haniaan

Kreetalla kannattaa autoilla pohjoisrannikkoa aina Agios Nikolaokseen asti ja toiseen suuntaan ainakin Rethymoniin. Samarian rotko on kokemisen arvoinen etelärannalla.

Kreeta, kesä-heinäkuu 1998

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina lensimme Kreetan lämpöön ja jätimme taaksemme Suomen sadekelit. Olimme valinneet ensimmäiseksi lomaviikoksi huoneistohotelli Iliaksen Plataniaksesta, toisen viikon viettäisimme Paleohorassa. Ilias sijaitsee rantaan menevän pikkutien varrella. Huoneistomme oli alimmassa kerroksessa, ei aivan maan tasalla. Suuri patiomme oli tielle päin, siinä oli mukava istua auringon paahteelta suojaavan viiniköynnöksen alla. Illan tullen aurinko laski alemmas ja alkoi porottamaan patiollemme, joka jatkui talon kulman taakse; sieltä löytyi varjoinen paikka jos oli liian kuuma. Ilias on tyypillinen kreikkalaisen kaunis rakennus ja huoneisto tyypillisen epäkäytännöllinen; säilytystilat aivan olemattomat.
Helteen vähän hellittäessä kävelimme yläkylään taverna Panoramaan syömään. Paikka oli suosiossa, meidän jälkeemme tulleet saivat odotella vapautuvia pöytiä. Auringon laskettua hehkuvan punaisena vuorten taakse tuli suloisen viileää. Pöytiin kannettiin öljylamput. Syötyämme runsaan päivällisen kävelimme hetken aikaa pitkin alakylän katuja.

Jätimme ikkunoita yöksi auki, naapurin koira haukahteli pitkin yötä, muuten oli hiljaista. Aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Teimme pienen kävelylenkin ja kävimme marketissa. Sillä aikaa Suvi oli käynyt uimassa. Mekin lähdimme rannalle, vesi oli turhankin lämmintä ja hiekka polttavan kuumaa. Puolenpäivän jälkeen alkoi jo hiukomaan ja palasimme Iliakseen. Lounaaksi söimme giros pitat varjoisalla patiollamme. Sen jälkeen taas uimaan. Ilias on rannan läheisin hotelli, väliin mahtuu vain yksi taverna, joka puhaltelee grillisavuja kahteen suuntaan heti puolen päivän jälkeen houkutellen asiakkaita rannalta ja läheisistä hotelleista. Kun tekee mieli mereen, ei muuta kuin uikkarit päälle ja uimaan, rannassa suihkut ja hotellin pihalla jalkojen pesu, very simple. Iltapäivällä parin tunnin nokoset. Muutenkin otimme ensimmäisen lomapäivämme rennosti. Platanias oli meille entuudestaan tuttu, joten ei ollut mitään paineita lähteä tutustumaan lähinurkkiin. Iltapäiväuinti läheisellä Gregory's poolilla. Vasta auringon painuttua puskien taakse lähdimme kävelemään Agia Marinaan, olimme päättäneet syödä entuudestaan tutussa viehättävässä tavernassa, jonka ulkopöydät on sijoitettu rehevään puutarhaan. Taas tuli syötyä aivan liikaa; saganakia, tonnikalasalaattia, pinaattipiiraita ja sienikrepsejä. Puoliltaöin painuimme petiin, helteinen päivä vei kaikki mehut meistä.

Aamulenkin tein kävelemällä maantien vartta Geraniin, siitä takaisin rantaa pitkin. Paluumatkalla mereen laskeva joki esti etenemisen. Hetken mietittyäni riisuin trekkarit ja kahlasin merenrantaa pitkin ja palasin kuivalle maalle. Varrelliset vaelluskengät olivat ainoat oikeat jalkineet rannalla kävelemiseen; ei tarvinnut varoa että kiviä tai hiekkaa pääsee kenkiin. Iliaksessa uikkarit päälle ja mereen. Lounaaksi kalkkunapatongit ja punaviiniä. Siesta kului lukien ja torkkuen. Mittari näytti patiolla varjossakin 36 astetta. Rannalla tuuli sentään sen verran, että siellä sieti olla. Vesi ei juurikaan virkistänyt, oli liian lämmintä. Ilman vähän viilennyttyä kävelimme pääkadun varteen vuokraamaan auton seuraavaksi päiväksi ja lähdimme bussilla Haniaan. Jäimme kyydistä bussiasemalla ja kävelimme satamaan. Istahdimme kahvilaan seuraamaan auringonlaskua. Virvokkeiden hinta taisi sisältää merinäköalalisän, joten emme jääneet satamaan syömään, vaan kuljimme pitkin viehättävän vanhan kaupungin pikkukujia ja jäimme pienen tavernan ulkopöytään syömään hyvät sapuskat. Taksilla takaisin Plantaniakseen. Joka puolella istui norjalaisia seuraamassa futismatsia telkkareista. Liityimme hetkeksi heidän seuraansa ja tilasimme kakkukahvit. Vähän ennen puolta yötä sängyssäni kuuli norjalaisten kiljuvan äänekkäästi, oletettavasti Norja oli tehnyt maalin brasseja vastaan.

Pakkasimme automatkalle mukaan uikkarit ja pyyhkeet. Ensimmäiseksi ajoimme Malemeen katsomaan saksalaisten sotilaiden hautausmaata. Ylhäällä vuorilla todella kaunis ja vaikuttava paikka, jossa on lähes viidentuhannen parikymppisen kaatuneen hautakivet. Yksinkertaisuudessaan mieleenpainuva hautausmaa, joka hiljaa huutaa sodan turhuutta. Matka jatkui läpi vilkkaan Hanian keskustan ja suuntasimme Akrotirin niemimaalle, jota ajelimme ristiin rastiin. Ensin harhailimme pitkin Akrotirin itäpuolta jonne on lentokentän lisäksi sijoitettu Kreikan ja Naton lentotukikohtia joten valokuvaaminen oli kielletty ja useimmat tiet päättyivät vartioituun porttiin. (Ei tarvinnut kauan ihmetellä, mitä se "air basic" -kyltti tarkoitti.) Pysähdyimme tutustumaan Agia Triadan luostariin. Olin varannut hihallisen neuleen mukaani, mutta polveni sain peittää lainahameella. Kiertelimme koko luostarin ja kävimme myös upeassa kirkossa, museossa ja myymälässä. Kirkko oli kauneimpia luostarikirkkoja kattomaalauksineen ja ikonostaaseineen missä minä olen poikennut. Sytytimme Suvin kanssa kynttilät pyhimyksille. Hurautimme muiden luostareiden ohi. Löysimme Stavrokseen johtavan tien ja ranta oli kehujen arvoinen. Vuoristo suojaa sitä toiselta sivulta ja lahdenpoukaman hiekkapohja tekee veden turkoosinväriseksi. Hetken rannalla huilailtuamme jatkoimme matkaa. Juuri ennen Hanian keskustaa käännyimme Soudanlahdelle ajaen rantatietä kohti Retimnonia. Soudanlahdelta nousimme moottoritielle ja siitä käännyimme Kalivesiin, joka on kaunis pieni kylä viehättävän lahden rannalla. Söimme lounaaksi tonnikalasalaattia, sieniä, fetaa tomaattikastikkeessa ja lihapullia. Iltapäivä oli jo pitkällä ja kuskilta alkoi veto loppumaan, joten jätimme tällä kerralla Georgiopolin ja Retimnonin väliin ja posotimme moottoritien loppuun asti, siitä oli lyhyt matka takaisin Plataniakseen eikä meidän tarvinnut eksyä Hanian hulinoihin. Palautettuamme auton menimme saman tien uimaan. Patiolla metaxat ja kaakaokahvit, lepäilyä ja lueskelua. Puoli kahdeksan aikaa oli sen verran "vilpoista", että jatkoimme lähteä yläkylään syömään. Kävelimme ylimmälle näköalapaikalle Vigliin, siitä oli mukava seurata auringon laskua ja valojen syttymistä pitkin rannikkoa.

Aamulenkki Agia Marinan vanhaan kylään, siitä vielä hetken matkaa Haniaan päin ja rantaa pitkin takaisin. Oli paljon rankempi kävellä hiekkarannalla kuin Geranin pikkukivirannoilla. Jos mahdollista, oli vielä kuumempi kuin ensimmäisinä lomapäivinä. Kävin pikaisesti uimassa ja hain marketista täydennystä jääkaappiin. Lounaaksi giros pitat, kirsikoita ja punaviiniä. Kävelyä rantaviivaa pitkin, kävin kolmesta eri kohdasta uimassa. Patiolla oli niin kuuma että oli pakko vetäytyä sisälle siestan viettoon. Päivällinen taas yläkylässä. Alakylässä kiertelimme putiikkeja, mitään ei viitsitty vielä ostaa, edessähän oli vielä paikan vaihto. Ihoa kuumotti neljän päivän auringonpaisteessa viihtyminen. Öisinkin alkoi olla tukala nukkua.

Heräsin jo neljältä. Oli liian kuuma nukkua lakanan alla, ja jos sen heitti pois päältään, kävivät hyttyset kimppuun. Viimeistään seitsemältä alkoi läheisellä rakennustyömaalla pauke ja poraaminen. Yhdeksältä nousin ylös ja hain leipomosta tuoretta leipää. Samalla kävin kyselemässä Samarian vaelluksen hintoja kadunvarren toimistossa. Aamiaisen jälkeen menimme Suvin kanssa tunniksi rannalle, kauempaa ei uskallettu olla paahteessa. Vaihteeksi taas tyyni päivä. Päivä kului syöden, uiden ja lepäillen. Ennen Haniaan lähtöä kävimme ilmoittautumassa Samarian vaellukselle. Ehdimme seitsemän bussiin ja Haniassa jäimme istumaan rantakadun varteen ouzolle ja odottamaan ilman viilenemistä. Auringon laskettua kävelimme vanhan kaupungin sivukujille ja jäimme pienen tavernan ulkopöytään syömään. Koska edessä oli aikainen herätys, emme jääneet kaupunkiin rilluttelemaan vaan palasimme taksilla Plataniakseen. Kaupasta jäätelöt ja patiolle vilvoittelemaan.

Aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta emme saaneet nukutuksi juuri silmäystäkään. Oli hirveän kuuma ja hyttyset inisivät korvissa koko yön. Kello soi ennen viittä. Söimme vähän aamiaista ja pakkasimme repun mahdollisimman kevyeksi; vettä, vähän evästä ja kevyempi kamera. Lisäksi lippalakit, uikkarit ja kiikarit. Kerrankin oli sopivan viileää, kun 5.30 odottelimme tien varressa retkibussia. Ei puhettakaan, että olisi vedetty jotain pitkähihaista päälle. Olimme ryhmän ainoat suomalaiset, bussiin noukittiin ranskalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia pariskuntia. Hanian kaupungista matka jatkui auringonnousun aikaan ylös kohti Omaloksen tasankoa ja Valkoisia vuoria. Ylhäällä pidimme pienen aamiaispaussin ennen kuin bussi kuskasi meidät Samarian rotkon alkupäähän. Kello oli kahdeksan kun lähdimme laskeutumaan kohti rotkon pohjaa. Alkukilometrit olivat rankimmat ja etenimme rauhallista vauhtia. Yhdeksältä takana oli 3 km (kivirappuja), kymmeneltä 5 km. Pysähdyimme istumaan lepopaikoille, söimme eväitä ja täytimme vesipullomme. Maisemat olivat uskomattoman upeat! Ilma alkoi lämpenemään ja vasta illalla huomasin polttaneeni hartiani ja selkäni. Vaelluskengät olivat kyllä hyvät kovien pohjien ja korkeiden varsien ansiosta, mutta jatkuva alamäkeen kävely muussasi tehokkaasti varpaat. Pehmeät lenkkarit olisivat olleet ehkä parempi vaihtoehto. Pyörivillä pikkukivillä kävely ei ollut mitään kevyttä hommaa. Perille Agia Roumeliin saavuimme yhdeltä. Vältimme kaikki matkan varren houkutukset ja marssimme rantatavernaan asti pitkille oluille. Ja ruuan kanssa vielä lyhyet. Kävimme rannassa viruttamassa kipeitä varpaitamme. Treffit muun joukon kanssa olivat vasta 15.45. Käytimme ajan seuraten muiden vaeltajien perille tuloa. Lyhyt laivamatka Sougiaan ja bussilla takaisin Plataniakseen. Käyminen Agia Roumelissa ja Sougiassa antoi esimakua tulevasta viikosta; vuorten suojaama eteläranta on todellinen pätsi. Hotelliin saavuimme ennen kahdeksaa. Suvi oli pärjännyt yksikseen hyvin, mutta syönyt huonosti, joten suihkussa käytyämme lähdimme vielä yläkylään Sun Set -tavernaan syömään.

Viimeinen päivä Plataniaksessa kului odotellen iltapäivää, jolloin bussi veisi meidät Paleohoraan. Siirsimme tavaramme Sandy Beach -hotellin varjoiselle pihalle ja kävelimme vielä kerran yläkylään, aivan siihen vihoviimeiseen tavernaan kirkon viereen ouzolle. Aika mateli hitaasti, auringossa ei jaksanut olla eikä uimaankaan voinut enää mennä. Siirsimme tavaramme pääkadun varteen. Matka Paleohoraan kulki taas yli vuoriston, ei sentään samaa tietä kuin eilen, vaan vähän parempaa ja nopeampaa, samaa jota kaksi vuotta sitten ajoimme Elafonissoksesta takaisin Agia Marinaan.

Toisen viikon vietimme Paleohoran helteessä.