Tiedän yhden tytön joka EHKÄ voisi tykätä musta, mutta kumminkaan se ei ole 100%:n varmaa. Ainaki sillä perusteella kun se aina on niin lähellä mua. Voiko se olla mahdollista, että tyttö ei uskalla kysyy et tykkäätkö musta? Eli se on ujo. Minusta vaan tuntuu siltä kun se niinku ihailis mua. Kaikki ne sen hienot eleet. Se ei vaan oo oikeastaan yhtään puhunu mulle. Se tyttö tuntuu ehkä HIUKAN aralta poikiensuhteen. Mutta esim. bussissa se tulee istumaan voi sanoa et aina mun taakse vaikka muuallaki on tilaa. Se ei siis tuu siihen viereiseenkään vaan lähes aina taakse. Se kyl katsoo mua niin kivasti aamulla heti linkassa et voi jestas kun sais olla sen kans. Musta tuntuu et mun pitää näyttää kuinka paljon ihailen tätä tyttöä. Epäilen näin et sillä ei oo ikinä ollu poikaystävääkään. Mut musta se sais VARMANA rakastavan poikaystävän, jos se jättäis sen arkuuden pois. Oliskohan joku lahja hyvä vaikka uudet korvikset? Piristäisköhän se sitä. Kullatut olis hienot tosin kyllä niillä hintaakin on. Mut mä ihailen siinä monia asioita esim. kuinka kaunis se on ja rehellinen ja ymmärtäväinen. Jotenki sen vaan näkee et se on poikien suhteen arka ja arkuudellahan ei ihmissuhteet kestä. Se tyttö on mun luokallaki. Se nyt on ainakin päivänselvää et yhteen kuulutaan sen vaan näkee. Tekis niin mieli suudella sitä tai halata. Koska se tyttö tarvitsee kunnon poikaystävän ja mä se oon. Ehkä se ei tiedä kuinka paljon mä siitä tykkään tai sitten sille on kerrottu jotain aivan väärää tietoa minusta.
Tuli aika pitkä viesti mut kiitos vastauksista näin etukäteen jo!
Tuli aika pitkä viesti mut kiitos vastauksista näin etukäteen jo!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo sun juttus oli ihan hyvä..ai että kullatut korvikset annat sille..ehottasin ihan en menisit aivan suoraan puhumaan sille,ja vaikka sen jälkeen ostasit ne korvikset..uskon et oisit sille hyvä jätkä sille,mut ku kerroit siitä aika monesti kuinka arka se on nii,se on vaan kelvattava se likka sellasena kun on ;)..että tsemppiä vaan sulle :)
No luulisin et se arkuus lähtee pois kun se vaan rohkasee ittensä ja alkaa jätkän kans oleen. Mut se pitäs olla sellanen paikka missä ollaan kahdestaan, koska esim. koulussa se on kaverien ympäröimä. Ja en haluais sellasis paikois keskustella sen kans varsinkaan tollasista asioista. Koska mä en muutenkaan haluaisi että kaikki sais tietää meidän yhdessäolosta. Niinku oon sanonu se voi olla niinkin, että se odottaa et mä teen aloitteen tai meen jutteleen sille. Koska se ei itse puhu mulle mitään. Se on kato tosi hiljainen tyttö. Niin oon mäki hiljainen. Meidän luonteet sopii toisille. Molemmat tosi hiljasia. Kun me otetaan toisia kädestä kiinni (tosinpakonomaista oli) se on sellanen tunne jota muistelen edelleen. Ehkä hänkin. Mä en vaan voi käsitä miksi olemme erossa toisistamme. Meistä jo näkee et meidän pitää olla yhdessä. Olisiko siis kysymys ujoudesta? Että hän odottaa minun tulevan puhumaan hänelle. Menisin heti jos se olis jossain yksin.
Onko sulla kännykkää? Nimittäin jos on niin voisithan yrittää saada selville tämän tytön kännykännumeron jos tällä tytöllä on sellainen.
Itselläni on sellanen poikaystävä, joka oli kanssa aika ujo. Mä lähettelin sille viestejä, en menny puhumaan koulussa...tää jätkä on mun kanssa samalla luokalla. Ja niin meidän juttu lopulta sitten alkoi, kiitos tekstiviestien. Ja voithan sä mennä koulussa puhumaan sille, eihän sun tartte puhuu just seurustelu asioista koulussa. Tai sit puhut siellä linkissä sille. En ehkä suosittele tietysti kysymään heti että onko se ihastunu suhun. Kannattaa edetä varovasti, mutta ei kuitenkaan liian varovasti...
Onnea koitokselle!!!
Onko sulla kännykkää? Nimittäin jos on niin voisithan yrittää saada selville tämän tytön kännykännumeron jos tällä tytöllä on sellainen.
Itselläni on sellanen poikaystävä, joka oli kanssa aika ujo. Mä lähettelin sille viestejä, en menny puhumaan koulussa...tää jätkä on mun kanssa samalla luokalla. Ja niin meidän juttu lopulta sitten alkoi, kiitos tekstiviestien. Ja voithan sä mennä koulussa puhumaan sille, eihän sun tartte puhuu just seurustelu asioista koulussa. Tai sit puhut siellä linkissä sille. En ehkä suosittele tietysti kysymään heti että onko se ihastunu suhun. Kannattaa edetä varovasti, mutta ei kuitenkaan liian varovasti...
Onnea koitokselle!!!
eikös sulla sattuis olemaan vaikka sen numeroa..?!? Voisithan sä vaikka textata sille, nykyään kun on sekin keino. =) pyydät vaikkas lehvaan...:
Olipa kerran Sinä ja Minä. Minä tykkäsi Sinästä hyvin paljon. Eräänä päivänä, Minä rohkaisi mielensä ja kysyi Sinää kanssaan ulos, vaikkapa elokuviin. Mitä Sinä vastasi?!
Toi on NIIN suloinen!!!
Yhteenaikaan lähettelin viestejä (tosin ehkä liikaakin ja sain tylyn kuitin). Se voi olla että menin ns. äärimmäisyyksiin niissä viesteissä ja soitoissa niin hän ehkä hermostui mutta luulisin että hän olisi jo päässyt tämän yli. Ehkä tämä tyly kuitti ei välttämättä tarkoita sitä, että se ei tykkäis musta kumminkaan. En ole menettänyt toivoa vielä, kun muistetaan se bussi. Mutta se voi olla hyvinkin et kun se on niin ujo et mä menisin sille vähä jutteleen. No se on vähä paha jutella bussissa kun se on mun takana. Mut siitä tytöstä vaan jollain tasolla näkee et se on ainaki vähä muhun ihastunu. Ja esim. eräällä leirillä hän niinkun oli mua ymmärtäväinen kokoaika. Ja sit niinku diskos se oli siel ns. varattu mulle, koska kukaan muu ei koskenu siihen tyttöön tai kukaan ei kysyny tanssimaan sitä. Monet sen kaverit sanoi et tuu tanssiin sen kans varmaan joku 3 kertaa, mutta olin niin hölmö etten mennyt, KOSKA odotin hänen pyytävän henk. koht minua tanssimaan mutta kun ei kuulunut niin en mennyt. EHKÄ ajattelin näin jälkeenpäin että hän käski kaverien sanoa mulle et se haluais mun kans tanssimaan. Olin niin hölmö ja hukkasin tilaisuuden ja se saattoi EHKÄ maksaa meidän yhdessäolon. Onhan se toki (taas kaverin välityksellä) sanonu mua suloiseksi. Eli ei kasvotusten sanonut mulle henk. koht noin. Eli kaveri sanoi et se on sanonu. Mä vaan ihmettelen miten kaksi toisille luotua ihmistä voi olla yhä erossa toisistaan? Kyl seki sen tietää jos se rehellinen on itselleen. Aina kun sen kädestä saa ottaa kiinni se on niin ihana tunne ettei sitä unohda varmaan koskaan. Mut ujo ja hiljanen se on kans niinkun minäkin. Eli ei puhu paljoa mitään. Jos sitä saa adjektiiveilla kuvata se on kaunis, älykäs, viisas, ymmärtäväinen, rehellinen. Se ei ehkä myöskään tiedä kuinka kauniisti puhun siitä ja kuinka kauniita asioita ajattelen siitä. Se on ollu mun lempparityttö jo siitä kun oon sen tuntenu. Olis kiva olla tollasen tytön kans. Mutta sekun olimme käsi kädessä siinä huolestutti se kun hän oli niin vakavana eikä edes hymyillyt eikä oikein katsonutkaan. Hänen hymynsä on niin upea että sitä olis kiva nähdä lisää. Ja onhan se koko tyttökin kaunis.
Lähettelin tässä parivuotta sitten viestejä sille ja sain todella tylyn kuitin. Mutta ehkä pitää syyttää itseäkin koska lähettelin vähän liikaa. Mutta en usko että tämä kumminkaan tarkoittaisi ettei se tykkäis musta. Ehkä se vois olla jo toipunu niistä, mutta en tiedä uskallanko ettei mee vielä pahemmaksi. Juttelu on kyl melkein ainut mitä uskallan hänen kohdallaan.
paas vauhtii tohon hommaa