Yksityisetsivä Pallinen seisoi katulampun alla ja yritti sytyttää savuketta lokakuisessa illassa. Sää oli ikävä; tuuli ja vihmoi vettä. Mies yritti hakea lämpöä ja suojaa nyt jo vettyneestä popliinitakistaan. Vanhasta huopahatusta tipahteli ajoittain vettä poskelle. Väsytti ja potutti.
Pallinen oli saanut tehtävän tehtailija Tiileriltä pitää silmällä tämän nuorta aviovaimoa, jonka johtaja oli nainut kolme kuukautta sitten. Onnea oli kestänyt tasan kaksi kuukautta ja sitten oli vaimolla alkanut oudut menot iltaisin. Johtaja oli antanut etsivälle kuvan vaimosta ja siinä tiukasti kameraan katsoi n. kolmikymppinen vaaleaverikkö. Nainen kuin unelma, oli Pallinen ajatellut kuvan nähdessään.
Johtaja epäili että vaimo, Tuula nimeltään, petti häntä jonkun karpaasin kanssa. Ensimmäisenä epäiltyjen listalla oli kuntosaliohjaaja Tero Kyykky. Mies oli lihaksikas, nuori ja elokuvatähti -tyyppinen jannu joka kaatoi naisen kuin naisen alta aikayksikön.
Pallinen sai savukkeensa palamaan ja työnsi kätensä poplarin taskuihin. Katse nousi pitkin kerrostalon seinämää ja seisahtui neljännen kerroksen kohdalle, kulmahuoneiston ikkunoihin joissa paloi himmeä valo.
Etsivä veti oikean kätensä taskusta ja tihrusti kelloaan; 03.22.
Katse hakeutui jälleen ikkunoihin. Tuon asunnon omisti johtaja Tiileri. Sen hän oli ostanut vaimolleen häälahjaksi ja oli katunut sitä tekoaan melko pian. Huhut kertoivat että asunnossa vietettiin melko railakasta elämää.
Pallinen kirosi ja veti ahnaasti savua keuhkoihin jotka rahisivat uhkaavasti liiasta polttamisesta. Mies katsoi jalkoihinsa ja laski kelmeässä katuvalon luomassa valokeilassa jalkakäytävällä olevan jo kymmenkunta natsaa.
Pallinen haukotteli ja kohensi asentoaan.
Etsivä tassutteli talon seinän viereen ja hakeutui ulko-ovelle. Hän kaivoi megalite lamppunsa taskusta ja vilautti valoa ulko-oven lasin läpi portaikon seinälle jossa oli nimitaulu.
Tiilerin nimi loisti neljännen kerroksen rivillä.
Pallinen kirosi mielessään ja päätti että jotain piti nyt saada aikaiseksi. Viikko oli jo mennyt ja hänellä ei ollut ollut esittää johtajalle muuta kuin arveluja vaimon menemisistä. Kyllä hän oli tiennyt missä Tuula Tiileri oli vaeltanut mutta ketä hän oli tavannut, siitä ei ollut kuin aavistuksia. Ne kenet Pallinen oli rouva Tiilerin nähnyt tapaavan, olivat olleet kaikki naisia. Vääriä kohteita siis.
Pallinen veti taskustaan tiirikkanipun ja alkoi sovittaa yhtä väkäsistä oven lukkoon. Eihän se sinne sopinut koska lukko oli kourutyyppiä. Pallinen kirosi ja työnsi murtovehkeet takaisin taskuunsa.
Tulisi nyt edes lehdenjakaja että pääsisi sisään portaikkoon.
Siinä samassa kulman takaa könysi iäkkäämmän puoleinen naisihminen kärryjen kera. Pallinen lähetti kiitoksen kohti harmaita, alhaalla roikkuvia pilviä. Joskus onnisti.
Jakajanainen seisahtui portaikon eteen ja alkoi kaivella kärryjensä sisältöä. Samalla hän vilkuili Pallista epäluuloisesti.
- Olipas onni että satuitte tulemaan, Pallinen sanoi hieman mökeltäen humalaista näytellen.
- Sattui jäämään avaimet kotiin. Pallinen päästi suustaan pienen röyhtäisyn jota ei ollut vaikea esittää; närästi niin vietävästi.
Nainen mulkoili miestä edelleen epäluuloisena mutta päästi miehen portaikkoon mitään puhumatta.
Naisen mennessä hissiin ja lähtiessä kohti yläkerroksia, lähti Pallinen etenemään rappuja pitkin. Kolmannen kerroksen kohdalla hän avasi takkinsa ja koetti povitaskuaan jossa oli digikamera. Kuvia piti saada hintaan mihin hyvänsä, muuten ei kunnian kukko laulaisi seuraavalla kerralla kun hän tapaisi johtaja Tiilerin.
Pallinen lähti nousemaan seuraavia rappuja. Lehtinainen tuli puolivälissä vastaan ja mulkoili miestä yhä tiukasti. Pallinen nosti hattua ja toivotti naiselle hyvät huomenet aivan kuin ei olisi tätä vielä nähnytkään aiemmin.
Etsivä pääsi kohteen oven taa ja huokasi raskaasti. Samassa alaovi kävi ja lehtinainen oli poissa. Sitten sammuivat porrasvalot. Pallinen tihrutti pimeässä ja oli törmätä oveen. Pieni kirous livahti huulilta.
Megalite sai taas töitä ja oven nimilaatta todisti hänen olevan oikeassa paikassa.
Pallinen painoi korvansa vasten ovea ja yritti kuunnella. Jotain muminaa sieltä kuului.
Mies polvistui kuin sulho kosiessaan. Hän raotti varovaisesti postiluukkua. Valo paloi edelleen sisällä. Mies työnsi korvaansa syntyneeseen rakoon. Sisällä keskusteltiin. Toinen ainakin oli nainen, mitä ilmeisemmin rouva Tiileri. Toisesta ei saanut selvää. Oliko rouvan vieras mies vai nainen, jäi arvoitukseksi.
Pallinen ojentautui ja otti hatun pois päästään raapien hilseilevänkutiavaa päänahkaansa. Mitä perhanaa sitä nyt tekisi.
Ei sopinut rynnätä tiirikoidusta ovesta sisään ja kamera laulaen. Jos ei sisällä tehtäisikään mitään luvatonta niin hän olisi suoraan sanottuna nesteessä eli kusessa.
Pallinen katsoi taas lukkoa ja kourutyyppihän sekin tietysti oli; se siitä tiirikoinnista.
Huoneistossa liikuttiin. Äänet voimistuivat ja keskustelijat tulivat eteiseen. Palliselle tuli tunne että nyt olisi hyvä siirtyä oven edestä sivummalle, vieras oli mitä ilmeisemmin lähdössä.
Hetken kuluttua ovi aukesi ja silhuetista Pallinen, joka oli siirtynyt neljännen ja viidennen kerroksen puoliväliin, saattoi havaita lähtijän olevan nainen. Jassoo, mies ajatteli, ei taaskaan mitään erikoista.
Pallinen kuitenkin valpastui kun tajusi lähtijän olevankin rouva Tiileri. Mies kummasteli tilannetta mutta oli heti toimintavalmis.
Ovi sulkeutui, valot syttyivät ja nainen lähti laskeutumaan rappuja korot kopisten. Pallinen valmistautui seuraamaan.
Rouva Tiileri pääsi ulos ovesta ja kaivoi käsilaukustaan kännykän. Pallinen tiirasi ulko-oven lasin läpi hahmoa jalkakäytävällä. Rouva puhui hetken kännykkään ja laittoi sen sitten laukkuunsa. Nainen jäi seisomaan paikoilleen ja laittoi savukkeen palamaan. Samalla hän veti syysulsteriaan tiiviimmin hoikan vartalonsa suojaksi.
Pallinen mietti että miten pitäisi toimia. Odottiko nainen jota kuta vai mikä oli nyt homman nimi?
Samassa paikalle kaarsi taksi. Just joo, Palliselta pääsi manaus. Tätä se vielä puuttui. Oma auto oli korttelin päässä ja sinne juostessaan hän varmasti hukkaisi taksin.
Nainen nousi autoon ja saman tein se lähti liikkeelle.
Pallinen harppasi ovesta ulos kuin kolmiloikkaaja ja suoraan auton eteen. Taksikuski oli sen verran jo väsynyt että refleksit toimivat hitaalla. Auton nokka töytäisi Pallista lonkkaan ja tämä levisi asfalttiin kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Jarrut kirskahtivat.
Maatessaan kipeää lonkkaansa hieroen asfaltilla, Pallinen ajatteli että kyllä hänellä sitten joskus leikkasi lahjakkaasti.
JATKUU HUOMENNA...
Pallinen oli saanut tehtävän tehtailija Tiileriltä pitää silmällä tämän nuorta aviovaimoa, jonka johtaja oli nainut kolme kuukautta sitten. Onnea oli kestänyt tasan kaksi kuukautta ja sitten oli vaimolla alkanut oudut menot iltaisin. Johtaja oli antanut etsivälle kuvan vaimosta ja siinä tiukasti kameraan katsoi n. kolmikymppinen vaaleaverikkö. Nainen kuin unelma, oli Pallinen ajatellut kuvan nähdessään.
Johtaja epäili että vaimo, Tuula nimeltään, petti häntä jonkun karpaasin kanssa. Ensimmäisenä epäiltyjen listalla oli kuntosaliohjaaja Tero Kyykky. Mies oli lihaksikas, nuori ja elokuvatähti -tyyppinen jannu joka kaatoi naisen kuin naisen alta aikayksikön.
Pallinen sai savukkeensa palamaan ja työnsi kätensä poplarin taskuihin. Katse nousi pitkin kerrostalon seinämää ja seisahtui neljännen kerroksen kohdalle, kulmahuoneiston ikkunoihin joissa paloi himmeä valo.
Etsivä veti oikean kätensä taskusta ja tihrusti kelloaan; 03.22.
Katse hakeutui jälleen ikkunoihin. Tuon asunnon omisti johtaja Tiileri. Sen hän oli ostanut vaimolleen häälahjaksi ja oli katunut sitä tekoaan melko pian. Huhut kertoivat että asunnossa vietettiin melko railakasta elämää.
Pallinen kirosi ja veti ahnaasti savua keuhkoihin jotka rahisivat uhkaavasti liiasta polttamisesta. Mies katsoi jalkoihinsa ja laski kelmeässä katuvalon luomassa valokeilassa jalkakäytävällä olevan jo kymmenkunta natsaa.
Pallinen haukotteli ja kohensi asentoaan.
Etsivä tassutteli talon seinän viereen ja hakeutui ulko-ovelle. Hän kaivoi megalite lamppunsa taskusta ja vilautti valoa ulko-oven lasin läpi portaikon seinälle jossa oli nimitaulu.
Tiilerin nimi loisti neljännen kerroksen rivillä.
Pallinen kirosi mielessään ja päätti että jotain piti nyt saada aikaiseksi. Viikko oli jo mennyt ja hänellä ei ollut ollut esittää johtajalle muuta kuin arveluja vaimon menemisistä. Kyllä hän oli tiennyt missä Tuula Tiileri oli vaeltanut mutta ketä hän oli tavannut, siitä ei ollut kuin aavistuksia. Ne kenet Pallinen oli rouva Tiilerin nähnyt tapaavan, olivat olleet kaikki naisia. Vääriä kohteita siis.
Pallinen veti taskustaan tiirikkanipun ja alkoi sovittaa yhtä väkäsistä oven lukkoon. Eihän se sinne sopinut koska lukko oli kourutyyppiä. Pallinen kirosi ja työnsi murtovehkeet takaisin taskuunsa.
Tulisi nyt edes lehdenjakaja että pääsisi sisään portaikkoon.
Siinä samassa kulman takaa könysi iäkkäämmän puoleinen naisihminen kärryjen kera. Pallinen lähetti kiitoksen kohti harmaita, alhaalla roikkuvia pilviä. Joskus onnisti.
Jakajanainen seisahtui portaikon eteen ja alkoi kaivella kärryjensä sisältöä. Samalla hän vilkuili Pallista epäluuloisesti.
- Olipas onni että satuitte tulemaan, Pallinen sanoi hieman mökeltäen humalaista näytellen.
- Sattui jäämään avaimet kotiin. Pallinen päästi suustaan pienen röyhtäisyn jota ei ollut vaikea esittää; närästi niin vietävästi.
Nainen mulkoili miestä edelleen epäluuloisena mutta päästi miehen portaikkoon mitään puhumatta.
Naisen mennessä hissiin ja lähtiessä kohti yläkerroksia, lähti Pallinen etenemään rappuja pitkin. Kolmannen kerroksen kohdalla hän avasi takkinsa ja koetti povitaskuaan jossa oli digikamera. Kuvia piti saada hintaan mihin hyvänsä, muuten ei kunnian kukko laulaisi seuraavalla kerralla kun hän tapaisi johtaja Tiilerin.
Pallinen lähti nousemaan seuraavia rappuja. Lehtinainen tuli puolivälissä vastaan ja mulkoili miestä yhä tiukasti. Pallinen nosti hattua ja toivotti naiselle hyvät huomenet aivan kuin ei olisi tätä vielä nähnytkään aiemmin.
Etsivä pääsi kohteen oven taa ja huokasi raskaasti. Samassa alaovi kävi ja lehtinainen oli poissa. Sitten sammuivat porrasvalot. Pallinen tihrutti pimeässä ja oli törmätä oveen. Pieni kirous livahti huulilta.
Megalite sai taas töitä ja oven nimilaatta todisti hänen olevan oikeassa paikassa.
Pallinen painoi korvansa vasten ovea ja yritti kuunnella. Jotain muminaa sieltä kuului.
Mies polvistui kuin sulho kosiessaan. Hän raotti varovaisesti postiluukkua. Valo paloi edelleen sisällä. Mies työnsi korvaansa syntyneeseen rakoon. Sisällä keskusteltiin. Toinen ainakin oli nainen, mitä ilmeisemmin rouva Tiileri. Toisesta ei saanut selvää. Oliko rouvan vieras mies vai nainen, jäi arvoitukseksi.
Pallinen ojentautui ja otti hatun pois päästään raapien hilseilevänkutiavaa päänahkaansa. Mitä perhanaa sitä nyt tekisi.
Ei sopinut rynnätä tiirikoidusta ovesta sisään ja kamera laulaen. Jos ei sisällä tehtäisikään mitään luvatonta niin hän olisi suoraan sanottuna nesteessä eli kusessa.
Pallinen katsoi taas lukkoa ja kourutyyppihän sekin tietysti oli; se siitä tiirikoinnista.
Huoneistossa liikuttiin. Äänet voimistuivat ja keskustelijat tulivat eteiseen. Palliselle tuli tunne että nyt olisi hyvä siirtyä oven edestä sivummalle, vieras oli mitä ilmeisemmin lähdössä.
Hetken kuluttua ovi aukesi ja silhuetista Pallinen, joka oli siirtynyt neljännen ja viidennen kerroksen puoliväliin, saattoi havaita lähtijän olevan nainen. Jassoo, mies ajatteli, ei taaskaan mitään erikoista.
Pallinen kuitenkin valpastui kun tajusi lähtijän olevankin rouva Tiileri. Mies kummasteli tilannetta mutta oli heti toimintavalmis.
Ovi sulkeutui, valot syttyivät ja nainen lähti laskeutumaan rappuja korot kopisten. Pallinen valmistautui seuraamaan.
Rouva Tiileri pääsi ulos ovesta ja kaivoi käsilaukustaan kännykän. Pallinen tiirasi ulko-oven lasin läpi hahmoa jalkakäytävällä. Rouva puhui hetken kännykkään ja laittoi sen sitten laukkuunsa. Nainen jäi seisomaan paikoilleen ja laittoi savukkeen palamaan. Samalla hän veti syysulsteriaan tiiviimmin hoikan vartalonsa suojaksi.
Pallinen mietti että miten pitäisi toimia. Odottiko nainen jota kuta vai mikä oli nyt homman nimi?
Samassa paikalle kaarsi taksi. Just joo, Palliselta pääsi manaus. Tätä se vielä puuttui. Oma auto oli korttelin päässä ja sinne juostessaan hän varmasti hukkaisi taksin.
Nainen nousi autoon ja saman tein se lähti liikkeelle.
Pallinen harppasi ovesta ulos kuin kolmiloikkaaja ja suoraan auton eteen. Taksikuski oli sen verran jo väsynyt että refleksit toimivat hitaalla. Auton nokka töytäisi Pallista lonkkaan ja tämä levisi asfalttiin kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Jarrut kirskahtivat.
Maatessaan kipeää lonkkaansa hieroen asfaltilla, Pallinen ajatteli että kyllä hänellä sitten joskus leikkasi lahjakkaasti.
JATKUU HUOMENNA...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.