Osaisiko kukaan auttaa .Olen patti tilantessa.Olen rakastunut palavasti naispuoliseen ystävääni. Hän on aika uusi tuttavuus ,tutustuttiin töiden kauttaja hänestä on tullut sielunsiskoni.itse olen naispuolinen bi- seksuaali. myös hän on bi- seksuaali, mutta on aloittanut noin kuukausi sitten seurustelun miesystävänsä kanssa. varsinaisesti rakastunut hän ei ole kumppaniinsa mutta ihastunut tietenkin. tämä nainen on täyttää kaikki kriteerit mitä kummpanilta haen ja lisäksi hänessä on sitä jotain. hän pyörii ajatuksissani 24/7. Mitä pitäisi tehdä ? pitää kaikki vain sisällä ja elää ahdistuneesti . JO ajatatus siitä että kun kerron ja hän ei pysty vastaamaan tunteisiini itkettää. Uskon että sen jälkeen jos kertoisin tunteistani hän ei pystyisi olemaan missään tekemisissäni kanssani. se söisi minut sisältä kokonaan. Mutta toisaalta tämä asia painaa minua ja varsinkin kun tapaan häntä lähes päivittäin. Haluiaisin vain sanoa totuuden enkä pitää sisälläni ,sillä räjähdän kohta henkisesti. olen kyllä yrittänut kuolettaa tunteeeni mutta ei onnistu,liekki on niin palava.MItä tehdä!!?? olen todella epätoivoinen
MItä tehdä?
mariah
51225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Auttaisikohan, jos heittäisit kruunaa ja klaavaa: kerronko tunteistani vai en... Kun kolikko on heiton jälkeen kädessäsi, niin ennen kuin katsot tuloksen, pysäytä hetki ja tee havainto, kumman puolen kolikosta toivoisit näyttäytyvän! Vanha ja aika pätevä konsti, mikä perustunee sille ajatukselle, että "toivosta totuuden näkee". Kun Sinulla on toive selvillä, tee siitä tavoite ja lähde kulkemaan sitä kohti... Simple as that! :)
anna ajan kulua!!ei väkisin tuu mitään.
pikku hiljaa vaan.
Tiedän että se on tuskaista, mutta koeta vain elää tunteittesi kanssa. Jonkun ajan kuluttua asiat alkavat selvitä kuin itsestään.
Itse olen ollut aivan vastaavassa tilanteessa, ja olen erittäin tyytväinen etten koskaan pyrkinyt asiassa pidemmälle. Luulen kyllä tämän toisen vaistonneen asian, ja luulempa jopa että hänkin oli ihastunut minuun ainakin jollain tavalla. Tänä päivänä tuskin ajattelen häntä ollenkaan, ja olisin valmis jakamaan elämäni aivan toisen ihmisen kanssa.
Palava rakastuminen ei tarkoita että rakastaisit ihmistä syvästi ja pysyvästi, mitä minäkin aikanaan luulin.
Niin se vain on.
Tsemppiä!
...ja viestissäsi oli lähes kaikki kuin minun silloisia ajatuksia. Minä mietiskelin ainakin puoli vuotta kertoako työkaverilleni ja olin tulla hulluksi sen tunteen kanssa. Tiesin hänen olevan myös bi ja kun hän erosi poikaystävästään, pamautin kertoa ihastuksestani hänelle. Ja kuinkas kävikään, hän meni aivan lukkoon, eikä kuulema tiennyt mitä tuntee silä hetkellä. Siihen jäi myös niin hyvin alkanut kaveruus ja kaikki yhteydenpitokin vain hiljalleen lopahti. Työpaikkanikin vaihtui, joten en enää koskaan ole sen jälkeen häntä nähnyt. Välillä kaduin sitä, että menin kertomaan, mutta toisaalta minun oli pakko tehdä se. Tämä ihminen oli vielä pitkään tuon kaiken jälkeen mielessäni, mutta nyt onneksi on jo uudet kuviot elämässä.
Ei kai sulla ole nyt kuin kaksi vaihtoehtoa; joko jätät kertomatta ja yrität piehtaroida siinä kiduttavassa rakkauden tunteessasi tai otat riskin, että saatat menettää häneen kaiken kontaktin ja kerrot. Mutta toki sulle voi käydä myös onnellisesti! Ja toivotaan, että sulle käy paremmin kuin mulle kävi :)
Kuule.En tiedä, mitä tilanteessasi olisi parasta tehdä. Itse olen lähes vastaavassa tilanteessa: rakastunut heterosuhteessa olevaan ihmiseen, joka vastaa tunteisiini ja jonka kanssa on ns. salaisia tapaamisa hänen puolisoltaan. Sekä minulle, "vapaalle" että hänelle, varatulle, tilanne on kestämätön, koska koko ajan halu olisi olla yhdessä.Olemme nimittäin löytäneet toisemme vasta näin 30v iän oihettuamme ja paikkakunnalla jossa ei lepakkoja tai homoja ole (?).