Ihmisellä on tunne, että hän on haavoittumaton.
Muut sairastuvat, mutta en minä. Muille sattuu onnettomuuksia, muttei minulle. Miltä tuntuu olla kyysikymppinen, jolle on jo sattunut yhtä ja toista.
Muut sairastuvat, mutta en minä. Muille sattuu onnettomuuksia, muttei minulle. Miltä tuntuu olla kyysikymppinen, jolle on jo sattunut yhtä ja toista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on ihanat lapset. Kuinka ei olisi, olenhan itse tehnyt heidät.
Ja lapsenlapset, onnellisemmaksi minua ei kukaan tee.
Jos kaatuu liukkaalla kelillä, ja ranne murtuu, niin hämmästyy kun paraneminen kestää ja kestää.
Peiliin katsominen ei ilahduta enää.
Näkö heikkenee, joten ei paljoa näekään. Ei näe mitään muutakaan ennen kunnes löytää silmälasit.
Tavarat( viidet silmälasit )alkavat olla alituiseen kateissa. Kun ketään ei käy, ei ole ketä syyttää niiden katoamisesta.
Muisti tekee tepposia. Muistilapun kirjoittaminen ei aina auta kun ei muista katsoa muistilappua.
Tähän ikään tultuani olen jo kauan muistellut elettyä elämääni.
Tuntuu kuin yksi jakso olisi enää tekemättä tähän ja sitten vain päätössanat läheisiltä.
Kiva, että olet onnellinen.
Varmaan osaat suhtautua oikein
vanhenemiseen.
Minusta tuntuu, että varmaan
jokainen hyväksyy oman ikänsä.
On tietysti poikkeuksia.
Pistän sulle runon:
Vanna mies
kävelee
puistossa
hän ottaa
käteensä
kellastuneen
lehden
katselee
hauraita
suomuja
punaisia ja
keltaisia
sävyjä
tuumii,
minun elämäni
on kuin
kävely
puistossa
joka tulvii
muistoja
muistoja
loppumattomiin
niin että
nykyhetkeä
ei ehdi
aina ajatella