässä perheessä lapset ovat kuin samasta muotista tulleita. Perheen tytöillä on aina leteillä hiukset ja ovat luonteeltaankin kaikki hiljaisia ja kilttejä, ahkeria ja lahjakkaita. He ovat ulkonäöltäänkin hyvin samanlaisia.
Poikien hiukset on leikattu samalla tavalla ja heitä tuskin erottaa toisistaan. Pojat ovat riehakkaita ja äänekkäitä, villejä ja eivät suuremmin kouluun panosta.
Kaikki perheen lapset ovat kuulemma aloittaneet 4-vuotiaana nokkahuilun soiton ja vaihtaneet 7-vuotiaina nokkahuilun poikkihuiluun.
Lasten vanhemmat vaativat että lasten on panostettava koulussa täysin musiikkiin ja uskontoon, ja saatava kokeista kiittettäviä numeroita ja todistuksissa vähintään toinen on oltava kymppi.
Perheen isommista tytöistä kukin jää vuorollaan kotiin hoitamaan kahta perheen nuorimmista (2v. ja 6v.) ja näitä kertoja on noin kerran puolessa vuodessa per tyttö.
Perheen 6v. lapsi on eskarissa koulumme vieressä ja vanhempien tyttöjen on huolehdittava poika kotiin.
Lapsilta vaaditaan täydellistä samankaltaisuutta sisarusten kanssa, ja tyttöjen on oltava tyttöjä ja poikien poikia.
Vanhemmat eivät myöskään suhtaudu suopeasti siihen että perheen tytöt joutuvat liikuntatunneilla pelaamaan "poikien pelejä" kuten jääkiekkoa, jalkapalloa ja sählyä.
Välituntisin, kun muut lapset pelaa jalkapalloa, ovat nämä perheen tytöt keskenään pihalla eivätkä osallistu peleihin.
Vanhemmat varmaan kohtelevatkin lapsia kuin laumaa, eivät yksilöinä.
Eikö tuommoinen ole jo aika vanhanaikaista?
Onko kaikissa yli 5:den lapsen perheissä lapset vain lauma, onko edes mahdollisuutta kohdella heitä yksilöinä? Ja vedetäänkö useissakin suurperheissä raja tyttöjen ja poikien hommien väliin noin vahvasti???
T: ihmettelijä
Opetusluokkani on 1-3 luokka ja minun luokallani on tuon 9 lapsisen perheen kolme lasta. Lisäksi opetan joitakin aineita myös perheen 4 ja 6 luokkalaisille lapsille, ja lisäksi yläluokkalaisille 7 ja 8 luokkalaisille opetan satunnaisesti.
Tässä perheessä lapset ovat kuin samasta muotista tulleita. Perheen tytöillä on aina leteillä hiukset ja ovat luonteeltaankin kaikki hiljaisia ja kilttejä, ahkeria ja lahjakkaita. He ovat ulkonäöltäänkin hyvin samanlaisia.
Poikien hiukset on leikattu samalla tavalla ja heitä tuskin erottaa toisistaan. Pojat ovat riehakkaita ja äänekkäitä, villejä ja eivät suuremmin kouluun panosta.
Kaikki perheen lapset ovat kuulemma aloittaneet 4-vuotiaana nokkahuilun soiton ja vaihtaneet 7-vuotiaina nokkahuilun poikkihuiluun.
Lasten vanhemmat vaativat että lasten on panostettava koulussa täysin musiikkiin ja uskontoon, ja saatava kokeista kiittettäviä numeroita ja todistuksissa vähintään toinen on oltava kymppi.
Perheen isommista tytöistä kukin jää vuorollaan kotiin hoitamaan kahta perheen nuorimmista (2v. ja 6v.) ja näitä kertoja on noin kerran puolessa vuodessa per tyttö.
Perheen 6v. lapsi on eskarissa koulumme vieressä ja vanhempien tyttöjen on huolehdittava poika kotiin.
Lapsilta vaaditaan täydellistä samankaltaisuutta sisarusten kanssa, ja tyttöjen on oltava tyttöjä ja poikien poikia.
Vanhemmat eivät myöskään suhtaudu suopeasti siihen että perheen tytöt joutuvat liikuntatunneilla pelaamaan "poikien pelejä" kuten jääkiekkoa, jalkapalloa ja sählyä.
Välituntisin, kun muut lapset pelaa jalkapalloa, ovat nämä perheen tytöt keskenään pihalla eivätkä osallistu peleihin.
Vanhemmat varmaan kohtelevatkin lapsia kuin laumaa, eivät yksilöinä.
Eikö tuommoinen ole jo aika vanhanaikaista?
Onko kaikissa yli 5:den lapsen perheissä lapset vain lauma, onko edes mahdollisuutta kohdella heitä yksilöinä? Ja vedetäänkö useissakin suurperheissä raja tyttöjen ja poikien hommien väliin noin vahvasti???
T: ihmettelijä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ulkonäköasiaan sanon, että yleensä perheen ulkopuolinen ihminen näkee sisaruksissa ne yhtenevät piirteet, mutta taas sisarukset toisissaan eroavaisuudet.
Ja muulta osin sanoisin, että ei ole totta tuo juttu.
kahta samanlaista ei minunkaan suurperheestä löydy.samanmoisia piirteitä kylläkin.Olemme ainutkertaisia yksilöitä.Luoja meidät loi omaksi kuvakseen.
Meillä on viisi lasta,
ja kaikki ovat aivan erilaisia.
Tietysti joillakin heistä on
keskenään samanlaisia luonteenpiirteitä
ja käytöstapoja.
Nuorimmat ovat kaksoset,
ja he muistuttavat toisiaan
kaikkein vähiten!
Meillä on harrastettu musiikkia,
jalkapalloa, partiota, karatea,
tennistä, puutöitä, valokuvausta,
jonleerausta, kuvataiteita...
joskus useampikin lapsi
samaa lajia,
mutta jokainen on itse valinnut
oman harrastuksensa.
meillä jokainen on nniin erilainen että monet muut ovat aina pyöritelleet silmiään kuullessaan että kaikki ovat samasta perheestä.. ehkä ainoa juttu mikä kaikista löytyy on tummanruskeat hiukset!!! tosin vähän erilaisina kampauksina nekin roikkuu päästä... heh
opettajan kirjoitus.....ihmetyttää?
Lähes saman näköisiä keskenään, vertauksena vois laittaa appeelsiinit, omenat, päärynät riviin ni eiköhän ne osaa erottaa mikä kuuluu mihinkin ryhmään.