Hei,päätinpä minäkin kirjoitaa ajatuksiani tänne Nettiin näin sateisena sunnuntai-aamupäivänä.Olen täällä seurannut sivusta ja ihan mielenkiinnolla juttujanne,ihan mukaviahan ne ja osa niin surullisiakin.Niin,hankin kotiin koneen vasta elokuussa,töitä olen kyllä moisella paiskinut jo 10 vuotta.
Sitä minä vain en ihan ymmärrä,että onko aina todella tarvista revitellä omia kamaliakin kriisejä täällä,anonyymi-ihmisten kanssa? Kun tuntuu että täällä vain lyötyä lyödään lisää?
Minä itse olen 7 vuotta sitten läpikäynyt todella kamalan avio-eron,sitä enää tarkemmin erittelemättä tässä, samoin lapseni sairastui murros-iässä vakavaan masennukseen (siinä meni kaikkiaan toipumisineen 4 v.)Silloin minulla ei ollut tätä konetta käsillä,en tiedä olisinko tänne kirjoittanut? en kait...päiväkirjaani kirjoitin kumminkin,koska kirjoittaminen on terapiaa,oli asiantuntijan neuvo,välillä se auttoikin kait?
Minä selvisin näistä kamalista vuosista 3 ystäväni,ammattituen,vanhempieni ja työkavereitteni avustuksella.Siis ihan Live apua oli minulla ja tottavie,en tiedä miten olisin ilman tukirengastani edes selvinnyt,en kait mitenkään.Kyllä elämä silloin niin koville otti.
Onko tosiaan niin, että on niin paljon yksinäisiä ihmisiä maassamme,kuin täältä käsin ymmärtää, joilla ei ole sitä oikeaa olkapäätä(ystävää).Niin, paljonhan siitä on kirjoitettu,kuinka Helsinki on sinkkujen kaupunki ja kuinka vanhukset tekee itsemurhia yksinäisyytensä takia.Ymmärrän sen toki,mutta sääli se on.Ei ihmistä ole luotu yksin olemaan.
Minulla on onneksi edelleen lapseni,lapsenlapset,ystäväni 3 kappaletta ja hyviä tuttavia ja tietty vanhempani.Ystävät on se henkinet tuki,ei lapset ei vanhemmat tietenkään.Taidan olla aika onnekas ihminen,luulen niin ja ymmärrän sen. Ja tämä Netti nyt tässä,kiva peli kotona sekin.
En haluaisi kiitos, paljon lokaa niskaani tällä kirjoituksella, vain mielipiteitä, ei ole nimittäin ainakaan tarkoitus loukata ketään.Kunhan vain kyselen aikani kuluksi.
T:N52v "uusiosinkku" eli yksinelävä nainen :))
Sitä minä vain en ihan ymmärrä,että onko aina todella tarvista revitellä omia kamaliakin kriisejä täällä,anonyymi-ihmisten kanssa? Kun tuntuu että täällä vain lyötyä lyödään lisää?
Minä itse olen 7 vuotta sitten läpikäynyt todella kamalan avio-eron,sitä enää tarkemmin erittelemättä tässä, samoin lapseni sairastui murros-iässä vakavaan masennukseen (siinä meni kaikkiaan toipumisineen 4 v.)Silloin minulla ei ollut tätä konetta käsillä,en tiedä olisinko tänne kirjoittanut? en kait...päiväkirjaani kirjoitin kumminkin,koska kirjoittaminen on terapiaa,oli asiantuntijan neuvo,välillä se auttoikin kait?
Minä selvisin näistä kamalista vuosista 3 ystäväni,ammattituen,vanhempieni ja työkavereitteni avustuksella.Siis ihan Live apua oli minulla ja tottavie,en tiedä miten olisin ilman tukirengastani edes selvinnyt,en kait mitenkään.Kyllä elämä silloin niin koville otti.
Onko tosiaan niin, että on niin paljon yksinäisiä ihmisiä maassamme,kuin täältä käsin ymmärtää, joilla ei ole sitä oikeaa olkapäätä(ystävää).Niin, paljonhan siitä on kirjoitettu,kuinka Helsinki on sinkkujen kaupunki ja kuinka vanhukset tekee itsemurhia yksinäisyytensä takia.Ymmärrän sen toki,mutta sääli se on.Ei ihmistä ole luotu yksin olemaan.
Minulla on onneksi edelleen lapseni,lapsenlapset,ystäväni 3 kappaletta ja hyviä tuttavia ja tietty vanhempani.Ystävät on se henkinet tuki,ei lapset ei vanhemmat tietenkään.Taidan olla aika onnekas ihminen,luulen niin ja ymmärrän sen. Ja tämä Netti nyt tässä,kiva peli kotona sekin.
En haluaisi kiitos, paljon lokaa niskaani tällä kirjoituksella, vain mielipiteitä, ei ole nimittäin ainakaan tarkoitus loukata ketään.Kunhan vain kyselen aikani kuluksi.
T:N52v "uusiosinkku" eli yksinelävä nainen :))
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jospa me Suomalaiset olemme perus luonteeltamme
enemmän sulkeutuvia.Valitsemme tarkoin kenelle
voimme vähän purkautua.On myös sattunut purkau-
tumisen tai sellaisen henkilön kohdalla,jolle
olemme kriisi tilanteessa painetta purkaneet,
väärin arviointi.Asiat on saanet uskomattomat
mitta suhteet,kun kyseessä oleva henkilö ei ole
osoittautunutkaan luottamuksemme arvoiseksi.
Ei se mielestäni pitäisi ketään häiritä,jos
joku haluaa kertoa omaa surullista tai iloista
asiaansa.Luulisin,että sillä on jopa hyvä vai-
kutus tälle kertojalle,häneltä pikku hiljaa
unohtuu nämä asiat,kun on saanut niistä puhua
tuntemattomana.Tulee tilaa muille ajatuksille.
Kannattaisi varmasti meidän kuuntelijoiden
tarkistaa omaa kantaamme kuuntelemiseen.
On hyvä että olet saanut apua.On tässä vähän
itse kutakin elon tiellä ravisteltu.
Mutta olkoon mottonamme;se on eteen päin vaikka
nenälleen kaatuis!
olet käynyt sinäkin, kuten varmaan aika moni meistä, joilla tämänkin verran ikää on kertynyt. On upea juttu, että ympärilläsi oli ja on tukiverkko. Kyselit aloituksessasi, onko tämä maa yksinäisten ihmisten maa. Mielestäni on. Itsemurhatilastot jo kertovat siitä ja suurimmaksi noussut kansantautimme masennus. Emme oikein osaa puhua emmekä ottaa apua vastaan. Heikkoutta ei saa näyttää.
Mielestäni on hienoa, että ihmiset voivat täällä kirjoittaa myös ongelmistaan, hienoa moneltakin kantilta. He huomaavat, että suurin osa vastauksista henkii lämmintä ymmärrystä ja myötäelämistä. Ja ne, jotka myötäelävät, saavat antaa lämpöä, mikä mielestäni myös on tärkeää. Palstalaisista muodostuu läheinen piiri, jonka nikit tuntee yhtälailla kuin heidän tapansa ilmaista itseään. Välillä vakavampaa, välillä aika hulvatontakin menoa. Elämän koko kirjo, ja osaltaan myös yksinäisyyden poistaja.
Käypä palstalla vastakin kirjoittelemassa!
jakamaan ajatuksia kanssamme. Nuo kriisit ja revittelyt palstalla ovat usein hyvin vaikeasti
"avautuvia", ainakin minulle. Omista asioista
kannattaa puhua valikoivasti, eikä ainakaan
kehua itseänsä. Suurin vaikeus kirjoittelussa
on ettei näe toisen ilmeitä, voi sattua isojakin
kahnauksia, kun itse kirjoittaa naama virneessä
ja toinen on kuin totinen torven soittaja:)
Kyllä täälä suurin osa on varmaan niin yksinäisiä, jotka täälä kirjoittelevat, niin minäkin. Täälä on mukava porukka, mutta sitten on nämä puskapirut, jotka latelevat loukkauksia sinunkin päällesi, kuin myös minun päälle nytkin kokoajan.Jos kestät ne, niin täälä on ystäviäsi myös, jotka puuttuu asioihin, jos tarvii. rekisteröi itsesi tänne, niin saat oman nikin, jolloin aina tunnistamme toisemme. Tervetuloa!
Kerroit tuossa terve tulo toivotuksen yhteydessä
miten nämä puska pirut hypii silimille.
Ootkos huomannu jos vahingossa out syöny vaekka
jonkun evväät.
Ajattelin tässä kun töräytin tuossa kahvia,
niin tuleppa hörppeemään mukilliset ja ota tämä
meijän uus ystävä mukkaan.On ihan ite leivottuu
kakkuu.Parannettaa tämä mualima uuteen uskoo.
on hyvinvointi ja henkinen terveys osio, xiellä minä käyn aina lukemassa ihmisten tarinoita. Kyllä yksinäisyy, masennus ym. on tosi yleisiä, joskin enempi nuoret kirjoittelee. Eikö vanhemmilla ihmisillä ole ongelmia vai eikö rohkeus riitä kertoa? Itsekin yksinäisyyttä potevana olen yrittänyt ystäviä haeskella, mutta vaan noita deitti/treffi palstoja löytyy. Mistähän löytyisi pelkkä ystäväfoorumi?? Ehkä just tällä palstalla ei kannata kriiseistään kertoa, vaan etsiä joku muu palsta?
löytyy,kun ei välitä niistä ketkä yleensä aina
uivat vasta virtaan.Heillä on omat ongelmansa ja
eivät osaa irtaantua niistä.
Näillä palstoilla on useitakin hyviä ystäviä,
jotka tahtovat vilpittömästi ottaa osaa,kun huo-
maavat ettei kaveri meinaa päästä "nurkasta"
pois.
Mutta nämä vasta virran uimarit joskus vähän
harmittaa.Mutta onhan heilläkin oikeus mieli-
piteisiinsä.
ole paha,vaan toinen on heikompi toista
ja yksilöllisyyden korostaminen on kääntymässä ihmistä itseään vastaan.... yksinäisyys on lisääntyvä kansantautimme..
Mistähän löytyisi viisastenkivi, jolla tämä yhteiskunnallinen ongelma saataisiin ratkaistuksi :/
syynä nykyinen elämän tyyli tai tapa,miten sen
nyt voi sanoa.Tuntuu kuin yhteiskunta eläisi
aikamoisilla ylikierroksilla.Ihmisillä pitää ol-
la kaikkea rompetta,muka elämää helpottavaa.
Ajatukset pyörii vain miten saisin tuon ja tuon
hankittua.Tällainen meno syö ihmistä sisältä
päin.Jossain vaiheessa tulee loppu,kun niin hen-
kiset,kuin ruumiillisetkin voimat on hävinneet.
Sitten ollaan yksin,sen kaiken hankitun kanssa.
Tähän kun lisätään vielä suomalaisten peri syn-
ti,kauhea kateus.Soppa alkaa olla valmis.
Olisikohan asenteissa petraamisen varaa?
ei tykkäis, jos kaikki päättäisivät tulla toimeen vähemmällä rojulla, - pian kai alkaisi valitus etteivät yhteiskunnan rattaat pyöri jne. urp urp....:)
Ei kai siihen agraariyhteiskuntaankaan ole enää täysin paluuta.., mutta kohtuullistaa kulutustaan voi, ja sitäkautta älytöntä raatamistaan varmasti monikin..
Minua ainakin tympii jo tämä älytön tavaran paljous jota tyrkytetään joka puolelta - kaikkialla on tarjolla tehtyjä tarpeita - ostamisesta on tehty ihmisten huvia ja viihdykettä.
Ps. onneksi edes kirppureita on alettu käyttää tavaran kierrätykseen, - justiinsa tänään nuorin tyttäremme kehui kuinka halvalla he saivat lapselleen uutta vastaavat talvikengät ja -puvun, kertoi säästäneensä ainakin sata euroa.
Minusta nykynuoret ovat viisaampia, ja suhtautuvat jo kriittisemmin älyttömään törsäämiseen..toivottavasti se näkyy myös parantuneena henkisenä hyvinvointina perheissä.
Todella yksinäiseksi tunsin itseni aviossa ollessa.
Kamalaa olla yksin- yhdessä, kun millään tasolla ei kohtaa toista.
Kävin erokurssin-Fisherin eroseminaarin-ja kiipesin vuorelleni...
Siellä tunsin taas olevani yxin, joten piti alkaa laskeutua alaspäin ja silloin löysin ystävän.
Tässä iässä on haastellista olla ystävä ja omistaa ystävä. Ei mitään unelmaihmistä...mutta IHMINEN suurella IILLÄ.
Eikä ole yksinäinen vaan kaksinainen..ja yhdessä on kuitenkin kivampi olla kuin ihan yksin unelmiensa kanssa.
Kaikkein vaikeinta oli oppia pyytämään apua silloin , kun ei kertakaikkiaan itse jaksanut tai osannut...
Rohkeus lisääntyy pyytäessä ja voimia vievä jahkailu jää pois pikkuhiljaa.
Minä pyysin lopulta apua maailmankaikkeudelta ja sain juuri sen mitä pyysinkin..
Olkaapa tarkkana pyytäessänne sillä sen todella voipi saada.
Voimia ja jaksamista ja ilonpipanoita
Hei, kiitokset kommenteista, jutut rönsyilee, mutta ihan kiva niin.Kiitokset neuvoistakin,yritän olla nätisti täällä, eikä tosin muuhun ole tarvettakaan.Hoidan itselleni oman Nickin :)
Kävinpä tässä välissä shoppailemassa kaverini kanssa Helsingissä ja ostin aikuisille tyttärilleni
"Stokkalta" kauniit Enkeli-Joulukalenterit, en muuta.
Pitänne valmistautua aamuiseen töihinlähtöön ja mennä suihkuun....uusi viiko alkaa....mukavaa sekin.
Hyvää iltaa kaikille ja kiitokset asiallisista kommenteista vielä.
T:Aloittaja
tuohon väliin tästä Anne-Marin sanomisesta ja
kun kutsuin hörppäämään tuopit kahvia,oli vain
ihan leikki mielinen tössäys.Että ei pahalla.
Ja kerrankin oikein asiallinen....tällaisia kirjailijoita lisää tänne vaan .....
Siis siivotkaamme kaikki suumme ja ollan toisillemme ystävällisiä, sivistyneesti....
ajatuksia vaihtaen ja toisiamme kannustaen, riidalla ei saa aikaan mitään hyvää.
Mies mallia -54
kirjoittaa. Parisuhteessa elävällä ei ole aikaa, kun on se toinen passattava tai passaaja, toinen hellittävä tai hellijä, toinen joka kuuntelee tai uskottelee niin ja toinen joka puhuu.
Yksinäisiä tällä ja muilla palstoilla varmasti paljon - mutta ystäviä tuskin löydät. Yksinäiset ovat elämässä useimmin pettyneitä, katkeria, kun ovat jotakin vailla, turhautuneita ja kärttyjä!
Kuten minä, minkä jo edellä olevasta arvasit.