kohtuullisessa kunnossa oleva keskusteluketju. Löytäjää pyydetään ilmoittamaan allekirjoittaneelle numeroon 999 99999.
Mukana katosi henkistä pääomaani. Aivan omaa huolimattomuuttani pääsi tapahtumaan, pitäisi jo tällä iällä ymmärtää katsoa, mihin "tavaransa" jättää...
;-) ;-) ;-)
Mukana katosi henkistä pääomaani. Aivan omaa huolimattomuuttani pääsi tapahtumaan, pitäisi jo tällä iällä ymmärtää katsoa, mihin "tavaransa" jättää...
;-) ;-) ;-)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Marraskarhut kuorsaavat täällä. Entiseen tyyliin on tullut katko. Monet ovat laiskistuneet. Vetäviä aiheita ei tahdo löytyä. Siis luova tauko, mutta eletään toivossa.
Ei karhumuorit nuku ovat virkeimmillään näin joulun edellä, katselkaas ja kuunnelkaas ympärillenne menkääs kaupungille perjantai-iltapäivällä johan on vilskettä, kysyisinkin teiltä ystävät millainen joulu on mielestänne mukava ?Minä tykkään rauhallista musiikkia hyvää ruokaa VÄHÄN kynttilän liekkejä lämmintä ja hiljaista eikö vaan??
Tiedätkö?
Enpä kirjoittele ennee hänen avaamaansa ketjuun.
"Sus" suuttuu aivan tyhjästä niin, että
poistaa koko avaamansa ketjun.
Naurettavaa kuvitella, että avaaminen olisi
jokin ansioitunut teko.
Monet muut viestit ketjussa olivat hyviä.
Olisin halunnut lukea ne uudelleen.
En käy lukemassa joka päivä. Mikä nyt oli hävinnyt?
Kuka virolainen "Sus". Olen aika pihalla!
Ei kai näin tyhmään kysymykseen löydy vastausta.
vain lasikantisen laulukirjansa. Ei sen ihmeempää.
Näyttää ottavan menetyksen rauhallisesti. Hukatun tavaran nykyisen olinpaikan voisi selvittää vain tietäjä, mutta eipä hänkään kerro. Turistajan onkin nyt paljon helpompi voittaa ns. kiusaus, kun ei kerrota hänelle kiusaajan kätköpaikkaa.
Vuorosanoista eräs: Lukkarilla on oikeus kiekua
kirkossa".
Riittää jonkin rukoilijasirkan pyyntö poistosta tai siirrosta
etten oo mittää hukannu. Minä vaiv vähä villautin sitä kirijjaa. Kaikki om mulla aivav visusti tallessa kirijakaapissa. Eikä ne käytössä palijo kulukkaa.
On kyllä kaikev varalta jottai tallessa halakopinon ravossaki. Rantteella käyvessä aina huikasen - tuota - tarkotan että laullaa luihkasen...
Kyllähän sinä laulaa luikahutat mutta onko sävelessä mitään sointia kysyn vaan? Aina ne lasiset laulukirjat tahtoo äänen rikkoa onko näin?
tarttee vähä selittää. Meinnaan ku oon ollu enneki... (jahkkaillee kuumeisesti - mitä häntä nys sanos...)
Niin että se minun laulukirija. Kyllä se on aivan pehemiäkantinen. Tuota - semmonen pahavikanssiin nivottu kirija vai kun ne kirijan laulut on eteläpohojalaasten häjyyjen lauluja. Niin että minä puhuv verttauksilla niistä lasikansista ku se on runollisemppaa.
Kato ku tuo emäntä ei tykkää yhttää niistä häjjyistä laulluista niin siksi minun täyttyy pittää sitä kirijjaa liiterin nurkassa. Seoli vain emännän hämmäämistä tuo halakopinon rako - kai sinä ymmärrät?
Niin enkä minä arvvaa laullaa ite siellä rantteellakkaa, seom pokasaha joka laullaa ku sillä jyysttää halakua poikki. Eijjoo tullu sahanterrää hammastettuakkaa pitkkään aikkaan niin että se ryökäle vvettää vielä vinnoon. Ja se terän kiristysköysiki löysttyy äkkiä. Vois se saha kyllä paremminki laullaa.
(huoh ku tuli hiki - vai eikös tuo kuulostanu uskottavalta?).
Kyllähän se uskottavalta kuulostaa jos on hyväuskoinen, mutta mitäs varten se saha ei ole tullut hammastettua että se sillälailla puoltaa ja kiristysköysikin löysällä jo on saha huonolla hoidolla sanoisin, mutta hyvä kun selvisi se kirja juttu ne lasiset laulukirjat on kyllä hyvin kysyttyjä näin joulun edellä että hyvä ettet sinä mokomaa kantele, niitäkin olen kuullut että emäntien takia niitä halkopinon raossa piilotellaan entiedä miksi.Laita se saha kuntoon niin on helpompi tehdä klapia(onko oikein)
...ku multa meni joskus hukkaan se isävainnaan haritusrauta niin em minä oikkein muutakkaa konstia siihen harituksseen ossaa. Vai nyk ku kulutusyhtteiskunnassa elettään niin sehäm pitäs muisttaa osttaa Ossuuskaupasta uusi sahanterä ku viihtis. Ja sopivan ohutta manillaköyttäki sais osttaa ku se vanaha oj jo ruopunu.
- Se haritusrauta oli hyvä ku sillä sain sääjettyä justiisa saman kierrouvven joka hampaaseen. Vai yritäppäs väänttää tongilla niin tullee mitä sattuu (kai se haritusrautaki jossaiv vintillä liennee vai ku ei viihti koluta).
Ei niitä nykyjjään tuu pilikkeitä tehtyä ku minä teen seleviä hella- ja takkapuita. Sota-aikanahan niitä kyllä piti pilikkeitaki rustata tuohon tohturin auttoon ku se kävi sillom puukaasulla.
Mulla on köökissä Kastorin hella, semmonen Kotiliesi johon pilikottaan meleko pieniä hellapuita. Makkuukamarissa on peltikuorien sissään muurattu pystötakka ja peräkamarissa vain valurautanen ja pikkunen Porin Matti.
Sen Porin Matin saa kyllä äkkiä vaikka miten kuumaksi vai ku se jähttyy kans meleko äkkiä. Niin ettei sitä peräkamaria ruukata käyttää ku kesäsij ja jonkuv verran kevväällä ja syksyllä ku se Porin Matti on niin äkkipikanen.
En ymmärrä mikä se haritusrauta on mutta kun se on vielä perintö vehje niin otappas ja käy etsimässä sieltä vintiltä ja ja pistä se saha kuntoon ja sieltähän voi löytyä muutakin tarpeellista tavaraa eikös niin?Hae sieltä Osuuskaupasta manillaköyttä niin jopa alkaa saha olla hyvässä vedossa, lämmittele niitä uuneja varovasti ettei satu mitään vahinkoja kun taidat olla viittimätön kaveri kyllä vaimon tarttee varmaan monesti pyytää että tekisitkö hella-ja takkapuita onneksi ei nyt ole lumitöitä mutta sekin vaara on on olemassa ja jouluksi lunta tulee toivottavasti.
...haukottelen ensij ja aukasen toisen silimäni...
Niin, elä nyl luule että se haritus meinnais nimenommaan minun silimiä. Niinku minä jo muuam päivä sitte sanon niin ei mulla oikiasti oo pulloja halakopinon eikä missää muussakkaa ravossa.
Ihte asijassa minä yritim puhua viinimpien ihimisten kieltä ku sanon haritusrauvaksi. Kato ku isä vainnaa osti sev vehkkeen oliko se nyv vuonna kolomekymmentä kaheksan niin isä ruukas sanua sitä sahaj jakorauvvaksi. Neoli semmoset pihit joilla sujjautettiin sahassa joka toinen hammas sojottaan toiselle poskelle. Siitä se sahaj jako tuli eikä misttää perinnönjavosta niinku sinä mahot jo eppäillä.
Joo, minä muistav vielä sej jakorauvvan kus se oli ruskiassa pahavikotelossa ja sen sisällä vielä kääritty vaseliinilla voijjeltuna voipaperriin niin ettei se ruostus vaikka Ossuskaupan makasiinin katto sattus vähä vuottaanki satteella.
Isä anto mulle sen mukavam mallisen pahavikotelon ja minä haistelinki sitä ku se haisi mukavasti kaupalle ja vaseliinille. Usiasti minä kahtelin sitä jakorauttaaki ku siitä oli osa oli musttaa rauttaa ja osa kiiltävvää. Ja isä viilas sahhaa ja puristi jakorauvvalla hamppaita ja vihelteli ja aina välillä tähtäs terän selekkää pitkin akkunnaa vasten. Anto minunki sihata ku minä tahoj ja isä sano että eikö nävykki vierekkäin kaksi suorraa hammasriviä.
Ja viillaillessaan se isä porisi vielä semmosia että seon tärkijjää pittää saha terävänä ja hyvässä javossa. Sitä ku tullee savoottaan jämeriäki äijjiä ja kunne ei ossaa terottaa oikkein sahhaasa niin ne vain äherttää hikisinä ja punasina koko päivän vain muutamam puun kylessä eikä saa mittää aikkaan.
Jaa, pitäsköhän tässä mennä kirkolle käymmään Honkalan kahavilassa, siellä Puistolassa, olis tärkiijjää asiaa muutamille. Minä sanonki emännälle että kai sinäki ne hellapuut selevität nyk ku mulla on vähä kiire. Minnoon sanonu sille ettei kannata pittää toisella käjellä halosta kiinni ku saha pomppaa ku sen terä on löysällä, että on parempi pönkätä vasemmalla jalalla sitä halakua pukilla.
Sitte yhtenä iltana ku kotia niin sev vasemman kumiteräsaappaan kärki oli nirhhaantunu auki eikä se selittäny, kum minä tinkasin että missä sinä saappanki pilasit, kalliij ja melekkään ehijän. Vai jäihän nuo onneksi hyvät varret, Tenttu-suutari voi käyvvessään vaihttaa ne uussiin kumiterriin.
Joo, pitäsköhän tuota kohta jo lähtiä...
Tuommosen ketjun avasin aikonnaan vähä tuohtunneena. Oli sillonen serihvi poistanu mutinani. Tietystikkää siinä poistetussa ketjussa ei ollu mittää vikkaa omasta mielestäni, nuinhan se aina mennee.
Yrittelin sillon tuota kiirijottaissa samalla vähä rauhottua.
Tuu palstalle tuu, sie turisija sanan taitaja, lempiä luonnoltas huumor suupielessäs. Viisauttaki siul elämän mutkat antanu.