haaveammatissasi? Mitä työtä et suostuisi tekemään mistään hinnasta? Mikä sinusta piti tulla isona?
oletko
Haw
212689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
en ole haaveammatissani,olen hoitoalalla mut viihdyn kyllä.Opiskelin eläinhoitajaksi,se on mun haaveammatti,ollu pienestä pitäen.Töitä ei vaan löydy siltä alalta.Jos löytyy ni palkka on niin huono ettei sillä pärjää.
Enemmän tai vähemmän toiveammatti, mutta mitä tässä muutakaan tekisi.
Kaikenlaista nobelistinrenttua tulee vastaan, niiden kanssa on hauska jutella. Osa on tosi fiksuja. Ja suurlähetystöillä on kivoja kekkereitä, oikein hyvää ruokaa saa jos jaksaa kuunnella muutaman juhlapuheen.
Periaatteena se että ammun itseni jos joskus dementoidun tälle normaalille suomalaiselle tasolle. Toivottavasti sinä vaiheessa järki juoksee niin paljon että huomaan tilanteen.
Kolme helvetillistä työtä, joita olen tehnyt rahasta:
1) Kaivostyö. Niin raskasta että työpäivän jälkeen pelkää että jos olkapäitä ravistaa, kädet tippuvat maahan. Pora tipahti siihen kuiluun missä minä työskentelin. En ollut paikalla. Poran paino oli 50 tonnia.
2) Räystäskourujen puhdistaminen. Koko ajan meinasi tippua katolta, vetisen lehtimöhnän haju oli kuvottava. Räystäskouru oli kolmannen kerroksen katolla. Ei se mitään, koko talo oli 500 metriä syvän kuilun reunalla.
3) Kotiavustajana vanhuksille joilla tuli ripuli. Ja se oli hyvä päivä. Ummetus on paljon pahempi.
En ole ikinä tehnyt työtä josta pitäisin. Ei kait työstä edes voi pitää? Rahanhan vuoksi sitä tehdään eikä huvin. Maalaus ja prostituutio olivat suhteellisen siedettäviä hommia, samoin joku pensaiden hoito sekä konttoreiden siivoaminen yöllä. Mutta aina ei voi saada mitä haluaa.
Siis näin kauempaa, jos menisi viittäkymmentä metriä lähemmäs niin ainakin kolme sukupuolitautia hyppäisi kimppuun. :-)
Kumminkin aivan oikea asenne, tuolla pääsee eteenpäin jos millä.
Mikäli tämä catsy sattuu olemaan wannabe, taidan olla IRL aika lähellä sitä mitä hän haluaa esittää.
Tehnyt asbestipurkua, ollut ydinasetukikohdissa ja paikoissa joissa on parikymmentä tonnia räjähdysainetta perseen alla. Tai johonkin huoneeseen ei vaan kannata mennä, kun siellä on 20.000 REMiä ja hengissä voisi pysyä jopa pari minuuttia. Turvamääräyksiä on toki aina noudatettu, mutta kun riittävän monta riskiä ottaa niin joku toteutuukin.
Ehkä en selviä hengissä eläkeikään. :-)
McNulty Minellä kulta oli sitoutunut elohopeaan. Kallioperä oli hyvin rikasta ja uskon että raskasmetallejakin löytyi. Minulla on sellainen teoria, että Villin Lännen villitykset johtuivat siitä että kultaan sitoututnut elohopea saastutti juomaveden.
Käärmeet tykkäsivät luikerrella kuiluihin ja niitä varten oli olemassa 15 kg painava suojapuku, mutta kukaan ei halunnut pitää sellaista kun työ oli raskasta muutenkin. Mutta minä en yhtään kalkkaroa nähnyt.
Sinä vuonna satoi koko Tyyni Valtameri vuorille ja kaivostiet muuttuivat mutavelliksi eikä kaivoksissa voinut tehdä työtä niin jaoin sitten lehtiä. Kerran oli puu kaatunut padoten joen, niin että oli metri vettä. Minä kahlasin siinä sitten lehdet ihmisille. Ne hurrasi ja taputti käsiään. Jenkit osaa olla kannustavia. Samana päivänä oli kaivostie niin liejuinen ettei sinne ylös päässyt niin minä menin jalan. Kun asukas huomasi, että minä olin tullut jalan tuomaan the Union Democratit niille, niin hän heitti minut nelivedolla kaivostietä alas.
Kyllähän minäkin amalgaamit osaan. Ja tiedän miten kalkkaroiden kanssa pitää toimia, ei ne niin kovin vaarallisia ole.
tullut mieleen kirjailijan ura?Mä melkein toivoisin sun kirjoittavan kirjan,se vois olla aika mielenkiintoinen,semmonen elämänkerta...!
Moni on ehdottanut.
Narsistina olen kuitenkin ohut ja pinnallinen. Lukijakin huomaa, että kun kurkottaa virvoittamaan itseään minun sieluni syvyyksillä, äyskäri törmääkin pohjaan.
Yritin kerran kirjoittaa kirjan, mutta se koostui lukijan läkähdyttävästä miellyttämisestä. Kirjassa pitää uskaltaa olla tyyniä hetkiä ja kirjan pitää olla joskus jopa tylsä. Aika harva muistaa punnituttamiskohtauksen Tuntemattomasta ja se on sentään luetuimpia kirjoja.
Tai sitten voin kirjoittaa kirjan omasta itsestäni jolloin minä halveksun itseäni, muita ihmisiä ja ympäröivää yhteiskuntaa. Se olisi todellinen Synkkä yksinpuhelu. Mutta ei ihmiset halua lukea sellaista ja jos lukisivat, niin eivät mitään tekisi ja minun kannaltani yhdentekeviä ihmisiä he ovat joka tapauksessa. Ehkä maailmassa on kirjailija joka halveksii lukijoita, mutta hän on paljon lahjakkaampi kuin minä.
Voisin kertoa myös muista ihmisistä, kirjailijan pitää pitää kosketuspintaa kaikenlaisiin ihmisiin, mutta narsistina olen kiinnostumaton muista ihmisistä pintaa syvemmältä. Yhdentekeviä he ovat minulle.
Olen se harva joka ei muista sitä kohtaa kirjasta.
Entäs jos sä oletkin väärässä!Olen lukenut useita synkkiä,mutta juuri siitä syystä puhuttelevia kirjoja.Usko tai älä,kyllä sun kirjan lukisi hyvin moni ihminen!Voisi melkein kuvitella lukiessaan pohtivan,missä menee fiktion ja faktan raja...
Mun elämä on niin tylsää että kulutan paljonkin aikaa tutkiessani muiden ihmisten elämää.Mitkä ovat omia valintoja ja mihin elämän virta on johdattanut,kun ihminen on siinä tilanteessa missä on.Mikä se semmoinen kohtalo on????
"Mikä
Kirjoittanut: punnituttamiskohtaus? 20.11.2006 klo 12.09
Olen se harva joka ei muista sitä kohtaa kirjasta. "
Ei, kun harva muistaa.
No, naapurikomppaniassa vieraileva upseeri oli kysynyt, että onko ruoka maistuvaa ja onko sitä riittävästi. No yksi sitten oli sanonut, ettei ruokaa ole riittävästi. Sen jälkeen kaveri määrättiin jatkuviin punnituksiin, ettei paino pääsisi laskemaan ja vielä lääkärin tarkkailuun, niin että meinasi seota siitä ravaamisesta.
(näin nykyäänkin tapahtuu kun valitat viranomaisen toiminnasta)
"Mun elämä on niin tylsää että kulutan paljonkin aikaa tutkiessani muiden ihmisten elämää.Mitkä ovat omia valintoja ja mihin elämän virta on johdattanut,kun ihminen on siinä tilanteessa missä on.Mikä se semmoinen kohtalo on????"
Minä olen elänyt elämäni järkevän ja älykkään ihmisen tavoin, mikä on johtanut erilaisiin tragikoomisiin tilanteisiin.
Minun johtopäätökseni laman aikana oli täysin järkevä - tästä ei selvitä ja toiminta oli oikea - lähteä pois tästä maasta.
Mutta Yhdysvalloissa törmäsinkin sitten Aasian lamaan, joka säteili sinne. Ja tuli paljon vettä taivaalta eikä kukaan lapsesta vanhukseen kulkenut pää pystyssä vuorilla. Kaikki etsivät kultaa ja joka juurakko käännettiin. Hautausmaallakin kuljettiin sateen jälkeen pää kumarassa eikä suinkaan vainajia muistellen.
Mutta sitten tuli taas köyhyys ja ihmiset lähtivät Las Vegasiin paremman toimeentulon toivossa ja veivät palmunsa mukanaan. Las Vegasissa maksoivat hyvät rahat palmuista, kun niitä ei siellä omasta takaa kasva.
Silloin minä siivosin, kas kun ei lopu lika maailmasta. Pölyä ei halua Las Vegas eikä se japanilaisten ostokyvyn mukana vaihtele. Kyllä ne eurooppalaiseen luottivat kas kun meillä on niin siisti maanosa muutenkin, mutta miksi euroopassa siivoomaan otetaan afrikkalaisia.
voi voi... Catsyn viestien jälkeen mun jutut on pelkkää väljähtynyttä tylsyyttä, mut vastaan silti =)
Teen itsenäistä ja jonkin verran luovaa työtä, ja viihdyn hyvin. Palkka on ok ja ihmiset alalla fiksuja. Toisaalta mulla on helvetillinen vastuu itsestäni/tekemisistäni, usein sen seurauksena huomaan tekeväni ylipitkää ja yömyöhäpäivää.
Mistään hinnasta en olisi peruskoulun opettaja, päivähoitaja, sairaanhoitaja, lääkäri, kirurgi, patologi, pappi, palomies... yleensäkään mitään, missä pitää olla reipas ja rehti muiden hoivaaja tai pelastaja. Mulla ei ole hoivaviettiä eikä sosiaalisia lahjoja.
Myös myyntityö on 101 % out of question.
Ja musta PITI tietenkin tulla kirjailija =)
Oon ensihoitaja, ei ole unelma-ammattini. Mutkien kautta jotenkin vaan ajauduin tälle alalle, ja ne unelmat sitten vaan jäi, tarkotus kyllä olis ne toteuttaa jossain vaiheessa
En ole, mutta huonompiakin työpaikkoja on ollut.
Esim. turkistarhaaja, teurastaja.
Muusikko.
"Virsi" hieman pitenee...
Huoran hommatkaan eivät mistään hinnasta luonnistuisi multa.
Kaikki työnteko on huoraamista.
Teet sitä koko ajan, et vaan huomaa.
Huoratessa saa töitä tehdä jotenkin itsenäisesti, asiakkaat ovat tyytyväisiä ja palkka tulee useimmiten ajoissa.
Muussa työelämässä en ole havainnut minkäänlaista ihmisarvon kunnioittamista, palkka tulee sitten kun firmalla on varaa maksaa, kukaan ei ole tyytyväinen mihinkään, palkka ei riitä elämiseen, eikä töiden tekemisen jälkeen olo tunnu edes ihmiseltä. Ai niin, huorata voi yksinkin, mutta kun tekee työtä firmalle, niin pian huomaa että se on rikollisorganisaatio. Jos ei muuta rikosta niin ainakin kusetetaan palkoissa ja työehdoissa.
Jos sä vanhusten palvelutalossa peset jonkun alapään niin se ei paljon eroa huoraamisesta ja lisäksi naisasiakkaat ilkeilevät oletetusta seksuaalisesta suuntautumisestasi tehdessäsi sitä.
Huoratessa tekee paljolti samat hommat, mutta asiakkaat on tyytyväisiä.
Samanlaisia kokemuksia, aiemmin pidin yhden miehen konsulttifirmaa.
Onneksi nykyiset hommani ovat varsin kiinnostavia, keskushallinnon kusetusyrityksiin voi suhtautua lähinnä huvittuneesti.
Mutta hassua että nuo useimmat eivät hoksaa myyvänsä persettään ihan joka päivä. Istumaan konttorituolilla jos ei muuta, mutta sama asiahan se on.
Taidan olla niitä harvoja, jotka ovat siinä ammatissa, joka vastaa sekä kutsumusta, taitoja, että toiveita. Ainoa huono puoli on se, että rahaa tulee epäsäännöllisesti ja useimmiten säännöllisen niukasti mutta asian korvaa aika pitkälle se, ettei tarvitse tehdä asioita, jotka tökkivät päivästä toiseen. Koen eläväni hyvää elämää myös ammatin puolesta, ei tarvitse tehdä itseään vastaan, eikä katua mitään.
Kulttuurialalla siis. Olen noin 6-vuotiaana todennut, että minusta taitaa tulla isona taiteilija ja läheltä kyllä liippaa.
Mitä en suostuisi tekemään? Hmm. Ajatellaan asiaa nyt ihan tämänhetkisen maailmanjärjestyksen pohjalta. Ääritilanteissa sitä tekisi monenlaistakin, mikä nyt tuntuisi ikävältä, kun kyse olisi selviytymisestä ja hengissäpysymisestä.
Teurastajan hommat ja kaikki lihan ja veren käsittelyyn liittyvä ei ainakaan tulisi kysymykseen. Myös rahat pois ilman moraalia - tyyppisistä myynti- ja markkinointihommista kieltäytyisin varmasti. TV-lupatarkastajan, lipuntarkastajan ynnä muut kyttäyshommat eivät olisi minulle sopivia. Sotilaaksi en myöskään ryhtyisi mistään hinnasta.
... varsinaisesti, mutta pidän tästäkin työstä, mitä nyt teen. Olen asianajosihteeri.
Hmmm. kovin nirso en ole työn suhteen, mutta esim. pornoelokuviin en menisi näyttelijäksi mistään hinnasta.
Minusta piti tulla isona kirjailija. Kuinkahan suureksi pitää tulla, että siihen yltäisi?
Ainakin tarkoitus olisi valmistua kätilöksi. Haaveammatti ollut aika kauan ja se sopii tällaselle reipasotteiselle mimmille, joka ei pienistä verenroiskahduksista järkyty. Lapsen syntymä on samalla herkkä ja raju tapaus.