heippa kaikille! jos minä joskus otan itselleni saks.paim.koiran,urosen tai nartun niin ottaisin kotilemmikikseni,en palveluskäyttöön,se vaatii jo toiselaisen systeemin,useita treenejä ja ahkeraa koulutusta,ja intensiivistä omistautumista asiaan.kyllä lemmikkinkoira täytyy perusopettaa ja käytöstavat oppia,jotta lenkit sujuvat leppoisasti.en sitä ymmärrä kun jotkut ostaessaan sakun,toteavat että siitähän ei sitten tulemitään nyhverökoiraa-tyyliin.aivankuin sen pitäisi olla joktenkin kova se koira kaluotaantyöntävä.eriasia jos koirasta tulee suojelu,poliisi tai muuten ammattipalveluskoira,siinäjo vaaditaankin kovuutta .mutta seurakoiraksikin saksanpaimenkoira käy vallan mainiosti,tiedän monia ei-palveluskoiria joita on kotikonstein nätisti opetettu,ja vaikka suojelusvietti onkin syntyperäinen omiaan kohtaan,niin kivoja lenkkikamuja niistä on tullutkin.jotkut koiraharrastajat ovat kauhean tosissaan ja kireitä,oikassa olevia räpättäjiä,sellaiset jotka eivät ole ammattikasvattajia vaan muuten pätevät saksanpaimenkoirillansa egojaan,näitäkin löytyy.minä ainakin annan lempeällä tyylillä ystäväni koiralle ohjeita,kun hoidan sitä joskus. koirathan valitsevat aina ykkösen ja se omistajansa.älkää jotkut ottako sitä harrastustanne liiaan tosissaan ja tiukkapipoisesti.aivankuin ette nauttisi eläimen kanssa tehtäviä suorittaessanne...t.asian nähnyt sivusta
kotilemmikkinä saks,paim,,koirat
saku ja me
221091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
mielipiteestäsi. Olen kanssasi hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Mutta varoitan niillä linjoilla oleminen vaatii yllättävän paljon puolustus puheita.Ja arvostelulta ei välty ainakaan täällä sivuilla.=)
Hienoa...
Onhan se saksanpaimen kotikoiranakin oikein toimiva, kunhan kasvatuksestakin kuitenkin huolehditaan.
Aika paljon kuitenkin näkee, ei pelkästään saksanpaimenia vaan myös muitakin hyvän peruskoulutuksen vaativan rotuisia, joilla ei tietoakaan käytöksestä.
Itse sanoisin, että todella, todella pienessä osassa näitä koiria vika olisi koirassa. Kyllä se on siinä sen omistajassa joka on uskotellut itselleen että kyllä tämä on niin viisas koira että siitä kasvaa itsestään lapsille kiva leikkikaveri ja perheen kiltti suojelija.
Ikävän paljon on varsinkin nuoria uroksia joita ei osata käsitellä oikein.
Siis läheskään kaikki saksanpaimenet ei sovi pelkäksi ns. kotikoiraksi (jolla ilmeisesti tarkoitit koiraa jonka kanssa ei aktiivisesti harrasteta mitään, vai?). Suurinosahan kuitenkin on ns harrastuskoiria, ei siis pelkästään ns. kotikoiria.
Olihan tossa sun tekstissä pointtia, mutta ihmiset on niin erilaisia. Joillekin jotkut asiat ovat kamalan tärkeitä ja ulkopuolisista se saattaa vaikuttaa nimenomaan tiukkapipoiselta ym. Näillä ihmisillä on yleensä käyttöpuolen vahvasti vietikkäitä koiria, jotka hyvin hyvin harvoin sopivat pelkästään kotikoiriksi.
Toisilla esim eläinsuojelu aiheuttaa nopeasti vahvan reaktion---> terävät kommentit, toisilla on muut asiat jotka on itselle tärkeitä.
Varsinkin täällä kun keskustelun ei pitäisi olla henkilökohtaista, kannattaa jättää huomiotta sellaiset kommentit jotka vain ärsyttää. Jos asiassa on jotain mitä todella haluaa kommentoida, niin niinhän täällä on tarkoitus tehdä.
Koiria ja varsinkin omistajia on erilaisia joten yritetään ymmärtää toisiamme.
en mä kyllä itsekään tykkää koiraa ihan sohvapottuna pitää tai pihakoirana. Liikutaan paljon erilaisissa maastoissa pitkiäkin aikoja.
Myös hajujen perusteella etsintää ollaan tehty mikä ainakin mun koiran lemppari harrastus ja huvi=)Itse vaan meinaa väsähtää liian pian(johtuu sairaudestani). Kyllä olin koiraa ottaessa ajatellut mennä tottelevaisuus koulutukseen, jossa olisi ohjattu ns. kädestä pitäen. Koira oli niin arka ja säikky ettei voinut lähteä sellaiseen mukaan. Silloin puhuin asiasta eläinlääkärin kanssa ja kysyinpä täältä yhdeltä kasvattajaltakin,mitä ois hyvä tehdä. Kumpikin meinasi,että vois olla koiralle liikaa olla monien muiden vieraiden ihmisten ja koirien parissa. Niinpä päätin sitten olla menemättä.En tiedä teinkö oikean ratkaisun vai en,mutta vaikeuksista huolimatta olen ihan tyytyväinen koirani tämän hetkiseen tilanteeseen. Paitsi tietty en noihin kasvaimiin.Ja lääkäri pelkoon.Sai kammon lääkäristä sen jälkeen kun oli saanut Ivomec kapi lääkkeen. Perheessämme oli silloin metsästys koira jolta ilmeisesti oli kapitartunnan saanut. Lääke kuulema polttaa kamalasti. Ja lääkärikin oli kyllä kuin pakastin koiraa kohdellessaan.Ennen sitä oli mitä herttaisin potilas vaikka jännittikin joka kerran.
Toiselle lääkärille soitin heti kotiin päästyämme,(meidän nykyään vakituinen lääkäri joka tuntee koirani)ja kysyin tuosta reaktiosta. Tämä lääkäri sanoi,että hevosten lääkettä laittanut,Stronghold olisi ollut parempi.Se juttu tuli opittua kantapään kautta ja minä sen välillä jo unohdan,mutta koirani ei.=(Vielä tuosta täälä muutamilla saku hihnan jatkona pihassa päivin öin..siitä en oikeen tykkää.Olen huomannut vaan sattumalta ohimennen uusia asukkaita,joilla tällänen meininki.
Aran koiran kanssa kannattaa mennä sopivaan koulutusryhmään, mikäli koira on tarpeeksi nuori. Aikuista tuskin on tarvetta viedä, paitsi jos ei tule toimeen arkuuden kanssa.
Itse tein sen virheen toisen sakun kanssa joka oli myös tosi arka etten vienyt sitä koulutukseen jossa asiantuntevat olisivat auttaneet. Nuorena olisi oppinut tulemaan toimeen paremmin toisten koirien kanssa yms.
Mutta tämähän on aika yksilöllistä. Luulen kuitenkin, että yleensä sopiva ryhmä (jos paikkakunnalla on semmoinen) voi auttaa tosi paljon nuorta koiraa.
Aluksi varmaan olisikin parempi aloittaa kokonaan ilman muita koiria, tyyliin makkararingillä.
No nyt mä kyllä taas eksyin aiheesta :D harmitti vaan joskus se oma valinta.
Useinhan virheidensä kautta oppii ja pääasia on että asiat ovat tällä hetkellä hyvin. Tavoitehan aina on ennaltaehkäistä ongelmat, mutta valitettavasti se ei taida olla aina mahdollista. On sitä tullut itsellä ainakin opittua ehkä liikaakin omien virheiden kautta. Pistetään sen piikkiin että olin aika nuori kuitenkin, ja asuttiin metsän keskellä.
Tuo ivomechan on semmoinen että ainakin kaikki collie-sukuiset rodut kuolee jos saavat sitä. Menee jotenkin hermoihin josta seuraa varma kuolema. Todella harmillista ettei kaikki eläinlääkärit tiedä tätä. Ja jos se aiheuttaa noin pahat sivuoireet muillakin roduilla ja vaihtoehto olisi olemassa, en voi ymmärtää miksi sitä käytetään.
Olen itsekin tiennyt pari saksanpaimenta jotka ovat narupäässä tai häkkieläjiä olleet. En väitä etteikö saksanpaimen voisi olla häkissäkin onnellinen, kunhan virikkeistä häkin ulkopuolella huolehditaan, mutta narunpäässä koirasta tulee todella helposti tosi vihainen kun esim. kakarat pääsee viskomaan kivillä. Tämmöinenkin kohtalo tullut nähtyä. Kyllähän koirasta kuin koirasta saa vihaisen. Itse en kyllä laittaisi saksanpaimenta täysin ulkoeläjäksi. Kyllä sen paikka on sisällä oman perheen ja lauman kanssa.
Jaahas, tämmöistä tällä kertaa :)))
Meilläkin tuo mun koira ensimmäinen arkavarvas ollut,muilla ei koskaan mitään arkuutta havaittu.Ei edes pentuna. Ja muut on olleet helppoja koiria opettaa,ei koskaan mitään ongelmia. Mä kans asun aika mettän keskellä,eikä siihen aikaan ollut kulkuyhteyksiä tai autoa jolla olisin ajanut koiraa kouluttamaan. Ja meidän paikkakunnalla ei mitään harrastaja piirejä ole edes. Tai ainakaan silloin ei ollut.
Mun koira oli pentuna siis kasvattajalla tarhassa.Mulla vapaana aidatulla pihalla,mutta yleensä ei yksin silti koskaan.Osa aidasta mennyt rikki ja naapurin vanhalammaskoira heittää herjaa koirani kanssa kilpaa ojan yli. Silläpä valvottava ettei ajaudu törmäyskurssille. Ivomec teki koirani aika kuitiksi tai sitten se oli sitä pelkoa. Huonovointinen oli kuitenkin piikin jälkeen. Monesti olen hävennyt koirani käytöstä,juuri tuota ennakkoluuloa kaikkea kohtaan. Tai kaikkea ja kaikkea,en jaksa selittää ihan jokasta juttua. Mutta nyt sillä näyttäs olevan jo itelläänkin paljon helpompaa,kun vieraat ihmiset ei pelota niin paljoa. Tietyllä tapaa varautunut koira kuitenkin on,että jos joku meinaa ominpäin sännätä sen luokse koira ottaa jalat alleen ja haukkuu. Koskaan ei kuitenkaan ole ketään purrut vaikka sekin vaara aran koiran kanssa on olemassa. Luulen,että autossa ilman omistajaa se voisi purrakin.=/
Tuo eräs koira asukas joka pitää koiraansa nahkaisen hihnan päässä joki´kinen päivä ei kyllä näytä koskaan tulevan koiran kanssa vastaan eikä koira ole pihallakaan muuta kun istunut.En toki ole 24h vahtimassa heitä=) mutta kiinnitin vain huomioni asiaan.Tänään on se leikkaus.Voi olla etten ihan alvariinsa ravaa täällä lukemassa kirjoituksia. Viime aikoina adrenaliini virrannut riittävästi muutenkin=)Mutta sun kanssa kiva kirjotella, kun vastailet tosiaan asialliseti mun "taukkeihinkin" rimpsuihini.=) Ja tiiät noista koulutus asioistakin ilmeisen hyvin. Sulta uskaltaa kysyäkin,kun itte ei tosiaan ole kovin hyvin kaikesta perillä,mitä ilmeisesti sakemannin omistajalta vaaditaan. Mutta palaillaan! Mukavaa päivänjatkoa sulle!!
voi kun asiallisesti laitat kommenttia tänne!kiitos asenteestasi! ja amityville myös osaa kivankaisesti skiriivailla.tuntuu että palstalla pyörii äkkiäkäisiä koiraharrastajia,saa ryöpyt niskaan jos kysyy jotain josta ei kokemusta.mutta tämä palstahan on juuri koiraihmisille tarkoitettukin eri kokemuksen omaavia kasvattajia.virheetön ei ole kukaan ja niistähän oppii vain kokemusten kautta!mutta eikös meitä juuri pitäisi yhdistää tämä-rakkaus ja kiinnostus saksanpaimenkoiriin! tai eläimiin yleensäkin.kukin kiintyy omaansa ja pyrkii tekemään parhaansa lemmikkiesä suhteen,jotka hankkivat tällaisen.oli sitten oikein harrastus ja palveluskoirat tai kotikaveriksi hankittu hauveli.ei ne kotikoirat yleensä sohvaperunoita ole.me ainakin liikumme maastoissa ja oman kykymme mukaan annamme virikkeitä ja leikin varjolla puuhailua.kotosalla luuta rouskutetaan ja rentoudutaan.terkut kaikille!
Itse tykkään asiallisesti keskustella, ja yleensä asiallisesti neuvomalla saa sen oman tahtonsa parhaiten läpikin :DD Jos sitä alkaa räyhäämään ja syyttelemään liian jyrkästi, ei kukaan varmasti kuuntele.
Eikä varmasti kukaan meistä tiedä kaikkea kaikesta, siksi mun mielestä on hyvä kun on paikkoja joista saa kysyä :) Itse ohjailen aika usein tuonne sakemanniliiton keskustelupalstalle, jos ongelma on vähänkin vaativampi. Sielläkin voi saada kärkkäitä käskyjä, mutta toivon että ihmiset oppivat olemaan välittämättä niistä henkilökohtaisesti vaan poimivat teksistä asiat jotka itseä oikeasti voisivat auttaa. Itse olen kyllä oikein tyytyväinen tuon palstan tasoon, kovin herkkänahkainen kun en ole :D
Mutta tosi mukavaa että täälläkin voi keskustella ihan "tasokkaasti" ;D
et saanut turhaan kehuja=) munkin mielestä olet oikein oiva keskustelu kaveri=) tykkään sun tavasta ilmaista asioita. Mulla vielä parantamisen varaa,mä kun meinaan olla välil vähän herkkänahkainen.=/ No mä lupaan opetella hillitsemään terävää kieltäni,kun en oikeen itekään tykkää tappelusta. Joskus tullu tapeltua exän kanssa liian monta vuotta,joten alkaa kiintiö olemaan täynnä.=)Ei taida isäpapan opit toimia,meinaan et öykkärien tarttee saada omaa lääkettään. Mutta tulipahan sitäkin kokeiltua ja joo mieluummin jutskaan tälleen asiallisesti.Jää itellekin kivempi mieli nettiä sulkiessa.Mutta nii sitä tulin kertomaan.Mun koira muru =)leikattiin tänään,ne nisä kasvaimet. Leikkaus meni hyvin ja koira on nyt kotona toipumassa ja mä valvon vahtimassa ettei nypi mahaansa ja ilmene muita ongelmia. Saattekohan mitä selvää,olen tosi surkea oikein kirjoituksessa=/ antakee anteeksi,jookos.Hyvää yötä kaikille!=)
Hei tosi upee juttu että leikkaus sujui hyvin! Pian se jo helpottaa :) Paljon lämpöisiä rapsutuksia murulle :D
On itselläkin tullut nähtyä liikaa tappelua, en oikein enää jaksa sitä. Kyllähän sitä itsekin liian usein sanoo liian terävästi mutta huutamista en oikein siedä. Niin ja sanotaanko, että jos tietäisitte minkä ikäinen oon, nauraisitte varmaan mut ulos täältä :D
Ja ihan hyvin sä kirjotat, saan oikein hyvin asiapointin selville ;)
Voimia teille yötä varten, koiralle sun tuki on nyt varmasti se tärkein :)
Kiitosta kovasti,murulle annoin rapsutukset puolestasi ja oli tyytyväinen=) Valvon tässä jo 24:ttä tuntia putkeen ja unen aika meni ohi,nyt vähän palelee. Mä en naura sua ulos,en yleensäkään kato kenenkään ikää noin niinkun kavereissanikaan. Katson enempi ihmisen olemusta ja luonnetta,en ulkonäköäkään. Sisin on se tärkein,sellai inhimillisyys ja se et on aito ittensä hyvässä kuin pahassakin.=)Joten mun puolesta saat olla ihan minkä ikäinen vaan,kivalta kuitenkin vaikutat mun mielestä=)
sairasta puuhaa sulla amityville...
kun kärsii kroonisesta kipu-uupumus-oireyhtymästä ei valvominen jää vieraaksi asiaksi,uni ei tule ilman lääkitystä ja lääkitystä ei voi ottaa,kun koira vahdittava leikkauksen jälkeen. Ja lääke väsyttäs niin paljon,etten heröisi vaikka koiralla olisi joku hätä.Eli nyt koiran tarpeiden mukaan.Omat vasta sitten=)
omalta koiralta leikattiin myös jokin aika sitten nisäkasvaimia pois.kyllä se nukkui ilman minun valvomistanikin oikein hyvin.ja kun oli tötterö päässä ei päässyt nuolemaan ja repimään haavojaan.vai olisiko pitänyt vielä olla töistäkin pois koiran takia ja rapsutella päivät pitkät.
eikä saatu tötteröä. Kokeiltiin lekurilta saadun ohjeen mukaan tehtyä paita viritystä. Heti kun silmä vältti karisti niskastaan tai koitti nuolla vatsaansa. Ja se nimenomaan oli kielletty.
Mulla ei stressiä työpäivistä,kun itse saan määrätä tahdin.Kukin toimii tyylillään.=)Minä näin ja joku muu toisin.
Tosi kiva kuulla että yö sujui hyvin :) olisin mäkin varmaan valvonu koiran takia, tai sitten ainakin nukkunut vieressä. Mutta ymmärrän tosta sun tilanteesta että valvoit :) En ymmärrä miks jotkut valittaa siitä :D
viime yö jo nukuttiin kaikki kunnon yöunet!=)
Niin, kaikki tykkää tehä tavallaan. Mä tykkäsin et
voi yhtä hyvin valvoakkin kun ei uni tule silmään kuitenkaan ja koira oli ekana iltana silmin nähden huolestunut masunsa tilasta=( vielä verta vähän tihkutti haavasta mitä yritti putsailla itse. Sain ohjeeksi topata lisää haavan aluetta napakasti,jotta haava umpeutuu paremmin.
Eilinen päivä ja ilta olikin sitten jo tosi helppoa,kun antoi masunsa olla rauhassa ja käyttäytyi jo omana ittenään.Hihnassa ollaan ulkoiltu ja villasekotteinen kaulahuivi ollut karvattoman,parantuvan haavan suojana ulkoillessa.=)Silleen kuitenki helppo vahtia kun uskoo,kun sanotaan EI. =)Tikkien poisto ensi viikolla,voin kuulema ottaa ne itsekin pois mikäli ei muuta ongelmaa haavan alueella ilmene.
Silleen tuttua puhaa,tikkejä tullu ommeltua kun poistettuakin.Iteltäki aina poistanu tikit.
Tuosta pemusta,pembrokesta vielä. Onko niillä pehmeämpi luonnen kuin cardeilla? Toiset sanoo,että helpompi kouluttaa ja lempeämpi olemus pemuilla kun cardilla.Niillä koirilla on kyllä mukavan tuntunen olemus,jotka tuossa yhessä maalaistalossa asustivat.2 pemua ja 1 cardi.Ne joista taisin jossakin viestissä mainitakin.Ovat muuttaneet lähemmäs keskustaa.Mutta ei niistä nyt enempää,ettei tule huomautusta sakemanni sivuilla welsheistä jauhamisesta.=)Palaillaan asiaan.Nyt mään kisunpottiksia puhdistaan=)
Pemu on ehkä vähän pehmeämpi, enemmän kaikkien kaveri. Toisaalta sanotaan, että cardit on rauhallisempia. Enemmän kai cardeja käytetään tyyliin toko-harrastelussa, mutta taitaa olla melko yksilöllisiä nuo erot :)
Pemuista arvaa enempää saku palstalla,mutta onko sulla supu suunnitelmissa missä vaiheessa hommailla koiraa? Saksanpaimenkoiraa käsittääkseni ajattelit?=) Saksanpaimenkoira koira koirien joukossa,ymmärtänet varmaan mitä tarkoitan..Mutta kyllä sitä jotenkin on koukkuun jäänyt kyseiseen rotuun vaikken erityisesti suosimalla suosi jotain rotua muita enempää. Saksanpaimenkoirassa on kuitenkin sitä jotain kauneutta,ryhdikkyyttä,intoa oppia asioita,lojaalisuutta,herkkyyttä,jämäkkyyttä ja voimaa. Kaikenkaikkiaan aivan mahtava halattava paketti! Mä olen aina sulaa vahaa kun näen saksanpaimenkoirien pentuja tai mitä vaan pentuja ihmisen pennuista lähtien. Ne on sellasia aitoja ja vilpittömiä,uteliaita ja touhukkaita.
Heh, koirat tosin ovat ihania vielä aikuisenakin ;0)
Mulla lomat kohta lusittu,elikkäs työt pukkaa päälle ja aika menee taas vähiin.Mutta,mutta käväsen jossain välissä lukasemas kunhan sit kerkeen,mitä tänne kuuluupi:=) Mä kun olen jo alkanut itellenikin juttelee....=oO ainaskii toisten mielest. =/ Tarvinee tsekata lääkitystä kohilleen ;o) jos noin ois käyny. Mutta palaillaan toisen kerran koira juttusille. Mukavaa Joulun odotusta supukkainen =)ja mikäpä jottei muillekin=)
Oli pitkä työpäivä. Puoli kuusi loppu ja kuuden jälkeen olin kotona.. Sitten piti vauhdilla kehitellä ruokaa kun en ehtinyt kuin yhden tauon tänään pitämään, ja pyykkikone piti saada pyörimään... HuoH :D
Joo mullehan tulee oma pieni hörökorva heti kun mahdollista. Saksanpaimen ;) ne on ihan ykkösiä. Tykkään ulkonäöstäkin, mutta se luonne... Se on ylitse muiden. Ainakin oman kokemuksen mukaan :D Se mun oma koiruli mikä oli, se oli niin mun paras ystävä. Muistan aina miten istuttiin yhessä bussipysäkillä odottamassa jotain mun kaveria. Yhdessä istuttiin siinä laudalla, koira oli ihan kiinni mussa. Oli yli parinkympin pakkaset :D
En mä tiiä, mut se oli jotenkin... niin semmonen meidän-kahden-hetki.
Monesti oon puhunu ihmisille, että koiria on hiljaisia ja semmosia jotka puhua lörpöttää koko ajan. Se mun vanhempi, ensimmäinen koira oli hiljainen. Se ei ollenkaan hötkyilly tai muuta, mutta oli koko ajan jotenkin niin läsnä. Tää nuorempi taas, tuntui niinkuin se olisi koko ajan pälättäny jotain :D siis sen joka ajatuksen jotenkin tiesi sen käytöksestä ja ilmeistä. Jos itsellä oli surullinen olo, vanhempi koira vain "halasi" ja oli vierellä, nuorempi taas uikutti ja nuoleskeli yms.
Tota hiljanen ja puhelias- juttua on tosi vaikee selittää :D mutta jos te alatte miettii sitä omienne kohdalla, saatatte ymmärtää edes pikkusen mitä tarkotan ;)
No joka tapauksessa, just toi miten saksanpaimenet on koko ajan läsnä ja haluaa ollaa ihmisensä lähellä, on tehny muhun sen lähtemättömän vaikutuksen.
Sitten onhan se helppo kouluttaa, tuo vähän turvaa yms.
Yksinkertaisesti ykkönen ;)
Pitihän mulla toivottaa oikein hyvää joulunodotusta sullekin :D
ja muille koiraihmisille myös!