Olen aikuiskouluttaja.
Frederiikka olisi hyvä oppilas.
Sillä on mielipiteitä.
Ottaisin myös Ruuneperin.
Vedän kirjoittajakurssia.
Frederiikka olisi hyvä oppilas.
Sillä on mielipiteitä.
Ottaisin myös Ruuneperin.
Vedän kirjoittajakurssia.
Frederiikka olis hyvä kirjoittaja
Aikuiskouluttaja
381480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
No, jopas jotakin! Kiitos kannustuksesta. Mitenkähän olisi, jos alkaisit vetää kirjoittajakurssia tällä 65 palstalla? Eihän oppi meitä ojaan kaada kuuskymppisinäkään. Voisit opettaa meille niksejä monenmoisia: hyväntuulinen kirjoittelu olisi mukavaa luettavaa... Missä semmoisia kirjoittajakursseja tämän ikäisille olisi? Kerrohan!
Frederiikka hyvä, voit lukea tuon -aikuiskouluttajan- "opettavaisia tuotoksia" jo aivan tarpeeksi täältä cafe65 ja muilta cafepalstoilta...
Niksejähän MNP:llä tosiaan riittää...
Kappas vaan, kun en heti hoksannut :) Repekös se siellä vanhaa Frederiikkaa suojelee? * Lämmin hymy * Ilahtuneena huolenpidostasi ihan punehtumiseen saakka ... kiitos! §(*:*)§
Olisin kiinnostunut arvioimaan kirjoituksia, tietysti positiivisessa hengessä.
[email protected]
Minulla on ollut monta oppilasta. Yleensä
olemme päässeet yhteisymmärrykseen. Minusta
kaikki kirjoitukset ovat arvokkaita.
Ei ollut Repe tällä kertaa. Meitä on muitakin, jotka olemme kyllästyneet tuon tyypin mussutuksiin
ja naista halventaviin kirjoitelmiin.
kiitokseni kuuluu sitten Sinulle ... :)
Seuraavan runon tekijä on Ruuneperi. Annappa pieni näyte arvostelukyvystäsi!
Tunnelmointia
Kirjoittanut: Alakulo, 15.9.2002 klo 07.57
Te suonette mulle anteeksi
kun pikkusen tunnelmoin
päivän syksyisen, aamun aluksi
jostain hyvästä unelmoin.
On jossakin meressä ihmisyyden
saari kaukainen
jonka rannalla soutaja, ihminen
saa levähtää pikkuisen.
Kun hetkisen siinä istahtaa
alla sinisen taivaankaaren
vie ajatus johonkin parempaan
takana tämänkin saaren.
Me elämän illassa soutajat
viime vetoja vetelemme
ja hetkellä aamun kuulakkaan
ilon hetkiä toivottelemme.
Runo oli tyyliltään melankolinen.
Sen kirjoittaja on oletettavasti
ennenkin kirjoittanut riimirunoja.
Hänen tekstissään on vaikutelmia
entisten "suurten runoilijoiden"
Leinon, Hellaankosken, Kajavan ja
kumppaneiden ajalta. Mutta sitä
tarkkuutta ei sanonnassa ole, mitä
joskus tapaa näillä mestareilla.
Sinänsä runo on kaunis illuusio elämän
ehtoossa kulkevan nostalgisesta kaipuusta
johonkin suurempaan, "saaren tuolle puolen"
missä on tarjolla elämän ehtoota viettävälle
täytymyksen hetkiä, ehkä rauha iäistä
harmoniaa.
aika hyvä arvio. Tietysti Ruuneperinkin pitäisi sanoa jotain.
mieleeni, lähinnä ihminen ja luonto - tunnelman herättäjänä.
noin minäkin ajattelen.
Monet kriitikot syyllistyvät arvioinneissaan vain osoittelemaan sormella virheitä ja kirjoittajan karikkoja, asettamatta itse mitään positiivista tilalle.
Arviointisi runosta oli mielestäni hyvä: positiivinen, rohkaiseva, kirjoittamiseen kannustava.
Kiitos! Olen iloisesti yllättynyt.
etsimässä lisää lähteitä?
että veneerinen iikka lähti etelän lämpöön kun oppilaita ei ilmoittautunut.
Uskoisikohan, että vedät kirjoittajakurssia, kun et näytä tietävän, että henkilöstä käytetään sanaa hänellä, ei sillä ! Frederiikan kirjoitustaitoa en epäile, mutta hän saattaisi lähteä ovet paukkuen, jos arvostelu olisi vähänkään negatiivista. Yrittäkää toki :)
ja sen paikkansa pitävyydestä ...:) Eiköhän kirjoitella vain omana itsenämme, itse kukin. Keskustelustahan täällä on kysymys - ei kaunokirjallisista taidonnäytteistä.
Muuten, Minä! Luulen omaavani huomattavasti laajemman kirjon palstalta poistumistaitoja kuin "ovet paukkuen, jos arvostelu olisi vähänkään negatiivista". Mutta vastahan minä tulin... :)
Kirjoittelemisiin * Hymy *
sehän tässä, niinkuin muussakin elämänmenossa, on tärkeintä.
Kirjoittanut: Frederiikka 15.9.2002 klo 09.47
Alakulosta - miten se on mahdollista? Tätä olen fundeerannut tässä hetken, tovin. Sellaista se on runon kieli. On tilaa ajatuksille vapaasti lentää. Hyvä Ystäväni kirjoittaa runoja. Hän opetti minua näin: Kokeilepa joskus, kuinka monta erilaista runoa voi yhdestä pienestä asiasta kirjoittaa. Kuinka monesta eri lähtökohdasta voi samaa asiaa lähestyä. Kuinka monta erilaista sanaa, sanamuotoa, sijamuotoa voi käyttää saman asian ilmaisemiseen. Kuinka yksi kirjainkin on runokielessä tärkeä.
Niinpä. Ihana lahja on Runon lahja - niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Tuli hyvä olo ja tästä runosta syntyi minulle se hyvä olo näin:
ALLA SINISEN TAIVAANKAAREN
syysaamuna tunnelmoin.
Takana tämänkin saaren
- meressä ihmisyyden,
jostain hyvästä unelmoin.
Kiitos runon siivistä lentää - ajatusten, vapaasti. Toivottavasti Runoilija ei pahastu yrityksestäni lentää - sellaista räpiköintiähän tämä minulla. Etten sanoisi ankkakävelyä... Mutta hyvä olo tuli. Kiitos Ruuneperi! ( eikö? )
Persoonallinen aikuiskouluttaja alias MNP.
Taitaa olla itse koulittavana, josta on ottanut pitkät, kun häärii taas joka forumissa.
jopas on hyvämuistista porukkaa tällä 65 palstalla. Hyvät, Ystävät! Eiköhän kuitenkin sovita, ettei noita vanhoja kynäilyjäni enää esiin kaiveltaisi. ( Muuten, se oli ihan mun oma runoni ) *hymyilee*
Terve itsetunto on tärkeä, kun joutuu tekemisiin
kaiken maailman Ruutikallojen kanssa.
asian ydin. Annetaan kaikkien kukkien kukkia - omana itsenään! * Kiitos, Muori-Ystäväni! ( Ihailen skarppiuttasi... :)
Hyvä aikuiskouluttaja !Älä ala kouluttaa meitä
foorumilaisia ,vaikka kuinka lienetkin innokas ja työ puutteessa. Pian täältä katoaa kirjoittajat.
Tämä on asiallinen "palsta" ja ei arvostelijoita kaipaa .Anna neuvojasi huu haa palstoilla.Siellä olevia kirjoittajia kelpaakin neuvoa.
Itse ainakin kirjoitan asiasta innostuneena ,sen enempää miettimättä miltä teksti kaunokirjallisesti näyttää.
Älä hikeenny.
En tosiaankaan väkisin opeta.
Jokainen tulee tekstillään autuaaksi, jos ei halua kehittyä. Minulla noita oppilaita riittää.
Ruutikallosta ei tulisi kirjoittajaa, vaikka
nobelistit opettaisivat.
sepekin mummeli!
(voi tätä älyn heikkoutta.)
Kun sitä nyt kansakoulupohjalta ei parempaan pysty niin pitäiskö lopettaa koko homma ja mennä puts vek.
tämä on, ainakin minulle!
Olen tässä pähkäillyt, onko Ruutikallo yleisnimitys meille mummeli-ikäisille.
Mutta-kun-jos-se isolla kirjoitetaan, niin silloinhan sen pitäisi kohdistua henkilöön erisnimenä.
Hmm ...
Toisaalta taas Repe Ruutikallo on nikkinimi ja tietääkseni mies. Aikuiskouluttajankin ollen mieltänyt mieheksi, mutta voihan nikin taakse tietysti kätkeytyä nainenkin.
Ja toisaalta taas ...
Hmm...
Voihan sepekin olla mummeli, jos lukee viestin näin: "Tämä mummeli on Ruutikallo sepe"
Taidanpa jatkaa aivovoimistelua yksikseni.
(Voi tätä älyn heikkoutta! Mutta puts-vek-ei mennä, eihän Muori? Me jatketaan harjoituksia sisukkaasti vaan ... :)
hyvän, terveen itsetunnon merkityksestä.
Monelta, hyvältäkin kirjoittajalta se puuttuu.
Voisitko ystävällisesti kuvata, millaisia ominaisuuksia - erityispiirteitäkin kenties - kirjoittajan terveen itsetunnon tulisi sisältää?
Kiitos!
on mielestäsi hyvä kirjoittaja?
No hyvä on:
1. Sellainen jolla on sanottavaa.
2. Sellainen jolla on tyyliä.
3. Sellainen joka välttää fraaseja.
4. Sellainen joka hallitsee rakenteen.
5. Sellanen joka hallitsee oikeinkirjoituksen.
6. Sellanen jolla on mielikuvitusta.
7. Sellanen joka pystyy luomaan fiktiota.
8. Sellanen joka ei ole tiukkapipo.
9. Sellanen joka kertoo tarinoita.
10. Sellanen jolla on oma ääni.
Joo joo,
ja mielikuvitusta ja fiktioitahan sinulta ei puutu.
Oma tyyli sinulla kyllä on.
Tyylikkyyden ja sanottavan kanssa usein todellakin toivomisen varaa.
Tämähän käy mielenkiintoiseksi, wau!!!
Listan Top-10-kärjessä = "Kymmenen hyvän kirjoittajan ominaisuutta" aion säilyttää. Sitähän voisi ikään kuin maistella omien mielialojensa mukaan... :)
Tänään pidän eniten numeroista 8 ja 10.
Lämpimät kiitokset!
Menehän vahtimaan eukkoasi Ruutikallo.
Se on taas chatilla. Ties mitä tekee.
josta ammentaa, mutta kannattaako lähdettä paljastaa? Näin Freikkeridiikka teki, ehkä vahingossa kirjailijan uransa alkutaipaleella.
Myöhempi paikkaaminen ei auta, eikä varjoon jäämisestä vihjaaminenkaan auta. Ei myöskään imartelu tehoa kaikkiin. Lähde:
Eihän kukkokaan käskien laula
Kirjoittanut: mutta, 13.9.2002 klo 12.06
mihinkäs ne tämän palstan runoniekat ovat kadonneet? Laatikkoonko olette alkaneet kirjoitella? Eihän sellainen sovi - ei, ei! Juttuhan on niin, ettei kelpaa mihinkään, jos kelpaa vain itselleen. Tämä 65 palsta on kuin talo, jonka katon alla asuu ystäviä. Tänne sopivat runoniekat kuin runoniekat. Pitäisiköhän alkaa kirjoitella uusintoja tallettamistani Ruuneperin runoista. Tallessa kyllä ovat, mutta uusiakin jo odottelen. RUUNEPERI...iiiii! Heräty...yyyys! (*:*)
Ja Frederiikkahan se taas tietysti...
Kiinni riipun elämässä
kaikin vaistoin, kaikin taistoin,
vaikka kaikki tuskat tunsin,
vaikka kaikki maljat maistoin.
...
Kiitän joka tuokiosta,
kiitän Sallimusta syvää,
minkä elää vielä salli,
minkä antoi pahaa, hyvää.
...
Tiedän, että sorrun sentään
- taikka kenties juuri siksi -
elän suurta sunnuntaita,
tunnen kaikki kaunihiksi.
Kenties juuri siksi mulle
taivaan tuliruskot palaa,
etten eespäin enää toivo,
etten taapäin enää halaa.
Aika entinen
ei koskaan
enää palaa
siis miksi
kurkistella sinne
edes salaa
Kiitos, piikkiriikka!
Kyllä vähempikin huomiointi tervetulotoivotuksena olisi riittänyt.
Eiköhän kuitenkin yritetä mennä eteenpäin. Niinhän tekee aikakin.
( Etsii mielessään tuttua nikin takaa. Kukahan ... :)
havainnoija.
En muuten ole Ruutikallo.
Mutta sama se mitä sinä luulet.
Jätän sinut nyt pelaamaan roolipelejäsi ja leikkimään näille cafe-palstojen hiekkalaatikoillesi.
älä viipyen menneen raunioilla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla
tulevaa koe vastaan mennä.