joidenkin mielestä kannattaisi siirtää faninovelleihin, ihan järkevää, mutta tehdään nyt poikkeus, kun tämä tänne alunperin laitettiinkiin.
*****
On varmaan aika paljon niitä, jotka eivät millään jaksaisi odottaa viidennen kirjan ilmestymistä, joten voisihan tässä kirjoittaa niin sanotun "korvikkeen". Ei se tietenkään aidolle Potterille veroja vedä, mutta kuitenkin..
Tää on siis 5. kirja, joka ei ole vielä ilmestyny. JATKAKAA JOKU TÄTÄ (osa 2-?)
osa 1
Likusteritie nelosella oli aivan tavallinen aurinkoinen päivä. Mutta se ei ollut aurinkoinen Harry Potterille. Harry Potter ei nimittäin ollut ihan tavallinen poika. Ensinnäkin hän oli velho, joka kävi noitien ja velhojen koulua Tylypahkaa, jonne tuskin malttoi odottaa pääsyä. Mutta hän ei ollut tavallinen edes velhomaailmassa, nimittäin salaman muotoinen arpi hänen otsassaan oli merkkinä traagisista tapauksista neljätoista vuotta sitten.
Neljätoista vuotta sitten hyvin voimakas pimeyden velho Lordi Voldemort oli surmannut hänen vanhempansa, mutta jostain kumman syystä ei ollut kyennyt surmaamaan pientä vauvaa, Harrya, ja pakeni kolme neljäsosa kuolleena Albaniaan.
Mutta nyt Voldemort oli jälleen täysissä voimissaan, ja riehuu vapaana tuolla jossain. Harry mietti, mitä Dursleyt tekisivät, jos Voldemort yhtäkkiä ilmestyisi heidän priimakuntoiselle etuovelleen. Ja vaikka Dursleyt juuri olivat ne ihmiset, jotka olivat yrittäneet tehdä Harryn lapsuudesta mahdollisimman kamalan, hän ei silti toivoisi heille kohtaloa Voldemortin käsissä. Ja Voldemort tulisi Dursleyn etuovelle vain Harry takia. Mutta jostain kumman syystä Dumbledore oli katsonut parhaaksi, että Harry pysyisi Dursleyillä ainakin osan kesälomasta, eikä menisi vaikkapa Weasleyn perheen luoksi.
Dumbledore oli mahtavin ja viisain velho, jonka Harry oli ikinä tuntenut. Lisäksi hän oli Tylypahkan rehtori ja ainoa persoona, jota Voldemort pelkäsi.
Harry havahtui äkkiä mietteistään, kun valkoinen tunturipöllö naputti ikkunaan kirje mukanaan. Harry avasi nopeasti oven ja päästi Hedwigin sisälle. Kirje oli Siriukselta, juuri sitä Harry olikin toivonut.
Sirius Musta on Harryn kummisetä, jonka tosin luullaan vieläkin tappaneen kolmetoista jästiä, eli ei-taikovaa ihmistä, sekä kavaltaneen Harryn vanhemmat, mutta kaksi vuotta sitten Harrylle selvisi totuus, että Peter Piskuilan, jota yhäkin pidetään Voldemortin vastustajana ennen ”kuolemaansa”, mutta se on valhetta. Harry aukaisi kirjeen innoissaan.
Harry,
En voi sanoa aivan kaikkia, mitä on tapahtunut, tämä saattaa joutua Voldemortin käsiin.
Olen täällä Remuksen ja Mundungus Fletcherin kanssa. En voi sanoa missä. Emme aio antaa aloitetta Voldemortille, ja Dumbledore sanoo, että mitä pikemmin kukistamme hänet, sitä parempi.
Kerro kaikki poikkeuksellinen siellä suunnassa. Asiat ovat nyt vakavalla kantilla sitten neljääntoista vuoteen.
Nähdään, saatan tulla käymään Tylyahossa lukuvuoden alussa.
Terveisin Nuusku
PS. Jos arpeesi sattuu, ilmoita välittömästi.
JATKAKAA, PLIIS, Älkääkä laittako aivan hösseliksi.
*****
On varmaan aika paljon niitä, jotka eivät millään jaksaisi odottaa viidennen kirjan ilmestymistä, joten voisihan tässä kirjoittaa niin sanotun "korvikkeen". Ei se tietenkään aidolle Potterille veroja vedä, mutta kuitenkin..
Tää on siis 5. kirja, joka ei ole vielä ilmestyny. JATKAKAA JOKU TÄTÄ (osa 2-?)
osa 1
Likusteritie nelosella oli aivan tavallinen aurinkoinen päivä. Mutta se ei ollut aurinkoinen Harry Potterille. Harry Potter ei nimittäin ollut ihan tavallinen poika. Ensinnäkin hän oli velho, joka kävi noitien ja velhojen koulua Tylypahkaa, jonne tuskin malttoi odottaa pääsyä. Mutta hän ei ollut tavallinen edes velhomaailmassa, nimittäin salaman muotoinen arpi hänen otsassaan oli merkkinä traagisista tapauksista neljätoista vuotta sitten.
Neljätoista vuotta sitten hyvin voimakas pimeyden velho Lordi Voldemort oli surmannut hänen vanhempansa, mutta jostain kumman syystä ei ollut kyennyt surmaamaan pientä vauvaa, Harrya, ja pakeni kolme neljäsosa kuolleena Albaniaan.
Mutta nyt Voldemort oli jälleen täysissä voimissaan, ja riehuu vapaana tuolla jossain. Harry mietti, mitä Dursleyt tekisivät, jos Voldemort yhtäkkiä ilmestyisi heidän priimakuntoiselle etuovelleen. Ja vaikka Dursleyt juuri olivat ne ihmiset, jotka olivat yrittäneet tehdä Harryn lapsuudesta mahdollisimman kamalan, hän ei silti toivoisi heille kohtaloa Voldemortin käsissä. Ja Voldemort tulisi Dursleyn etuovelle vain Harry takia. Mutta jostain kumman syystä Dumbledore oli katsonut parhaaksi, että Harry pysyisi Dursleyillä ainakin osan kesälomasta, eikä menisi vaikkapa Weasleyn perheen luoksi.
Dumbledore oli mahtavin ja viisain velho, jonka Harry oli ikinä tuntenut. Lisäksi hän oli Tylypahkan rehtori ja ainoa persoona, jota Voldemort pelkäsi.
Harry havahtui äkkiä mietteistään, kun valkoinen tunturipöllö naputti ikkunaan kirje mukanaan. Harry avasi nopeasti oven ja päästi Hedwigin sisälle. Kirje oli Siriukselta, juuri sitä Harry olikin toivonut.
Sirius Musta on Harryn kummisetä, jonka tosin luullaan vieläkin tappaneen kolmetoista jästiä, eli ei-taikovaa ihmistä, sekä kavaltaneen Harryn vanhemmat, mutta kaksi vuotta sitten Harrylle selvisi totuus, että Peter Piskuilan, jota yhäkin pidetään Voldemortin vastustajana ennen ”kuolemaansa”, mutta se on valhetta. Harry aukaisi kirjeen innoissaan.
Harry,
En voi sanoa aivan kaikkia, mitä on tapahtunut, tämä saattaa joutua Voldemortin käsiin.
Olen täällä Remuksen ja Mundungus Fletcherin kanssa. En voi sanoa missä. Emme aio antaa aloitetta Voldemortille, ja Dumbledore sanoo, että mitä pikemmin kukistamme hänet, sitä parempi.
Kerro kaikki poikkeuksellinen siellä suunnassa. Asiat ovat nyt vakavalla kantilla sitten neljääntoista vuoteen.
Nähdään, saatan tulla käymään Tylyahossa lukuvuoden alussa.
Terveisin Nuusku
PS. Jos arpeesi sattuu, ilmoita välittömästi.
JATKAKAA, PLIIS, Älkääkä laittako aivan hösseliksi.
Vastaukset 80
Vanhimmat
Kirjoittanut: korvikeRowling, 11.1.2003 klo 14.44
Jatkanpa ite vähäsen:
osa 2
Harryn arpeen sattui silloin, kun lordi Voldemort oli erittäin vihainen tai jossain lähellä. Harry ei edes huomannut kävelleensä portaita alas ja istuneensa aamiaispöytään, ennen kuin kuuli Dudley-serkkunsa röhkivän innonkiljaisun hänen avatessaan syntymäpäivälahjojaan. Se, että Dudleyllä oli synttärit, merkitsi sitä, että Harry vietäisiin jälleen rouva Figgin kissanhajuiseen kotiin vahdittavaksi, kun Dursleyt menisivät viettämään koko päivän huvipuistossa. Dursleyt eivät millään uskaltaneet jättää Harrya yksin kotiinsa, koska arvelivat, että kun he palaisivat, koko talo olisi räjäytetty taivaan tuuliin tai jotain vastaavaa.
Ilmeisesti Dursleyt eivät pitäneet kiinni Dudleyn laihdutuskuurista, koska oli sentään hänen syntymäpäivänsä (ruokana paistettua pekonia ja kanamunia). Näytti kylläkin, että viime vuoden kesänä Dudleyn laihduttamat kilot olivat tulleen koulussa kolminkertaisina takaisin. Hän näytti hyvin paljon vesi-ilmapallolta. Heti aamiaisen jälkeen Dursleyt tekivät jo lähtöä, kello oli jo kaksitoista.
Eikä aikaakaan, kun Harry oli jo saateltu rouva Figgin asunnolle. Päivä kuluisi tylsästi sekunti kerrallaan, kuten Harryn kesälomat yleensäkin, mutta tänne hän ei voinut tuoda edes kotiläksyjään (joita oli yhä vino pino tekemättä), eihän velhojen maailmasta ei saanut kertoa kenellekään jästille.
Mutta astuttuaan rouva Figgin olohuoneeseen, Harry yllättyi syvästi huomatessaan, ettei rouva Figg ollut ainoa henkilö huoneessa hänen lisäkseen. Harryn toivottivat tervetulleiksi sekä rouva Figg, että Sirius Musta ja Remus Lupin!
- Hei, minä tulin ny.... Harryn suu jäi ammolleen kesken lauseen, kun näki Siriuksen ja Lupinin istuvan ruova Figg:in sohvalla, hörppimässä kahvia. -Harry, älä nyt näytä noin järkyttynyneeltä, Sirius hymäili. Harry ei voinut uskoa silmiään. Hänen aivoissaan surrasi tuhansia kysymyksiä vailla vastausta. -Mutta, mitä te tällä teette? Harry kysyi. Sirius katsahti Lupiniin, mutta Lupin käänsi katseensa pois. -Harry, mene pakkaamaan matka-arkkusi ja tule tänne mahdollisimman nopeasti, Sirius käski. Harry huomasi, että Sirius näytti tavallista kalpeammalta ja todella rasittuneelta. Lupin vain nyökytteli sanojen välissä. -Mutta, miksi? Harry kysyi. Harry näki Siriuksen katseessa vaivaantuneen ilmeen ja huomasi hänen vilkuilevan Rouva Figgin suuntaan. Harry käänsi selkänsä lähteäkseen, mutta ei voinut olla kysymättä yhtä asiaa. -Littyykö tämä mitenkään tiedät-kai-keneen? Harry kysyi ääni värähtäen. Sirius ja Lupin nyökkäsivät samaan aikaan. Harry lähti juosten takaisin Dursleylle. Hän tiirikoi koulutavaransa komerosta ja heitti kaikki matka-arkkuun. Hedwig pörräili ärtyneenä häkissään. -Anteeksi, Hedwig..mutta me lähdetään NYT! Harry kuiskasi. Kun tavarat oli pakattu, hän teki vielä viimeisen tarkistuksen huoneenseensa. Hän oli astumassa juuri ovestaan, kun tuli ajatelleekseen Petuniaa ja Vernon-setää. Hän raapusti pienellä pergamentti palalle, että hän oli lähtenyt ja nähdään taas joskus, t:harry. Sitten hän alkoi raahata matka-arkkuaan portata alas ja yritti tasapainoilla Hedwigin häkin kanssa. Kun hän oli selvinnyt ulko-ovelle, hänen arpeean alkoi vihloa. Kipu oli sietämätön...
Maailma alkoi pyörimään Harryn silmissä. Hän luultavasti pyörtyi hetkeksi, koska herätessään Sirius ja Lupin olivat kumartuneet hänen ylleen huolestuneen näköisinä. Sirius kysyi:
”Potter, siis Harry, kävikö pahasti?”
Harry ei voinut olla huomaamatta, että Lupin tönäisi Siriusta vaivihkaa.
”Lähdetään nyt, nopeasti!” Lupin huudahti ennen kuin Harry ehti vastata Siriuksen kysymykseen. Sirius ja Lupin alkoivat kiireesti taluttamaan Harrya takapihalle, niin että hän ei ehtinyt ottamaan edes matka-arkkuaan, saati tavallista enemmän möykkäävää Hedwigiä.
”Tuolla on porttiavain, jolla pääsemme… Tylypahkaan.” Sirius sanoi kiireisesti.
Nyt jokin oli hullusti, Harry aprikoi. Yhtäkkiä hän näki kadulta juoksevan heitä kohti – Sirius Mustan ja Remus Lupinin.
”Harry, pakene!” kadulta juokseva Sirius huusi.
”Harry, tule äkkiä!” huusi taasen häntä yhä nopeammin takapihalle retuuttava Sirius.
Harry ei tiennyt, mitä tehdä. Nopeasti hän riuhtaisi itsensä pois Lupinin ja Siriuksen otteesta, ja juoksi portaille jääneen matka-arkun luokse, jossa oli hänen taikasauvansa. Hänen kummallakin puolellaan viuhui ohi menneitä kirouksia, joiden tulva kuitenkin yhtäkkiä loppui. Kääntyessään Harry näki Lupinin tutkivan, onko takapihalla enää ketään, ja Sirius juoksi Harryn luo ja kysyi:
”Harry, kävikö pahasti?”
Se oli jo toinen kerta minuutin sisällä, kun Sirius kysyi sitä. Hän katsoi epäilevänä taikasauva valmiina kädessä Siriusta ja Lupinia, joka kiirehti Dursleyn kuistille.
”Kaikkoontuivat, pahus. Nyt ei jää aikaa odotteluun, lähdetään, Harry.”
”Odota vähän, Lupin, ehkä pieni selitys Harrylle olisi paikallaan, Harry, luulisin, että he käyttivät monijuomalientä.”
”Mistä minä tietäisin, käyttivätkö monijuomalientä he vai te?” Harry kysyi epäilevänä.
"Katso" Sirius veti kaavustaan kirjeen, jonka Harry oli kirjoittanut Siriukselle monta viikkoa sitten. "Riittääkö tämä todistukseksi?"
Harry huomasi ison mustetarhan kirjeen vasemmassa kulmassa. Se tuli sen takia, kun Dudley rynnisti portaat alas niin mahtipontisesti, että piripintaan täynnä ollu mustepullo läikkyi.
"Entä Lupin?" Harry kysyi.
Lupin mietti hieman.
Riittääkö, jos sanon, miten Kelmien kartan saa avautumaan?"
"Kyllä"
"Hyvä, siis Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessäni ja Ilkityö onnistui."
Harry huokaisi helpotuksesta. Mutta hänen mielensä täyttivät jälleen kysymykset, jotka olivat haihtuneet inhottavan välikohtauksen aiheuttamana.
"Mitä te teette täällä?"
Ja Sirius alkoi selittämään, samalla, kun Lupinin kehoituksesta Harry otti näkymättömyysviitan matka-arkustaan ja puki sen päälleen. Likusterikuja oli heidän ylittäessään tien hiirenhiljainen lukuunottamatta Siriuksen puoleksi kuiskaavaa selostusta.
"Voldemort siis keksi keinon, jolla murtaa kaikki Dumbledoren Likusteritielle langettamat suojeluloitsut. En edes tiennyt että niitä on olemassa!" Harry totesi. Hän, Sirius ja Lupin istuivat jo Vuotavassa Noidankattilassa. Harry oli riisunut näkymyttömyysviittansa ja Sirius oli koiramuodossaan, ettei vaan kukaan nostaisi meteliä, että Sirius Musta, "suurmurhaaja", oli baarissa.
"Aivan niin" sanoi Lupin. "Paljon taikoja, jotka Voldemort sai kumottua yhdellä hyvin yksinkertaisella."
"En tajua, miksi Voldemort jahtaa juuri minua niin innokkaasti!" Harry murahti katkerana. Hän ei milloinkaan unohtaisi Cedric Diggorya, joka kuoli sen takia, että Voldemort vain halusi päästä kiinni Harryn kurkkuun.
"Entä nyt? Koulun alkamiseen on vielä yli kuukausi?"
"Ajattelimme viedä sinut ainakin pariksi viikoksi Weasleyn perheen luokse..."
Harry hihkaisi innosta.
"Mutta ei ole oikein järkevää pitää sinua siellä kauaa. Tiedämme kyllä, että viihdyt siellä, mutta... Tiedäthän sinä, että Voldemort jahtaa sinua, tuskin hänelle paljoa tunnontuskia tulisi, jos hän murhaisi muutaman Weasleyn samalla kierroksella." Lupin totesi vakavana.
Harrylle sen sijaan tuli oman tunnon tuskia.
"Ehkä minun ei sittenkään pitäisi ollenkaan mennä Kotikoloon..." Harry sanoi haikeana.
Lupin ja iso musta Sirius- koira vilkaisivat toisiaan. "Voit olla siellä vähän aikaa turvallisesti", Lupin sanoi. "Mutta et saa lähteä sieltä minnekään!" Lupin lisäsi. Harry oli huolissaan. Entä jos Voldemort tulisi Weasleyiden luokse ja tappaisi heidät? "Harry?" Lupin sanoi huolestuneena. "Mitä?" Harry kysyi. "Minä tiedän, että tämä on varmaankin rankkaa sinulle. Mutta me teemme kaikkemme sinun vuoksesi. Voit luottaa minuun ja Siriukseen täysin!" Lupin sanoi hiljaisella äänellä. Harry hymyili ja sanoi: "Minä tiedän sen!" Pienen hiljaisuuden jälkeen Harry puhui. "Onko Piskuilanista mitään tietoa? Miten saamme todistettua, että Sirius on syytön?"
Lupinin kasvoilla käväisi tuskainen ilme, joka katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Kun he olivat juoneet lasinsa loppuun, rakennuksen ovi aukene salaman nopeasti ja sisälle syöksähti Cornelius Toffee. - Harry, Harry onneksi olet täällä, Toffee huudahti. Kaikki Vuotavassa Noidankattilassa istuvat velhot käänsivät katseensa Harryyn ja keskutelu loppui. Harry tunsi itsensä jotenkin vaivaantuneeksi ja sipaisi otsatukan arpensa suojaksi. Toffee viittoili seurueelle, että seuraisivat häntä. - Saisimmeko mennä tuonne huoneeseen? Toffee kysyi baarin omistajalta. Omistaja nyökkäsi, mutta hänen otsalleen kohosi pari ryppyä. Harry vilkaisi taakseen ja näki kaikkien tuijottavan häntä. Toffee sulki oven ja nyökkäsi heille, että he istuutuisivat. - Voldemort on nyt hyvin lähellä..Herra Harry Potter, Toffee sanoi. Harry nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. - Mitä minu pitäisi tehdä? Harry kysyi. Toffee alkoi selittää miten tärkeää olisi, että Harry menisi Tylypahkaan jo tänään, koska siellä hän olisi turvassa. Harry nyökkäsi. - No, voisit varmaan lähteä nyt, Toffee tokaisi ja nousi. Hän otti kaapunsa taskusta holmipulveria ja antoi pari hipullista Harrylle. Harry astui takkaan ja sanoi "Tylypahka". Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Harryä alkoi pyörryttää ja hänen silmälasinsa tippuivat nenälle. Lopulta hän töpsähti Rohkelikkojen oleskeluhuoneen takkaan ja kömpi ulos takasta. Hän korjasi silmälasinsa oikealle paikalle ja pyyhki pölyä kasvoiltansa. Samassa hänen takaansa kuului uusi tömähdys, kun Toffee tuli huoneeseen..
Edellisen kerran Harry näki Toffeen Tylypahkassa, kun hän riiteli Dumbledoren kanssa siitä, että Voldemort oli palannut. Lisäksi Toffee oli kumonnut inhonsa Lupiniin ainakin pintapuolisesti, vaikka Lupin vieläkin oli ihmissusi. Toffee käyttäytyi muutenkin epäToffeemaisesti. Toffeella oli mukanaan Harryn matka-arkku, jonka luovutettuaan hän riensi pois oleskeluhuoneesta mutisten, että hänellä on asiaa Dumbledorelle, ja että Harry pärjäisi tästä eteenpäin itsenäisesti.
Harry ei kauaa kerinnyt ihmetellä Toffeen kummallista käytöstä, sillä aivan yhtäkkiä……
Katosta tippui jotain terävää. Harry ehti kierähtää sivuun juuri ja juuri. Katosta tippunut esine oli ollut puukko, joka oli ilmeiseseti taiottu tippumaan hänen päälleen.
Kuka ansan oikein oli voinut virittää? Tuntui aivan mahdottomalta ajatella, että Voldemort tai joku hänen käskyläisensä olisi päässyt Tylypahkaan, vaikka Dumbledore oli siellä. Vai oliko hän edes siellä? Eihän Harry ollut vielä tavannut Dubledorea. Hän saattoi olla matkoilla. Sitäpaitsi Toffee oli käyttäytynyt hieman oudosti. Ei kai Toffee vain ollut monijuoma liemellä naamioitunut Matohäntä?!
Samassa joku tuli huoneeseen...
Se oli Dobby,kotitonttu jonka Harry oli auttanut vapaaksi Malfoyn perheestä ja joka oli vuotta aikaisemmin hankkiutunut Tylypahkaan töihin. "Harry Potter!" se kiljahti."Harry Potterin ei pitäisi olla täällä! Ei nyt! Harry Potterin täytyy lähteä nyt,nopeasti!" Harry yritti selvittää tapahtumia mielessään.Kaikki oli käynyt niin nopeasti. "Mitä? Dobby, mistä on kyse,
mitä on tapahtunut?", hän sai lopulta sanottua. Dobby vinkaisi ja vilkuili pelokkaasti ympärilleen, aivan kuin peläten että joku voisi kuulla Harryn.Nähdessään puukon lattialla se kiljaisi hiljaa ja sanoi "Harry Potterin ei pitäisi olla täällä! Hän on vaarassa!"Äkkiä käytävästä kuului ääniä ja puhetta,kuiskauksia... Harry ei erottanut kuiskeesta mitään,ja kääntyi taas Dobbyyn päin ja kuiskasi"Dobby, mitä on tekeillä?Missä Dumbledore on? Minun täytyy tavata hänet heti! Mutta nurkka jossa Dobby oli seisonut oli tyhjä. Muutamaa sekuntia myöhemmin Harry huomasi, että käytävässä olleet äänet olivat vaienneet.
Huomattuaan että äänet olivat loppuneet, Harry loikkasi parilla askeleella oven taakse piiloon. Hän odotti ja pidätti hengitystään.Ulkoa ei kuulunut hiiskaustakaan.Sekunnit tuntuivat minuuteilta...Mutta ketään ei tullut. Viimein Harry uskalsi kurkistaa käytävään.
Se oli autio.Harry lähti kävelemään eteempäin. Hän meni ensin kirjastoon. -Onko täällä ketään? Toffee?Dobby?Kukaan...?,hän kyseli ilmeisesti tyhjässä salissa.Harry päätti jatkaa matkaa. Hän kuljeskeli käytävillä ja kävi suuressa salissa ja aulassa.Ei ketään.Harrystä alkoi tuntua että koko linna oli autio. Ei edes aaveita, saati ihmisiä...
Harrystä tuntui oudolta kuljeksia näin tyhjässä Tylypahkassa.Tavallisesti joka paikassa oli ainakin yksi oppilas tai opettaja, minne sitten menikin.
Vielä oudompaa oli kuitenkin se, että Harrystä tuntui koko ajan, ettei hän kuitenkaan ollut yksin...
Silloin hän kuuli sen.Se oli jotain tutun kuuloista...Harry oli kuullut sen aiemminkin. Se kuullosti aivan... -Feeniksin laulua! ,Harry hihkaisi itsekseen.Dumbledorella on feeniks, Fawkes. Jos Fawkes on täällä, niin varmaan Dumbledorekin on,Harry ajatteli...
Yhtäkkiä arven kipu palasi viiltävänä.Harry ähkäisi tuskasta,ja lähti juoksemaan Dumbledoren huoneelle Feeniksin laulun kaikuessa lohduttomasti autiossa linnassa.
Mä vähän innostuin kirjottelemaan joten nyt joku muu vois varmaan jatkaa...=)
Harry tuli patsaan luokse, jonka takana rehtorin työhuone oli. Mutta Harryllä oli ongelma. Salasana oli ilmeisesti vaihdettu viimekerran jälkeen, eikä hänellä ollut aavistustakaan, mikä uusi salasana olisi. Samassa Toffee astui ovesta.
-Öh... Hei Harry! Kuinka sinä... tai siis... eikö sinun pitäisi olla Rohkelikko tornissa?
-Minä häivyin, koska joku yritti murhata minut!, Harry selitti Toffeelle. -Tiedätkö SINÄ asiasta jotain?
-En tietenkään! Älä nyt hulluja puhu!, Toffee töksäytti hieman hermostuneena. Patsas oli vielä sivussa ja Fawkes lennähti ulos.
-Hmmph! Tyhmä lintu! Takaisin Dumbledoren huoneeseen!, Toffee karjui.
-Anna sen olla!, Harry huusi, mutta Toffee sieppasi linnun ja vei sen takaisin Dumbledoren huoneeseen ja lukitsi oven ja komensi patsaan takaisin paikalleen.
"Mitä täällä tapahtuu? Mitä teit Fawkesille?" Toffeen epäillyttävä käytös piti Haryn valppaana.
"Se...öh... se on ollut hieman kummallinen tänään. Kävin aikaisemmin tänä päivänä täällä Dumbledoren luona,mutta hän pyysi minua käymään uudelleen myöhemmin, etten joutuisi kovin odottamaan,nyt kun ministeriössä on kovin kiireistä."hän sanoi epäröityään muutaman sekunnin ajan.Harryn luottamus Toffeeseen hupeni koko ajan.Sen taisi myös Toffee huomata, sillä hän vaihtoi nopeasti puheenaihetta.
"Sanoit siis että joku yritti murhata sinut", hän sanoi ripeästi."Höpsistä poika.Kuka sinua muka rupeaisi murhaamaan Dumbledoren nenän alla? Jospa nyt lähtisit vaikka purkamaan tavaroitasi Rohkelikkotorniin? Voisit viettää täällä vaikka lopun lomastasi,vai?",hän ehdotti,selvästi toivoen että Harry ottaisi ja lähtisi Rohkelikkotorniin,ettei hänen tarvitsisi vastailla
enää muihin kiperiin kysymyksiin. "Mutta eihän minulla ole tavaroitanikaan!", Harry huudahti. "Ne
jäivät Vuotavaan noidankattilaan!" Toffee näytti hermostuvan."Lähetän jonkun tuomaan ne sinulle sitten myöhemmin.Voisit kuitenkin mennä oleskeluhuoneeseesi,kotitontuilla on näes siivottavaa, ja ne varmasti tahtoisivat tehdä työnsä rauhassa.", Toffee ehdotti. Hän näytti olevan pian valmis sanomaan mitä vain, kunhan saisi Harryn pois jaloistaan."Minä menenkin tästä jo etsimään Dumbledorea.",hän sanoi ja kiiruhti pois,tajuttuaan ettei Harry ollut lähdössä minnekkään.
Harry oli taas yksin. Hän lähti kävelemään, mutta ei Rohkelikkotornia kohti.Hän käveli pitkin askelin mahdollisimman ripeästi kohti keittiötä. Siitä asti kun Toffee mainitsi kotitontut,Harry oli alkanut ajattelemaan taas Dobbya ja tämän outoa käytöstä ja katoamista."Ehkä Dobby voisi kertoa mitä täällä tapahtuu.Täytyy vain ensin löytää hänet.", Harry ajatteli.
Noin puolessa välissä matkalla keittiöön Harryn matka kuitenkin keskeyttyi.Tuttu tunne siitä että häntä tarkkailtiin tuntui taas vahvasti.Hän hiljensi askeliaan ja katsoi ympärilleen, kuitenkaan näkemättä ketään."Outoa", Harry ajatteli."Itse asiassa kaikki on tänään ollut outoa.Ensin Lirkustentielle tulleet Voldemortin kätyrit,ja sitten Lupin ja Sirius,Toffee,Dobby, ja Fawkes..."Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa jo keittiön ovella.Itseasiassa hän seisoi taulun edessä.Taulu esitti hedelmävatia.Harry kuitenkin tiesi että jos taulun päärynää kutitti,niin taulu heilahtaisi sivuun.Harry kutitti päärynää ja astui sisään keittiöön.Normaalisti keittiössä oli satoja kotitonttuja jotka tekivän ruokaa.Mutta nyt keittiö,niinkuin luultavasti koko linnakin, oli autio.
Harry ei tiennyt mitä tekisi.Kävelisikö hän Tylyahoon, viereiseen kylään, vai yrittäisikö hän vielä etsiä Dumbledorea linnasta? Mitä hän tekisikin, hän ei menisi takaisin oleskeluhuo-
neeseen.Harryä epäillytti se miksi Toffee halusi niin kovasti hänen menevän sinne.
Jatkaisko joku muu taas,kiitos! =)
Harry alkoi mennä paniikkiin. Harry toivoi vain, että jostain kuuluisi edes jokin ääni, kunhan ei olisi hiljaista. Samassa Harry katsahti taakseen ja näki varjon lipuvan nurkan taakse. Harry hiipi varjon perään. Harry oli hypätä nahoistaan, kun hän kuuli takaansa naurua. -Harry Potter..ai sinä olet täällä! Cornelius Toffee huudahti. Harry vasen kulmakarva nousi hivenen ylöspäin. -Mutta juurihan sinä näit minut Dumbledoren huoneessa, Harry vastasi. Toffeen kasvoille ilmestyi aito ihmetys. -Minäkö? Harry, mitä on tapahtunut? Toffee kysyi. Harry ei ehtinyt vastata, kun nurkan takaa tuli taas varjo ja toinen Toffee tuli esiin. -Harry, mutta.. Toffee änkytti. Oikea Toffee sanoi jonkin taikasanan ja valepuvussa oleva Toffee, muuttui Matohännäksi. Ennen kuin Cornelius Toffee ehti tehdä muuta, Matohäntä kaikkoontui. Harry ei tiennyt mitä ajatella...
"Mitä... Sehän oli Matohäntä! Onko jokin vialla?" Harry änkytti Toffeelle.
"On, ja pahasti. Mutta mitä sinä täällä teet?" Toffee kysyi.
Harry kertoi Toffeelle kaiken aina siitä, kun Sirius ja Lupin olivat tulleet hakemaan häntä ja kuinka puukko oli tippunut melkein hänen päälleen ja mitä Dobby oli sanonut ja kuinka Fenix oli yrittänyt varoittaa häntä Matohännästä.
Kun Harry oli lopettanut Toffee totesi: "Niin, tuo vahvistaa huhut. Minun olisi pitänyt uskoa Dumbledorea... Nyt on jo liian myöhäistä... Olisi parempi, että häivyt täältä heti niiden jästisukulaistesi luo. Siellä olet turvassa."
"Turvassa miltä? Voldemortiltako?" Harry hämmästeli. Toffee säpsähti kuullessaan Voldemortin nimen. "Entä missä Dumbledore on?"
"On parempi etten kerro mitään... Mutta nyt, sinun on lähdettävä!" Toffee komensi.
"En minä tahdo Dursleylle. Eivätkä he ole edes kotona." kimpaantui Harry.
"Sinun on turvallisempaa olla heidän seurassaan" Toffee selitti. "Kerro missä he ovat, niin vien sinut sinne."
"Kuule, jos ilmaannun sinne pilaamaan Dudleyn syntymäpäivän, joudun komeroon loppuiäkseni!"
Harry poistui keittiöstä ja riensi pihalle, missä häntä odotti yllätys...
Sirius istui ja tuijotti takkatuleen.
"Mitä sinä täällä teet? Tiesitkö, että ole täällä?" Harry oli jo aivan sekaisin.
"Odotan Lupinia, hän tulee aivan kohta Vuotavasta Noidankattilasta. Onpa hyvä, että olet täällä, kuulimme kun Toffee selitti jotakin Tylypahkasta. Arvelimme, että oikea Toffee ei olisi vienyt sinua mihinkään kertomatta meille. Olimmeko oikeassa?" sanoi Sirius.
Siriuksen lopettaessa lauseensa Lupin ilmestyi. Hän pudisteli tuhkaa vaatteistaan ja kääntyi Harryyn päin.
"Loistavaa, arvasimme oikein. Oletko kunnossa, Harry?"
"Olen. Se ei ollut oikea Toffee vaan Matohäntä. Hän yritti tappaa minut. Ei varmaan kannata mennä Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, hän halusi koko ajan minun menevän sinne."
"Meidän täytyy etsiä Dumbledore," sanoi Sirius, "pitää keksiä jokin keino erottaa oikeat kannattajamme Voldemortin monijoumalientä nielleistä kannattajista."
"Mutta kuinka saamme selville, missä Dumbledore on?" Lupin pohti.
"Ehkä Fawkes tietää!" ehdotti Harry. "Sillä vaikutti olevan jotain asiaa minulle, kun kävin etsimässä Dumbledorea."
"No, käydään hakemassa se!" Sirius innostui.
Harry, Lupin ja Sirius lähtivät kulkemaan Dumbledoren huonetta kohti. Perille päästyään ilmeni kuitenkin pieni ongelma.
"Tuota... Tietääkö kumpikaan teistä salasanaa?" Harry kysyi.
"Öh... Ei. Mitäs nyt?" Sirius säikähti.
"Voisimme yrittää arvata sen." Harry ehdotti. "Viime vuonna se oli "torakkaterttu" ja sitä ennen "sitruunamehujauhe". Se on varmaan nytkin jokin saman tapainen."
"Tainnutu!" huusi jokun Harryn takaa. Hän kääntyi ympäri ja huomasi Siriuksen makaavan maassa pyörtyneenä. Lupin osoitti Harryä taikasauvallaan.
"Tämä on sinun loppusi!" Lupin sähisi Harrylle häijy hymy kasvoillaan.
Harry etsi taikasauvaansa kaavun taskuista, mutta hänen sormensa tärisivät niin, että taikasauva putosi lattialle. Lupin nappasin sen yhdessä silmänräpäyksessä ja osoitti taas Harrya sauvallaan. -Mutta Lupin.. Harry sopersi. -Lupin, pah, tyhmä salanimi vain, Lupin ärjyi. -Kuka sitten oikeasti olet, Harry kysyi. Lupin katsoi Harryä silmiin ja samassa Harry huomasi Lupinin silmäkulmassa saman luomen kuin Voldemortilla.
-Voldemort? Harry änkytti ja alkoi perääntyä. Harry tömähti kumminkin ovea vasten, mutta samassa ovi avautui. Harry kaatui päistikkää jonkun syliin ja samassa Lupinin ääni kajahti. Sokaiseva valo välähti ja Harry tunsi tippuvansa piemeyteen.
-Harry, Harry, kuuletko minua Harry? Dumbledore kysyi. Harry tajusi olevansa edelleenkin Dumbledoren sylissä. Dumbledore katsoi huolestuneena Harryä..- Mitäähh? Harry änkytti. Harry nousi ylös, mutta jalat eivät kantaneet ja hän vaipui takaisin lattialle. Harry huomasi Lupinin hahmon makaavan vähän matkan päässä. Dumbledoren silmäkulmassa tipahti kyynel. Harry ei ollut koskaan nähnyt Dumbledoren itkeneen. Minun oli pakko kirota hänet ikuiseen piemeyteen, koska luulin hänen olevan Voldemort. Harryn valtasi ikävä tunne. -Eikö hän ollutkään hän? Harry kysyi. Dumbledore käänsi katseensa hahmoon. -Hän oli Lucius Malfoy, Dumbledore vastasi..
"Tervetuloa Harry", Sirius lausahti. "Mitä te täällä?" Harry kysyi...
Pöh, tuota viestiä ei voinut jatkaa 19. perään. Muka liian syvä hierarkia.
*****
Dumbledore vei Harryn sairaalasiipeen taiottuaan ensin Siriukselle ja Lucius Malfoylle paarit.
"Miten Sirius voi?" Harry kysyi huolestuneena. Hän ei paljoakaan surrut Lucius Malfoyta, vaikka Dumbledoren ilmeestä näkyikin, että se, miten Malfoy kuoli, tuskin oli mitenkään miellyttävä kokemus.
"Hän virkoaa kyllä viimeistään illaksi. Harry, minun täytyy jättää teidät tänne kahdestaan lähettääkseni surunvalitteluni Narsissa ja Draco Malfoylle."
"Mutta eivätkö he ole myöskin Voldemortin palvelijoita?" Harry kysyi.
"Hmm...eivät, eivät oikeastaan, vaikka Lucius onkin. Itseasiassa Narsissa joutui pakenemaan poikansa kanssa piiloon niiltä murhanhimoisilta kuolonsyöjiltä, jotka aikoivat tehdä Draco Malfoysta kuolonsyöjän vastoin tämän tahtoa."
"Ai jaa..." Harry sai kuitenkin muuta ajateltavaa, kun Sirius pikkuhiljaa heräili mumisten jotain.
"Mitä... Mitä oikein tapahtui?" mumisi Sirius.
"Malfoy tainnutti sinut" Harry sanoi.
"Täh?? Mut.. Mutta kuinka se on mahdollista?"
sanoi Sirius.
"Hän oli muuttunut Lupiniksi" sanoi Harry ja jatkoi "Hän on kuollut"
"Miten hän kuoli?" sanoi Sirius ääbessään hiukkanen iloisuutta.
"Dumbledore tappoi hänet" sanoi Harry
"Mutta eihän Dumbledore tappaisi ketään vaikka tämä sylkisi hänen kasvoilleen" Sirius sanoi
"Hän luuli häntä Voldemortiksi" sanoi Harry
ja siinä samassa hänb kuuli sen mitä oli toisella luokalla kuullut:"Tappaa.. aika tappaa.. nyt tapan...haistan verta...
-Kuuletko sinä tuon? Harry kysyi. Sirius katsoi Harryä kysyvästi. -Minkä? Sirius kysyi ja alkoi muuttua huolestuneeksi. -Tappaa, aika tappaa, nyt tapan, haistan verta, Harry kuiskasi. Samassa Harry kaatui lattialle. -Harry, herran jestas, mitä sinulle kävi? DUMBLEDORE! Sirius huusi. Samassa käytävää pitkin tuli kaksi ankeuttajaa. -DUMBLEDORE! Sirius huusi. Samassa Sirius kuuli Dumbledoren juoksu askeleet. -Mitä Sirius? Dumbledore kysyi. Mutta Sirius ei vastannut, koska Dumbledore huomasi mitä oli tapahtunut. Dumbledore kohotti taikasauvansa ja osoitti sillä ankeuttajia. -Pois koulun alueelta! Hän huusi. Dumbledoren silmät leiskuivat vaarallisesti ja hän näytti erittäin vihaiselta. Aivan samanlaiselta, kun hän oli kolmivelhoturnajaisten jälkeen tainnuttanut Kyyryn pojan. Dumbledore loihti ankeuttajat juoksemaan pois ja sitten hän kumartui Harryn puoleen. -Harry on aina reagoinut herkästi ankeuttajiin, Sirius huokasi. Dumbledore ravisteli Harryä, mutta Harry ei herännyt. -Miksi hän ei herää? Sirius kysyi peloissaan. Dumbledore taikoi paarit ja lähti juosten viemään Harryä sairaala siipeen. Harry tunsi makaavansa ilmassa ja katsoi peloissaan sivuille. Harry huomasi Dumbledoren ja huokaisi helpottuneena. -Harry, onko kaikki hyvin? Dumbledore kysyi. Harry hymyili. Dumbledoren kasvoille ilmestyi huolestuksen rypyt. Samassa Harry avasi suunsa, mutta alkoikin puhua tietämättään käärmeskieltä..
Harry säikähti, mutta muisti sitten, että basiliski oli kuollut aikoja sitten. Eikai putkistossa ole toinenkin basiliski? Sirius ei näyttänyt huomaavan, kuten arvata saattoi, kummallisia ääniä. Nyt ne kuuluivat suoraan sairaalasiiven yläpuolelta. Harry ei edes ehtinyt varoittaa Siriusta, kun katosta avautui salaluukku, ja jotain sinivihreää kiemurteli siinä. Mutta se jotain oli paljon kamalampaa, kuin yksi suuri basiliski; se jokin koostui monesta sadasta pienestä käärmeestä, jotka kaikki sihisivät samoja sanoja; on aika tappaa...
Me ollan tehty ::taikasauvan:: kanssa samaan aikaan 22. osa. Tehdään niin, että tää mun osa jätetään huomiotta, ja jatketaan ::taikasauvan:: osaa, okkei?
Sairaasiipen saavuttuaan Dumbledore laski Harryn turvallisesti sairaalasänkyyn. Harry makasi velttona ja katseli kattoon. Harry ei tuntunut tajuavan ollenkaan mitä ulkomaailmassa tapahtui. -Harry, kuuletko minua? Dumbledore kysyi. Sirius istuutui tuolille sängyn viereen. -Harry ei tunnu tajuavan mitään, miten se on mahdollista? Sirius kysyi. Dumbledore ei vastannut, mutta hänen ajatuksensa harhailivat kirouksen estoista toiseen. -Ankeuttajat selvästi kirosivat Harryn, Dumbledore mutisi. Samassa Harry alkoi nauraa, kuin mielipuolinen. Dumbledore näytti tajuavan mikä Harryllä oli ja kohotti taikasauvan. Sauvasta helähti keltainen valo ja samassa Harry muuttui tavalliseksi itsekseen. Harry huohohti raskaasti ja hänen hengityksensä rahisi. -Harry, miltä tuntuu? Sirius kysyi. Harry sulki silmänsä ja yritti koota ajatuksensa. -Tuntuu kun en olisi elänyt äskeisiä hetkiä..mikä se kuiskaus oli? Se oli samanlainen kuin toisella luokalla kuulemani? Harry kysyi. -Ankeuttajat vain laittoivat sinut muistamaan sen uudelleen ja saivat aikaan myös täydellisen sekasorron päähäsi, Dumbledore sanoi. Harry hivuttautui istumaan. -Huomenna alkaa virallisesti koulu, Harry tuumasi. Dumbledore hymyili ja nyökkäsi. -Sinun on oltava erityisen varovainen tulevana koululukukautena, Dumbledore vastasi..
aika hyvin, me lähetettiin täydellisesti samaan aikaan se viesti :) Kyllä se mulle, käy jos se on vain sun mielestä ok?
Vaikka Harry yritti moneen kertaan, hän ei voinut puhua muuta, kuin kärmeskieltä. Dumbledoren annettua kirjoitustarvikkeet hän kirjoitti kärmeskieltä, mitä ei ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. Harry sanoi jälleen jotain kärmeskieleksi, mutta sai katua sanojaan. Käärmeet olivat kuulleet sen.
ei täst tuu mitään. (en laittanu tuota tahallaan, mulla vaan oli nettiyhteys vähän aikaa poikki.) No samoilla säännöillä, jatketaan ::taikasauvan:: tekstiä. (enpä taida ainakaan tänään enää jatkoa laittaa=)
eli osa 23, on sitten jokuvaan kirjoittama versio!
ei vaan nyt on sun jatkiksen vuoro! OSA 23: jokuvaan kirjoittama, laitoin sen jo tonnekkin!!
voinko kirjoittaa osa 24:sen?
Dumbledore ei huomannut käärmeitä...
Harry yritti kiinnittää Dumbledoren huomion huutamalla, mutta Dumbledore vain katsoi Harryä silmät selällään. Kun käärme alkoi luikerrella Dumbledoren jalkojen ympärillä hän huomasi ne...
...mutta oli jo myöhäistä. Sairaalasiipi oli pikkuhiljaa täyttänyt sairaalasiiven. Harry ei ollut koskaan nähnyt niin paljon käärmeitä, joista lähes kaikki olivat erivärisiä- ja kokoisia. Mutta vaikka ne kiemurtelivat Siriuksen ja Dumbledoren ympärillä, ne eivät hyökänneet Harryn kimppuun, vaan tuijottivat Harrya, kuin odottaisivat hänen sanovan tai tekevän jotain.
(hups, tuolla oli aika radikaali virhe, siis käärmeet täyttivät sailaarasiiven, ei sairaalasiipi)
***
Harry tuijotti käärmeitä, jotka kaikki tuijottivat rauhallisesti takaisin. Dumbledore oli jo vääntäytynyt käärmeiden otteesta irti, ja auttoi juuri Siriusta tekemään saman. Harry ei tiennyt, mitä muutakaan tehdä, joten hän rohkeasti kysyi käärmeiltä, mitä asiaa niillä oli.
Käärmelauma aloitti heti valtaisan sihinä-operaation. Suurin osa sanoi, että Harry oli kutsunut heidät, ja tietenkin he tottelisivat Herraansa.
Harry mietti mitä hänen pitäisi sanoa tai tehdä hän oli vieläkin vähän pökerryksissä.Harry yritti käskeä käärmeitä ja ajatteli että ne tottelisivat ja sanoi Jättäkää Dumbledore ja Sirius rauhaan!Hän oli jo menettänyt toivonsa ja pelkäsi pahinta mutta juuri sillä hetkellä käärmeet väistyivät ja odottivat lisä käskyjä.
Me taijettiin lähettää toi luku 26 samaan aikaan ..kumpaa me käytetään vaik onhan ne ihan samanlaisia..
Harry puhui käärmeskielellä, että käärmeiden pitäisi lähteä pois Tylypahkasta mahdollisimman pian. Käärmeet lähtivät vastahakoisesti pois päin, mutta eivät suinkaan lähteneet kokonaan Tylypahkasta vaan heidän omaan salapaikkaansa, joka sijaitsi Kalkaroksen työhuoneen alapuolella.
Samassa Harry sai normaalin puhekielensä takaisin ja yritti saada sanotuksi jotain. -Minä en tajua, ne käärmeet luulevat minua Herrakseen! Harry huudahti. Dumbledore ei vastannut vaan jatkoi matkaansa kohti sairaalasiipeä. Vihdoin Harry saatiin turvallisesti sänkyyn. -Poppy, hoitaisitko Harryn kuntoon ja antaisitko hänen nukkua täällä, koska Rohkelikko-torni on liian vaarallinen? Dumbledore kysyi. -Tietysti, Poppy vastasi ja alkoi suoristaa Harryn peitteitä. Sirius jäi Harryn viereen koiranmuodossa ja alkoi hänkin nukkua. Molemmat olivat täydessä unessa jo klo 11...
Seuraavana aamuna Harry heräsi ja nousi istumaan. -Huomenta Harry! Sirius sanoi. Harry nyökkäsi. -Minulla on hirveä nälkä, Harry tuskaili. Sirius vinkkasi Harryn seuraamaan ja he lähtivät yhdessä aamiaiselle suureen saliin. Salissa ei ollut kuin pari opettajaa ja rehtori, ja vain yhdessä pöydässä oli katettu aamiainen. Pöydän ympärillä olivat McGarmiva, Dumbledore, Kalkaros ja Lipetit. Kaikki toivottivat hyvät huomenet Harrylle ja Siriukselle, paitsi Kalkaros joka silmäili Siriusta vihaisesti mulkoillen. -Kalkaros, eikö me jo sovittu tämä juttu viime vuonna? Sirius kysyi. Kalkaros vain käänsi katseensa muualle ja alkoi jutustella McGarmivan kanssa. Harry söi ison lautasellisen marjapuuroa ja joi kurpitsamehua. Sirius ei syönyt paljoakaan, hän vain toijotti jonnekkin kauas ja välillä hän tarkkaili Harryä. -Miksi et syö reilusti nyt, kun ruokaa on yllinkyllin? Harry kysyi. Sirius vain kohautti olkiaan. -Nukuitko hyvin Harry? Dumbledore kysyi. Harry nyökkäsi ja hymyili. -Minä tutkin eilen McGarmivan kanssa Rohkelikko-tornin ja löysimme ison kasan viritettyjä ansoja ympäri oleskeluhuonetta ja makuusalia. Postimme kaikki ja teimme monia estokirouksia ja loihdimme huoneen niin että nyt se on varmasti turvallinen, Dumbledore kertoi. -Eli nyt voin viettää siellä turvallisesti aikaa? Harry kysyi. Dumbledore ja McGarmiva hymyilivät ja nyökkäsivät. -No, minä menenkin tästä työhuoneeseen valmistautumaan ottamaan vastaan oppilaat, Dumbledore sanoi. Kaikki opettajat seurasivat hänen esimerkkiään ja lähtivät kukin omiin työhuoneisiinsa. -Sirius, sinun pitää lähteä ennen kuin oppilaat tulevat, mutta minä pidän sinut ajantasalla Tylypahkan asioista ja Harrykin varmaan kirjoittelee sinulle, Dumbledore vastasi. Sirius nyökkäsi. -Harry, minä taidankin lähteä jo nyt, sillä silloin ehdin juosta piilopaikkaani ennen auringon laskua, Sirius sanoi. Harry nyökkäsi. -Kestääkö sinne niin kauan? Harry kysyi. -Kyllä vain, Sirius sanoi. Sirius pörrötti Harryn tukkaa ja muuttui koiraksi. Sirius heilutti häntää ja heilutti tassuansa Harrylle ja lähti pois salista. Harry ei viitsinyt jäädä syömään yksin saliin, joten hän lähti Rohkelikko-torniin..
Parin tunnin päästä oppilaiden askeleita, puhetta ja naurua alkoi kuulua linnan alakerroksista. Harry pinkaisi suureen saliin, jossa kaikki oppilaat jo olivatkin. Harry istuutui Rohkelikkojen pöytään, mutta huomasi että Hermione ja Ron puuttuivat joukosta..
-Missä Hermione ja Ron ovat? Harry kysyi Georgelta ja Frediltä, jotka istuivat hänen vieressään. George ja Fred selittävät, että he olivat menneet etsimään sinua Rohkelikko-tornista. Harry nousi lähteäkseen ja lähti juoksemaan pois salista. Dumbledore nousi seisomaan säikähtäneenä ja lähti juoksemaan Harryb perään. -Harry, pysähdy! Minne luulet meneväsi? Dumbledore kysyi. -Etsimään Hermionea ja Ronia! Vai onko se kiellettyä? Harry kysyi. Dumbledore hymyili. -Anteeksi, minä luulin sinun saaneen taas jonkin "hulluus-kohtauksen", Dumbledore sanoi. Harrystä tuntui oudolta, että niin mukava kuin Dumbledore olikin, niin hän puhui Harrylle siitä että hän saa "hulluus-kohtauksia". Dumbledore lähti takaisin saliin ja Harry jatkoi matkaansa. -Harry, missä sinä olet ollut? Ron huudahti ja halasi Harryä. -Ihanaa nähdä sinut! Hermione kiljui ja halasi myös Harryä. -Olin suuressa salissa juhlimassa, mutta te ette olleet siellä ja lähdin etsimään teitä, Harry sanoi. Kolmikko lähti takaisin suuren saliin ja saivat osakseen outoja katseita ja supattelua, kun he istuutuivat Rohkelikkojen pöytää. -Harry, aiheutit kovan säikähdyksen kaikille, kun lähdin juoksemaan suinpäin pois täältä ja sitten kun Dumbledorekin juoksi perääsi!Fred mylvi. George katsoi nolona ympärilleen ja katsoi tuskastuneena Ronia. -Te sitten aina onnistutti samaan aikaan kaaoksen! Fred huusi. Harry tajusi, kuinka typerää oli lähteä juoksemaan suin päin pois salista vain sen takia että säikähti ystäviensä poissa oloa. Harry alkoi nolostuttaa. Samassa ekaluokkalaisten lajittelu alkoi..
juuri kuin Dumpledore nousi seisomaan alkoi kuulua kammottavaa ääntä
toi äskeinen osa on osa 29 mä kirjotin väärin
Se kuullosti käärmeiden sihinältä ja sitä se olikin. Eilen sairaalasiipeen tulleet käärmeet olivat palanneet piilostaan. Osa ekaluokkalaisita alkoi itkeä, tytöt kiljuivat kauhusta ja Neville hyppäsi seisomaan tuolilleen.
"Mitä te täällä?" kysyi Harry kärmeskielellä.
"Tulimme varoittaamaan sinua" käärmeet vastasivat.
"Varoittamaan mistä?"
"Näimme Voldemortin. Kalkaroksen työhuoneessa."
"Mutta eihän se ole mahdollista" Harry sanoi sihisten "Eihän hän uskaltaisi tulla tänne kun Dumbledore on täällä." "Hän se oli.. tunnistimme hänet äänestä" käärmeet vastasivat "Hän oli tonkimassa joitain myrkkyjä ja hän nauroi mielipuolisesti ja sanoi itselleen, että hänet on herätettävä henkiin..."
"Hänet? Mutta eikö hän ole jo hengissä?" Harry tunsi kylmät väreet selässään.
"Ei hän puhunutkaan itsestään, vaan jostain Hänestä." käärmeet sihisivät.
"Kuka on hän?" Harry tivasi.
"Kiitos paljon kun tulitte kertomaan mä kerron Dumbledorelle", Harry sanoi nopeasti. Harry huusi: Dumbledore tulisitko tänne? Tietenkin mitä asiaa, Dumppis kysy. Voldemort on Kalkaroksen työ huoneessa ja ja ja ja ja ja ja ja sinun on mentävä sinne käärmeet tulivat varoittamaan!! Harry sai sanotuksi!!!!!!!!!!!
"Niin Voldemort puhui jostain Salaisuuksien kammion hirviöstä, joka hänen pitäisi herättää henkiin" käärmeet sihisivät. "Mutta basiliskihan on kuollut" Harry sanoi peloissaan "Mutta Voldemort on näköjään keksinyt vasta-aineen jolla herättää basiliskeja kuolleista" käärmeet sihisivät
"Voi ei" sanoi Harry "Onko se taas avattu..."
Dumbledore nousi seisomaan ja taputti käsiään yhteen! -Kaikkia oppilaita pyydetään siirtymään Valvojaoppilaiden ja tuvanjohtajien perässä omiin tupatorneihinsa, ykkösluokkalaiset menevät Hagridin kanssa keittiöön, Dumbledore sanoi. Kuului kauheaa natinaa, kun sadat oppilaat nousivat tuoleistaan ja lähtivät käärmeitä karttaen pois salista. -Harry, sinä tulet minun mukaani! Dumbledore sanoi. Harry tunsi vapisevansa ja lähti Dumbledoren perässä kohti Kalkaroksen työhuonetta. Käärmeet seurasivat heitä jonkin matkaa, mutta menivät omille teilleen viimeisessä mutkassa kohti Kalkaroksen huonetta. Samassa työhuoneesta kuului "Minä tapan sen Potterin! Tämä on hänen vikansa! Tapan Kalkaroksenkin, koska täällä ei ole sitä tärkeintä myrkkyä." Dumbledore piteli taikasauvaa ojennetussa kädessään ja toisella kädellä hän käski Harryn piiloutua nurkan taakse. -Mutta.. Harry kuiskasi. Dumbledore heilautti kätteen hiljaisuuden merkiksi. Samassa Dumbledore alkoi manata jotain. Kuului kova kalahdus, kun jokin kaatui lattialle työhuoneessa. Dumbledore kurkisti ovesta, mutta ei nähnytkään Voldemorttia vaan Matohännän. Dumbledore oli tainnuttanut hänet ja nyt Matohäntä makasi pitkin pituuttaan huoneen lattialla. -Saanko tulla? Harry kysyi. Dumbledore nyökkäsi ja astui sisään huoneeseen. Dumbledore taikoi köydet Matohännän ympärille ja poisti taikasauvan hänen kädestään. Matohännän vieressä lattialla oli pari särkynyttä purnukkaa, joista valui lattialle jotain vihertävää limaista mönjää. -Mitä tuo lima on? Harry kysyi ja nyrpisti nenäänsä, koska lima löyhkäsi kammottavalle. -Se "lohikäärmeen nahkaa sekoitettuna peikon räkään", Dumbledore sanoi. Dumbledore osoitti taikasauvalla lattiaa. Samassa lima meni takaisin purkkiin ja purkki lennähti Dumbledore käteen. Tämän minä taidan pitää huostassa siihen asti kunnes Voldemort on kukistettu. Dumbledore ja Harry lähtivät huoneesta ja rehtori saattoi Harryn Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen, jossa Hermione ja Ron odottivat jo Harryä..
Siis, toi edellinen viesti oli osa 34!!!
"Harry, mitä ihmettä! Näimme sinun puhuvan kärmeskieltä ja sitten Dumbledore vei sinut jonnekin ja..." Hermione sanoi.
"Kuulin niiltä käärmeiltä, että Voldemort (Hermione ja Ron säpsähtivät kuullessaan nimen) on täällä ja hän aikoo herättää henkiin badsiliskin!" Harry sanoi kiihtyneenä.
"Mutta eikö se kuollut jo kun me olimme kakkosluokalla ja sitäpaitsi miten hän sen tekisi?" kysyi Ron
"Käärmeet puhuivat jostain myrkystä, jonka avulla herättää basiliski henkiin" Harry sanoi.
Samassa joku tuli huoneeseen...
tuo tarina on menny vähän sekaisin tuolla, toivottavasti tiedän, missä mennään, ja kukaan ei lähetä jatkoa samaan aikaan.
*****
Se oli...Narsissa ja Draco Malfoy. Harry, Ron ja Herm tuijottivat kaksikkoa, ja Harry muisti, että Lucius Malfoy ajoi heitä takaa. Draco näytti säikähtäneeltä, ja ilkkuvan ulkomuotonsa kadottaneelta. Narsissa Malfoy ei näyttänyt yllättyneeltä nähdessään Harryn kavereineen Rohkelikon oleskeluhuoneesta.
"Voitteko piilottaa meidät tänne jonnekkin? Voldemort ei koskaan etsisi meitä täältä, mutta Potter, sinä et ole täällä turvassa, on vain yksi paikka, mistä Voldemort ei sinua löytäisi."
"Milä se on?" kysyi Harry. Se ainoa paikka on Dumbledoren työhuone! Narcissa sanoi ja piiloutui Dracon kanssa Rohkelikon oleskelu huoneeseen!!
Harry ei viitsinyt edes arvailla mitä muut oppilaat ajattelisivat jos hän muuttaisi asumaan Dumbledoren työhuoneeseen.
"Mutta... mutta Dumbledore sanoi että oleskeluhuone on turvallinen!" Harry sanoi hiljaa.
"Ehkä päivän", Narcissa totesi, "mutta pimeyden lordilta ei mene kauaa keksiä uusia juonia."
Eivät asiat voi olla näin huonosti, Harry ajatteli, enkö ole turvassa edes tylypahkassa? Joudunko lopun elämääni leikkimään kuurupiiloa? Eihän hän edes tiennyt kuka vastaantulijoista oli aito ja kuka Voldemortin kätyri. Paitsi jos... "Kelmien kartta!", Harry huusi riemuissaan. "Minun täytyy löytää Dumbledore!"
sun tarinasi alkoi todella hienosti, hyvä yhteenjatkuvuus ja selkeää kieltä!
isolle osalle niistä jotka jatkaa jatkista niin totean vain että lukekaa se edelläoleva jo valmiiksi. aiemmin sanottiin että harryn koulu jatkuu vasta kuukauden päästä ja sitten se jatkuukin jo seuraavana päivänä.
ei sillä muuten niin suurta väliä mutta sille joka lukee näitä jatkiksia niin tuollaiset virheet on erittäin ärsyttäviä.
tuo alku oli kyllä vähän tylsä, mutta aloittipa sitten ainakin tuon tarinaketjun.
Kyllä siellä vähän muutama kumma juttu oli, niinkuin se noin kuukauden hyppy. Aika moni päättää tuon kertomuksensa jotenkin dramaattisesti, että lukija haluaisi jatkoa, mutta sitä on vaikea jatkaa. (Harryn arpeen on särkenyt varmaan ainakin kymmenen kertaa=)
Tarina on näköjään haarautunut tuossa äskettäin. Kaipa se toinen haara on hylättävä, tästä tulis kyllä aika hurja, jos olis kaksi tai useampi haara. Eikai siinä mitään, jos kirjoittajat tietää missä mennään (?)
(tämän viestin on avannut yhteensä (vanha uusi) parisentuhatta, mutta aika paljon on varmaan samoja, ja niitä, jotka ei lue koko juttua)
Harry lähti etsimään Dumbledorea, ja löysikin tämän pian suuresta salista."Professori Dumbledore!", Harry huusi. "Keksin miten voin oleskella Tylypahkassa turvallisesti!", Harry hihkaisi Dumbledorelle juostuaan tämän luo. Niin hän selosti kelmienkartasta,ja siitä miten hän voisi tietää kartasta katsomalla missä oli turvallista ja missä ei."Voisin aina katsoa kartasta onko lähelläni ketään vihollistani", Harry sanoi onnellisena ideastaan Dumbledorelle. Jos hän saisi jäädä linnaan niin hän ainakin voisi olla ystäviensä kanssa. Dumbledore oli mietteliään näköinen. "Niin, kyllähän se voisi toimia. Tietysti siinä on riskinsäkkin, mutta niin on kaikessa.Kartan avulla linna saattaisi kuitenkin olla turvallisin paikka sinulle",hän totesi."Sinun on kuitenkin kannettava sitä aina mukanasi. Nyt on jo myöhä, joten kehotan sinua menemään nyt takaisin oleskeluhuoneeseesi ja menemään nukkumaan", hän sanoi Harrylle hymyillen hiukan.
Harry käveli rohkelikkotorniin, miettien päivän tapahtumia.Voldemort siis jahtasi häntä edelleen yhtä murhanhimoisesti, eikä Harry ollut missään turvassa.No, sai hän sentään jäädä kartan turvin linnaan, ja vieläpä omaan oleskeluhuoneeseensa. Se tuotti edes vähän iloa.
Päästyään Rohkelikkotorniin, Harry selosti kaiken ystävilleen. "No saat ainakin jäädä linnaan", Ron totesi.Hermionen nyökytteli päätään lohduttava hymy kasvoillaan."On jo myöhä", Ron sanoi katsahdettuaan kelloa näytti puoli yhtä aamulla."Parasta mennä nukkumaan, huomenna on ensimmäinen koulupäivä."Väki oli alkanut kavuta makuusaleihinsa(paitsi ensiluokan tytöt jotka luovuttivat huoneensa Malfoylle ja menivät itse nukkumaan toisluokkalaisten tyttöjen kanssa) ja niin tekivät myös Harry, Ron ja Hermione. Harry ja Ron astuivat makuusaliinsa.Harry katseli huonetta ja ja tajusi, ettei Tylypahkaan jääminen ollut mikään laiha lohtu, koska se paikka oli paras koti mitä hänellä oli koskaan ollut.
Hän kaatui sänkyynsä, vasta silloin tajuten kuinka väsynyt oli.Uni sai hänestä heti vallan, ja hän nukkui rauhallisesti heräämättä kertaakaan koko yönä ja muistamatta että jossain silläkin hetkellä Voldemort varmaan suunnitteli hänen murhaamistaan.
Aamulla Harry heräsi siihen, että häntä läimittiin kasvoihin. "Herää!", Hermione huusi.
"Mitä nyt?", sanoi Harry unenpöpperössä.
"Meillä alkaa pimeyden voimilta suojautumisen oppitunti", Hermiona sanoi vakavana "Tule jo!"
Harry laittoi nopeati silmälasit päähänsä, pukeutui kaapuun otti Itsesuojeluoppaansa ja lähti juoksemaan kohti luokkaa. Luokkaan tullessaan hämmästys oli Harrylla suuri kun Harry katsoi opettajan pulpetin taakse. "Sinä?", Harry sanoi...
Lupin istui pöydän takan. "Niin Harry minä", Lupin sanoi. "Käy istumaan meillä on tänään tärkeä oppitunti se liitty Tiedät-Kai-Keneen", Lupin sanoi.
"Kuten kaikkien teidän tulisi tietää, tiedät-kai-kuka on taas voimissaan ja vapaana", Lupin aloitti.
Hetken ajan oppilaat vilkuilivat hermostuneina toisiinsa ja Neville valui alemmas pulpetissaan niin, että vain pelokkaat silmät näkyivät. Kun supina hiljeni, Lupin puhui taas.
"Niin, sitä ei voi kieltää. Kuitenkin tällä hetkellä Tylypahka on ainoa paikka, jossa olette suurinpiirtein turvassa. Tänne ei voi kukaan ilmiintyä yhtäkkiä ja muureja vartioidaan hyvin. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan epätoivoinen, Voldemort (luokka hätkähti) voidaan vielä pysäyttää..."
Harry viittasi.
"Niin, Harry?"
"Vartioivatko ankeuttajat yhä Azkabania?"
"Kyllä, mutta toivottavasti eivät enää kauaa. Riippuu Toffeesta."
Harry istui mietteissään vähän aikaa, kunnes viitasi uudelleen.
"Onko Hagrid tullut jo takaisin?"
Lupin oli hetken hiljaa."Ei", hän sanoi hetken päästä.Harrya alkoi jo hieman huolestuttaa se ettei hän ollut kuullut Hagridista mitään koko kesän aikana.Hän oli lähtenyt madame Maximen kanssa etsimään jättiläisiä. Harry tiesi, että jättiläiset olivat sotaisaa kansaa, ja hän pelkäsi
Hagridin puolesta.Harry ei kuitenkaan ehtinyt miettiä Hagridin tilannetta sillä hetkellä, sillä Lupin alkoi taas puhumaan:"Tämä on teille tärkeä oppitunti.Opiskelemme ja kertaamme tänään sitä miten voimme estää kirouksia ja tehdä vastakirouksia.Lisäksi opetan teille muutamia pieniä kirouksia ja loitsuja joilla voitte puollustaa itseänne,tai saada pakoaikaa,jos vihollinen hyökkää teidän kimppuunne." Hän alkoi opettaa tavallisimpia vastakirouksia. Harry ajatteli että se oli hänen elämänsä varmaankin hyödyllisin pimeydenvoimlta suojautumis tunti. Näistä taidoista olisi ehkä vähän apua jos Voldemort hyökkäisi.
Tunti kului yllättävän nopeasti ja pian kello jo soikin. Harry olisi halunnut jutella professori Lupinin kanssa, mutta tällä oli kiire kokoukseen.
"Se oli hyödyllinen oppitunti", Ron totesi kun he kävelivät pihan poikki kasvihuoneille professori Verson tunnille." Näistä taidoista tulee tosiaan hyötyä." "En tiennyt että vastakirouksia on noin paljon", Hermione sanoi.Harrya nauratti. Siinä he nyt juttelivat kirouksista ja vastakirouksista, aivan kuin tavallisena kesäpäivänä, aivan kuin Voldemort ei koskaan olisi saanut ruumistaan takaisin ja aivan kuin tuleva aika ei koskaan saisi kaaosta aikaan koko velhomaailmassa.
He astuivat kasvihuone kolmoseen nauraen.Professori Verso odotti jo heitä. "Tulkaa
peremmälle jo, ollette myöhässä." He kävelivät hymyillen muiden viidesluokkalaisten luo. " No niin", professori Verso sanoi."Kaikki taitavat nyt
olla paikalla, joten aloitetaan!"
Harry, Ron ja Hermione istuutuivat ja alkoivat lukea Verson määräämää kappaletta. Harry katsahti vaivihkaa karttaa ja ponkaisi seisomaan. Kartalla oleva nimi sai hiukset nousemaan pystyyn.. -P-pro-professori Verso? Harry huudahti. Verso tuli Harryn pulpetin viereen. Harry osoittee liikkuvaa nimeä kartalla. Verso kiljahti ja koko luokka meni paniikkiin. Kaikki nousivat seisomaan ja rynnivät Harryn pulpetin luokse. -Menkää kaikki istumaan paikoillenne, minä menen hakemaan Dumbledoren. Kartalla oleva nimi ei ollut kaikista pelottavin, mutta silti se nostatti hiuskarvat pystyyn. Matohäntä vailteli ympäri pihaa linnan varjoissa. Samassa luokkahuoneen edestä kuului kova kalahdus ja kiljaisu. Kaikki juoksivat ovelle, mutta samassa ovi aukesikin jo. Professori Verso tuli luokkaan konttaamalla ja hänen silmänsä pyörivät päässä. -Komennuskirous! Hermione kiljahti ja nousi seisomaan. Samassa Verso alkoi pomppia hurjaa vauhtia Harryä kohti hokien: Harry, Harry hae Harry...
Sitten käytävältä kuului loitsintaa, kuului kova pamaus kun professori Verso kaatui ja myös toinenkin kun joku kaatui kaytävässä. Lupin tuli huoneeseen "Ei mitään hätää, minä tainnutin hänet" sanoi Lupin "Ja sain Verson pois komennuskirouksesta" Samassa Harry kuuli taas "tappaa... aika tappaa..." ja pyörtyi...
Hän avasi silmänsä ja huomasi olevansa sairaala siivessä.Harry näki Lupinin huolestuneen ilmeen.Mitä tapahui Harry kysyi.
"Sinä,hmm...pyörryit.",Lupin sanoi. Yhtäkkiä Harry muisti syyn pyörtymiselleen. "Se oli se ääni
minkä kuulin kun olin toisella luokalla.Se basiliskin ääni.Mutta en ymmärrä miksi pyörryin.En minä ennen siihen ollut pyörtynyt. Eikä minun edes pitäisi kuulla basiliskia kun täällä koulussa ei ole enää sellaista.Minä tapoin sen.", Harry sanoi ymmällään. Lupin näytti mietteliäältä. "No, ei murehdita sitä nyt, sinun pitää levätä." Harry kuitenkin sai päähänsä lisää
kysymyksiä."Miten Matohäntä pääsi vapaaksi? Tai siis Dumbledorehan vangitsi hänet, vai...?
"Kyllä hän vangitsi, mutta Matohäntä vannoi ettei enää tee pahaa kärpäsellekkään"; Lupin sanoi. Harry kysyi: "Kai Dumbledorelle on kerrottu?" Sitten Dumbledore ilmaantui huoneeseen ja kysyi: "Kävikö pahasti?"
Jatkakaa!!
"Miten sinä saatoit olla noin varomaton?" Lupin kysyi vihaisena "Hähän olisi voinut tappaa puolet koulun oppilaista!" Dumbledore näytti jotenkin vihaiselta. "Hän näytti olevan niin heikossa kunnossa että päästin hänet ja ajattelin viedä hänet sairaalasiipeen." Samassa Dumbledoren kasvot näyttivät vääntyilevän ja...
äja siinä samassa Dumledoren kasvot muotoutuivat
Matohännän naamaksi ja ruumis muuttui Matohännän lyhyeksi ja pulleaksi ruumiiksi. - Sinä! lupin huudahti ja vetäisi taikasauvansa kaapunsa kätköistä.Matohäntä taasen irvisti inhottavasti ja ennen kuin Lupin ehto tehdä elettäkään, tämä muutti muotoaan rotaksi ja viipotti karkuun Lupinin silmien alta pitkä häntä heiluen. Sitten ,
Harryn suureksi hämmästykseksi, hän kuuli Matohännän heikon, vikisevän äänen :- Herrani ei ole unohtanut sinua, Potter. Me tapaamme vielä.
Sitten ei kuulunut mitään muuta kuin Lupinin turhautuneen tuhahduksen. - Taas?! Miten tämä on mahdollista? Miten Peter pääsi tänne? Ja missä Dumbledore oikein on? Harry ei sanonut sanaakaan
vaan tuijotti ihmeissään. Me tapaamme vielä...Mitä Matohäntä oli sillä tarkoittanut?
Mutta yhtäkkiä Harry tunsi itsensä hyvin väsyneeksi. - Sinun varmaan kannattaisi rueta nukkumaan,Harry, Lupin sanoi nähdessään tämän haukottelevan. - Joo niin kai, mutta entä Dumbledore? Ja Matohäntä? - Älä siitä huolehdi. Minä etsin heidät. Nuku sinä vain, niin minä huolehdin kaikesta niin hyvin kuin voin.Suojaan myös sairaalasiiven parilla taialla, jottei Matohäntä ei pääse tänne. Harry nyökkäsi, ja Lupin lähti.Harry kuuli, kun ovi lukittiin, mutta nukahti pian sen jälkeen.
Harry näki omituista unta.
Hän juoksi synkässä metsässä taikasauva kädessään. Jokin ajoi Harrya takaa, ja hän yritti päästä pois metsän sokkeloista. Se lähestyi ja lähestyi. Harry tunsi piston rinnassaan: hän ei jaksanut enää. Jalat painoivat tonnin, ja pian Harry huomasi ettei voinut liikkua. Se lähestyi, ja nyt Harry kuuli jo sen askeleet. Sitten kuului naurua, kylmää ja ilotonta. Sitten Harry näki punaiset ja vimmaiset silmät. Hän kuuli naurun taas ja Harryn arpea alkoi vihloa kovasti. Hän ulvahti ja painoi kädet otsalleen. Se lähestyi yhä. Sitten Harry näki taikasauvan kohoavan ja valmistautuvan iskuun. Mutta sitten tapahtui jotain omituista. Taikasauva laski ja Harryn arven kipu loppui kuin leikaten, ja Harry näki lähes valkoisen ja pitkä sormisen käden ojentuvan hänen eteensä kutsuvasti. Sitten kuului puhetta
- Se on ainoa keino. Liity minuun, Potter. Yhdessä me olemme vahvempia kuin kukaan toinen velho on koskaan ollut. Harry yritti sanoa jotain vastaan, mutta sanoja ei tullut. - Se on kohtalosi. Älä ole yhtä typerä kuin isäsi, sinun ei tarvitse kuolla sillä tavalla hän. Liity minuun. Se on ainoa keino...
Silloin Harry heräsi säpsähtäen. Hän oli hiestä märkä ja läähätti kuin pitkän juoksun jäljiltä.
Harry ei nähnyt mitään, sillä joku oli ottanut hänen silmälasinsa pois. Hän nousi istualleen ja hapuili silmälasejaan yöpöydältä. Hän oli edelleen sairaalasiivessä. Harry nousi seisomaan ja etsi matami pomfreytä, jotta voisi pyytää päästä aamiaiselle, sillä oli jo aikainen aamu.
Matami Pomfrey tulikin pian ja antoi Harrylle luvan lähteä. Siinä kävellessään Harry mietti viime öistä untaan. - Se on ainoa keino, Harry kuiskasi itsekseen. Pian Harry oli tullut suureen saliin. Dumbledore oli löytynyt, sillä hän oli myös syömässä aamiaista. Hän hymyili Harrylle, ja Harry hymyili takaisin. Hän istuutui hyvin äänekkääseen rohkelikkopöytään Ronin ja Hermionen viereen. - Harry! he huudahtivat ja alkoivat yhteen ääneen kysyä eilisen tapahtumista. Harry ei ehtinyt sanoa paljoakaan, kun suurensalin ovi aukesi rämähtäen ja sieltä pyyhälsi täyttä vauhtia...
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Jos piditte tästä osasta tarinaa, jatkakaa ihmeessä!
Ja Hagrid juoksi minkä isoista jaloistaan pääsi Dumbledoren luo. "Mull ois vähän uutisii sulle", Hagrid sanoi huohottaen," Madame Maxime sano mulle, että heidän kokoamansa koulun huispausjoukkue ottelee meitä vastaan ja se sano et meijän pitäis valita koulun huispausjoukkue!"
Dumbledore kysyi:"Koska he tulevat?" "Ensi viikon perjantaina", Hagrid sanoi,"Meille tulee kiire!"
...Cornelius Toffee mukanaan muutama muu taikaministeriön jäsen.
Suuren salin jokainen ääni vaimeni ja kaikkien päät kääntyivät tulioihin päin.
Toffee näytti hyvin huolestuneelta ja suuntasi kulkunsa kohti opettajien pöytää. Dumledore nousi seisomaan ja kumartui kohti Toffeeta, joka supatti jotakin tämän korvaan. Dumledoren kasvot muuttuivat yhä huolestuneemmiksi, mitä enemmän Toffee puhui. Lopulta Toffee lopetti ja Dumledore suoristi selkän-
sä. Salissa oli nyt hiiskumattoman hiljaista ja kaikki odottivat Dumledoren sanovan jotain. Lopulta hän avasi suunsa...
Oi anteeksi jättäkää toi mun osa 51 huomioimatta. Koneessa oli joku vika, eikä se näyttänyt sitä...
Harry tunsi jännityksen kohoavan häneen,
heillä ei ollut pitkään aikaan ollut huispaus-
harjoituksia, ja Harry huomasi vasta nyt kuinka paljon odotti pääsevänsä luudalle.
Ron tökkäsi harrya kylkeen ja sanoi hermostuneen oloisena:
-mitä luulet,tuleekohan Fleur Delacour heidän joukossaan?
-äh,en tiedä pitää kysyä hagridilta,harry vastasi...mennäänkö illalla käymään hänen
luonaan,kysytään samalla siitä matkasta minkä Hagrid teki Madame Maximen kanssa vuorille...
Mutta silloin Dumbledore nousi seisomaan.
"Pyytäisin jokaisen tuvan huispausjoukkuetta saapumaan kentälle lounaan jälkeen", hän sanoi.
Harry kuvitteli millaista olisi otella Beauxbatonsia vastaan, kun Ron äkkiä jysäytti hänet takaisin maanpinnalle.
"Onkohan siellä joku karsinta? Tai siis, eihän kaikki voi pelata ja varmaan joukkueista valitaan parhaat pelaajat..."
Harry purskautti kurpitsamehun suustaan. Hän kuvitteli pelaavansa Malfoyn ja Nevillen kanssa ja sitä sekasortoa mikä syntyisi kun kaikki haluaisivat pelata omalla taktiikallaan... Harry pudisti päätään. Jos hänet ja Malfoy valittaisiin joukkueeseen olisi ihan sama vaikka annettaisiin luovutusvoitto heti kättelyssä.
"Luuletko niin?" Harry kysyi epävarmana Ronilta.
"Tietenkin", Hermione pisti väliin, "olisiko mukavaa jos luihuisten joukkue päästettäisiin yksikseen pelaamaan?"
"No ei. Rohkelikot-"Harry aloitti muuta sulki suunsa kun tajusi mitä oli sanomassa. Ihan hyvin puuskupuheista voisi tuntua samalta... Harry muisti äkkiä Cedricin ja ajatus kirpaisi. Se sai hänet taas ajattelemaan Voldemortia...
Voldemorthan oli jossain piilossa linnan uumenissa ja Matohäntäkin oli vapaana ja varmasti etsi herraansa. Harry muisti myös äänet jotka hän oli kuullut toisella luokallaan ja käärmeet jotka olivat tulleet jostain salapiilostaan. "Nähdään" , Harry sanoi ja lähti hakemaan huispausvarusteitaan. Kentällä oli kaikki tupajoukkueet. "Tänään karsimme teistä parhaat koulun edustusjoukkueen." Dumbledore sanoi, "Ensimmäiseksi karsimme parhaat lyöjät. Fred Weasley voit aloittaa!" Fred nousi luudan selkään ja Dumbledore päästi ryhmyt irti. Parin sekunnin kuluttua Fred oli osunut kumpaankiin ryhmyyn ja lyönyt ne yli sadan metrin päähän kentästä.
Lopulta kun kaikki muut paitsi etsijät olivat näyttäneet taitonsa Dumbledorre sanoi:" Harry Potter, sinun vuorosi!" Harry nousi Tulisalamansa selkään ja ponkaisi maasta ylös. Dumbledore päästin siepin irti ja sitten tapahtui jotain outoa...
...tapahtui monta asiaa samaan aikaan,harry syöksyi siepin perään,hagrid juoksi huispaus-
kentälle selvästi hädissään,harry kuuli jonkun huutavan:"Harry,varo...laskeudu nopeasti!",
harry tunsi kuinka kaikki sumeni...
Harry heräsi sairaalasiivessä ja huomasi Dumbledoren vieressään:"Mitä tapahtui?", Harry kysyi . "Sinä öh.. pyörryit ja juuri kun olit pyörtynyt taivaalle ilmestyi pimeän piirto" Dumbledore sanoi murheissaan.
"Professori, mitä tämä kaikki merkitsee, kun Sirius ja Lupin tulivat hakemaan minua turvaan Likusteritielle ilmestyi Voldemortin kätyreitä, olen kuullut basiliskin ääniä sitten ne käärmeet ilmestyivät ja nyt tämä!" Harry huusi kiihdyksissään, "En kai ole tulossa hulluksi?"
"Et ole tulossa hulluksi", Dumbledore sanoi hymyillen, "Kuuntele nyt tarkkaan niin kerron sinulle kaiken...
Pliide, jatkakaa joku! Mä en viitsi tulla pilaamaan teidän hienoa tarinaa, joten tyydyn vaan pyytämään jatkoa... Minun tarinani olisi jotain tämän kaltaista...
Ja Dumbledore kertoi jotain, mistä Harry ei saanut selvää... Harry vain leijui jossain hereilläolon ja tajuttomuuden rajamailla. Kun Dumbledore viimein huomasi Harryn tilan, hän alkoi mutista jotain loitsua. Professori Lipetit tuli sairaalasiipeen ja huomasi tapahuvan.
"Mitä on tapahunut?", hän kysyi.
"En ole aivan varma... Vaikuttaa joltakin kiroukselta. Ehkä Pimeän Piirron ilmestyessä joku loitsi Harryn.", Dumbledore vastasi.
Siinä samassa Harry ryntäsi ulos sairaalasiivestä ja ulko-ovesta ulos...
...Jos piditte, niin jatkakaa oman mielenne mukaan!
(En kuitenkaan väitä, että tämä olisi jotenkin parasta luokkaa, ai jotain...)
Päättäkää ihan itse!
Toi Jokuvaan kirjottama juttu taisi olla osa 57...
--------------------------------------------------
Harry juoksi kohti rohkelikkotornia, kasvoillaan oudon tyhjä ilme. " Mitä minä teen ", hän ajatteli. "Miksi juoksen...? Ja minne juoksen? Mitä on tapahtumassa?" Ajatus kulki kovin hitaasti. Harry pinnisteli muistiaan juostessaan.
Muistissa oli vain välähdyksen tapaisia nopeita muistikuvia. Huispaus, Hagrid huutamassa jotain, sairaalasiipi, Dumbledore puhumassa jotain... Harry yritti lopettaa juoksemisen, mutta ei onnistunut. Hän oli huutamassa jo "Mitä!?", mutta hän ei saanut suutansakkaan auki."Okei, en voi siis näköjään hallita ruumistani lainkaan. Mitä siis tehdä? Joku voisi pysäyttää minut, jos joku vain tulisi vastaan. Toisaalta miksi kukaan pysäyttäisi minua, eihän se niin ihmeellistä ole että joku juoksee käytävällä ", Harry ajatteli.Mutta sitten hän näki ronin ja Hermionen käytävällä kymmenisen metriä edessäpäin. "No niin! Ron ja Hermione varmaan aavistavat että jotain on tekeillä, kun käyttäydyn näin oudosti", Harry ajatteli riemastuneena ja juoksi ilmeettömänä kaksikon ohi.
"Harry!", Ron huusi Harryn perään."Miksei hän pysähtynyt? Eiköhän hän nähnyt meitä?" "Tuskin, seisoimme keskellä käytävää.Harry näyttikin oudolta", Hermione mutisi kummastuneena. "No, mennään perään", Ron sanoi ja he lähtivät juoksemaan samaan suuntaan kuin Harry.
Harry saapui Lihavan leidin muotokuvan luo, jonka takana oli ovi rohkelikkotorniin. "Punainen taikasauva", hän sanoi tahtomattaan tunnussanan.
"Niin juuri, sepä se... leidi mutisi suoriessaan leninkiään ja heilautti itsensä pois oven edestä.
Harry jatkoi matkaansa ja pinkoi makuusaliinsa.
Hän alkoi pekomaan matka-arkkuaan. "Mitähän oikein etsin", Harry mietti, ja jatkoi arkun penkomista. Hänen käteensä osuivat muunmuassa Vernon-sedän vanhat sinapinkeltaiset sukat joita hän ei käyttänyt muuten kuin pakosti, sekä ilmiskooppi, jonka hän oli saanut tuliaisena Ronilta Egyptistä toissakesänä. Sitten hänen käteensä osui jotain pitkulaista josta hän ei päästänytkään irti tai heittänyt syrjää. "Taikasauva!", Harry näki."Tietenkin! Jos aion tehdä sen mitä aion tehdä minä varmaan tarvitsen taikasauvaa."
Ron ja Hermione juoksivat kohti rohkelikkotornia. "Mitä... hän... aikoo...?", Ron puuskutti. "En...tiedä, mutta hän ei...taida olla oikein...kunnossa!", Hermione läähätti. "Punainen taikasauva,Punainen taikasauva!", Ron huusi kun he saapuivat Lihavan leidin luo. " Kyllä minä olisin siirtynyt, vaikka olisitkin pyytänyt kohteliaammin", leidi sanoi nyrpeästi, mutta siirtyi pois oven edestä. Ron mulkaisi leidiä äkäisesti, mutta kiiruhti Hermionen kanssa sisään oleskeluhuoneeseen. Portaiden yläpäässä he näkivät Harryn tulemassa alas. "Harry, mikä sinun on?", Hermione kysyi ja tarrasi Harry kaavun hihaan. Harry osoitti häntä taikasauvallaan ja sanoi "Kangistumis tyystilys!", hän sanoi ja Hermione jähmettyi katsoen Harryä kauhuissaan. Harry jatkoi matkaansa, mutta ei päässyt pitkälle, kun Ron otti hänen huomaamattaan pöydältä ruukun ja iski sillä Harrylta tajun kankaalle.Sitten Dumbledore astui huoneeseen, kasvoillaan huolestunut ilme. Hän katsoi maassa makaavaan jähmettyneeseen Hermioneen, Harryyn joka makasi myös maassa tajuttomana, ja Roniin joka piteli rikkinäistä ruukkua joka hajosi kun iskeytyi Harryn päähän. "Professori, mikä Harrylla on?", Ron kysyi.
-------------------------------------------------
Jatkakaa, kiltit!
Yrittäkää saada muitakin mukaan tätä kirjoittaan!
-------------------------------------------------
"En voi sanoa sitä nyt, se selviää sinulle aikanaan", Dumbledore sanoi, "Mutta nyt heidät täytyy viedä sairaalasiipeen."
Hän taikoi Harrylle ja Hermionelle paarit ja lähti viemään heitä sairaalasiipeen.
"Poppy, hoitaisitko heidät?" Dumbledore kysyi.
"Tottakai" matami Pomfrey sanoi.
Aamulla Harry heräsi ja huomasi Dumbledoren vieressään.
"Huomenta Harry", Dumbledore sanoi haikealla äänellä. "Mitä oikein tapahtui? Miksi en pystynyt ohjaamaan ruumistani?" Harry kysyi huolissaan.
"Pmeyden piirto näköjään sai sinut reagoimaan tuolla tavalla. Tämä on kyllä erittäin harvinaista", Dumbledore sanoi huolissaan.
"Professori, minä en ymmärrä mitään, Voldemortin kätyrit käyttämässä monijuomalientä, Dobbyn katoaminen ja vielä pimeän piirto!" Harry huusi, "Mitä tämä merkitsee?"
" Minä luulen, että Voldemortin kätyrit eivät käyttäneet monijuomalientä vaan he käyttivät erittäin vanhaa ja vaikeaa muodonmuutosta jonka vain Godrig Rohkelikko osasi. Mutta Godrig Rohkelikko sitten opetti taitonsa hänen oman tupansa oppilaille silloin kun hän oli koulussa joten taito on säilynyt sukupolvesta toiseen", Dumbledore sanoi, "Dobbysta en tiedä mutta pimeän piirron tekijää etsitään."
"Entä, miten Hermione voi?" Harry kysyi.
"Hyvin, todella hyvin" Dumbledore sanoi, "ja muuten... sinut valittiin huispausjoukkueeseen"
Dumbledore lähti ja Harry alkoi miettiä Dumbledoren sanoja "jonka vain Godric Rohkelikko osasi" ja "pimeän piirron tekijää etsitään" mitä Dumbledore oli tarkoittanut.
Samassa Hagrid tuli sairaalasiipeen...
--------------------------------------------------
Jatkakaa please!
"Harry, mä oon ollut niin huolissani susta!", Hagrid sanoi, mutta hänen puheensa kuullosti jotenkin oudolta... Jotenkin niin kolkolta, kuin hän ei olisi tarkoittanut sanomaansa.
"Hagrid, painaako sinua jokin, kun et ole yhtään oma itsesi?", Harry kysyi.
"Eei mua mikään paina...", Hagrid vastasi vähän välttelevästi. Mutta Harry epäili jotain.
"...Mutta mun pitää varmaan mennä...", Hagrid jatkoi, aivan eri äänellä ja kuin hän olisi halunnut välttyä Harryn kysymyksiltä. Mutta kun hagrid oli juuri lähdössä, Harry huomasi taikasauvan roikkuvan hänen hihastaan. Kun Hagrid huomasi Harryn nähneen sauvan, hän vetäisi sen nopeasti hihastaan ja osoitti sillä Harrya.
"Äh! Olisit vaan tullut kiltisti minun mukaani jo Likusteritiellä, niin sinun ei olisi tarvinnut käyttää voimiasi Tylypahkassa oleskelemiseen, vaan olisit voinut antaa voimasi Voldemortille!", Hagrid sähisi vihoissaan jo täysin muuttuneella äänellä ja heti seuraavana hetkenä siinä ei seissytkään Hagrid vaan matohäntä.
"Tainnutu!", Matohäntä huusi ja Harry vajosi täyteen tiedottomuuteen...
------------------------------------------------
Sori, en keksi enempää!
Joku muu saa jatkaa.
Oli kylmää ja kosteaa, sellainen nihkeä ilmasto.
Harry heräsi,ja voihkaisi hiljaa.Kaikki paikat olivat kipeinä.Olokin oli niin väsynyt ettei olisi millään jaksanut edes avata silmiä.Sitten hän muisti matohännän, ja avasi silmänsä. Hän makasi kovalla kivisellä lattialla. Huone oli autio,eikä siellä ollut juuri edes huonekalujakaan, paitsi pöytä ja tuoleja.
Matohäntä siis oli vienyt hänet jonnekkin.Nyt siis tarvitsisi tietää minne matohäntä oli hänet
vienyt ja miten täältä pääsisi pois. Harry yritti muistella mitä matohäntä oli sanonut sairaalasiivessä. Hän sanoi olleensa Lirkustentiellä... Lisäksi hän oli puhunut jotain siitä että Voldemort halusi anastaa hänen voimansa, ja sitten kaikki pimeni. Mutta miksiköhän Voldemort haluaisi hänen voimansa? Tai siis eihän hän mitenkään erikoisen velho voimakas ollut, ainakaan tietääkseen... Ja mitenköhän Lucius Malfoy osasi käyttää Rohkelikon muodonmuutostapaa? Hänhän oli luihunen, tai niin Harry ainakin vakaasti uskoi.Malfoyhan oli kuolonsyöjäkin.
Jatkoin tätä tarinaa sivulle http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=113&conference=678&posting=22000000000156668 KÄYKÄÄ JATKAAS SIELLÄ!
Ajattelin, että jos täällä vielä käy joku niin voisitte mennä jatkamaan Harry Potter ja Aurinkoriipus nimistä jatkosarjaa. (Tämä ei ollut mainos!)