Autiotalo
kaipaa asukkaitaan,
avoinna ikkunat ja ovet.
Jokainen kivi alastomuudessaan
kosketusta vailla
- menneisyyden tuhka
kaipaa päällensä liekkiä uutta.
Henkiset nyrkin iskut
jotka jättivät arpia
poukkoillen vaeltavat,
autiotalossa ontosti kaikuen.
***
Puhun tyhjille seinille
maaleille rappeutuneille
eikä kukaan vastaa
ei kukaan.
Tulkoon eteeni
mikä tulee
autioihin seiniini mahtuu.
Potkin kenkien kärjillä kiviin
vaikeneviin kylmiin silmiin.
Ja vain minun sisälleni
koskee
autius repii minua rikki !
kaipaa asukkaitaan,
avoinna ikkunat ja ovet.
Jokainen kivi alastomuudessaan
kosketusta vailla
- menneisyyden tuhka
kaipaa päällensä liekkiä uutta.
Henkiset nyrkin iskut
jotka jättivät arpia
poukkoillen vaeltavat,
autiotalossa ontosti kaikuen.
***
Puhun tyhjille seinille
maaleille rappeutuneille
eikä kukaan vastaa
ei kukaan.
Tulkoon eteeni
mikä tulee
autioihin seiniini mahtuu.
Potkin kenkien kärjillä kiviin
vaikeneviin kylmiin silmiin.
Ja vain minun sisälleni
koskee
autius repii minua rikki !
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kiva runo..Autiossa talossa kuulee historian havinaa....
minä ennää iltasella täällä bittimaailmassa
keiku, tahtoopi nämä vastaukset sen vuoksi jäädä
yleensä aamuun.
Niin - tämä nyt oli sellaista mielen
sekamelskaa, joskus hiljaisina ja harmaina
hetkinä syntyy tällaista.
Ja, mistähän edes tuli mieleeni ajatus autiota-
losta - mielen tyhjyydestä, en osaa sanoa.
Kiitokset kommentoinnista, ja mukavaa pyhäpäivää.
Tätä piti ihan tulla kommentoimaan. Toisesta osasta pidän ensimmäistä enemmän, mutta kokonaisuutenakin tämä on oikein vetävä. Mielenkiintoinen näkökulmanvaihdos ensimmäisestä osasta toiseen. Loppu olisi mielestäni tehokkaampi ilman tuota viimeistä säettä. En osaa sanoa nyt tarkemmin. Lähettelen ehkä jotain mietintöjäni vielä sulle s-postiin. Hienoja oivalluksia kaikenkaikkiaan.
* hymy *
No, jos sinä sanot, että runoni on ns. vetävä,
niin otan sen kiitollisuudella vastaan.
Ja - eipähän tämä ole näämmä herätellyt täällä
kuin sinut ja jeessmoken.
Itse en ollut tähän runooni kovinkaan
tyytyväinen, en saanut siihen mielestäni
sellaista tempoa, kuin ajatukissani, se terä jäi
omasta mielestäni tylsäksi.
Kummallista, kun omassa mielessään muotoilee ru-
noa, saa pääkopassaan siitä mieleisen, ja sitten
kun ottaa kynän käteen ja alkaa kirjoittamaan,
niin, kas, kas mihinkä jäikään ne loistavat aja-
tukset, jotka päässäni juuri seikkailivat ?
Semmosta se on, sitä synnyttämisen tuskaa kaike-
tikin, vai mitä se sitten on - jaa-a, mitä tahan-
sa joka takkuaa selkeät ajatukset.
Kiitti, kun kommentoit ja mukavaa viikonlopun
loppupäätä.
Ei se kummallista ole ollenkaan-
sillä tunteet eivät tartu paperiin
Vaan lukija laittaa siihen omansa lukiessaan-
näin muodostuu taide paperilla ja sanat sielunsa saa...
Hymyä RelluNainen:))
Sinulle - mokomakin :)
Tjaaah, voipihan se niinkin olla, tai onkin -
ei ne tunteet tartu paperiin, mutta kun haluaisi
sanoa enemmän, kuin mihin taidot riittää - plääh!
Sinä se osaat olla aina yhtä filosofinen -
thanks.
Ja kiitos harvininaisesta vierailusta
* levittää punaisen maton jälkies päälle *
Juu, juu - yritettään hymyillä :)
Ihanaa iltaa sinne jonnekin kosken kuohuille.
vai oikeen veren kiertämään :)
Minäpä luulen kyllä, että elohopean veren saa
kyllä ihan jokin muu kiertämään, mutta olihan
tuo ihanaa luettavaa - kiitosta.
Lempeää iltaa siskosein.