pelkään jääväni ikuisesti yksin, koska en ole mitä sosiaalisimpia ihmisiä. en ole epäsosiaalinenkaan, koska viihdyn mukavien ihmisten seurassa, mutta kukaan ei viihdy minun seurassani. syy tähän löytyy hiljaisuudestani. en osaa puhua normaalisti ihmisille joita en tunne. itseasiassa en edes osaa puhua perheelleni aivan normaalisti, koska emme ole mitenkään kovin läheisiä. olen ollut vuosia masentunut, aina pitemmälle mentäessä näyttäs pahenevan. en jaksaisi elää enää hetkeäkään.
haluaisin ystävän, joka jaksaisi välittää ja tukea, mutta en löydä sellaista, koska en osaa etsiä aktiivisesti. se jää aina siihen yrittämiseen, että yritän etsiä ja tehdä parhaani, mutta en kuitenkaan saa todellisuudessa mitään aikaiseksi.
monet ihmiset näyttäisivät olevan kiinnostuneita, mutta koska en osaa näyttää kiinnostustani ja olen hyvin etäinen, ei minulla ole mahdollisuuttakaan löytää kavereita. aina päätän, että nyt teen muutoksen, mutta se ei toimi, en osaa, en pysty.
yksinäisyys tuntuu niin tappavalta..
haluaisin ystävän, joka jaksaisi välittää ja tukea, mutta en löydä sellaista, koska en osaa etsiä aktiivisesti. se jää aina siihen yrittämiseen, että yritän etsiä ja tehdä parhaani, mutta en kuitenkaan saa todellisuudessa mitään aikaiseksi.
monet ihmiset näyttäisivät olevan kiinnostuneita, mutta koska en osaa näyttää kiinnostustani ja olen hyvin etäinen, ei minulla ole mahdollisuuttakaan löytää kavereita. aina päätän, että nyt teen muutoksen, mutta se ei toimi, en osaa, en pysty.
yksinäisyys tuntuu niin tappavalta..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla itselläni on sama ongelma, muttei se ole syy sille etteikö kavereita löytyisi!Olen vasta vaihtanut koulua toiselta puolelta suomea toiselle ja siitä huolimatta että oon hiljainen, etäinen erittäin ujo olen saannut muutamia kavereita.
Vaikka siusta tuntuu siltä ettet tuu koskaan saamaa kavereita, niin ei ujous, etäisyys, hiljaisuus tms. ole mikään tekosyy. Siun pitää oikeest otta itteäs niskast kiinni ja jutella ihmisille ihan vaan joku moi riitää aluksi ja sitten voi laittaa muutaman kysymyksen sinne sun tänne ja nopeemmin kun huomaatkaan sul on ainakin yks kaveri kuhan muistat pitää siitä kiinni!
Itselläkin on jossain määrin sama ongelma.Itse valikoin ihmiset keneen haluan tutustua ja keneen en.Ehkä aika törkeältä kuulostaa.Olen aina ollut muutenkin ujo en tule toimeen hirveän sosiaalisten ihmisten kanssa.Jotenkin ujona alkaa pelottaa heidän seura.Mieluummin ystävystyn ujojen ihmisten kanssa.On mulla silti ystäviä jotka ovat kulkeneet mukana lapsuudesta asti ja on ollut ystäviä jotka ovat puukottaneet selkäänkin.Elämä jatkuu uusien ihmisten tutustumiseen merkeissä...
Kukaan ei jää yksin.. :) voit tehdä aluksi vaikka ihan pieniä muutoksia jos joku näyttää kiinnostuneelta moikkaat ja ja ehkä kyselet kuulumisia... ei heti tarvitse kokonaan muuttua.. Ja kyllä sinä vielä jostain ystävän löydät. älä murehdi liikoja.. :)
Ystävät lähti joskus enkä ole uusia saanut... Pidän itseni visusti erillään muista, osaksi ihan ujouttani ja osaksi tarkoituksella. Mulla on tietynlainen menneisyys, ja kauhea pelko että jos ystävystyisin jonkun kanssa, se tulisi puheeksi ja menisin lukkoon ja joutuisin kohtaamaan menneisyyden mörköjä... Siksi mä olen yksin, surullista kyllä. Ihmiset ajattelee todennäköisesti musta että olen jotenkin ylpeä tai nirppanokka, mutta mun hiljaisuuden syy löytyy aivan jostain muualta... Tällaiseenkin elämään turtuu kun tarpeeksi kauan elää näin.