On avioehto, ja kaksi lasta edellisestä liitosta.
Emme asu mieheni kanssa yhteisessä kodissa, vaan kummallakin on oma kotinsa.
Olemme kuitenkin näin onnellisia ja tämä systeemi sopii meille.
Miten menisi omaisuuden jako jos kuolisin?
Emme asu mieheni kanssa yhteisessä kodissa, vaan kummallakin on oma kotinsa.
Olemme kuitenkin näin onnellisia ja tämä systeemi sopii meille.
Miten menisi omaisuuden jako jos kuolisin?
Vastaukset 24
Vanhimmat
periikö mieheni, ja jos niin missä suhteessa?
Aviopuoliso ei koskaan PERI yhtään mitään.
Lasketaan:
miehen nettovarallisuus (varat-velat) 150
vaimon nettovarallisuus (varat-velat) 250
Yhteensä: 400. Lasketaan tasingot, joten miehelle jää omaisuutta 200 ja kummallekin lapselle tulee 100.
Toinen esimerkki:
miehen nettovarallisuus 600
vaimon nettovarallisuus 400
Yhteensä 1000. Lasketaan tasingot, joten miehelle jää 500 ja kummallekin lapselle 250.
Sorry, tämä ei mene näin. sullahan on aviehto, joka ilmeisesti sulkee avio-oikeuden kokonaan pois puolin ja toisin, joten homma menee näin:
Miehen nimissä oleva omaisuus on kaikki hänen.
Sinä kuolet, koko sinun omaisuutesi jakautuu lapsille. Mies ei peri mitään!!!!
Älä nyt täysin sekoile.
....
Aviopuoliso ei koskaan PERI yhtään mitään on pielessä.
Kyllä se silloin perii, jos testamenttia tai avioehtoa ei ole, eikä rintaperillisiä tai ottolapsia. Eli leski tällöin perii.
Millään ei uskoisi, että lesken perimysasema on epäselvää jopa niille, jotka ilmeisesti olettavat jotain tietävänsä näistä asioista.
http://www.lakineuvo.fi/
Sukulaisten ja puolison perintöoikeus on tarkoin määritelty perintökaaressa.
Lain mukaan lapset eli rintaperilliset perivät vanhempansa. Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä. Jos joku lapsista on kuollut, perivät lapsenlapset sen osuuden, mikä heidän vanhemmalleen olisi kuulunut.
Naimattomana ja lapsettomana kuolleen henkilön perivät hänen vanhempansa. Ãiti ja isä saavat molemmat puolet perinnöstä. Jos äiti tai isä on kuollut, jakavat perittävän sisaret hänen osansa. Mikäli sisar on kuollut, menee perintö tältä osin sisaren lapsille.
Hyvin harvoin perintö menee isovanhemmille tai heidän lapsilleen. Serkut eivät peri ilman testamenttia. Muutoin perillisten ns. sijaantulo on rajoittamaton.
Aviopuoliso on perillisasemassa vain silloin, kun puolisolta ei jäänyt rintaperillisiä. Jälkeenjääneen puolison kuoltua sekä miehen että vaimon sukuhaarat jakavat perinnön keskenään.
Perillisasemasta voidaan poiketa testamentilla. Rintaperillinen on kuitenkin oikeutettu lakiosaansa.
En ehdi lukea kaikkia muita vastauksia, mutta avioehdon sisältö määrää keskenäisen perimyksen.
Jos avioehto on se tavallisin, eli kummallakin on oma omaisuus sekä erotessa, että toisen puolison kuollessa, ei kumpikaan peri toisiaan. Avioehto voi olla myös yksipuolinen, kuten isäpuoleni teki äitini kanssa. Eli äidin omaisuus avioerossa olisi jaettu,tai hänen kuoltuaan, mutta isäpuolen ei vaan hänen kuoltua, hänen perillisensä saivat hänen omaisuutensa. Sinun lapsesi perii siis sinut ja hänen (puolisosi)lapset hänet, hänen kuoltua, hän itse saa vain oman omaisuutensa erotilanteessa jos teillä on täydellinen molemminpuolinen avioehto ja sinä omasi.
kohta "mutta avioehdon sisältö määrää keskenäisen perimyksen. ", on juridisesti sekoilua.
Eli olisi sittenkin kannattanut lukea ensin ne aiemmat vastaukset.
Saitkin jo hyvin valaisevalla esimerkillä varustetun vastauksen ... jonka kirjoittaja ensin kertoi miten menee ilman avioehtoa ... ja sitten korjasi vastauksensa vastaamaan teidän tapaustanne (avioehto).
Jos tahdot varmistaa ettei omaisuutesi päädy miehellesi missään tilanteessa, kannattaa laatia lisäksi testamentti.
Jos tapahtuu onnettomuus missä lapsenne kuolevat heti (eivät vielä avioliitossa, eikä heillä rintaperillisiä) ja sinä esim. teholla pian heidän jälkeensä, eikä sinulla ole testamenttia... niin miehesi perii sinut koska teillä ei ollut enään rintaperillisiä sinun kuollessasi.
Testamentillä voisit määrätä omaisuutesi tuollaisessa tilanteessa menemään esim. veljellesi.
Siis ymmärsinkö oikein että olette avioliitossa ja asutte eri taloudessa.
Ottamatta kantaa perimisasioihin,minua kuitenkin ihmetyttää tämä asumisasia.
Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta kun kuulen tälläisestä järjestelystä.
Jaa, että sua ihmetyttää eri taloudet avioliitossa olevilta. Kuule, ei ole missään laissa kirjoitettu, että aviopuolisoiden pitäisi asua saman katon alla.
Itseasiassa olen itse menossa naimisiin ja suunnitelmaan kuuluu, että tulemme siitä huolimatta asumaan molemmat omissa asunnoissamme.
Saattaisi muuten olla toimiva järjestely monille...
Mitä vanhempi pariskunta on, sitä todennäköisempää on, että heillä on omat asunnot. Käytännössä voi olla helpompi asua enemmän kesällä toisen luona ja vastaavasti talvella toisinperin. Tulee mieleen ranta-asuminen ja talven lumityöt.
Tämän tyyppinen asuminen nielee rahaa, mutta jos asuminen eri katon alla kiehtoo niin ei sillä pitäisi olla estettä. - Miksi ihmeessä pitäisi ollakkaan?
Kuolemasi yhteydessä ei ositusta tehdä, jos teillä on kaiken poissulkeva avioehto. Kaikki sinun omaisuutesi jää kuolinpesääsi.
Koska teillä ei ole yhteistä asuntoa, leskenasumisoikeus ei aktualisoidu.
Laillisen perimysjärjestyksen mukaan perinnönsaajinasi ovat ainoastaan sinun omat biologiset lapsesi. Jos et ole tehnyt testamenttia, he perivät sinut kokonaan. Jos teet testamentin, voit halutessasi määrätä omaisuuden kenelle haluat, mutta lapsilla on aina oikeus lakiosaan, joka on puolet perinnöstä jaettuna tasan lasten kesken. Testamenttitapauksessa lasten on erikseen vaadittava lakiosaansa, joka siis tässä tapauksessa on 1/4 jättämästäsi perinnöstä per lapsi, ja testamentin edunsaajan on tämä osuus luovutettava.
Puolison perintöoikeus aktualisoituu vasta, jos biologisia lapsia ei ole ja sen voi kokonaan estää testamentilla, ts. puolisolle ei kuulu lakiosaa.
Ottolapsi perii kuten rintaperillinen nykyisen lain vahvan adoption vuoksi.
ei ole sama kuin lapsipuolet tai sijoituslapset, vaan ainoastaan virallisesti adoptoidut lapset saavat tämän statuksen.
Ilmeisesti minun siis pitänee tehdä testamentti mieheni hyväksi, koska lapseni muutoin perivät kaiken jäljestäni. Se ei ole tarkoitus.
Asumisjärjestelymme lienevät harvinaiset, mutta ovat myös harvinaisen toimivat ja pysyvät. (olemme vuoroin kummassakin, riippuen milloin mistäkin)
Testamentin kai voi myös tehdä tietylle rahasummalle, jos haluaa että koko omaisuudesta ei olisi kysymys?
Kyllä, jos haluat, että miehesi on perillisenäsi, tarvitset testamentin.
Voit suoraan testamentata hänelle osan omaisuudestasi, tietyn summan, tietyn tavaran tms. tai voit tehdä hänen hyväkseen yleistestamentin, jolloin hän saa kaiken, mikäli lapsesi eivät vaadi heille kuuluvaa lakiosaa.
Lakiosasta selitin jo aiemmassa viestissäni, mutta se käytännössä tarkoittaa, ettei rintaperillisiä (=omia lapsia) voi kokonaan jättää perinnöttä. Lakiosa on 1/2 omaisuudesta, ja se jaetaan lasten kesken tasan. Eli jos testamentti määräisi kaiken miehellesi, lapsesi voivat kumpikin vaatia itsenäisesti 1/4 "potista" ja miehen olisi se sitten heille suotava.
Vähän rautalankaa oik.yo:lle. Kyllähän poikkeustapauksessa rintaperillisenkin voi jättää kokonaan perinnöttä, ei saa edes lakiosaa.
Jos rintaperillinen on tehnyt vaikka rikoksen perittävää kohtaan, joka syvästi häntä loukkaa, voidaan rikoksentekijä testamentilla tällöin jättää lehdellä soittelemaan.
Paljonhan on alkoholisoituneita aikuisia lapsia, jotka isän tai äidin eläkepäivänä vievät eläkkeen uhkaamalla.
Käytännössä normaali-ihmistä ei saa perinnöstä poissuljettua. Vain loukkaavasti perinnönjättäjää kohtaan käyttäytyvät tai todella moraalittomasti elävät kuuluvat tähän kastiin, väkivalta, viina yms.
kuoleman jälkeen eikä vaikuta perimisiin mitään.
Avioliitto päättyy joko puolisoiden avioeroon TAI toisen kuolemaan.
Avioehto voidaan laatia totaalisena, tai vain koskemaan avioeroa.
Kyllä avioehdolla voi olla vaikutusta miten vainajan omaisuus jaetaan.
Kysymyksesi on liian lyhyt, jotta siihen voisi vastata.
Lakimies tarvitsee aina paperit nähtäväkseen.
eiköhän avioehto ole vähän kuin testamentti,tuskin kukaan testamenttiäkään määräajaksi asettaa
Hei, taidanpa olla kohtalosisaresi - siis hyvässä mielessä. Myös me asumme omissa asunnoissamme avioliitosta huolimatta. On mukava mennä toisen kotiin, kun siellä odotellaan. Ja on mukava odottaa toista omaan kotiin. Se aika jonka yhdessä vietämme, menee ilman turhia riitoja ja yhdessä aikaa viettäen. Me muuten muutimme testamenttimme siten, että turvaamme toistemme taloudellista asemaa entisestään.