Miksi koira nirsoilee?

ja laumassa tasan kaksi jotka syövät lähes mitä vain. laumaani kuuluu myös nirsoilijoita. Takuu varmaa on kun pentu lähtee meiltä omistajansa mukaan, alkaa päivän kahden viiveellä nirsoilu. Siinä uuden omistajan luonnetta koitetaan aika tavalla. Yleensä se menee ohtse. pennulla ei ole kilpailijoita syömässä.
Mutta sitten on niitäkin jotka nirsoilevat koko elämänsä. En ole onnistunut ratkaisemaan kysymystä miksi näin on. Joillekin tulee ehkä vatsavaivoja tai jotakin muuta joka ei ole luettavissa koirasta.

on ihan älyttömän ahne. Parhaimmillaan ahneus meni siihen, että yksi söi antibiootinkin kädestä.
Sitten laumaan syntyi yksi, joka tosiaan nirsoilee, eikä sitä kiinnosta ollenkaan, vaikka joku muu söisin sen ruuan. Nappulat menee kyllä vuorokauden aikana koko kipollinen, mutta vain ja ainoastaan kuivana. Herran syö yhden nappulan silloin tällöin. Sen takia olen aidannut sille oman alueen keittiöön, missä se vois sitten mutustella yön aikana nappuloitaan. Kun muut tykkää syödä kuivaa leipää, ei tämä herra edes vaivaudu katsomaan, mitä muut syö, kun haistaa, että se on vaan kuivaa leipää.
Silti se ei ole laiha, kun se kipollinen tulee yön aikana syötyä.

ihan luontaisesti, eli eivät ole perusluonteeltaan ahneita niinkuin suurin osa koirista, mutta väitän, että suurempi osa nirppiksistä on niitä jotka on sellaisiksi opetettu.
Mulla on ainoostaan yks koira ollu semmonen, joka aika ajoin nyrpistelee ja muulloinkin tutkii tarkkaan, että onhan tarjottu sapuska varmasti syömäkelpoista.
Se on ollut samanlainen pennusta asti ja kuuluu selvästi kastiin syö elääkseen, eikä siihen, että elää syödäkseen. Muut ovat ahneita, kuin pienet possut ja ruoka katoaa kupista alle aikayksikön.
Toi nyrpistelijä on malliesimerkki koirasta, joka olis tosi helppo opettaa syömään sisäfilettä ja hanhenmaksapalleroita, jos ruokkija olis huijattavissa.
Silti se kyllä pitää kipostaan erittäin hyvän huolen vaikkei itse haluaiskaan syödä.
Sinne kupille ei ole kellään muulla koiralla mitään asiaa, mutta ei se silti niitä sapuskoita itsekään syö, kun sille päälle sattuu.
Meillä on se periaate, että terve koira ei nälkään kuole kupin edessä ja jos ei ruoka kelpaa, niin olkoon ilman.
Seuraavana päivänä yleensä kelpaa, tai viimeistään sitä seuraavana ja hyvinhän tuo on tuossa jo 8 vuotta pärjännyt ihan normaalissa kunnossa, vaikka välillä nyrpisteleekin.
Ei ne hetkittäiset paastot ole vaarallisia, jos eivät johdu siitä, että koira on sairas.

on Lucky joka syö melkein ihan mitä vaan. Apollo ei syö omaa ruokaansakkaan aina. istuu vaan kupin vieressä ja vahtii ettei kukaan muukaan syö.
Apollo ja Lucky saa ruokaa kaksi kertaa päivässä. joskus olen Apollolta ottanut ruuan pois jos ei ole syönyt. Chihut saavat syödä niin paljon kuin haluavat. kuivaruokaa sekin on. Humle on aika laiha ja siksi saa itse säännöstellä ruuan. ei saa kyllä mitään herkkuja sekään. siis ei muuta kuin muutkaan.
annan laaturuokaa (kuivamuonaa) ja en aio vaihtaa jos koirat alkaa nirsoileen. eri asia on jos koirille tulee ongelmia. koirilla on hienot turkit, vatsat toimii jne.
saavat ydinluita ruuan lisäksi. joskus vähän ruuanjätteitä ,raakaa jauhelihaa, kermaviiliä. saavat myös joskus porkkanoita ja hedelmiä. ananas ja maissi maittaa hyvin. mutta en aio suostumaan koiran valintaan ruuasta. siis annan sen ruuan minkä katson hyväksi ja jos eivät syö niin olkoon syömättä. mutta tietty jos joku koiristani olisi aivan aliravittu niin ehkä sitten syöttäisin vaikka hanhenmaksapalleroita lopuksi;-)))) käyttäisin kyllä ensin el. ettei koiralla ole sairautta.

mun koira ei nirsoile, söis vaikka saappaan, jos tarjottaisiin , mut mun systerilä on perhoskoira,joka on tosi nirso.

Viime kesän mökkireisulla ei kelvannu keessarit, eikä mitkään hienommat nappulat, koira söis ainoastaan erästä tiettyä s-marketin halpispurkkiruokaa:) ilmeisesti tietää mikä hänelle parhaiten sopii. Systeri ei vain viitinny ostaa niitä purkkeja mukaan,kun ovat niin isoja,eikä oo möksällä jääkaappia.

Mun koira on periaatteessa kaikkiruokainen. Välillä pelkille raksuille kupissa nyrpistellään (parhaimmillaan paastosi 4 päivää) mutta esim. piilotettuna samat raksut on tosi hyviä.

Raksumakua/-merkkiä vaihdan kyllä jokaisen 3 kilon jälkeen, eli noin kuukauden välein. Koira selkeesti kyllästyy samaan makuun. (En minäkään pysty syömään lasagnea joka päivä vuodesta toiseen vaikka se hyvää onkin.) Ehkä se jonkun mielestä on nirsoksi opettamista, mun mielestä vaan mukavaa vaihtelua.

Mä en myöskään usko että terve koira nääntyy nälkään ruokakupin eteen...

Ilokseni ilmoitan,että yhtään nirsoa koiraa ei taloudessamme ole ollut.Ei pieniä,eikä isoja :O)
Koirat söisi vaikka pieniä kiviä,jos keppoon laitetaan.
Jos koirat ei meillä ole ruokaa vartomassa vieressä,kun niille ruoka on tulossa,niin tiedän,että jotain on vialla.

Sitäpaitsi,meillä koirat saa niin hyvää ruokaakin (kotiruokaa),että ei niillä ole edes syytä nirsoilla,heh ;=)
Enhän minäkään koskaan hyvästä ruuasta kieltäydy ;O)

Pennun ostajille olen neuvonut,että muutama päivä tulon jälkeen voi syödä huonosti,ennenkuin sopeutuu,se on normaalia.Muussa tapauksessa,jos koira on siis terve,niin jos ruokaa ei syödä n.10 minuutissa,niin keppo pois ja seuraavan kerran annetaan sama ruoka seuraavalla ruoka-ajalla.Mitään turhia namusia sun muita ei pidä antaa,kuin vaan opetus ja koulutuspalkkioina.

Syömisissään koiratkin on hyvin erilaisia.Toiset syö vain sen,minkä tarvitsee elääkseen,ei sen enempää.
Toiset taas söisi vaikka itsensä halki ja aina valmiina kuin partiolaiset kulinaarisiin nautintoihin.

Oma koira on erittäin nirso. Mutta vain koiranruokien suhteen. Lähes mikä tahansa (perunaa lukuunottamatta) ihmisten ruoka kyllä kelpaa. Onpa vaan tullut mieleen, että onko ne koiranruuat tehty sellaisesta jätepaskasta, ettei se voi olla hyvää. Tottahan sitä itekkin nirsoilisin, jos yritettäs syöttää sellasta ruokaa, josta en tykkää.

Minulla oli koira jolla oli anorexia. Siis jopa elainlaakari sanoi niin koska usealla eri laakarilla kayminen ei tuottanut mitaan tulosta. Koira saattoi pahimmillaan syoda kerran viikossa ja teiniaikanaan oli todella laiha. Se myos oksenteli vaahtoa (=tyhjaa vatsaa) liki paivittain. Verikokeet, naytteet ja testit eivat tosiaan tuoneet mitaan muuta kuin rahapulan...

Ensin kokeiltiin tiukkaa linjaa "kuppi pois"- periaatteella, sitten eri ruokavaihtoehtoja parin kuukauden valein jnejnejne. Useimmiten ei kelvannut edes tuore liha paistettuna tai raakana. Eika takuulla ollut opetettu nirsoksi.

Nykyinen samanrotuinen syo mita vaan, mm. sipulia, pihlajanmarjoja ja kakkaa. Se on helpotus se...

Kirjoitukseni 21.11.2015
Minulla on 8-10 vuotias utonagan rotuinen löytökoira. Mieluiten se syö sieppaamalla jostain jonkun ruoantähteen. Jos laittaa kuppiin pitemmän aikaa vaikka mitä ruokaa se jättää syömättä. Esimerkiksi makkarat, kanat, lihapullat, maksalaatikot ym. Kaikki miten tahansa valmistetut vihannekset saavat sen oksentamaan. Näin ollen olen lukuisten turhien lääkärissä käyntien jälkeen päätynyt syöttämään ja juottamaan sitä. Laitan päivän pääruoan siten, että mittaan 5 dl vettä kulhoon, lisään n. 3 dl kuivamuonaa likoamaan siihen. Muutaman tunnin kuluttua lisään vähän kevytkermaa, tomaattiketsuppia, vitamiinit, omegan, ym. tarpeelliset kivennäiset sekä vaihdellen koiran purkkilihaa, tonnikalaa, jauhelihaa, juustoraastetta, nakkeja, lihapullia, kanaa, maksalaatikkoa eli milloin mitäkin. Peitän ruokinta-alueen sanomalehdillä, laitan vasempaan käteeni kertakäsineen ja sidon koiran taluttimen vyötäisilleni. Istun koira seisoen vierelläni. Avaan koiran suun hellävaraisesti ja lusikoin yhden annoksen kerrallaan sen nieltäväksi. Kun ruoka on syöty, huuhtelen n. 25 millin ruiskulla sen suun vedellä. Iltapalaksi annan koiran kuppiin sen itsensä syötäväksi jonkin verran herkkupaloja, jotka se jättää useimmiten syömättä.
[email protected]